Jumalan valtakunta on tullut lähelle – Mark. 1:14-15

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 14.1.2024
2. sunnuntai loppiaisesta, 3. vuosikerta
Mark. 1: 14–15

Kun Johannes oli vangittu, Jeesus palasi Galileaan ja julisti Jumalan evankeliumia. Hän sanoi: ”Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!”

Johdanto

Menimme Soilin kanssa vuonna 2006 ensimmäistä kertaa avioliittoleirille.

Leirin vetäjät puhuivat tosi avoimesti omasta elämästään ja avioliittonsa vaikeuksista. Sitten avioparit pistettiin prosessoimaan eri teemoja kahdenkeskisissä keskusteluissa ja sellaisissa pienryhmissä, joissa oli neljä avioparia.

Mutta se, että sai käsiteltyä monia asioita uudella tavalla Soilin kanssa, oli niin upea kokemus, että hurahdin avioliittoleirimeininkiin, ja aloin hehkuttaa leirille lähtemisen ilosanomaa melkein jokaiselle. Intoni ei tainnut tarttua keneenkään muuhun, tai en ole ainakaan tietoinen, että jotkut olisivat lähteneet avioliittoleirille minun palavan kampanjointini perusteella.

Jos sinä haluaisit saada ihmiset syttymään siitä, mistä itse olet innostunut, niin mitä tekisit? Mistä lähtisit liikkeelle?

Katsotaan tänään 1) valtaa ja kuntaa, 2) keitä siihen kuuluu ja 3) etenemistä yksi kerrallaan.

1) Valta ja kunta

Valta-kunta.

Valta liittyy asemaan, että on saanut oikeuden hallita jossain jotain tai jotakuta. Tai jos ei ole saanut sellaista oikeutta, niin on ollut riittävän voimakas ottamaan määräysvallan.

Kunta on hassumpi sana. Me olemme Helsingissä, joka on oikeudellisesti kunta mutta täyttää edellytykset, että sitä voi kutsua kaupungiksi. Wikipedian mukaan kunta “kuuluu moniin yhdyssanoihin, jotka yleensä viittaavat suurehkoon joukkoon, kuten kirkkokunta, maakunta, kansakunta, eläinkunta, kymmenkunta (noin kymmenen) ja eduskunta”.

Eli on olemassa valtaa ja kuntaa – joukkoa tai aluetta jonka suhteen se valta pätee.

Uusi testamentti on kirjoitettu kreikaksi, ja alkukielellä tuossa käytetään sanaa “basileia” eli kuningaskunta. Jos on olemassa kuningaskunta, niin on olemassa myös kuningas.

Meilläkin, itsenäisellä Suomella, on ollut vähän aikaa kuningas. Lokakuussa 1918 eduskunta valitsi Suomen kuninkaaksi Hessenin prinssi Fredrik Kaarlen. Mutta hän ei koskaan ilmaantunut paikalle valtakuntaansa, ja niinpä meillä juodaan Pauligin Presidentti-kahvia samalla kun katsotaan kerran vuodessa tuntikaupalla, kun tasavallan presidentti kättelee. Ensi viikolla pääsee ennakkoäänestämään, kenestä tulee seuraava kättelijä.

Kun Johannes Kastaja kastoi Jeesuksen, Jeesus oli sen jälkeen autiomaassa Saatanan kiusattavana. Sitten hän vaihtoi farkut verkkarihousuun ja lähti kotiseudulle pohjoiseen, Galileaan.

Jeesus oli asiansa kanssa yksin. Kristittyjä ei ollut vielä yli kahta miljardia. Jeesuksella ei ollut edes yhden yhtä opetuslasta. Mutta hän alkoi julistaa ihmeellisesti: “Jumalan valtakunta on tullut lähelle.” (Mark. 1:15)

Miten sellainen juttu kuin valtakunta voi tulla lähelle? Jos itse pysyy paikallaan ja jokin valtakunta tulee lähelle, yleensä se tarkoittaa, että jostain päin on rynnimässä jokin väkivaltainen hyökkäysarmeija.

