Kielen varassa on elämä ja kuolema – Sananl. 18:4-8,21

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 27.8.2023
13. sunnuntai helluntaista, 2. vuosikerta
Sananl. 18: 4-8, 21

Syvä kuin meri on harkittu puhe,
virraksi paisuu viisauden lähde.
Ei ole oikein pitää syyllisen puolta
ja sortaa syytöntä oikeudessa.
Riita on lähellä, kun tyhmä puhuu,
hän kärttää itselleen selkäsaunaa.
Oma suu on tyhmän tuho,
omat sanat punovat hänelle ansan.
Makealta maistuvat panettelijan puheet,
ne painuvat syvälle sisimpään.
Kielen varassa on elämä ja kuolema –
niin kuin kieltä vaalit, niin korjaat hedelmää.

Johdanto

Vuosi 1997 oli jo kovin pitkällä, kun kohtasin Soilin ensimmäistä kertaa niin, että puhuimme toisillemme. Juttelimme silloin ehkä kymmenisen minuuttia.

Soili muistaa siitä päällimmäisenä asiana sen, että hän ei juurikaan ymmärtänyt puheeni sisältöä. Puhuin – bamlasin – stadilaisittain, ja Soilin mukaan myös vastasin hänen esittämiinsä kysymyksiin oudolla tavalla, vähän niin kuin en olisi ymmärtänyt, mitä hän kysyy. Soilille jäi hämmentynyt olo, ja minun mielestäni Soili puolestaan vaikutti omituiselta tyypiltä, koska hän tuntui olevan ihan pihalla.

Kuinka paljon tarvitaan sanoja, että toisen voi oppia tuntemaan?

Sananlaskujen kirjan luvussa 17 kerrotaan elämänohje, joka toimii erinomaisesti monissa tilanteissa, ja johon yleensä tukeudun: “Hullukin käy viisaasta, jos on vaiti, järkevästä, ellei suutaan avaa.” (Sananl. 17:28) Mutta jos oikeasti haluaa tutustua toiseen ihmiseen, jotain pitäisi myös sanoa.

Olemme olleet Soilin kanssa nyt 23 vuotta naimisissa, enkä usko, että hän olisi kovin tyytyväinen, jos kaikki nämä vuodet olisin esittänyt hänelle viisasta olemalla aivan hiljaa.

Olemme kuulleet toistemme puhetta jo sen verran paljon, että melko usein arvaamme ennalta oikein, mitä toinen meinaa kohta sanoa. Niitäkin tilanteita tosin vielä tulee, kun paikalle tarvittaisiin tulkkia.

Tuossa äsken luetussa tekstissä sanottiin, että “kielen varassa on elämä ja kuolema”. (Sananl. 18:21) Katsotaan siihen liittyen tänään 1) vastuuta sanoista, 2) Jumalan Sanaa ja 3) rohkaisevia sanoja.

1) Vastuu sanoista

Jumala loi ihmisen kuvakseen. Siihen sisältyy monia upeita näkökulmia, kuten esimerkiksi se, että meidät tarkoitettiin elämään yhteydessä Jumalan kanssa. Yhteys pitää sisällään myös kommunikaation. Lahjaksi saatu elämä on niin upea asia, että siihen on tarkoitus vastata kiitoksella.

Paratiisikertomuksessa kuvataan kauniisti, että: “Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento.” (1. Moos. 2:7)

Ihmisääni syntyy pääsääntöisesti niin, että keuhkoista virtaa ilmaa ulos. Puhuminen sisäänpäin hengittämällä (ingressiivisen puhe) ei nimittäin ole kovin helppoa. Äänestä me muodostamme kielen, hampaiden ja huulten avulla äänteitä, joista puolestaan muodostamme sanoja, joita muut ovat oppineet ymmärtämään.

Yhdysvalloissa julkaistiin vuonna 2007 tutkimus, jossa selvitettiin, kuinka monta sanaa ihmiset puhuvat päivän aikana. Aiemmin oli luultu, että naiset puhuvat merkittävästi miehiä enemmän, mutta eroa ei juurikaan ollut. Tutkimuksen mukaan sekä naiset että miehet puhuvat päivän mittaan keskimäärin noin 16 000 sanaa

Ero puheliaimpien ja vähäpuheisimpien yksilöiden välillä oli sen sijaan suuri. Jotkut puhuivat jopa 47 000 sanaa, kun hiljaisimmat sanoivat 700 sanaa.

Me voimme sanoa toiselle jotain myös ilmeillä ja viittomalla. Ja jos sanoja muodostaa kirjoitusmerkeillä, ne voivat säilyä hillittömän pitkiä aikoja. Nämäkin Vanhan testamentin Sananlaskujen kirjan luvun 18 sananlaskut, jotka ovat kolmisen tuhatta vuotta sitten eläneen kuningas Salomon nimissä, ovat kulkeutuneet meille asti.

