Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 28.1.2024
3. sunnuntai ennen ennen paastonaikaa (Septuagesima), 3. vuosikerta
Room. 9: 11-23
Jo ennen kaksospoikien, Esaun ja Jaakobin syntymää, ennen kuin he vielä olivat tehneet mitään hyvää tai pahaa, Jumala sanoi Rebekalle: ”Vanhempi on palveleva nuorempaa.” Näin Jumala osoitti, että hänen suunnitelmansa perustui hänen omaan valintaansa, ei ihmisen tekoihin vaan kutsujan tahtoon. Onhan kirjoitettu: ”Jaakobia minä rakastin, mutta Esauta vihasin.”
Mitä me tähän sanomme? Ei kai Jumala ole epäoikeudenmukainen? Ei suinkaan. Hän sanoo Moosekselle: ”Minä armahdan kenet tahdon ja osoitan laupeutta kenelle tahdon.” Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa. Kirjoituksissa sanotaan faraolle: ”Sen vuoksi minä korotin sinut, että sinun kohtalossasi osoittaisin voimani ja että minun nimeäni julistettaisiin koko maailmassa.” Jumala siis armahtaa kenet tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo.
Joku teistä ehkä kysyy: ”Miksi Jumala sitten moittii ihmisiä? Eihän kukaan voi vastustaa hänen tahtoaan.” Ihmisparka, mikä sinä olet arvostelemaan Jumalaa? Sanooko saviastia muovaajalleen: ”Miksi teit minusta tällaisen?” Kyllä kai savenvalajalla on oikeus tehdä samasta savesta toinen astia arvokasta ja toinen arkista käyttöä varten? Näin on myös Jumala tehnyt näyttääkseen vihansa ja osoittaakseen voimansa. Suuressa kärsivällisyydessään hän on tosin säästänyt noita vihan astioita, jotka on määrätty tuhottaviksi. Loppumattoman kirkkautensa hän taas on antanut ilmetä niistä astioista, joita kohtaan hän osoittaa laupeutta ja jotka hän on valmistanut kirkkautta varten.
Johdanto
Onko sinulla sisaruksia? Minkälaiset välit sinulla on heidän kanssaan? Menikö lapsuus nahistellessa?
Jos teillä on huonot välit, niin minkä takia? Ärsyttääkö jokin kilpailuasetelma, keskinäinen vertailu? Onko sinun oltava yhtä hyvä tai menestynyt, vai parempi?
Ketä teistä on suosittu, ketä kannustettu, ketä otettu enemmän syliin? Kuka teistä on joutunut selviämään omillaan ilman kenenkään tukea?
Onko teillä tullut riitaa perinnöstä?
Katsotaan ensinnäkin 1) Esauta ja Jaakobia, 2) perinnöstä osalliseksi tulemista ja 3) kysymystä, lähdetkö matkaan?
1) Esau ja Jaakob
Tämän päivän tekstikohta on Roomalaiskirjeestä, ja se kuuluu laajempaan kokonaisuuteen, jossa apostoli Paavali pyörittelee kysymystä, miksi niin moni juutalainen ei usko Jeesukseen. Se oli juutalaiselle Paavalille kipeä asia. (Room. 9:2-3) Mutta sitä kipeämpi asia se oli varmasti juutalaiselle Jeesukselle, että hänen oman kansansa enemmistö ei ottanut häntä vastaan Messiaana.
Paavali lähtee kerimään kysymystä auki puhumalla Israelin kansan esivanhemmista, jotka elivät parisen tuhatta vuotta aiemmin. Meidän ajastamme käsin ne ihmiset elivät siis nelisen tuhatta vuotta sitten.
Niiden ihmisten suhdekuviot ja monet muut kuviot olivat vähintäänkin erikoisia. Mutta se on hienoa, että ne on talletettu Raamattuun juuri sellaisina, koska meidänkin ihmissuhdekuviot ja monet muut kuviot ovat erikoisia.
Paavali kaivaa sieltä Israelin aamuhämärän perhealbumista esille ensimmäisinä Abrahamin ja Saaran. He olivat jo iäkkäitä, eikä heillä ollut lasta, mutta Jumala lupasi heille sellaisen. Ja tuon lupauksen voimasta heille syntyi jälkeläinen, Iisak.
Abraham oli tiukka faija siinä, että hän ei sallinut Iisakin avioitua kenenkään paikallisen, kanaanilaisen naisen kanssa. (1. Moos. 24:2-4) Niinpä sitten Iisak sai nelikymppisenä ihmeellisten käänteiden jälkeen puolisokseen Rebekan. (1. Moos. 24:67, 25:20)
Israelin kansan esivanhempien kolmessa ensimmäisessä sukupolvessa toistuu vaikea kysymys lapsettomuudesta, eli niin oli siis myös Iisakin ja Rebekan kohdalla. (1. Moos. 11:30, 25:21, 29:31) Mutta Jumala kuuli rukoukset. (1. Moos. 25:20,26) Parisenkymmentä vuotta kului ennen kuin Rebekka tuli raskaaksi. Hän alkoi odottaa kaksosia, ja fiilikset olivat varmasti tapissa.