Kuninkaaksi valittu Fredrik Kaarle jätti tulematta Suomeen, mutta Jeesus teki juuri päin vastoin. Hän itse tuli paikalle tähän maailmaan, vaikka juuri häntä ei odotettu tulevaksi. Ja hän alkoi Rooman valtakunnan alueella julistaa, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle.

Mistä valtakunnan rakentaminen lähtee liikkeelle?

Kertomuksen mukaan Rooma sai alkunsa 753 eKr. niin, että kaksoisveljet Romulus ja Remus olivat perustamassa kaupunkia, mutta heille tuli riitaa, ja Romulus tappoi Remuksen. Ja sitten Romuluksesta tuli kuningas.

Olisi aika erilaista kokoontua joka sunnuntai juhlimaan Jeesusta, Rauhan Ruhtinasta, jos hän olisi perustanut valtakuntansa surmaamalla veljensä.

Vallan rajat tulevat vastaan siinä, minne vaikutusvalta ja voima ja ylettyvät, mutta Jumalan vallalla ei ole rajoja. Jumalalla on kaikki valta, hän on kaikkivaltias. Jumalan valtakunta pystyi tulemaan jopa Rooman valtakunnan keskelle ilman rähinää.

2) Keitä siihen kuuluu?

“Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!” (Mark. 1:15) Jeesus kutsui ihmisiä uskomaan hyvän sanoman, evankeliumin.

Jeesus ja evankeliumi kuuluvat yhteen. Ilman Jeesusta ei ole evankeliumia. Ilman Jeesuksen veristä uhrikuolemaa ristillä ja nousua kuolleista meillä ei olisi pääsyä siihen kuningaskuntaan, joka kestää ikuisesti. Jumalan valtakunta on Kristuksessa.

Jeesus ei lähtenyt kiertämään kutsuakseen ihmisiä avioliittoleireille. Mutta hän lähti kutsumaan ihmisiä ikuiseen hääjuhlaansa, tehdäkseen Kirkon morsiamekseen. Tuo kuningaskunta on siis täydellinen avioliitto, jossa vallitsee jumalallinen rakkaus.

Ihmiskunnan historiassa rauhaa ja liittolaisuutta on hoidettu valtakuntien välisten kuninkaallisten avioliittojen kautta. Näistä korkea-arvoisista ihmisistä on puhuttu siniverisinä ilmeisesti sen seurauksena, kun he eivät työskennelleet ulkona ja päivettyneet auringonpaisteessa, ja heidän vaalean ihollaan verisuonet kuulsivat sinisinä.

Sen kuninkaallisempaa verta kuin Kristuksen veri ei ole. Eikä hän karttanut edes kaikkein vaativinta työtä. Hän antoi verensä vuotaa ristillä, sovittaakseen koko maailman synnin, myös sinun ja minun. Veljeksemme syntynyt Kristus kuoli, jotta me saisimme elää, ja meistä rakentuisi hänen valtakuntansa.

Raamatusta ei saa semmoista käsitystä, että taivaan juhlan kohokohta olisi kättelyjono. Jeesus haluaa ojentaa kätensä jokaiselle ihmiselle jo nyt.

“Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!” (Mark. 1:15)

Täällä on teitä upeita tyyppejä, jotka olette vasta ihan hiljattain ottaneet vastaan hyvän sanoman ja tulleet uskoon. Teitä kuunnellessa iloitsee siitä, että hyvä sanoma todellakin on hyvä.

Hyvä sanoma muuttaa meitä, ja alkaa myös parantaa sitä, mikä on särkynyttä.

Uskotko sinä hyvän sanoman? Jos sinulla on jotain, mikä estää sinua uskomasta, niin tule rohkeasti juttelemaan vaikka kanssani, ja katsotaan asiaa yhdessä.

