Kaupungin parhaaksi – Jer. 29:4-7

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 12.11.2023
24. sunnuntai helluntaista, 2. vuosikerta
Jer. 29: 4-7

Herra Sebaot, Israelin Jumala, sanoo kaikille pakkosiirtolaisille, jotka hän on siirtänyt Jerusalemista Babyloniaan: Rakentakaa taloja ja asettukaa niihin asumaan! Istuttakaa puutarhoja ja nauttikaa niiden hedelmistä! Ottakaa itsellenne vaimot, syntyköön teille poikia ja tyttäriä! Ottakaa pojillennekin vaimot ja naittakaa tyttärenne, että he saisivat poikia ja tyttäriä. Lisääntykää, älkää vähentykö! Toimikaa sen kaupungin parhaaksi, johon minä olen teidät siirtänyt. Rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidänkin menestyksenne.

Johdanto

“Rakentakaa taloja ja asettukaa niihin asumaan! Istuttakaa puutarhoja ja nauttikaa niiden hedelmistä!” (Jer. 29:5)

En ole elämäni aikana rakentanut yhtäkään taloa. Mutta olen katsonut rouvani seurassa sen verran paljon Grand Design -talonrakennusohjelmia eri maista, että tiedän niiden olevan todella rankkoja projekteja. Monesti budjetit paukkuvat hirvittävällä tavalla, ja jos päivätöiden jälkeen kaikki vapaa-aika menee rakennustyömaalla, jaksamisen suhteen köli voi osua pahasti pohjaan. Joillakin parisuhdekin päättyy ennen uuteen kotiin muuttamista.

Ehkä kuvausryhmät ovat taltioineet myös sellaisia projekteja, jotka ovat jääneet kesken, mutta niistä ei ainakaan ole tehty ohjelmia. Katsojan ei siis tarvitse tosissaan jännittää, saavatko rakentajat talonsa valmiiksi.

Mutta jos jotain olen niistä ohjelmista oppinut, niin ainakin sen, että en itse aio ryhtyä sellaiseen hankkeeseen. Se ei ole minun juttuni.

Jos alkaisit rakentaa itsellesi taloa, niin varmaankin miettisit, kuinka pitkään aiot asua siinä, että maksaako vaiva.

Ryhtyisitkö sinä rakentamaan taloa sellaiseen kuntaan tai maahan, joka ei ole sinulle mitenkään rakas, ja jossa sinusta tuntuu, että et kuulu sinne? Alkaisitko sinä rakentaa kotia sellaiseen ventovieraaseen ympäristöön, jonne et edes halua jäädä, koska tahtoisit palata kotiseudullesi, ehkä sukusi perintömaille, niin pian kuin mahdollista?

Katsotaan tänään 1) vihollisen maahan päätymistä, 2) rauhan rakentamista ja 3) lisääntyvä joukkoa.

1) Vihollismaassa

Tämän päivän Jeremian kirjan teksti liittyy vuoden 597 eKr. tapahtumiin. Kun Juuda ei halunnut taipua Babylonian suurvallan alaisuuteen, babylonialaiset toivat sotakoneistonsa Jerusalemin porteille. Juudan kuningas Jojakin antautui, ja hänet ja tuhansittain väkeä vietiin pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan. (2. Kun. 24:8-16) Siinä joukossa oli muun muassa Hesekiel, josta tuli suuri profeetta. (Hes. 1:1-2)

Sellaista oli tapahtunut ensimmäisen kerran vuonna 605 eKr. Silloin babylonialaiset veivät siinä ensimmäisessä erässä pakkosiirtolaisuuteen muun muassa nuorukainen nimeltä Daniel (Dan. 1:1-6), josta hänestäkin tuli merkittävä profeetta.

Vuodesta 597 menisi menisi vielä noin kymmenen vuotta siihen, kun babylonialaiset väsyisivät lopullisesti Juudan kapinointiin, ja tulisivat tuhoamaan sen täysin, temppeliä myöten.