Mutta Rebekka ihmetteli Jumalalle sitä, että lapset hänen kohdussaan potkivat toisiaan. Se ei meistä välttämättä kuulosta kovin ihmeelliseltä, mutta alkukielen sana on potkimista voimakkaampi. Se tarkoittaa oikeastaan jopa murskaamista. Eli Rebekan kohtu saattoi olla kuin vapaaotteluhäkki, mutta ilman tuomaria.
Ja sitä myöten tullaankin sitten tämän päivän raamatuntekstin aihepiiriin. Rebekka murehti sitä lastensa kamppailua, mutta Herra vastasi hänelle: “Kaksi kansaa on kohdussasi, kaksi heimoa sinusta haarautuu. Toinen heimo on toista vahvempi, vanhempi on palveleva nuorempaa.” (1. Moos. 25:23)
Hänen odottamistaan lapsista tuli siis kaksi kansaa, edomilaiset ja israelilaiset, ja niiden vuosisatainen painimaaottelu alkoi jo kohdussa. Edomilaisten kantaisä Esaun jälkeläisistä esimerkiksi vielä parisentuhatta vuotta myöhemmin idumealainen Herodes Suuri vainosi israelilaisten kantaisä Jaakobin jälkeläistä, pientä Jeesus-lasta.
Esau oli noista kaksospojista se vanhempi, mutta Herra ilmoitti, että hän palvelee nuorempaa veljeään Jaakobia. Jumala ilmoitti tämän asetelman siis jo etukäteen Rebekalle. Tietyt asiat alkoivat kuitenkin myös vahvistaa sitä vastakkainasettelua, kuten se, että kuka rakasti ketäkin.
Raamatussa verbi rakastaa mainitaan ensimmäisen kerran vasta Ensimmäisen Mooseksen kirjan luvussa 22. Siinä kohdassa puhutaan isän rakkaudesta: Abraham rakasti poikaansa Iisakia. (1. Moos. 22:2) Miehen ja naisen välinen rakkaus mainitaan ensimmäisen kerran pari lukua sen jälkeen: Iisak rakasti Rebekkaa. (1. Moos. 24:67)
Mutta kun Iisak ja Rebekka saivat kaksospojat Esaun ja Jaakobin, Iisak rakasti enemmän Esauta, Rebekka enemmän Jaakobia. (1. Moos. 25:28)
Se kuulostaa hurjalta, että jotain lasta rakastetaan toista enemmän, mutta ehkä se on myös sinun kokemuksesi omasta perheestäsi. Onko sinulle riittänyt rakkautta, onko sinulle riittänyt vain jämäpalat? Tai onko juuri sinua suosittu?
Jos olet vanhempi, onko sinulla oma suosikkisi lastesi joukossa?
2) Perinnöstä osalliseksi
Noista Iisakin ja Rebekan kaksosista ensimmäisenä syntyi Esau. He varttuivat, ja kerran kun Esaulla sattui olemaan kova nälkä, hänen mielestään keitto oli arvokkaampaa kuin hänen perintöoikeutensa esikoisena. (1. Moos. 25:27-34) Myöhemmin Jaakob puolestaan valehteli vanhalle isälleen ja esitti olevansa Esau, ja sai esikoisen siunauksen. (1. Moos. 27:1-29)
Nyt Paavali siis opettaa, että Jumala ei valinnut Jaakobia tämän onnistuneen soppabisneksen takia tai siksi, että isänsä Iisakin edessä hänen naamiaisasunsa oli yhtä hillitön kuin Pomo piilossa Suomi -tv-sarjan kostyymit.
Jumala valitsi Jaakobin jo ennen tämän ja Esaun syntymää. Jumalan suunnitelma “perustui hänen omaan valintaansa, ei ihmisen tekoihin vaan kutsujan tahtoon”. (Room. 9:11)
On kysymys Jumalan valinnasta, johon ihmisen teot eivät vaikuta.
Paavali ymmärtää hyvin, että tästä nousee kysymys, onko Jumala epäoikeudenmukainen. (Room. 9:14) Siksi hän vastaa, että: “Ratkaisevaa ei (siis) ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa.” (Room. 9:16) “Jumala (siis) armahtaa kenet tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo.” (Room. 9:18)
Mietitkö sinä, mitä Jumala meinaa sinun kohdallasi? Pelkäätkö, että Jumala olisi jättänyt sinut valintansa ulkopuolelle? Että kaiken maailman jaakobit ovat Jumalan suosikkeja, vaikka he käyttäytyvät miten sattuu ja tuntuvat vain hyötyvän sinusta?
