Martti Haverisen saarna Temppeliaukion kirkossa Riemumessussa 30.9.2023
Sleyn 150-vuotisjuhla
17. sunnuntai helluntaista, 2. vuosikerta
Job 19: 25-27
Minä tiedän, että lunastajani elää.
Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.
Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina
ja lihani on riistetty irti,
minä saan nähdä Jumalan,
saan katsella häntä omin silmin,
ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo!
Tätä minun sydämeni kaipaa.
Johdanto
Kuinka vanha on tämä kallio, jonka sisällä me nyt olemme?
Me olemme tänään täällä Riemumessussa juhlimassa koko maailman synnit sovittanutta Kristusta. Mutta me juhlimme myös sitä, että Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys täyttää 150 vuotta.
150 vuotta on todella pitkä aika, kun ei sitä oikein meinaa muistaa edes, mitä tuli tehtyä vaikkapa viime viikon tiistaina. 150 vuoden aikana tiistaipäiviä on ollut jo lähemmäs 8 000.
Lutherilainen Ewankeliumi-Yhtiö perustettiin vuonna 1873 julkaisemaan ja levittämään hyvää luterilaista kirjallisuutta, levittämään evankeliumin sanomaa. Netistä löytyy Helsingin karttoja 1870-luvulta, ja niistä näkee, että juuri näille kulmille ei silloin vielä ollut kaavoitettu mitään.
Rakennettu kaupunki päättyi oikeastaan tuohon muutaman korttelin päähän, siihen missä nykyään on Kampin kauppakeskus. Siinä oli silloin Venäjän keisarillisen armeijan harjoituskenttä ja varuskunta.
Ihan sen lähelle, Malminkadulle, rakennettiin (1878) puolestaan Sleyn ensimmäinen oma toimistorakennus ja kokoontumistila. Sekin oli siis ihan silloisen kaupungin laitamilla. Sillä tontilla sijaitsee nyt Luther-kirkko, jossa näitä Sleyn 150-vuotissynttärijuhlia on myös vietetty.
Noihin aikoihin tällä Temppeliaukion kirkon alueella ei siis vielä ollut oikein mitään.
Mutta tässä oli tämä kallio.
Evankeliumiyhdistyksen ensimmäiseen johtokuntaan valittiin 12 jäsentä, joista kaikki paitsi yksi oli täältä Helsingistä. (Ari Haavio: Evankelinen liike herätysliikkeenä, s. 55) On siis hyvinkin mahdollista, että ainakin joku heistä on saattanut esimerkiksi ulkoilla tällä kalliolla.
Arvelen, että kukaan heistä ei varmastikaan tullut ajatelleeksi, että kerran tämän kallion sisällä olisi kirkko. Ja että tämän kallion sisällä olisi suuri joukko ihmisiä juhlistamassa sitä vuotta, jolloin he laittoivat yhdistystä pystyyn!
Siis että tähän tulisi sellainen kuuluisa kirkko, joka tunnetaan maailmalla, ja jota tullaan ihmettelemään ulkomailta asti. Täällä kävi Britannian hallitsijakin, kuningatar Elisabet II, sinä vuonna, jona minä synnyin. En nyt mainitse sitä vuotta, mutta on siitä kulunut jo jokunen tovi.
1) Jobin elämä
Mitäköhän tällä kalliolla on ollut tai on tapahtunut 4 000 vuotta sitten?
Äsken luettu Jobin kirjan teksti on todella kaukaa ihmiskunnan historiasta. Voi olla, että se teksti kuvaa aikaa niinkin kaukaisessa historiassa kuin esimerkiksi 4 000 vuotta sitten.
Se kieli, jolla Jobin kirja on kirjoitettu, on nimittäin tosi vanhanaikaista, eikä siinä kirjassa esiinny sellaisia nimiä tai asioita, jotka ovat tärkeitä muille Vanhan testamentin kirjoille. Se, että Jobin kirjassa ei mainita esimerkiksi sanaa Israel tai Mooses tai laki tai Jerusalemin temppeli, voi selittyä juuri sillä, että Jobin kirja on muita Vanhan testamentin kirjoja vanhempi.