Juudasta Babyloniaan pakkosiirrettyjen matka oli pitkä, kiemurrellen reilusti yli tuhat kilometriä. Bussikuljetusta tai vuokrapakuja ei ollut.

Mitä sellaiselle matkalle voi edes ottaa mukaansa? Pitikö kaikki jättää taakse? Vai pitikö siinä vielä kantaa babylonialaisten ryöstösaaliitkin, omat kodinkoneet uusille omistajille perille toimitettuna?

Kun Babylonian joukot vyöryivät Juudaan yli 2 600 vuotta sitten, silloin täällä kaukana pohjoisessa, Suomessa, saattoi asua meistä täällä olevien joitakin esivanhempia. Sittemmin tännekin on tullut armeijoita tuhoamaan ja alistamaan. Mitä jos viimeisin läpimurtoyritys, kesällä 1944, ei olisikaan pysähtynyt Tali-Ihantalassa, Vuosalmella ja Viipurinlahdella? Kuinka moni suomalainen vaikuttaja olisi teloitettu? Kuinka moni olisi viety Siperiaan tai muualle sitä suurta valtakuntaa?

Jos sinut siirrettäisiin kauas pois, vihollisen sydänmaille, miten halukkaasti ja pian alkaisit siellä täysin vieraassa ympäristössä, oudossa kulttuurissa ja vieraalla kielellä rakentaa itsellesi talon, puutarhan ja uutta elämää?

Babylonian virtojen varsille pakkosiirretty Juudan väestö purki koti-ikäväänsä sanoilla, jotka on taltioitu psalmiin 137: “Kuinka voisimme laulaa Herran lauluja vieraalla maalla?” (Ps. 137:4)

Tuhansia vuosia myöhemmin tuosta ja yhdestä toisesta psalmikohdasta tehtiin reggeabiisi, joka alkaa sanoilla “By The Rivers Of Babylon”. (Ps. 19:15, 137:1-4) Boney M -yhtye teki siitä kuuluisaksi tulleen discoversion.

Sen letkeässä rytmissä ei siteerata tuon psalmin 137 loppuosaa, jossa israelilaiset muistelevat Jerusalemin hävityksen päivää, niitä aikoja kun sitten Jerusalem lopulta tuhottiin maan tasalle. Sen hirveydet painoivat raskaasti, ja israelilaiset unelmoivat siitä, että vuorostaan Babylonin lapset lyötäisiin murskaksi kallioon. (Ps. 137;9)

Pakkosiirrettyjen sydämet oli revitty rikki menetetyistä perheenjäsenistä ja ystävistä, menetetystä asemasta ja arjesta, menetetystä kaupungista ja maasta, menetetystä koskemattomuudesta.

Tämän päivän tekstiä edeltävistä luvuista käy ilmi, että liikkeellä oli valhetta julistavia profeettoja. He väittivät, että pakkosiirtolaiset ja ryöstetyt tavarat saisivat palata pian. (Jer. 27:9-10,14-18, 28:1-4,11,15-17)

Mutta tämän päivän tekstissä, kun Jerusalem ei (vuonna 597 eKr.) vielä ole tuhottu, Herra lähettää siis profeetta Jeremian kautta viestinsä pakkosiirretylle kansanosalle. Sen viestin sisältö ja sävy yllättävät.

Juudasta Babyloniaan pakkosiirrettyjen tuli rakentaa taloja, asettua niihin, mennä naimisiin, lisääntyä ja huolehtia siitä, että heidän jälkikasvunsakin avioituu ja lisääntyy. Se oli hyvin pitkäkestoista hommaa, jos sitä on myös puutarhan istuttaminen.

Herra ilmoitti Jeremian kautta, että aikaa Babyloniassa kuluisi 70 vuotta. (Jer. 25:12, 29:10)

2) Rauhan rakentaminen

Mistä sinä olet tupsahtanut tänne Helsinkiin? Oletko syntynyt täällä tai tullut tänne jonkinlaisen pakon sanelemana?

