Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 8.10.2023
19. sunnuntai helluntaista, 2. vuosikerta
Mark. 12: 28-34
Muuan lainopettaja oli seurannut heidän väittelyään ja huomannut, miten hyvän vastauksen Jeesus saddukeuksille antoi. Hän tuli nyt Jeesuksen luo ja kysyi: ”Mikä käsky on kaikkein tärkein?” Jeesus vastasi: ”Tärkein on tämä: ’Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, on ainoa Herra. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.’ Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Näitä suurempaa käskyä ei ole.”
Lainopettaja sanoi hänelle: ”Oikein, opettaja! Totta puhuit, kun sanoit, että Herra on ainoa Jumala, ei ole muita kuin hän. Ja kun rakastaa häntä koko sydämestään, kaikella ymmärryksellään ja kaikella voimallaan ja rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään, se on enemmän kuin polttouhrit ja kaikki muut uhrit.” Jeesus näki, että hän vastasi viisaasti, ja sanoi hänelle: ”Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta.”
Johdanto
Moni meistä Sleyn työntekijöistä osallistui tällä viikolla ensiapukurssi EA 1:lle. Siinä kun harjoittelimme vaahtomuovisen tukoksen pullauttamista ulos toisiltamme Heimlichin otteella, tuli taas miettineeksi, että tämä elämä on kyllä todella vaarallista. Kaikkea ikävää voi tapahtua ihan yllättäen.
Reilu kuukausi sitten eräs keski-ikäinen alkoholisoitunut mies istahti penkille Tikkuraitilla Vantaan Tikkurilassa. Siihen vilkkaan kävelykadun penkille hän kuoli. Hän oli siinä kuolleena jonkin aikaa ennen kuin joku ohikulkija soitti hätäkeskukseen. Aika moni ihminen kulki siitä ohitse.
Sitäkin kuulemma tapahtuu, että yksin autoa ajava saa sairaskohtauksen, pysäyttää tien sivuun ja kuolee siihen, kun kukaan ei pysähdy katsomaan, että onko jokin hätänä.
Auttaminen vaatisi monesti oman kiireen pysäyttämistä, ajan antamista, sitoutumista tilanteeseen ja itsensä altistamista sille, että osaako sittenkään auttaa. Kuljetko laput silmillä ohi, vai pidätkö silmäsi auki lähimmäisen hädälle? Siinä on meille tämän päivän kysymys.
Katsotaan tänään 1) rakkautta käskynä, 2) rakkautta uhrina ja 3) rakkautta tehtävänä.
1) Rakkaus käskynä
Markuksen evankeliumin edellisessä luvussa 11 kerrotaan, kuinka Jeesus ratsasti Jerusalemiin, kirosi viikunapuun ja puhdisti temppelin. (Mark. 11:1-18) Jeesuksen kärsimys ja kuolema ovat siis lähestymässä jo ihan kulman takana.
Hänen luonaan ramppaa ylipappeja, lainopettajia, saddukeuksia, fariseuksia, Herodeksen kannattajia ja vanhimpia kyselemässä, kuuntelemassa ja hajoilemassa. (Mark. 11:18,27, 12:12,13,18) Erään keskustelun päätteeksi tuolla edellä mainitaan, että “neuvoston jäsenet olisivat halunneet ottaa Jeesuksen kiinni, sillä he ymmärsivät, että Jeesus oli vertauksessaan puhunut heistä”, mutta he pelkäsivät kansaa ja lähtivät pois. (Mark. 12:12)
Kun Jeesus laittoi jauhot suuhun vuorostaan saddukeuksille (Mark. 12:18-27), yksi lainopettaja tulee sen perään esittämään kysymyksensä.
Häntä mietityttää, mikä käsky on kaikkein tärkein.
Mikä käsky sinun mielestäsi on kaikkein tärkein?
Mistä käskyistä tässä edes puhutaan? “Jos ratsastat aasilla, väistä tasa-arvoisessa risteyksessä oikealta tulevia”, niinkö?
Ovatko sinulle Jumalan antamat kymmenen käskyä tuttuja? Siinä on kaksi taulua, eli käskyjä jotka liittyvät Jumala-suhteeseemme, ja käskyjä jotka liittyvät suhteeseemme lähimmäiseen.