Tämän päivän tekstialuetta edeltävissä jakeissa Job sanoo: “Kunpa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, kunpa ne talletettaisiin kirjaan, uurrettaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi taltalla hakaten, lyijyllä piirtäen!” (Job 19:23-24)
Job ei varmasti aavistanut, että hänen sanojaan luetaan vielä tuhansien vuosien päästä jossain kaukana pohjoisessa, kallion sisälle uurretussa kirkossa.
Jobin elämässä tapahtui aivan hirvittäviä asioita. Hänen lapsensa kuolivat, samoin kuoli hänen palvelijoitaan, ja hän menetti lukuisat eläimensä.
Ja hänen kehoonsa tuli märkiviä paiseita päästä jalkoihin. Hän istuutui jätekasaan ja alkoi raapia itseään ruukunpalalla. Hänen vaimonsa yritti saada hänet kiroamaan Jumalaa ja kuolemaan pois. (Job 2:9)
Tämän päivän tekstikohdan edellä Job kuvaa, kuinka hänen veljensä ja ystävänsä ovat hänet hylänneet, hänen palvelijansa eivät häntä noteeraa, ja kaiken kukkuraksi hänelle ilkutaan. (Job 19:13-19) Hän on enää pelkkää luuta ja nahkaa. (Job 19:20)
Miten sinulla on mennyt elämässäsi viime aikoina? Minkälaisia vastoinkäymisiä sinä olet kohdannut, mitä tärkeää sinä olet ehkä menettänyt?
Syyllistetäänkö sinua tai kannatko syyllisyyttä, syystä tai ilman syytä, siitä, mitä on tapahtunut? Onko sinulla tapana lisätä jonkun tuskaa niin kuin ihmisillä Jobin ympärillä?
Minkälaista painia sinä olet käynyt Jumalan kanssa?
2) Lunastajani elää
Kaiken kokemansa hirveyden keskellä Job lausuu ihmeelliset sanat: “Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.” (Job 19:25)
Sen lisäksi, että Jumala sanoo viimeisen sanan maan päällä, hän on sanonut myös ensimmäisen sanan. Hän on A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu. (Ilm. 1:8, 21:6, 22:13) Sanallaan hän loi kaiken olemassa olevan, myös sinut, antaen sinulle elämän. Kaikki elämä on lähtöisin ja riippuvaista hänestä.
Mutta koska ihmiskunnan syntiinlankeemuksen tähden aivan jokainen meistä ihmisistä on perisynnin alainen, ja siksi lähtökohtaisesti hengellisesti kuollut, Jumalan täytyy sanansa kautta tehdä meidän sydämemme hengellisesti eläviksi. Ilman sitä olemme tiellä kadotukseen.
Job toivoo, että saa kerran nähdä Jumalan, omin silmin. (Job 19:26-27) Job sanoo: “Minä tiedän, että lunastajani elää.”
Muut ihmiset syyttävät Jobia, mutta hän turvaa uskossa lunastajaan, joka puolustaa häntä. Lunastajaan, joka sanoo viimeisen sanan maan päällä. Tuo lunastaja on se, joka määrittelee miten asiat ovat, oikean ja väärän, lausuu tuomion sanan tai vapauttavan sanan
Se miksi Job haluaa sanansa uurrettavan kallioon, on siksi, että se todistaisi kaikkina aikoina hänet syyttömäksi.
Mikä on se sana, joka todistaisi sinut syyttömäksi sinä päivänä, kun kaikki elävät ja kuolleet kootaan Jumalan valtaistuimen eteen viimeiselle tuomiolle.
Martti Luther kutsui vanhurskauttamisoppia vankkumattomaksi kallioksi. Hänen mukaansa se “opettaa, kuinka meidät on lunastettu vapaiksi synnistä, kuolemasta ja Perkeleen vallasta ja kuinka meille on lahjoitettu iankaikkinen elämä”. Ja Luther toteaa, että “vanhurskauttamista emme ole saaneet aikaan me itse”, vaan Jeesus Kristus, ja että sitä kalliota vastaan Saatana ryntäsi jo paratiisissa taivuttaen esivanhempamme luopumaan uskosta. (Martti Luther: Galatalaiskirjeen selitys)
Eli vain Jeesus Kristus tekee meidät vanhurskaiksi, Jumalan edessä kelpaaviksi. Synnitön Jeesus Kristus on se Lunastaja, joka maksoi verellään meistä täyden hinnan.