Sinulla voi olla monenlaisia tuntemuksia tätä nykyistä tai elinikäistä kotikaupunkiasi kohtaan. Itse olen syntynyt Helsingissä ja asunut koko elämäni pääkaupunkiseudulla. Opiskeluaikana jurppi rankasti, kun kuunteli sitä, kuinka moni muualta tullut kurssikaveri toistuvasti haukkui tätä rakasta kotiseutuani ja sanoi, että heti kun valmistuu, niin perävalot vilkkuvat.

No, moni meistä saa suhteellisen vapaasti valita oman asuinpaikkansa. Mutta on huomionarvoista, että Jumala kutsuu kansaansa toimimaan jopa vihollisvaltakunnan kaupungin hyväksi. Miksei sitä siis toimisi myös täällä kotikaupunkinsa parhaaksi?

Miten kaupungin parhaaksi toimitaan?

Kaupunki on paikka, jossa on muitakin ihmisiä. Ja siellä missä on ihmisiä, on myös juonittelua ja houkutuksia, likaista peliä ja oman edun ajamista. Mihinkään tällaiseen Jumala ei meitä kutsu.

Daniel, se aiemmin mainitsemani ensimmäisen satsin pakkosiirtolainen, suuri profeetta, päätyi Babyloniassa Jumalan johdatuksessa korkeaan asemaan rakentamaan jopa sitä vihollisvaltakuntaa. (Dan. 1:9,17-21, 2:23,48, 5:29)

Babylonialaiset kouluttivat Danielille kieltä ja kirjallisuutta, eli hän oppi tuntemaan sen kulttuurin, jonka keskellä hän eli ja toimi. (Dan. 1:4)

Miten paljon sinä ja minä näemme vaivaa ymmärtääksemme kaupunkimme kulttuurin kehitystä ja suuntaa? Miten paljon näemme vaivaa ymmärtääksemme esimerkiksi nuoren sukupolven ajattelutapaa ja kulttuuria?

Jotta voi vaikuttaa, täytyy ymmärtää, miten ihmiset missäkin yhteisössä toimivat. On tärkeää olla utelias ja kiinnostunut, valmis kuuntelemaan ja oppimaan, mutta kaikkea ei pidä hyväksyä.

Daniel toimi tinkimättömästi kuuliaisena Jumalalle. Hän ei antautunut vääränlaisiin houkutuksiin edes niissä tilanteissa, joissa hän olisi lyhyellä tähtäimellä päässyt helpommalla, mutta olisi saanut sielulleen vahingon. (Dan. 1:8, 6:6-12)

Daniel oli vallan saleissa, mutta hän ei lähtenyt mukaan likaisiin peleihin, hän teki sitä, mikä on oikein. Hän turvasi koko elämänsä Jumalan käsiin, vaikka kaikki muu menisi.

Siinä on siis Babylonian pakkosiirretyn antama erinomainen esimerkki, miten kaupungin parhaaksi toimitaan.

Meille antoi hyvän esimerkin myös eräs “ikuinen evakko”. Toissapäivänä (10.11.2023) Helsingin tuomiokirkossa siunattiin haudan lepoon presidentti Martti Ahtisaari. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö totesi muistopuheessaan, että Ahtisaari itse oli sanonut olevansa “ikuinen evakko”. Niinistö katsoi, että tuo kokemus auttoi Ahtisaarta “asettautumaan konfliktialueiden hädänalaisten ihmisten asemaan”.

Martti Ahtisaari oli suuri sovittelija, rauhanneuvottelija, joka sai Nobel-palkinnon merkittävistä ansioistaan rauhan työssä. Ylen hautajaislähetys päättyi sitaattiin häneltä: “Kaikki konfliktit voidaan ratkaista. Rauha on tahdon asia.”

