Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 25.6.2023
4. sunnuntai helluntaista, 2. vuosikerta
Room. 4:1–8
Mitä meidän on sanottava Abrahamista, kansamme kantaisästä? Mitä hän saikaan osakseen? Jos Abraham katsottiin vanhurskaaksi tekojensa perusteella, hänellä oli aihetta ylpeillä – ei kuitenkaan Jumalan edessä. Mitä sanovat kirjoitukset? ”Abraham uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi.” Työntekijälle maksettua palkkaa ei katsota armosta saaduksi vaan ansaituksi. Jos taas jollakulla ei ole ansioita mutta hän uskoo Jumalaan, joka tekee jumalattoman vanhurskaaksi, Jumala lukee hänen uskonsa vanhurskaudeksi. Ylistäähän Daavidkin autuaaksi sellaista ihmistä, jonka Jumala katsoo vanhurskaaksi hänen teoistaan riippumatta:
– Autuaita ne, joiden pahat teot on annettu anteeksi
ja joiden synnit on pyyhitty pois.
Autuas se mies, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään.
Johdanto
Apostoli Paavali mainitsee äsken luetussa raamatunkohdassa, että: “Jos Abraham katsottiin vanhurskaaksi tekojensa perusteella, hänellä oli aihetta ylpeillä – ei kuitenkaan Jumalan edessä.” (Room. 4:2)
Kirkossa on varhaisista ajoista lähtien ajateltu, että perimmiltään juuri ylpeys oli se synti, joka johti jopa Saatanan lankeamiseen. Hengellisessä mielessä ylpeyden ytimessä on haluttomuus nöyrtyä, haluttomuus olla kuuliainen alamainen Jumalalle ja hänen tahdolleen, yritys ohittaa se valta, joka kuuluu Jumalalle. Ylpeyden myötä Jumalan palvelijasta tuli hänen vastustajansa.
Ja nyt huomenna täällä Helsingissä alkaa jälleen ihan ylpeydelle omistettu teemaviikko, Pride-viikko. Tai oikeastaan koko tämä kuukausi on ollut Pride-kuukausi. Siinä ylpeys kohdistuu moninaiseen seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin, mitä kuvaavat sateenkaarilipun värit. Ylpeyden rintamassa muutosten puolesta marssivat myös useat Suomen ev.lut. kirkon toimijat.
Mikä saa sinut lähtemään liikkeelle, minkä puolesta sinä marssit? Minkälaista muutosta sinä edistät, ja mille osoitat tukesi?
Katsotaan tänään Abrahamin marssia, muutoksen suuntaa ja Jeesuksen marssia.
1) Abrahamin marssi
Paavali puhuu tämän päivän Roomalaiskirjeen kohdassa Israelin muinaisesta kantaisästä Abrahamista. Oikeastaan Paavali käy debattia. Koska hän kutsuu Abrahamia “kansamme kantaisäksi”, hän kohdistaa nämä sanansa juutalaisille.
Jotkut juutalaiset saattoivat ajatella, että Jumala katsoi Abrahamin vanhurskaaksi tämän tekojen perusteella, hän kun noudatti niin kuuliaisesti eri tilanteissa sitä, mitä Jumala käski hänen tehdä.
Mutta Paavali opettaa, että ei Abraham hyvillä teoillaan ansainnut vanhurskautta. Jumala katsoi Abrahamin vanhurskaaksi, kun tämä uskoi Jumalan lupaukseen.
Edes usko ei ole ansio, vaan kaikki on armoa. (Room. 4:5) Ratkaisevaa on siis Jumalan armo eivätkä ihmisen teot.
Ainoastaan Jumala tekee jumalattoman vanhurskaaksi, lahjoittaa oman vanhurskautensa syntiselle ihmiselle. Lahjavanhurskaudessa syntinen ihminen julistetaan syyttömäksi, vapaaksi tuomiosta, koska Kristus on ristillä kärsinyt meidän syntiemme rangaistuksen. Jumalan armo Kristuksessa otetaan vastaan uskolla.
Kun Paavali viittaa tässä yhteydessä Vanhan testamentin kirjoituksiin ja sanoo, että: “Abraham uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi”, hän viittaa Ensimmäisen Mooseksen kirjan lukuun 15.