Jeesus aloittaa vastauksensa tuolle lainopettajalle Israelin uskontunnustuksella “Kuule, Israel”, Shema Israel, jonka juutalaiset lausuvat pari kertaa päivässä, aamulla ja illalla. “Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, on ainoa Herra.” (Mark. 12:29) Sillä tavalla se alkaa myös Viidennessä Mooseksen kirjassa (j. 4), jossa se sitten jatkuu: “Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko voimastasi.” (5. Moos. 6:5)
Markuksen evankeliumissa sielun yhteydessä mainitaan myös mieli, ja lainopettaja puhuu niistä ymmärryksenä, kun hän vastaa Jeesukselle. Mutta tuolla Viidennessä Mooseksen kirjassa jako on siis kolminainen, sydän, sielu, voima: koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko voimastasi.
Rabbien perinteisen tulkinnan mukaan “koko sydän” tarkoittaa henkistä ja ruumiillista minää. “Koko sielu” taas sisältää Jumalan rakastamisen silloinkin, kun henki on vaarassa mennä hänen nimensä tunnustamisen tähden. Meidän populaarikulttuurissamme on tässä tavattu nimenomaan lausua “rahat tai henki”, eikä sielu. Siitä päästäänkin sitten sujuvasti kolmanteen kohtaan “koko voima”, joka rabbien mukaan tarkoittaa koko omaisuutta.
Eli Jumalaa tulee rakastaa koko sydämestä, koko sielusta ja koko voimalla. Sekä henkisellä että ruumiillisella minälläsi, vaikka henki ja omaisuus ja kaikki muu siltä väliltä menisi.
Mooses kiteytti Israelin kansalle: “Herra, teidän Jumalanne, ei vaadi teiltä muuta kuin sen, että pelkäätte häntä, että aina vaellatte hänen teitään, että rakastatte häntä ja palvelette häntä koko sydämestänne ja koko sielustanne ja että tarkoin noudatatte hänen käskyjään ja säädöksiään, jotka minä teille annan.” (5. Moos. 10:12-13)
Jumala ei vaadi teiltä muuta. Mitä muuta vielä voisi vaatia?
Se kuulostaa paljolta, mutta ennen syntiinlankeemusta se oli luonnollinen tila, johon ihminen on alun perin luotu. Synti on vääristänyt ihmisluonnon.
Jumala vaatii täydellisyyttä, eikä hänen rakastamiseensa kokosydämisesti riitä viiden minuutin tsemppaaminen. Kuka meistä siis pystyy rakastamaan Jumalaa koko sydämestä, koko sielusta ja koko voimalla?
Olen oppinut tuntemaan itseäni jo sen verran, että minä en ainakaan pysty. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.
Kymmenestä käskystä kolmas käsky “muista pyhittää lepopäivä” kuuluu vielä Jumala-suhteeseemme, mutta siinä kolmannessa käskyssä on silta lähimmäistä koskeviin käskyihin. Viidennessä Mooseksen kirjassa sitä kolmatta käskyä perustellaan nimittäin muun muassa näin: “Näin sinun orjasi ja orjattaresi saavat levätä kuten sinä itsekin.” (5. Moos. 5:14) Lähimmäistä tulee siis kohdella yhtä hyvin kuin itseä.
Jeesus kiteytti kymmenen käskyn taulut rakkauden kaksoiskäskyksi, jossa Jumalaa kunnioitetaan yläpuolellamme ja lähimmäistä vertaisenamme. Jeesus yhdisti lähimmäisen rakastamisen Jumalan rakastamisen oheen: “Toinen on tämä: ‘Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Näitä suurempaa käskyä ei ole.” (Mark. 12:31)
Jeesus siis vahvisti koko kymmenen käskyn tärkeyden ja täydellisyyden, jossa kaikki seuraa ensimmäisestä käskystä, että meillä tulee olla vain yksi Jumala. Jumalaa meidän tulee rakastaa, sillä jos jokin muu asia menee tärkeysjärjestyksessä hänen ohitseen, siitä sitten tulee meidän jumalamme, epäjumala, jolta odotamme kaikkea hyvää.
Kun Jumala saa elämässämme olla hänelle kuuluvalla paikalla, me löydämme myös oman paikkamme suhteessa lähimmäiseen: ei toisen yläpuolella asettuen.
2) Rakkaus uhrina
Apostoli Paavali sanoo Galatalaiskirjeessä: “Lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan: “Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”” (Gal. 5:14)
Martti Luther kommentoi tuota niin, että pelkkä hyväntahtoisuus ei riitä, vaan “rakkauden on ruvettava orjaksi”. (Luther: Galatalaiskirjeen selitys) “Se, mikä ei palvele orjana, ei mitään rakkautta olekaan.” Ja hän jatkaa, että se ei “riitä, että avustamiseen käyttää rahojaan, vaan likoon on pantava koko ruumis: kieli, käsi, sydän ja kaikki voimat”.
