Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 19.11.2023
Valvomisen sunnuntai, 2. vuosikerta
Mal. 3: 13-18
– Te puhutte uskaliaasti minua vastaan, sanoo Herra.
”Miten me olemme puhuneet sinua vastaan?” te kysytte.
Olette sanoneet näin: ”Turha on palvella Jumalaa.
Mitä hyötyä on siitä, että noudatamme hänen käskyjään,
palvelemme Herraa Sebaotia ja kuljemme murhe kasvoillamme?
Me näemme, kuinka röyhkeät ovat onnellisia,
kuinka he menestyvät vaikka ovat tehneet pahaa.
He saavat elää, vaikka ovat koetelleet Jumalan kärsivällisyyttä.”
Mutta kun ne, jotka Herraa pelkäävät, puhuvat kaikesta tästä,
Herra kuulee, mitä he sanovat.
Kaikki kirjoitetaan muistiin hänen edessään.
Se koituu iloksi niille, jotka kunnioittavat häntä
ja pelkäävät hänen nimeään.
– Sinä päivänä, jonka minä määrään, he jälleen ovat minun oma kansani, sanoo Herra Sebaot.
– Ja minä olen hyvä heitä kohtaan, niin kuin isä on hyvä pojalleen,
joka tottelee häntä.
Te näette jälleen eron vanhurskaan ja jumalattoman välillä.
Te näette, kuka on palvellut Jumalaa ja kuka ei ole häntä palvellut.
Johdanto
Täällä meillä Suomessa pullalla on iso rooli. Meillä on jopa sellainen käsite kuin pakkopulla. En ole kovin syvällinen asiantuntija tässä, mutta kahvipöytäkulttuurin mukaan pullaa pitää syödä ensin, jotta saa edetä maistelemaan hienoja leivoksia, kuten täytekakkua.
Kun jokin on pakkopullaa, oma ilme on väkisin vääntämisestä tuskin kovin iloinen. Mutta pulla kyllä maistuu hyvältä, joten monelle – varsinkin lapsille – taitaa pullan sijasta ennemminkin olla pakkona puuro, pakkopuuro.
Puolisen vuotta sitten silmiini osui artikkeli, jonka mukaan kaurapuuro on suorastaan superfoodia. Täytyihän sitä sitten uskoa, ja otin kaurapuuron taas aamun ohjelmistoon. Nyt minusta on tullut ehdoton kaurapuurofani. Puuro ei tunnu pakkopullalta.
Tämän päivän tekstissä ihmisillä on murheelliset kasvot, kun Jumalan käskyjen noudattaminen tuntuu pakkopullalta. Katsotaan tänään 1) jumalattomuuden houkuttelevuutta, 2) uskollisuutta Jumalaa kohtaan ja 3) Jumalan antamaa siunausta.
1) Jumalattomuuden houkuttelevuus
Juudan väestö joutui 500-luvulla eKr. pakkosiirtolaisiksi Babyloniaan. Jumala ilmoitti, että he ovat siellä 70 vuotta, ennen kuin pääsevät palaamaan kotiin. (Jer. 25:12, 29:10)
Se tuli mahdolliseksi, kun vuonna 539 eKr. Persian kuningas Kyyros II Suuri sai Babylonian haltuunsa. Hän halusi hallita suuren valtakuntansa kansoja tarjoamalla niille porkkanaa, tai suffelia pakkopullan sijasta. Jerusalemiinkin myönnettiin rakennuslupa temppelin pystyttämiseen.
Se edellinen temppeli oli tuhoutunut babylonialaisten käsissä, ja nyt tästä uudesta tuli järjestyksessään Jerusalemin toinen temppeli. Se valmistui vuonna 515 eKr.
Israelin kahdestatoista heimosta oli jäljellä enää Juudan heimoa, benjaminilaisia, Leevin heimoa ja joitain myös muista heimoista. (1. Aik. 9:2-3) Heistä muodostui se joukko, jonka tunnemme juutalaisina.
Tuo kansa oli joutunut pakkosiirtolaisuuteen rangaistuksena siitä, että he olivat hylänneet Jumalan. (2. Kun. 17:13-20) Niinpä voisi ajatella, että nyt paluun jälkeen he palvelisivat Herraa herkällä mielellä, kun olivat saaneet uuden mahdollisuuden. Mutta ei. Uudet sukupolvet, mutta sama vanha meininki jatkuu.
Äsken luettu teksti on profeetta Malakian kirjasta, jossa eletään sitä toisen temppelin aikaa Babyloniasta paluun jälkeen. Malakia on Vanhan testamentin viimeinen kirja. Henkilö siellä nimen takana jää tuntemattomaksi. Malakia tarkoittaa “minun sanansaattajani”.
