Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 24.9.2023
17. sunnuntai helluntaista, 2. vuosikerta
Joh. 11: 21-45
Martta sanoi Jeesukselle: ”Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken mitä häneltä pyydät.” Jeesus sanoi: ”Veljesi nousee kuolleista.” Martta vastasi: ”Tiedän kyllä, että hän nousee viimeisenä päivänä, ylösnousemuksessa.” Jeesus sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?” ”Uskon, Herra”, Martta vastasi, ”minä uskon, että sinä olet Messias, Jumalan Poika, jonka oli määrä tulla maailmaan.”
Tämän sanottuaan Martta palasi kotiin, kutsui sisartaan Mariaa ja sanoi hänelle kahden kesken: ”Opettaja on täällä ja kutsuu sinua.” Kuullessaan sen Maria heti nousi ja lähti Jeesuksen luo. Jeesus ei ollut vielä saapunut kylään, vaan oli yhä siellä, missä Martta oli hänet tavannut. Kun juutalaiset, jotka olivat talossa lohduttamassa Mariaa, näkivät tämän äkkiä nousevan ja lähtevän ulos, he menivät perässä, koska arvelivat hänen olevan menossa haudalle itkemään.
Ehdittyään sinne, missä Jeesus oli, ja nähtyään hänet Maria vaipui hänen jalkoihinsa ja sanoi: ”Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.” Kun Jeesus näki itkevän Marian ja hänen kanssaan tulleet juutalaiset, jotka hekin itkivät, syvä liikutus valtasi hänet, ja hän kysyi: ”Missä hänen hautansa on?” ”Herra, tule katsomaan”, he vastasivat. Jeesus itki. Juutalaiset sanoivat: ”Katsokaa, kuinka rakas Lasarus hänelle oli.” Mutta jotkut heistä sanoivat: ”Kun hän pystyi avaamaan sokean silmät, eikö hän myös olisi voinut estää Lasaruksen kuoleman?”
Järkyttyneenä Jeesus tuli haudalle. Se oli luola, jonka suulla oli kivi. ”Ottakaa kivi pois”, käski Jeesus, mutta Martta, vainajan sisar, sanoi hänelle: ”Herra, hän haisee jo. Hän on siellä nyt neljättä päivää.” Jeesus vastasi: ”Enkö sanonut sinulle, että jos uskot, saat nähdä Jumalan kirkkauden?”
Kivi otettiin pois. Jeesus kohotti katseensa ja sanoi: ”Isä, minä kiitän sinua siitä, että olet kuullut minua. Minä kyllä tiedän, että sinä kuulet minua aina, mutta minä sanon tämän näiden ympärilläni seisovien ihmisten tähden, jotta he uskoisivat sinun lähettäneen minut.” Tämän sanottuaan Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Lasarus, tule ulos!” Silloin kuollut tuli haudasta, jalat ja kädet siteissä ja kasvot hikiliinan peittäminä. Jeesus sanoi: ”Päästäkää hänet siteistä ja antakaa hänen mennä.”
Monet niistä juutalaisista, jotka olivat tulleet Marian luo ja nähneet, mitä Jeesus teki, uskoivat häneen.
Johdanto
Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistyksen eli Sleyn 150-vuotisjuhlaa vietetään täällä Helsingin Luther-kirkossa ensi viikonloppuna perjantaista sunnuntaihin (29.9.-1.10.2023). Tervetuloa juhlimaan!
Sata vuotta sitten vuonna 1923, kun Sley oli yhdistyksenä 50-vuotias, Sleyn toiminnanjohtajana aloitti tuolloin nelikymppinen pastori Kauko Veikko Tamminen. Hän johti Sleytä pitkään, 23 vuotta, eli myös raskaiden sotavuosien aikana, ja oli muun muassa järjestelemässä välirauhan aikana tämän Helsingin Luther-kirkon korjaamista, kun Neuvostoliitto oli pommittanut tämän hajalle. Nuo vaikeat ajat jättivät jälkensä varmasti häneen niin kuin moniin muihinkin ihmisiin.