Sananlaskujen kirjassa on useita kohtia, jotka liittyvät sanoihin ja puheeseen. Meitä halutaan opettaa, että on viisasta hillitä kielensä ja käyttää sitä oikein. (Sananl. 10:19) Näissä äsken luetuissa jakeissa sanottiin muun muassa, että: “Syvä kuin meri on harkittu puhe, virraksi paisuu viisauden lähde.” (Sananl. 18:4)

Viisailla sanoilla toista muun muassa neuvotaan eteenpäin, autetaan ja lohdutetaan. (Sananl. 2:2-3, 12:15,20, 15:4) Kehuvilla sanoilla rohkaistaan ja nostetaan.

Mutta niin kuin jo aiemmin siteerasin: “Kielen varassa on elämä ja kuolema – niin kuin kieltä vaalit, niin korjaat hedelmää.” (Sananl. 18:21)

Sanoilla johdetaan harhaan ja petetään, kirotaan ja nostatetaan vihaa. (Sananl. 10:11, 12:6, 13:17, 15:1,4, 20:20) Puhumalla jostakusta ilkeästi selän takana tai päin naamaa tuhoat hänen maineensa tai itsetunnon. “Makealta maistuvat panettelijan puheet, ne painuvat syvälle sisimpään”, niin kuin tämän päivän tekstissä sanotaan (Sananl. 18:8)

Kahdeksas käsky kieltää ja se on hyvä muistaa, että: “Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.”

Jumala on selvästikin kiinnostunut siitä, miten me käytämme sanoja, mitä me teemme niillä. Hän itse loi kaiken tyhjästä sanallaan, ja kun hän katsoi kaikkea tekemäänsä, kaikki oli hyvää. (1. Moos. 1:31) Ja hän nimitti valon päiväksi, pimeyden yöksi, kannen taivaaksi, kiinteän kamaran maaksi ja kokoontuneet vedet mereksi. (1. Moos. 1:5,8,10) Jumalan sanalla on luova voima ja järjestystä luova voima.

Ja Jumala toi luomansa eläimet ihmisen luo nähdäkseen, minkä nimen ihminen kullekin antaisi. (1. Moos. 2:19-20) Ihmisen, jonka Jumala asetti vallitsemaan, viljelemään ja varjelemaan, hän tarkoitti käyttämään sanoja oikein ja viisaasti, jotta täyttäisimme tehtävämme, emmekä aiheuttaisi tuhoa.

Ja nyt, me kuitenkin mitätöimme sanoillamme, pyyhimme toista pois, ja annamme niillä jopa suoria tappokäskyjä.

Tämän päivän evankeliumitekstissä Jeesus sanoo, että “jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili”. (Matt. 12:36)

“Oma suu on tyhmän tuho, omat sanat punovat hänelle ansan.” (Sananl. 18:7)

2) Jumalan Sana

Leevi and the Leavings -yhtye lauloi Rin Tin Tin -kappaleessaan sanoista “jotka pettävät kun niitä tarvitaan”.

Monet sanat pettävät tässä elämässä. (Sananl. 13:17) Ja kun jotain sortuu alta, siitä seuraa tuhoa, kärsimystä ja kuolemaa.

Yksi yleinen määritelmä on, että kuvaannollisesti “sana” tarkoittaa myös lupausta. Eli jos annan sanani, se tarkoittaa, että lupaan puhuvani totta tai tekeväni jotain mitä lupaan.

Myös taivaallinen Isä on antanut meille lupauksensa. Hän lähetti tähän maailmaan Sanan, Jeesuksen.

Johannes aloittaa evankeliumikirjansa puhumalla Jeesuksesta Sanana. “Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.” (Joh. 1:1) “Kaikki syntyi Sanan voimalla”, eikä mikään ole syntynyt ilman häntä. (Joh. 1:3) “Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo.” (Joh. 1:4) Tuo Sana tarjoaa meille siis kuoleman sijasta elämän.

Jeesus sanoo: “Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään.” (Joh. 5:24) Ne jotka kuulevat Jumalan Pojan äänen, saavat elää, sillä hän on elämän lähde. (Joh. 5:25-26)

Jeesuksessa on meille luvattu pelastus ja syntien anteeksianto.

Kun Jumala loi meidät ihmiset rakkautensa kohteeksi, hän loi meille äänihuulet ja puhalsi meihin elämän henkäyksen. Ja me kommunikoimme uloshengityksemme kautta. Onko suurinta voida sanoa, minä rakastan sinua?

