Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 13.8.2023
11. sunnuntai helluntaista, 2. vuosikerta
Room. 11: 17-24
Jos jalosta oliivipuusta on katkaistu oksia ja jos sinut, joka olet peräisin villistä oliivipuusta, on oksastettu oikeiden oksien joukkoon, niin että olet päässyt osalliseksi puun juurinesteestä, älä ylvästele alkuperäisten oksien rinnalla! Mutta jos ylvästelet, muista, ettet sinä kannata juurta vaan juuri kannattaa sinua. Sanot ehkä, että nuo oksat katkaistiin, jotta sinut voitaisiin oksastaa. Se on totta. Ne katkaistiin pois epäuskonsa tähden, mutta sinä pysyt, kun uskot. Älä silti ole ylimielinen, vaan pelkää! Jos Jumala ei säästänyt luonnollisia oksia, ei hän säästä sinuakaan. Katso, kuinka Jumala on sekä lempeä että ankara. Langenneita kohtaan hän on ankara, sinua kohtaan lempeä, jos pysyt kiinni hänen hyvyydessään; muuten sinutkin leikataan pois. Mutta myös nuo toiset oksastetaan uudelleen, elleivät he jää epäuskonsa valtaan, sillä Jumala kykenee liittämään heidät takaisin runkoon. Jos kerran sinut on leikattu irti villistä oliivipuusta, johon luonnonmukaisesti kuuluit, ja vastoin luontoa oksastettu jaloon oliivipuuhun, niin totta kai nämä alkuperäiset oksat voidaan liittää takaisin omaan puuhunsa.
Johdanto
Koulut alkoivat tällä viikolla. Iltalehti.fi:ssä oli perjantaina (11.8.2023) mielenkiintoinen juttu, kuinka koululaisten keskuudessa on sosiaalista painetta siihen, että pitäisi olla kalliit merkkivaatteet, hienot lenkkarit ja uusi reppu.
Jos sellaisia ei ole, niin haastateltujen vanhempien mukaan siitä voi lapselle seurata halveksuvia katseita, selän takana supisemista ja naureskelua. Jos ei vaikuta olevan samalla tasolla muiden kanssa, joissain tapauksissa se voi estää pääsemisen mukaan johonkin porukkaan.
Nämä vasta muutaman vuoden tällä Telluksella tallustaneet pikkutyypit siis rankkaavat toisiaan paremmuusjärjestykseen muun muassa eri hintaisten kangastuotteiden perusteella. Tervetuloa syntiinlangenneeseen ihmiskuntaan! Jokainen sukupolvi toistaa vuorollaan niitä samoja virheitä, joita jo edeltävät sukupolvet ovat tehneet.
Halu korottautua, halu nousta toisten yläpuolelle on ylpeyttä. Ylpeydessään ihminen yrittää pudottaa korkeasta asemastaan jopa Jumalan, olla kunnioittamatta häntä, halveksimalla häntä ja hänen sanaansa.
Jatketaan tänään saarnasarjaa seitsemästä kuolemansynnistä, ja vuorossa on nyt ylpeys. Sinänsä kaikki synti on olemukseltaan sellaista, että se erottaa meidät Jumalasta, eli on meille kuolemaksi, joten olen otsikoinut tämän saarnasarjan seitsemänä syntinä. Aiemmat osat löydät helpoiten nettisivulta marttihaverinen.fi/saarnasarjoja.
Katsotaan tänään 1) juutalaisia ja pakanuudesta kääntyneitä, 2) erottelevaa ylpeyttä ja 3) Jumalan vastalääke ylpeyteemme
1) Juutalaiset ja pakanuudesta kääntyneet
Jos koululaiset tuppaavat pistämään toisiaan rankingiin, myös äsken luetussa tämän päivän raamatunkohdassa on kahdentyyppistä väkeä, jalot ja villit. On juutalaiset ja pakanuudesta kääntyneet (Room. 11:13).
Tämä raamatunkohta kuuluu isompaan jaksoon. Roomalaiskirjeen luvuissa 9-11 apostoli Paavali nimittäin tuskailee sitä, että juutalaiset eivät sankoin joukoin tunnusta Jeesusta Herraksi.