Toinen maailmansota päättyi ja sitä seuraavana vuonna, vuonna 1946, Kauko Veikko Tamminen lähti puhujamatkalle Varsinais-Suomen Sauvoon lähelle Turkua (tarkemmin tästä matkasta Ossi Tammiston blogikirjoituksessa).
Aamupäivän jumalanpalveluksen ja iltapäivän juhlatilaisuuden jälkeen hän oli vielä siellä Sauvossa, kun hän sai sydänkohtauksen. Tuon pitkän päivän iltana, sunnuntaina kuudes lokakuuta vuonna 1946, Sleyn toiminnanjohtaja Kauko Veikko Tamminen kuoli, 64 vuoden iässä.
Kuolinpäivänään hän viimeiseksi jääneessä jumalanpalvelussaarnassaan saarnasi juuri tästä samasta Johanneksen evankeliumin tekstistä, jonka me äsken luimme: Lasaruksen kuolemasta ja siitä, kuinka Jeesus herätti hänet kuolleista.
Tamminen ei tiennyt kuolemansa hetkeä, mutta oli kuitenkin valmis lähtöönsä kohti ikuisuutta. Oletko sinä?
Katsotaan tänään 1) Jeesuksen rakkautta, 2) Jeesuksen itkua ja 3) sitä, että olet nimeltä kutsuttu.
1) Jeesuksen rakkaus
Viime viikolla Eetu Lehtinen saarnasi täällä Helsingin Luther-kirkossa eeppisistä sisaruksista, Martasta ja Mariasta. (Luuk. 10:38-42) Martalla oli silloin kovin kenkku päivä, mutta ehkäpä se muuttui hänelläkin ilon ja onnen päiväksi.
Tämän Johanneksen evankeliumin luvun 11 aluksi kerrotaan, että Martan ja Marian veli, Lasarus, on sairaana. (Joh. 11:1) Ei ole helppoa Martalla siis tälläkään kertaa, eikä Marialla. He lähettivät Jeesukselle viestin: “Herra, rakas ystäväsi on sairaana.” (Joh. 11:3)
Siinä luvussa mainitaan, että: “Jeesus rakasti Marttaa ja hänen sisartaan sekä Lasarusta.” (Joh. 11:5)
Miltä sinusta tuntuisi, jos Raamatussa lukisi Martan, Marian ja Lasaruksen nimen kohdalla sinun nimesi? Mitä jos koko maailmalle ilmoitettaisiin juuri sinun nimesi, että Jeesus rakastaa sinua, että sinä olet tämän maailmankaikkeuden Kuninkaan rakas ystävä? Rakastaako Jeesus sinua?
Jos sinä lähettäisit hänelle avunpyynnön, lähtisikö hän liikkeelle, koska sinä pyydät häntä apuun?
Jeesus rakasti Marttaa, Mariaa ja Lasarusta. Mutta vaikka hän sai Martalta ja Marialta Lasarusta koskevan hätäsanoman, erikoisesti hän ei lähtenyt liikkeelle heti. Hän viipyi vielä pari päivää, ennen kuin suuntasi Jerusalemin hoodeille kohti Betaniaa. (Joh. 11:6,18) Ainakin ambulansseilla on ymmärtääkseni toisenlainen toimintaperiaate, pyrkimys lähteä kiireellisissä tilanteissa liikkeelle heti.
Vaikka Martan ja Marian harmiksi Jeesusta ei näkynyt mailla eikä halmeilla, Jeesus tiesi tarkasti, mikä on homman nimi. Viesti oli, että Lasarus on sairaana, mutta Jeesus totesi opetuslapsilleen: “Lasarus on kuollut. Teidän tähtenne olen iloinen, etten ollut siellä: tämä vahvistaa teidän uskoanne. Nyt lähdemme hänen luokseen.” (Joh. 11:14-15)
Hän siis iloitsi opetuslasten tähden, ettei ollut mestoilla. He kohtaisivat jotain, mikä vahvistaisi heidän uskoaan.
Jeesus saapui paikalle tietäen omasta takaa, että Lasarus oli kuollut. Hän oli haudassa jo neljättä päivää.