Meidän syntisten ihmisten rakkaus on kovin vajavaista, mutta Jumalan rakkaus on täydellistä. Hänen rakkautensa meitä kohtaan näkyy kirkkaimmin Kristuksen ristissä.

Ennen kuolemaansa Jeesus huusi hirvittävän kärsimyksensä keskeltä kovalla äänellä: “Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?” (Matt. 27:46) Jumala hylkäsi hänet kuolemaan, jotta hänen ei koskaan tarvitsisi hylätä meitä.

Jeesus sovitti ristillä kaikki sinun ja minun synnit, myös vahingolliset puheemme, ja siksi Kristuksen veren tähden saat uskoa kaikki syntisi anteeksi.

3) Rohkaisevat sanat

Se paikka, jossa ensimmäisen kerran aloimme jutella Soilin kanssa, oli Bulevardilla, Vanhan kirkon vieressä. Siitä meni runsaat pari vuotta, kun meidät vihittiin avioliittoon siinä kirkossa – sanoimme toisillemme: “Tahdon.”

Siitä kolmen-neljän korttelin päässä on puolestaan toinen kirkko, jossa alkoi vuonna -95 ravintolatoiminta. En tiennyt siitä kirkosta mitään, siis tästä Luther-kirkosta, että sellainen olisi edes olemassa, eikä tainnut tietää Soilikaan.

Tuona iltana, jona pinnistelimme ymmärtääksemme jotain toistemme puheesta, ei mitenkään voinut juolahtaa pieneen mieleen, että Jumala kutsuisi meidät yhdessä palvelemaan hänen valtakuntaansa tuossa kirkossa, yli seitsemän vuoden ajaksi.

Nyt nuo runsaat seitsemän vuotta ovat tulleet päätökseen, ja Soili siirtyy huomenna Suomen teologisen instituutin pääsihteeriksi, seitsemän-kahdeksan korttelin päähän täältä Luther-kirkosta. Kiitämme Herraa sinusta, Soili, ja pyydämme Jumalaa käyttämään sinua valtakuntansa rakentamiseksi uudessa tehtävässäsi.

Nämä vuodet ovat olleet täynnä pieniä ja suuria ihmeitä, yhdessä koettuja iloja ja suruja, kasvamista Kristuksen tuntemisessa. Minä ja Soili olemme molemmat yhtä mieltä siitä, että antoisinta tässä Luther-kirkon tehtävässä on ollut se, että on saanut tutustua teihin, niin moniin erilaisiin ihmisiin, ja nähdä miten Jumala vaikuttaa itse kunkin elämässä. Jokaisen elämäntarina on ainutlaatuinen, jokaisen elämä on merkityksellinen.

Kuinka paljon tarvitaan sanoja, että toisen voi oppia tuntemaan? Kuinka paljon tarvitaan aikaa yhdessä, että toiseen voi oppia luottamaan?

Jos ensimmäinen kohtaaminen jonkun kanssa menee niin, ettei hänestä ota mitään selkoa, sekään ei vielä tarkoita sitä, etteikö tuosta ihmisestä voisi tulla eri tavoin tärkeä. Meidät on tarkoitettu viemään Jumalan valtakuntaa eteenpäin, ja se tarkoittaa hengellistä taistelemista yhdessä. Meidän tarvitsee tuntea toisemme, ja rohkaista toisiamme.

Seurakunta on meille kasvun paikka ja mahdollisuus. Se on tarkoitettu hoitamaan myös haavojamme. Paikka jossa saamme palvella sanoillamme ja kuuntelemalla toista. Meidän ei siis tule rikkoa yhteyttä juoruilemalla, töykeilemällä ja petollisilla puheilla.

Paavali kirjoitti filippiläisille: “1 Jos kerran yhteys Kristukseen rohkaisee ja hänen rakkautensa suo lohdutusta, jos Henki meitä yhdistää ja jos tunnemme hellyyttä ja myötätuntoa toisiamme kohtaan, 2 niin tehkää minun iloni täydelliseksi ja olkaa yksimielisiä. Liittäköön teitä toisiinne rakkaus, sopu ja sama mieli.” (Fil. 2:1-2)

Rukoillaan. Rakas Jumala, kiitos hyvyydestäsi, kiitos elämän Sanasta. Kiitos, että olet ottanut tämän Luther-kirkon takaisin valtakuntasi työhön. Suo evankeliumin mennä eteenpäin täällä pääkaupunkiseudulla myös tämän messuyhteisön kautta. Kiitos Soilista ja siitä työstä, jota hän on näiden vuosien aikana tehnyt, ja siunaa häntä hänen uudessa työssään. Suo kaiken sanasi julistuksen kantaa hedelmää valtakuntaasi. Jeesuksen nimessä aamen.