On traagista, että vaikka Jeesus syntyi nimenomaan tuon kansan keskuuteen (Room. 9:5), niin moni heistä ei usko häneen. Kristuksen ensimmäiset seuraajat olivat kyllä juutalaisia, mutta juutalaisten enemmistö torjui evankeliumin. Ja koska he siis torjuvat evankeliumin, Paavali toteaa, että he ovat Jumalan vihollisia. (Room. 11:28)
Paavali ilmoittaa kuitenkin lopuksi, että Israelin kansaa kohdannut paatumus “kestää siihen asti kun muista kansoista koottava määrä on tullut täyteen”. (Room. 11:25) “Sen tapahduttua koko Israel on pelastuva.” (Room. 11:26) Sitä on paljon pohdittu, että mitä tuo “koko Israel” tarkoittaa käytännössä. Se nähdään, kun muista kansoista koottava määrä tulee täyteen.
Tällä hetkellä Jumala näyttää kokoavan valtakuntaansa ihmisiä erityisesti iranilaisten keskuudessa, siellä on nimittäin herätyksen ajat.
Paavali varoittaa meitä, pakanakansojen käännynnäisiä, että emme ylpeilisi suhteessa juutalaisiin. Sellainen varoitus voi tuntua ensi alkuun vähän oudolta, kun ei juutalaisuutta ja juutalaisia tule pohdittua kovin aktiivisesti arjen kiireiden keskellä.
Mutta aikoinaan kun sanoma Kristuksesta alkoi levitä pakanoiden keskuudessa ja heitä tuli uskoon, pakanataustaisista tulikin Kristuksen Kirkossa enemmistö suhteessa juutalaisiin. Ylpeys saattoi siinä asetelmassa nostaa päätään.
Mutta kyllä meitäkin, tämän ajan kristittyjä, ohjataan yhä edelleen arvostamaan Israelin kansasta nousevia kristinuskon juuria.
Tämä jalo oliivipuu kuvaa Jumalan kansaa Israelia, johon myös kristityiksi tulleet pakanat on liitetty. Niinpä eri raamatunselittäjät näkevät esimerkiksi oliivipuun juuren tarkoittavan Israelin patriarkkoja, kantaisiä.
Tässä on siis hiukan eri näkövinkkeli kuin Jeesuksen puheessa viinipuusta, kun hän sanoo, että: “Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään.” (Joh. 15:5)
Oliivipuunkin jalous riippuu tosin vain ja ainoastaan Jumalasta, hänen tekemästään valinnasta ja hänen antamastaan siunauksesta. Jumala valitsi Abrahamin (Neh. 9:7) Israelin kantaisäksi, ja antoi hänelle siunauksen, joka tulisi siunaukseksi kaikille maailman kansoille (1. Moos. 12:3). Tuo siunaus on tullut koko maailmalle Kristuksessa, ja sen siunauksen varassa lepää sinun ja minun pelastus, ikuinen elämä.
2) Erotteleva ylpeys
Paavali kirjoittaa: “Mutta jos ylvästelet, muista, ettet sinä kannata juurta vaan juuri kannattaa sinua.” (Room. 11:18) “Jos ylvästelet.”
Mitä sinä olisit, jos sinua ei olisi olemassa? Et olisi mitään. Ei olisi edes sitä sinuutta, jota vasten voisi sanoa, ettei sinua ole.
Mutta Jumala on halunnut luoda juuri sinut, tehdä sinut olemaan olemassa. Hän on tehnyt sinut, jotta on voinut antaa juuri sinulle lahjaksi elämän. Olet Jumalan luomistyö, erityissuunniteltu mittatilaustyö.
Se tarkoittaa myös sitä, että sinun erityispiirteesi, ominaisuutesi ja kykysi, kaikki on hänen ansiotaan, ja siksi kiitos ja kunnia kuuluu yksin hänelle. Herra sanoo, että: “Kunniaani minä en toiselle anna.” (Jes. 48:11)” Koko sinun olemassaolosi riippuu sinun Luojastasi.
Ylpeys on sokea tälle. Ylpeys yrittää omia kunnian itselle.
Me syntiset ihmiset tuppaamme unohtamaan, että meidän arvomme perusta on Jumalassa, joka itse on ääretön. Ja kun se unohtuu, oma arvo pitää pystyä ansaitsemaan.
Niinpä myös me aikuiset kilpailemme jatkuvasti eri kategorioissa samaan tapaan kuin jo pienet koululaiset. Kilpailu on armottoman kovaa, ja ylpeys ja kateus piinaavat.
Minkä mukaan sinä arvotat itseäsi ja muita?
Esimerkiksi ulkonäköpaineet ovat tässä ajassa kovat. Mihin asti minun ulkonäköni ja vartaloni riittää tässä elämässä, saanko ihailua vai halveksitaanko minua niiden takia?