Lasaruksen nimi on tullut tuohon muotoonsa muutaman mutkan kautta Vanhassa testamentissa esiintyvästä nimestä Eleasar, ‘Jumala auttaa’. Mutta kuka luotti Jumalan apuun enää tuossa vaiheessa? Ei ainakaan Lasarus.
Sekä Martta että Maria sanoivat toisistaan riippumatta Jeesukselle samoin sanoin: “Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.” (Joh. 11:21,32) Mutta Jeesus vastasi ja reagoi Martan ja Marian sanoihin eri tavoilla.
Marttaa hän lohdutti: “Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?” (Joh. 11:25-26)
2) Jeesuksen itku
Marian ja muiden itkun nähdessään Jeesus puolestaan liikuttui syvästi ja alkoi itsekin itkeä. (Joh. 11:33-35) Heille hän ei sanonut erityisempää, vaan itki itkevien kanssa.
Jeesus siis itki, vaikka tiesi jo ennalta, että kohta hän herättäisi Lasaruksen kuolleista. Jeesuksen itkussa, siinä mitä kaikkea hän siinä tilanteessa näki, koki ja mietti, on varmasti monia puolia.
Kun Kauko Veikko Tamminen saarnasi tästä raamatunkohdasta, hän ei tiennyt kuolemansa hetkeä. Mutta kuitenkin hän oli valmistautunut lähtöönsä. Ja viimeiseen asti hän halusi herätellä kuulijoitaan näkemään, miten elintärkeä tämä kysymys on.
Tuossa viimeisessä saarnassaan hän ehkä vähän yllättävästi painotti Jeesuksen itkevän ihmisten epäuskon vuoksi. Tamminen kysyi: “Täytyneekö Jeesuksen itkeä sinun tähtesi?” (Sanansaattaja 20-21/1946, vuosikerta s. 190) Ja hän kehotti uskossa turvautumaan Sanaan.
Jos siis yksi merkittävä suomalainen julistaja kantoi elämänsä viimeiseen päivään asti huolta ihmisten ikuisuudesta, miten paljon enemmän sielujen tilaa murehtiikaan Jeesus, hän joka omalla verellään toi meille syntien anteeksiannon!
Sen toisen kerran, kun Jeesuksen kerrotaan evankeliumikirjoissa itkeneen, se tapahtui niin ikään Jerusalemin tuntumassa, hänen katsellessaan Jerusalemin kaupunkia. (Luuk. 19:41-44) Jeesus itki kaupungin epäuskoa, etsikkoajan menemistä ohi ja lähestyvää tuhoa: “Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on!” (Luuk. 19:42)
Mitä Jeesus itkee sinun kanssasi, tai sinun tähtesi?
Sekä Martta että Maria sanoivat Jeesukselle eri yhteyksissä siis samoin sanoin, että: “Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.” (Joh. 11:21,32)
Mutta Mariasta mainitaan myös, että tämä vaipui Jeesuksen jalkoihin. (Joh. 11:32) Maria ja Jeesuksen jalat tuntuvat kuuluvan Raamatussa yhteen erottamattomana parivaljakkona.
Silloin, kun Martalla meni hiilet Marian suhteen, Maria oli Herran jalkojen juuressa. (Luuk. 10:39)
Tämän päivän tekstiä seuraavassa luvussa (Joh. 12) Maria puolestaan voitelee Jeesuksen jalat. Siinä sitten ollaankin jo valmistelemassa Lasaruksen sijasta Jeesusta kohti kuolemaa. Jeesus sanoi, että Maria tekee sen voitelun “hautaamistani varten”. (Joh. 12:7)
Eli joka kertomuksessa, kun Raamatussa puhutaan tästä Mariasta, hänet löytää Jeesuksen jalkojen luota. Hän on siellä oppimassa, purkamassa sydäntään ja palvelemassa. Siellä on meillä ihmisillä hyvä olla, hänen edessään nöyrtyneinä.
Missä sinä olet? Oletko sinä Jeesuksen jalkojen juuressa häneen turvaten, vai haudassa hengellisesti kuolleena?