Jeesuksen sana kääntyä ja uskoa hyvä sanoma herättää hengellisesti kuolleen hengellisesti eläviksi. Jumala käyttää valtaansa ja voimaansa tehdäkseen meistä eläviä, hän vapauttaa synnin, kuoleman ja Saatanan valtapiiristä. Hän kutsuu myös sinua liittoon kanssaan, ikuisesti omakseen, kadotuksen sijasta taivaan kirkkauteen.

Kohta saat tunnustaa hänet omaksi kuninkaaksesi, kun yhdessä lausumme uskontunnustuksen.

Niille, jotka ovat ottaneet hänet vastaan, hän sanoo aikojen lopulla: “Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti.” (Matt. 25:34)

Jeesus opetti meille Isä meidän -rukouksen, ja siinä me rukoilemme: “Tulkoon sinun valtakuntasi.” Kristuksessa se valtakunta on jo tullut, mutta sen täyttymys myös odottaa vielä tulemistaan, kun Kristus palaa kirkkaudessaan takaisin. Se on siis jo nyt, mutta ei vielä.

Kohta saamme Kristukseen kastettuina Jumalan lapsina kokoontua hänen aterialleen esimakuna siitä yhteydestä ja juhlasta, joka täydellisenä odottaa meitä kerran taivaassa.

3) Yksi kerrallaan eteenpäin

Jeesus alkoi yksin julistaa Jumalan valtakunnan tulemista. Hänen valtakuntansa ei näyttänyt kovin mahtavalta isoksi paisuneen Rooman valtakunnan rinnalla ja sen keskellä. Mutta tuo Kristuksen rauhan valtakunta olisikin lopulta kaikista suurin ja merkittävin.

Yksi ihminen kiinnostui siitä, sitten toinen, sitten kolmas. Pienestä se lähti liikkeelle, mutta joukko alkoi kasvaa. Jumalan valtakunta kasvaa yksi ihminen kerrallaan.

Ja nyt Jeesus on lähettänyt meidät menemään kaikkialle maailmaan julistamaan evankeliumia kaikille luoduille (Mark. 16:15), jotta se joukko saisi kasvaa täyteen mittaansa.

Vaikka kyseessä on hyvä sanoma, sen vastaanotto ei aina ole ollut – eikä ole – hyvä. Sitä vastustetaan, ja joskus sen vastaanotto on suorastaan vihamielistä. Moni Jeesusta seuraamaan lähtenyt menetti henkensä, ja sitä samaa tapahtuu myös tänä päivänä eri puolilla maailmaa.

Jos avioliittoleirejä vastustettaisiin yhtä intohimoisesti niin, että siinäkin voisi menettää henkensä, niin todennäköisesti en hehkuttaisi avioliittoleirejä. Mutta Jumalan valtakunnan osalta on jo lähtökohtaisesti kyse elämästä ja kuolemasta, ikuisesta elämästä ja ikuisesta kadotuksesta.

Siksi on siis tärkeää, että me lähdemme liikkeelle ja pysymme liikkeessä. Ei omassa voimassamme, vaan Pyhän Hengen voimassa. Jumalan valtakunta etenee, vaikka synti, maailma ja Saatana joukkoineen vastustavat sitä.

Kenelle sinä voisit tänään tai huomenna tai ensi viikolla välittää hyvän sanoman, että hänkin tulisi tuntemaan Jeesuksen? Onko lähipiirissäsi joku sen valtakunnan intohimoinen vastustaja, jonka puolesta voisit rukoilla, että hänkin kääntyisi?

“Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella, olkoon ylistys seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja ikuisesti. Aamen.” (Ef. 3:20-21)

Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, Kristuksen verestä, jossa meidät on pesty puhtaiksi. Kiitos, että saamme Kristukseen uskossa turvaten olla ikuisen valtakuntasi perilliset. Kiitos, että olet ottanut meidät omaksesi kasteessa. Anna meille rohkeutta ja voimaa kutsua ihmisiä valtakuntaasi. Jeesuksen nimessä aamen.