Tai arvotatko muita heidän älynsä, nokkeluutensa, koulutustasonsa tai työnsä mukaan?
Missä sinä yrität olla muita parempi? Mihin sinä käytät aikaasi tai mitä sinä treenaat, jotta osaisit ja onnistuisit paremmin kuin muut?
Itsensä kehittäminen ja talenttien käyttö ovat sinänsä hyvä asia, mutta mikä on sinun motiivisi, Jumalan palveleminen vai itsesi korottaminen?
Mikä on sinun sosiaalinen statuksesi, mille levelille sinun pisteesi riittävät? Mitä statussymboleita sinulla on? Millä sinä haluat osoittaa muille, että sinulla on arvoa?
Haluatko sinä erottautua jostakusta tai välttää hänen seuraansa, jotta sinun ei luultaisi olevan yhtä alhaisella tasolla kuin hän?
Ylpeys on luonteeltaan kilpailuhenkistä, vastakkainasettelevaa ja erottelevaa. Ylpeys erottautuu, ylpeys erottaa.
3) Jumalan vastalääke ylpeyteemme
Ylpeys pyrkii siis korottautumaan ja erottamaan, ja sen päätepisteenä on kadotus, ero Jumalasta, äärimmäinen irrallisuus.
Jumalan ratkaisu meidän syntiimme oli päinvastainen. Hän ei halunnut erottaa, vaan yhdistää meidät häneen ja toisiimme Kristuksessa ja hänen rakkaudessaan (Fil. 2:2). Synnistä johtuvan kirouksen sijasta hän halusi siunata meidät ja koko maailman Kristuksessa.
Vanhassa testamentissa esiintyvä heprean verbi barak, siunata, tarkoittaa myös polvistumista. Vähäisempi siis polvistuu mahtavamman edessä saadakseen tältä siunauksen.
Mutta tullakseen siunaukseksi koko maailmalle Kristus itse alensi itsensä tullessaan ihmiseksi. (Fil. 2:8) Hän nöyrtyi aina häpeälliseen ristinkuolemaan asti.
“Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman.” (Fil. 2:9) “Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava”. (Fil. 2:10)
Niin kuin koko sinun olemassaolosi riippuu Luojastasi, niin sinun syntiesi sovitus riippuu siis täysin sinun lunastajastasi. Sinä et kannattele Jumalaa, vaan Jumala kannattelee sinua. Ylpeilylle ei siinä siis ole sijaa, koska kaikki on armosta saatua.
Joissain maissa se koululaisten eriarvoistava sosiaalinen kilpavarustelu vaatteilla on ratkaistu koulu-univormulla niin, että kaikki käyttävät yhdenmukaista koulupukua.
Myös Kristuksen Kirkossa asia on ratkaistu yhdenmukaisella asulla. Paavali kirjoittaa galatalaisille: “Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.” (Gal. 3:27-28)
Meidät on siis kasteessa liitetty yhteen, Jumalan kansaksi, jossa ei ole eroa juutalaisen ja vierasheimoisten välillä. Kasteeessa meidät kaikki on vaatetettu Kristuksen vanhurskaudella, eikä sen täydellisempää vaatetta ole.
Kristuksen veren tähden kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi, ja saat uskoa sen tänäänkin.
Niin kuin Paavali puhuu tämän päivän tekstissä jalon oliivipuun juurinesteestä (Room. 11:17), tule kohta ehtoolliselle, niin se juurineste saa uudistaa ja vahvistaa sinua jälleen tänään.
Paavali kehottaa meitä Filippiläiskirjeessä olemaan tekemättä mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta, vaan olemaan nöyriä ja pitämään toista parempana kuin itseä. (Fil. 2:3) “Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli”, hän sanoo. (Fil. 2:5)
Olet sinä tässä elämässä puettu halvasti tai kalliisti, Kristuksessa omistat jo kaiken, olet Isäsi perillinen, perit taivaan valtakunnan. Sen takia sinun ei kannata itse korottaa itseäsi, vaan ylpeyden ja muiden halveksimisen sijasta olet kutsuttu auttamaan muita menestymään ja iloitsemaan heidän onnistumisistaan.
Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, että Kristus on kantanut ristillä myös meidän ylpeytemme rangaistuksen. Kiitos, että sinun kauttasi meillä on mittaamaton arvo. Auta meitä ylpeilyn ja kadehtimisen sijaan rakastamaan ja palvelemaan lähimmäistä. Jeesuksen nimessä aamen.
Pastori Martti Haverinen 