Jos on neljä päivää peseytymättä vaikkapa armeijassa jossain metsäharjoituksessa, siihen sopii ihan mainiosti tuo Raamattu-sitaatti: “Herra, hän haisee jo.” (Joh. 11:39)
Mutta kun on ollut haudattuna jo neljättä päivää, haju on varmasti melkoinen. Minkälainen hajupommi sieltä haudasta tuli ulos?
Vaikka sinun raadollisuutesi, ne pahat teot joita olet tehnyt Jumalaa, lähimmäistäsi ja itseäsi vastaan, löyhkäisi miten kammottavalta tahansa, Jeesus ei pelkää kohdata sinua. Nyt vielä on se hetki, kun hän kutsuu myös sinua elämään yhteydessään.
Älä siis torju häntä, kun hän kutsuu sinua nimeltä tulemaan ulos. Tämän elämän jälkeen sitä mahdollisuutta ei nimittäin enää ole. On vain viimeinen tuomio ja jako niihin, jotka uskossa turvasivat häneen, ja niihin, jotka halusivat jäädä hengellisesti kuolleina makaamaan hautaansa, vaikka Jeesus kutsui myös heitä tulemaan ulos päivänpaisteeseen.
Kauko Veikko Tamminen otti kuolinpäivänään, iltapäivän juhlatilaisuuden päätössanoissa esille raamatunkohdan, joka oli merkittävä hänen omassa uskonelämässään, Efesolaiskirjeen ensimmäisen luvun seitsemännen jakeen: “Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto.” (Ef. 1:7)
Kristuksen sana herättää myös sinun sydämesi eläväksi. Kristuksen veren tähden saat uskoa kaikki sinun syntisi anteeksi.
3) Nimeltä kutsuttu
Jeesus rakastaa sinua. Hän on itse kuollut ristillä ja noussut haudasta saadakseen sinut kuolemasta elämään. Sinun nimesi on hänelle tärkeä.
Jeesuksen kuoleman jälkeen eräs toinen Maria, Magdalan Maria, tuli Jeesuksen haudalle. Mutta Jeesuksen haudan suulta oli kivi siirretty pois ja ruumista ei näkynyt. (Joh. 20:1-2) Magdalan Maria itki. (Joh. 20:11)
Ylösnoussut Jeesus kysyi häneltä: “Mitä itket, nainen? Ketä sinä etsit?” (Joh. 20:15) Maria tunnisti Jeesuksen Jeesukseksi vasta kun tämä kutsui Mariaa nimeltä. (Joh. 20:16)
Kuolleen Lasaruksen Jeesus kutsui nimeltä elämään: “Lasarus, tule ulos!” (Joh. 20:43)
Luukkaan evankeliumin luvussa 10, jossa ensimmäisen kerran kerrotaan Martasta ja Mariasta, siinä samassa luvussa Jeesus sanoo: “Iloitkaa siitä, että teidän nimenne on merkitty taivaan kirjaan.” (Luuk. 10:20)
Herra sanoo: “Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.” (Jes. 43:1) Hän on kasteessa ottanut sinut omaksi rakkaaksi lapsekseen, nimeltä kutsunut.
Kun sinä lähetät hänelle avunpyynnön, hän toimii sinun parhaaksesi, vaikka hänen tuleminen sinun avuksesi saattaakin joskus tuntua kestävän piinallisen kauan. Hän tekee kaiken taitavasti sinun hyväksesi.
Lasaruksen hän herätti takaisin tähän ajalliseen elämään. Sinä saat puolestasi jäädä odottamaan ylösnousemuksen aamua. “Jeesus sanoi: “Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?” (Joh. 11:25-26)
Rukoillaan. Rakas Jumala, kiitos Kristuksen verestä, joka on tuonut meille rauhan kanssasi. Kiitos, että Kristuksessa saamme elää sinun luonasi ikuisesti. Auta meitä koko vaelluksemme ajan uskossa turvaamaan Vapahtajamme. Jeesuksen nimessä aamen.
Pastori Martti Haverinen 