Kolme lukua sitä aikaisemmin, luvussa 12, Jumala käski Abrahamin lähteä pitkälle marssille. Hän sanoi: “Lähde maastasi, asuinsijoiltasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan.” (1. Moos. 12:1)
Kun vuosisatoja myöhemmin Israelin kansan johtaja Joosua puhui tuosta Abrahamin lähdöstä, hän mainitsi mielenkiintoisen yksityiskohdan, että: “Kauan sitten teidän esi-isänne asuivat Eufratvirran toisella puolen, ja he palvelivat vieraita jumalia.” (Joos. 24:2)
Jumala siis irrotti Abrahamin juuriltaan toteuttaessaan muutoksen, joka ei koskisi vain Abrahamia, vaan koko ihmiskuntaa. Hän antoi Abrahamille lupauksen, joka ulottuisi yli sukupolvien. Abrahamista tulisi suuri kansa, ja hänen saamansa siunaus tulisi siunaukseksi kaikille maailman kansoille. (1. Moos. 12:2-3)
Abraham lähti kuuliaisesti sille pitkälle marssille, joka kesti kauemmin kuin yhden iltapäivän.
2) Muutoksen suunta
Kaikki muutospyrkimykset tässä maailmassa eivät ole hyviä. On olemassa pahoja tekoja, on olemassa syntiä.
Paavali siteeraa tässä kuningas Daavidin runoilemaa psalmia 32: “Autuaita ne, joiden pahat teot on annettu anteeksi ja joiden synnit on pyyhitty pois. Autuas se mies, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään.” (Room. 4:7-8)
Me nykypäivän suomalaiset emme oikein tykkää kuulla puhetta synnistä, se kun kuulostaa ikävältä ja kärjistävältä. Mutta kyllä meillä vallitsee varsin suuri yksimielisyys esimerkiksi siitä, että se oli paha teko, että Putin lähetti sotajoukkonsa Ukrainaan.
Ainakin jotkut asiat siis ovat väärin, esimerkiksi silmittömän kärsimyksen aiheuttaminen. Mutta monet muut asiat eivät meidän sukupolvestamme tunnu vääriltä, vaikka Jumala selvin sanoin ne kieltää.
Jumala irrotti siis Abrahamin tämän esi-isien mailta, jossa nämä palvelivat vieraita jumalia. (Joos. 24:2) Mitä ovat meidän aikamme vieraat jumalat, mistä meidän tulisi erottautua?
“Jumala on rakkaus” (1. Joh. 4:8,16), mutta vaikuttaa siltä, että tässä ajassa rakkaudesta on tehty jumala, jolla voi perustella monia valintoja. Mutta se rakkaus on kovin minä-keskeistä, sitä kestää niin pitkään kuin itse saan siitä jotain. Se on kovin erilaista rakkautta kuin Jumalan rakkaus, joka puolestaan sitoutuu kiihkeästi ja jopa uhraa itsensä täysin toisen puolesta.
Meidän aikamme minä-keskeisen rakkauden hedelmät näkyvät ehkä julmimmin siinä, että syntymättömiä surmataan, uhrataan mieluummin toisen elämä kuin oma. Eikä siinä edes nähdä olevan mitään väärää. Mutta myös ihmisen surmaamisesta joutuu kerran vastaamaan Jumalalle.
Roomalaiskirjeensä alussa Paavali antaa palaa kuvatessaan jumalatonta ihmiskuntaa, joka pitää totuutta vääryyden vallassa ja palvelee luotua eikä Luojaa: “Jumala on jättänyt heidät mielihalujensa valtaan sellaiseen saastaisuuteen, että he keskinäisissä suhteissaan häpäisevät oman ruumiinsa.” (Room. 1:24) Ja hän kuvaa siinä, mikä on luonnollista ja mikä luonnonvastaista sukupuoliyhteyden harjoittamista. (Room. 1:26-27)
Sitten hän luettelee, kuinka syntiinlangennut ihmiskunta on täynnä kaikenlaista vääryyttä, kuten halpamaisuutta, ahneutta, kateutta, petollisuutta, panettelua, rakkaudettomuutta ja säälimättömyyttä. (Room. 1:29-31)
Itse kukin meistä varmasti löytää tuosta listasta itsensä.
“Vaikka he tietävät Jumalan säätäneen, että ne, jotka käyttäytyvät tällä tavoin, ovat ansainneet kuoleman, he toimivat itse näin, vieläpä osoittavat hyväksymistään, kun muut tekevät samoin”, Paavali toteaa. (Room. 1:32)
Paavali siis viittaa Roomalaiskirjeessä osuvasti, kuinka me ihmiset olemme kautta historian hyvillä teoilla hakeneet Jumalalta tai epäjumalilta hyväksyntää. Siis että Jumala olisi minulle suosiollinen, kun teen sitä tai tätä. Ja että ne pahat teot, jotka kaikkivaltias Jumala on kieltänyt, olemme halunneet oikeuttaa erilaisin perustein.