Kristus kärsi kuolemassaan sinulle ja minulle ja koko syntiselle ihmiskunnalle kuuluneen rangaistuksen. Kristus on siis kantanut myös sinun pahat tekosi, sinun syyllisyytesi, ja tuonut pelastuksen ikuisesta kadotuksesta, avannut sinulle tien taivaaseen Jumalan luo.
Vaikka sinun sanojasi ei tässä elämässä ehkä hakattaisi kallioon, tärkeintä on, mitä Jumala sinusta sanoo, mitä hän sinusta kirjoittaa, että sinun nimesi on Kristuksen tähden merkitty taivaan kirjaan. (Luuk. 10:20) Ristiinnaulitsemisen paikalla, Golgatalla, sinun syyttömyytesi Jumalan edessä on ikuisiksi ajoiksi uurrettu Kristuksen ruumiiseen, piirretty hänen lävistettyjen käsiensä ihoon.
Kasteessa Jumala ottaa meidät liittoon kanssaan, hänen omakseen. Jos sinua ei ole kastettu, niin kannattaa olla yhteydessä seurakuntaan ja aloittaa kastekoulu.
Jumalan armoon ja uskollisuuteen saat uskossa tänäänkin luottaa ja turvautua, kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.
Job sanoo “sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti” ennakoiden sitä aikaa, jolloin hän saa nähdä Jumalan omin silmin.
Jeesuksen nahka ruoskittiin riekaleiksi. Hänen lihansa on annettu meille elämäksi. Kohta ehtoollispöydässä saat omalla suullasi koskettaa hänen ruumistaan ja vertaan. Me saamme jo tässä ajassa elää hänessä ja hän meissä.
3) Maailmanlaajuinen ihme
Me emme tiedä, mitä Sleyllä on edessään, tai mitä kirkolla on edessään, tai mitä sinulla ja minulla on elämässä edessä. Me emme tiedä, milloin Herramme saapuu takaisin tähän maailmaan kirkkaudessaan. Kaikki ajallinen katoaa silloin, viimeistään silloin jopa tämä kallio täällä Etu-Töölössä, jonka sisällä me nyt olemme.
Mutta sen me tiedämme, että meidän Lunastajamme elää, hän ei ole kuollut! Kristus-kallio kestää ikuisesti, ja sille on rakennettu hänen maailmanlaajuinen Kirkkonsa. Siihen Kirkkoon hän on koonnut ihmisiä kaikkialta maailmasta, ei turisteina, vaan elämään yhdessä hänen kanssaan.
Kristuksen maailmanlaajuinen Kirkko on Jumalan ihmeellistä ja elävää wow-arkkitehtuuria, me nimittäin olemme siinä rakennuksessa elävinä kivinä. (1. Piet. 2:5) Kristuksen Kirkko on jatkuvan ihmetyksen aihe, koska se myös rakentuu yllättävissä paikoissa eri puolilla tätä maapalloa.
Jumalamme on elävä Jumala, ja Kristuksessa me saamme elää yhdessä hänen kanssaan ikuisesti, pidempään kuin 8 000 tiistaita.
Se kärsimys, jota kohtaat tai olet kohdannut, ei ole jäänyt Jumalalta huomaamatta. Tämän maailmanajan jälkeen, kun sinä sinä saat omin silmin nähdä Jumalan, hän pyyhkii silmistäsi joka ainoan kyyneleen, eikä kuolemaa enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut. (Ilm. 21:4)
Kristus-kalliossa juhlat eivät lopu koskaan.
Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, että annoit ainoan Poikasi Jeesuksen Kristuksen kärsiä rangaistuksen meidän sijastamme. Kiitos, että Kristuksessa meidän kaikki syntimme on annettu anteeksi ja saamme elää ikuisesti sinun luonasi. Pyydämme, että antaisit meidän maahamme sinun sanasi nälkää, ja johdattaisit lähetystyötäsi kaikkialla maailmassa. Jeesuksen nimessä aamen.
Pastori Martti Haverinen 