Viestit jotka hän välittää Herralta, ovat tiukkaa tavaraa. Herraa tulee palvella kunnioittaen ja vavisten, Herraa peläten.
Jos papit eivät kunnioita Herran nimeä vilpittömin sydämin, heitä uhkaa siunauksen sijasta kirous. (Mal. 2:1-2) Pappien opetus “on saanut monet lankeamaan”, eikä Herra yhtään pidä siitä, että he opettavat sen mukaan, keitä heidän kuulijansa ovat. (Mal. 2:8-9)
Avioerojakin Herra ilmoittaa vihaavansa: “Joka eroaa, tekee yhtä väärin kuin se, joka tahraa kätensä veriteolla, sanoo Herra Sebaot. Varokaa hylkäämästä vaimoanne!” (Mal. 2:16)
Malakian kirjasta Herran sanoja lukiessa piirtyy kuva kansan hengellisestä tilasta. Se on masentava.
Jopa ne, jotka pelkäävät Herraa, funtsivat, että: “Mitä hyötyä on siitä, että noudatamme hänen käskyjään, palvelemme Herraa Sebaotia ja kuljemme murhe kasvoillamme?” (Mal. 3:14) Näyttää nimittäin siltä, että niillä, jotka elävät ilman Jumalaa, olisi elämä mukavampaa. Röyhkeät ihmiset tuntuvat olevan onnellisia, ja pahaa tehneet menestyvät. (Mal. 3:15)
Ja nuo Herraa pelkäävät miettivät, että jos Jumala kerran on kiinnostunut siitä, noudattavatko ihmiset hänen lakiaan, niin luulisi hänen sitten puuttuvan vääryyteen. Mutta kun jumalattomat ja väärin toimivat menestyvät tässä elämässä, sellaisesta uhkaa seurata moraalipako.
“Miks mun pitää, jos ton ei?” “Miks mä en saa, jos toi saa tehdä ihan mitä sitä huvittaa?” “Mitä mä hyödyn siitä, jos mä noudatan Jumalan käskyjä, mutta nuo muut ei?”
2) Uskollisuus Jumalaa kohtaan
Ovatko Jumalan käskyt sinulle mieluisia? Vai tuntuvatko tämän maailman houkutukset, ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä vetävän sinua vastustamattomasti puoleensa?
Ovatko Jumalan käskyt pakkopullaa, syöttääkö Jumala omilleen pakkopullaa?
Raamattu kuvaa, että kun ihmiset – Aadam ja Eeva – elivät paratiisissa, heillä oli kaikki asiat hyvin. Heillä oli Jumalan Sana, Jumalan käsky, jolle heidän tuli olla kuuliaisia. Siellä paratiisissa kaikkien muiden puiden joukossa oli yksi puu, jonka hedelmää ei saanut syödä. (1. Moos. 2:16-17) Paholainen sai tuon Jumalan käskyn kuulostamaan pakkopullalta, ja kielletty hedelmä alkoi näyttää kauniilta ja houkuttelevalta.
Mielenkiintoista on, että kiellettyyn hedelmään koskeminen ja sen syöminen alkoi tuntua hyvältä idealta silloin, kun Jumala ei ollut ihmisten näköpiirissä. Mitä jos he olisivat nähneet Jumalan ihan koko ajan? Olisivatko he silloin langenneet syntiin?
Mitä sinä teet silloin, kun muut eivät näe? Toimitko siivosti muiden ihmisten seurassa? Oletko sinä muille ihmisille pintakorea? Vaikka tietäisit, että Jumala näkee kaiken, välitätkö siitä, kun olet yksin?
Tekisitkö niitä samoja asioita kaikkivaltiaan Kuninkaan valtaistuimen edessä, ison joukon katsellessa? Tai jättäisitkö jotain tekemättä Jumalan valtaistuimen edessä?
Malakian kirjassa ne siis, jotka pelkäävät Herraa, funtsivat, että: “Mitä hyötyä on siitä, että noudatamme hänen käskyjään, palvelemme Herraa Sebaotia ja kuljemme murhe kasvoillamme?” (Mal. 3:14) Jumalan käskyjen noudattaminen ei ole turhaa, mutta jos se tuntuu murheelliselta, niin silloin on hyvä miettiä, missä vika.
Jos Jumala ja hänen tahtonsa maistuu pakkopullalta, on siis hyvä kysyä, onko omaan sydämeen pesiytynyt epäjumalia, jotka tuntuvat Jumalaa kiinnostavammilta. Onko jokin päämäärä omassa elämässä merkittävämpi kuin Jumala?