Yksi konflikti oli kyllä meille ihmisille mahdoton ratkaistavaksi. Mutta Jumala tahtoi rauhaa niin paljon, että lähetti rauhantuojaksi tähän maailmaan ainoan Poikansa. Jeesuksesta tuli vainottu pakolainen jo pikkulapsena. (Matt. 2:13-23) Mutta hän toi Jumalan valtakunnan meidän, pyhää Jumalaa vastaan sotivien syntisten ihmisten keskelle.

Kuollessaan ristillä hän omassa ruumiissaan sai aikaan sovinnon Jumalan ja ihmisten ja ihmisryhmien välille. Kristus on tehnyt lopun vihollisuudesta, jotta me emme jäisi ikuisiksi pakolaisiksi, synnin ja kuoleman valtaan. Hän on Rauhan Ruhtinas (Jes. 9:5), joka on mennyt valmistamaan meille sijaa sinne (Joh. 14:3), minkä me kerran saamme taivaalliselta Isältämme perintömaaksi (Kol. 1:12, Jaak. 2:5).

Jeesus suri niitä kaupunkeja, jotka eivät ottaneet häntä vastaan. (Matt. 11:20-24, Luuk. 19:41-44) Saako hän iloita siitä, että tässä kaupungissa on niitä, jotka ottavat ja ovat ottaneet hänet vastaan? “Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu.” (Room. 10:13) Sinäkin saat turvata häneen, hänen veressään kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.

Jumala ohjasi Juudasta pakkosiirrettyjä istuttamaan puutarhoja ja nauttimaan niiden hedelmistä. (Jer. 29:5) Kohta ehtoollisella saat nauttia Golgatan puun hedelmää, Kristuksen ruumiin ja veren leivässä ja viinissä.

3) Lisääntyvä joukko

Jumala selvästikin tykkää kaupunkielämästä. Vai mitä muuta voisi päätellä siitä, että meidän ikuinen päämäärämme on tolkuttoman iso kaupunki, taivaallinen Jerusalem? Kaupunki, jossa oletettavasti tutustutaan naapureihin.

Me emme vielä ole siellä perillä, mutta miten me voisimme toimia sen kaupungin parhaaksi jo nyt?

Juudasta karkotettujen oli tarkoitus lisääntyä vieraassa maassa. Kerran he pääsisivät lähtemään isona joukkona kotiin.

Meillekin on annettu tehtävä, jotta Jumalan kansa saisi kasvaa lukumääräisesti niin, että kerran saamme lähteä ikuiseen kotikaupunkiimme suurella joukolla. Meille on annettu tehtäväksi toimia sen kaupungin – taivaallisen Jerusalemin – parhaaksi ainakin siinä, että aikojen lopulla siellä olisi mahdollisimman paljon asukkaita. Jumala on antanut meille tehtäväksi levittää kutsua hänen valtakuntaansa.

Sauli Niinistö sanoi, että Ahtisaaren esimerkki osoitti, “kuinka kova työ ja vahva vakaumus kantavat hedelmää”. “Että diplomatian kentällä pienikin maa voi saada aikaan suuria.”

Sinä olet Jumalan valtakunnan diplomaattina. Olet rauhan valtakunnan edustajana tässä maailmassa välittämässä rauhaa. Sinulla on siis suuri tehtävä. Et ehkä saa Nobelin rauhanpalkintoa, mutta paljon merkittävämpää on, että sinut palkitsee sinun taivaallinen Isäsi.

Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, että Kristuksessa meillä on rauha sinun kanssasi. Kiitos, että kaikki syntimme on annettu anteeksi. Auta meitä toimimaan omassa kaupungissamme niin, että rakentaisimme sinun tahtosi mukaista hyvää, kohtaisimme apuamme tarvitsevia ja kutsuisimme rohkeasti jokaista sinun valtakuntaasi. Jeesuksen nimessä aamen.