Meidän ajassamme puhutaan paljon rakkaudesta, mutta sillä ei näytetä tarkoittavan sitä, että uhraisi itsensä toisen hyväksi. Suurinta rakkautta vaikuttaa sen sijaan olevan eros-rakkaus, että saa toteuttaa itseään seksuaalisesti. Pidettiinhän sitä Erosta jo antiikin Kreikassa jumalana, rakkauden jumalana.
Raamatussa Jumala ei kiellä rakastamasta ketään, hän pikemminkin siis käskee siihen, rakastamaan jopa vihollisiamme. Seksuaalisuudellemme hän puolestaan on asettanut rajat, joiden puitteissa sitä on upeaa ja turvallista toteuttaa. Jumala on rakkaus, eros-rakkaus ei ole Jumala.
Jumalan valtakunta on agape-rakkauden, itsensä uhraavan ja palvelevan rakkauden valtakunta. Jumalan rakkaus koko maailmaa kohtaan näkyy kirkkaimmin Jeesuksen ristissä, siinä, että hän antoi ainoan Poikansa, “jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän”. (Joh. 3:16)
Jeesus “otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi”. (Fil. 2:7) Hän pani meidän puolestamme likoon koko ruumiinsa, jotta me pelastuisimme. Siksi Jeesuksen vuodattaman uhriveren tähden saat uskoa kaikki syntisi tässä ja nyt anteeksi.
3) Rakkaus tehtävänä
Kristuksen sovitustyö ristillä oli täydellinen, eikä meidän siksi tarvitse ansaita pelastusta. Mutta se, että Kristus astui alas kunniastaan, on konkreettisen pelastustyön ohella annettu myös esimerkiksi, mitä sinun ja minun tulisi tehdä Jumalan valtakunnan kansalaisina, rakkauden valtakunnan edustajina. Rakkauden kaksoiskäsky on meille annettu elämäntehtävä. Jumalan synnyttämästä uskosta seuraavat nimittäin Jumalan mielen mukaiset hyvät teot.
Koska luterilaisessa kirkossa me saatamme arkailla puhumista hyvistä teoista, niin siteeraan nyt sitten suoraan, mitä uskonpuhdistaja Luther itse asiasta sanoo. Hän piti nimittäin ensinnäkin välttämättömänä, että opettajien pitäisi hiki otsalla tähdentää “yhtä uutterasti oppia hyvistä teoista kuin uskonoppiakin”. (Luther: Galatalaiskirjeen selitys) Hänen mukaansa “Saatana uhkaa näet kumpaakin ja tekee niille kiivasta vastarintaa”.
Luther oli noita sanoja lausuessaan ehtinyt nähdä jo toistakymmentä vuotta, mitä uskonpuhdistuksesta seurasi. Ja hän ihmetteli sitä haluttomuutta ja uneliaisuutta, joka heidän seurakunnissaan vallitsi, kun hän vertasi niitä paavin kirkkoon ja lahkolaisiin.
Hän kirjoitti: “Kuta enemmän me kehotamme ja innostamme ihmisiä tekemään hyvää, toteuttamaan keskinäistä rakkautta ja heittämään pois elatuksen huolet, sitä laimeammin ja veltommin he suhtautuvat hurskauden harjoittamiseen. Saatana näet vihaa ankarasti ja estää tarmokkaasti paitsi uskon myös hyvien tekojen opettamista. Meikäläisiä hän estää niitä oppimasta, tai jos nämä jotain osaavatkin, toteuttamasta opittua käytännössä.”
Lähimmäisen rakastamisessa ei siis tule raja vastaan, ja siinä meidän tulee jatkuvasti kilvoitella. Se on osa sitä hengellistä taistelua, jossa me olemme. Meidät on kutsuttu palvelemaan lähimmäistämme, pysähtymään kärsivän vierelle, auttamaan myös häntä jota halveksitaan, rakastamaan myös vihollista.
Siihen kaikkeen saat jatkuvasti rukoilla avuksemme Jumalaa, joka on lahjoittanut sinulle sydämen, sielun ja voiman.
Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, hyvyydestäsi meitä kohtaan. Kiitos Kristuksesta, joka täytti lain puolestamme, ja hänen verestään, jossa meidät on pesty synneistämme puhtaaksi. Auta, ettemme palvoisi mitään muuta kuin sinua, ja käyttäisimme tämän elämämme ajan sinun ja lähimmäisen rakastamiseen ja palvelemiseen. Jeesuksen nimessä aamen.
Pastori Martti Haverinen 