Jumala-suhteessa voi herätä kysymys, että mitä hyötyä. Mutta rakkauden olemus ei kysy, mitä hyötyä minä saan. Rakkaus “ei etsi omaa etuaan”. (1. Kor. 13:5)
Kuuliaisuus Jumalaa kohtaan ei perustu siihen, että näkisimme jatkuvasti hänet silmillämme. Kuuliaisuus häntä kohtaan on siinä, haluammeko me noudattaa hänen tahtoaan sisimpäämme myöten, ei vain pintakoreasti tai väkinäisellä pakkopullailmeellä. Jumalaa tulee rakastaa yli kaiken ja olla hänelle ja hänen sanalleen uskollinen silloinkin, kun emme häntä näe.
Tänään on valvomisen sunnuntai, ja kirkkovuosi alkaa kohta olla taputeltu. Ensi sunnuntaina on kirkkovuoden viimeinen pyhä, tuomiosunnuntai. Tuomiosunnuntai viittaa siihen päivään, kun Jeesus Kristus jonain päivänä palaa tähän maailmaan tuomitsemaan elävät ja kuolleet.
Tämän päivän tekstiä seuraavassa Malakian kirjan jakeessa sanotaan: “Katso, se päivä tulee liekehtivänä kuin tulinen uuni. Kaikki röyhkeät ja pahantekijät ovat silloin oljenkorsia. Se päivä tulee ja sytyttää ne liekkiin – sanoo Herra Sebaot – eikä niistä jää jäljelle juurta eikä vartta.” (Mal. 3:19)
Ne siis, jotka ovat jumalattomia ja elävät hänen käskyjään halveksien, eivät kestä pyhän Jumalan tuomiota.
Jumala “valaisee pimeyden kätköt ja tuo esiin sydänten ajatukset”. (1. Kor. 4:5) “Ei ole kätköä, joka ei paljastuisi, eikä salaisuutta, joka ei tulisi ilmi.” (Matt. 10:26)
Jos alkaa miettiä omaa sisintä ja asennetta Jumalaa kohtaan, niin Jumalan tuomiopäivää varten on syytä olla valmis. Ja siihen tarvitaan uhria.
3) Jumalan antama siunaus
Malakian kirjassa Herra toruu kansaansa siitä, että he pitävät Herraa pilkkanaan ja häpäisevät hänet tuomalla epätäydellisiä uhreja, sokeita, ontuvia ja sairaita uhrieläimiä, vieläpä varastettuja, uhreja, jotka eivät kelpaisi lahjaksi maalliselle hallitsijalle. (Mal. 1:6-8,13)
Heidän uhrilahjansa eivät ole Jumalalle mieleen. (Mal. 1:10) Hän sanoo: “Kirottu olkoon petturi, joka on luvannut antaa Herralle virheettömän uroksen laumastaan mutta uhraakin hänelle viallisen eläimen.” (Mal. 1:14)
Meistä ihmisistä ei ollut antamaan täydellistä uhria. Siksi Jumala itse lähetti tänne maailmaan täydellisen uhrin, Jumalan Karitsan, oman Poikansa.
Mitä hyötyä Jeesukselle oli tulla ihmiseksi? Ei Jeesus tullut hyötymään itse, vaan antamaan. “Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.” (1. Joh. 4:10)
Pelastuminen kadotuksesta ja pääsylippu taivaaseen ei siis ole siinä, että me olisimme onnistuneet elämään siivosti, vaan siinä, että Jeesus eli Isän tahdolle täydellisen kuuliaisen elämän ja kuoli puolestamme. Kristuksen veressä sinä saat anteeksi kaikenlaisen jumalattomuutesi, ja hänen vanhurskautensa luetaan uskon kautta sinun vanhurskaudeksesi. Siksi saat tässä ja nyt uskoa kaikki sinun syntisi anteeksi.
Ja tervetuloa kohta ehtoolliselle, syntien anteeksiantamuksen aterialle, nauttimaan todellista superfoodia, Kristusta, joka on elämän leipä. (Joh. 6:35)
Me elämme uskon varassa, emme näkemisen. (2. Kor. 5:7) Jumalan sanassa on siis olemassa siunaus, jota silmä ei näe, mutta jonka usko näkee. “Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.” (Hepr. 11.1) Usko on luottamista siihen, että Jumala ja hänen sanansa on hyvä, vaikka tämä maailma huutaisi muuta.
Vertailu muihin ihmisiin voi kääntää katseesi sinuun itseesi, sisäänpäin. Keskitä katseesi siksi Kristukseen, ajattele häntä, ja luota häneen. Anna koko elämäsi Jumalan käyttöön, sillä hänen käytössään sinun elämäsi on parhaassa käytössä, vastoinkäymistenkin keskellä.
Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, että Pojassasi Kristuksessa oli täydellinen uhri meidän syntiemme sovitukseksi. Kiitos, että saamme olla matkalla sinun luoksesi kohti taivasta. Auta meitä elämään joka päivä sinun nimesi kunniaksi, kiitollisina armostasi. Jeesuksen nimessä aamen.
Pastori Martti Haverinen 