Mutta vääriä tekojamme ei oikeuta edes se, vaikka me nyt 2020-luvulla elävä sukupolvi kuinka luulisimme olevamme ihmiskunnan tähänastisen historian tiedostavin. Jumalan sana on se, joka pysyy senkin jälkeen, kun meistä on aika jättänyt.
Synti ei johda ikuiseen kunniaan, vaan kadotukseen. Niinpä Jumala kutsuu meistä jokaista tunnustamaan syntimme synniksi ja jäämään Jeesuksen veren puhdistettavaksi.
Paavali siteerasi (Room. 4:7) siis Daavidia, joka runoili: “Autuas se, jonka pahat teot on annettu anteeksi, jonka synnit on pyyhitty pois.” (Ps. 32:1)
Paavali siis siteerasi Daavidia, joka teki aviorikoksen naimisissa olevan naisen kanssa, ja vieläpä tapatti tuon naisen aviomiehen. Herra joutui varta vasten lähettämän profeetan Daavidin luo, ja vasta sitten tämä ymmärsi tunnustaa toimineensa hirvittävällä tavalla. (2. Sam. 12:1-14)
Aviorikoksen tehneestä Daavidista ja tuosta naisesta, Batsebasta, tuli Jeesuksen esivanhemmat. (Matt. 1:6) Juuri meitä, monella tapaa syntisiä, Jeesus tuli pelastamaan.
3) Jeesuksen marssi
Eilen (24.6.2023) nähtiin uutiskuvaa palkka-armeija Wagnerin motoroidusta marssista kohti pääkaupunki Moskovaa. Jää nähtäväksi, oliko kyse näytelmästä vai todellisesta pyrkimyksestä jonkinliseen vallanvaihtoon.
Kun Jeesus marssi Jerusalemiin, ilman sotajoukkoja, se toi ainutlaatuisen muutoksen koko ihmiskunnalle. Hän ei vuodattanut toisten verta, vaan oman verensä, ja niin hän voitti synnin, kuoleman ja Paholaisen. Nyt me olemme vapaat niiden hirmuvallasta.
Kristus käsittämättömästi suostui häpeään, jotta me luonnostamme ylpeät ihmiset emme joutuisi ikuiseen häpeään.
Hylkää siis sikolättisi niin kuin tuhlaajapoika, sinun taivaallinen Isäsi kaipaa sinua kotiin. Tuhlaajapojan kotona asuva isoveli paheksui isäänsä, kun tämä juhli kotiin palannutta pikkuveljeä, joka oli elostellut porttojen parissa. (Luuk. 15:28-30) Olet sinä itse sitten elostelija, prostituoitu tai toisten yläpuolelle asettunut, rakkaudeton ja katkeroitunut, tai vaikka olisit surmannut syntyneen tai syntymättömän, me kaikki olemme Taivaallisen Isämme armon varassa.
Jeesuksen veren tähden saat tässä ja nyt uskoa kaikki sinun syntisi anteeksi.
Jos sinut on kastettu, olet syntynyt Jumalan lapseksi. Et siis ole ei-toivottu lapsi, vaan toivottu ja rakastettu. Jumalan rakkaus sinua kohtaan ei lopu koskaan, hänen rakkautensa on pysyvää.
Jos sinua ei ole kastettu, tule vaikka messun jälkeen juttelemaan kanssani.
Älä anna itseluottamuksesi ja omanarvontuntosi rakentua ylpeyden varaan, vaan Jumalan varaan. Ylpeys ei hyväksy, että kaikki mitä meille on, jopa kehomme solut, on Jumalalta saatua lahjaa.
Paavali kirjoittaa: “Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta.” (1. Kor. 1:31, 2. Kor. 10:17) Ainoastaan hän on se, josta meidän tulee ylpeillä. Jumala yksin on hyvä ja luodut ovat hyviä vain Jumalasta riippuen, joten hän olkoon sinun identiteettisi perusta.
Ja Jeesus antoi meille käskynsä mennä kaikkialle maailmaan julistamaan evankeliumi kaikille luoduille. (Mark. 16:15) Siinä on hyvä syy meille kaikille lähteä liikkeelle.
Kiitos, rakas Jumala, että olet pelastanut meidät syntiset Kristuksen ristintyön kautta. Auta meitä rakastamaan sinua, kunnioittamaan sinun tahtoasi ja palvelemaan toisiamme. Anna, Herra, Jumalan sanan nälkää tänne pääkaupunkiseudulle. Jeesuksen nimessä aamen.
Pastori Martti Haverinen 