Se, että kysyt, oletko Jumalan valitsema, on oikein hyvä kysymys. Sen tärkeämpää kysymystä ei ole. Se, että se mietityttää sinua, tarkoittaa, että se on myös sinulle tärkeä kysymys.
On nimittäin äärimmäisen huono tilanne, jos koko kysymys ei hetkauta sinua millään tasolla. Silloin voi olla paatunut niin kuin muinaisen Egyptin farao.
Paratiisin syntiinlankeemuksen ja sukupolvelta toiselle periytyvän perisynnin takia meistä jokainen on lähtökohtaisesti hengellisesti kuollut. Niinpä se, että meistä voi tulla hengellisesti eläviä, on vain Jumalalle mahdollista. Vain hän voi tehdä hengellisesti kuolleesta hengellisesti elävän. Ja se taas on puhdasta armoa, hänen rakastava tekonsa ilman, että me olisimme sitä mitenkään ansainneet.
Jos siis mietit tällä hetkellä, että oletko sinä Jumalan valitsema, niin on hyvä kysyä, rakastaako Jumala sinua. Ja siihen Raamattu vastaa: “Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3:16)
Jumala rakastaa siis myös sinua ja tahtoo, että myös sinä elät hänen kanssaan ikuisesti taivaassa.
Koska me ihmiset olemme syntisiä ja hän on pyhä, me emme kestä hänen pyhyyttään ilman syntien sovitusta.
Rebekan lapset Esau ja Jaakob kuvaavat siis kahta tietä, mitä on jäädä ikuisesti Jumalan siunauksen ulkopuolelle tai olla Jumalan siunaama. Eikä kyse tosiaan ollut siitä, että Jaakob olisi sen ansainnut kieroilla juonillaan.
Taivaallista Isää ei voi huijata, eikä hänen eteensä voi tulla väärissä vaatteissa niin kuin Jaakob. Mutta Kristus on pukenut sinut omaan vaatteeseensa, niin että Isä tunnistaa sinussa rakkaan Poikansa tuoksun ja saat taivaallisen Isäsi kädestä siunauksen. (1. Moos. 27:27, 2. Kor. 2:15) Kasteesi kautta sinut on puettu siihen Kristuksen vanhurskauteen, liitetty tosi Israeliin, tullut osalliseksi Jumalan kansan siunauksesta.
Niinpä Kristukseen uskossa turvatessasi pääset osalliseksi esikoisen perintöoikeudesta. Perit ikuisen elämän luvatussa valtakunnassa, taivasten valtakunnassa. Siihen valtakuntaan ei pääse kukaan, joka hylkää sen armon, jonka Jumala tarjoaa Kristuksessa ilmaiseksi.
Jumala tahtomalla tahtoo armahtaa myös sinut. Kristuksen veren tähden saat tässä ja nyt uskoa kaikki sinun syntisi anteeksi.
Jaakob halusi ostaa leivän ja papukeiton kautta siunauksen ja tulevan perinnön. Kristus osti sinulle perinnön omalla verellään, ja kohta ehtoollisella saat maistaa sitä siunausta leivässä ja viinissä, hänen ruumiissaan ja veressään.
3) Lähdetkö matkaan?
Mutta ennen kuin me pääsemme perille sinne perintötontille, meillä on todennäköisesti vielä elämää elettävänä täällä maan päällä. Nämä Ensimmäisen Mooseksen kirjan ihmiset ovat meille esimerkkejä hyvässä ja pahassa.
Kun Abraham lähetti palvelijansa pitkälle matkalle hakemaan aviopuolisoa pojalleen Iisakille, kukaan ei tiennyt, kuka sieltä lähtisi matkaan kohti tuntematonta maata ja tuntematonta sulhasta. (1. Moos. 24:1-4)
Kun tuo palvelija törmäsi ihmeellisesti eräällä kaivolla juuri Rebekkaan, oli Rebekalta melkoinen päätös vastata “kyllä” ja lähteä viipymättä matkaan ilman edes heikkolaatuista Tinder-kuvaa. (1. Moos. 24:58) Hän vastasi “kyllä” ennen kaikkea Jumalan kutsuun. Ja niin hänestä tuli Jeesuksen esiäiti.
Oletko sinä nyt jossain valintatilanteessa? Kutsuuko Jumala sinua johonkin tuntemattomaan? Mitä vastaat hänelle?
Jumalan omienkaan elämä ei mene aina niin kuin olisi hyvää ja kaunista. Ihmissuhteet ovat joskus solmussa ja tulee tehtyä huonoja valintoja. Myöskään nuo Israelin esivanhemmat eivät olleet synnittömiä.
Kun alueelle tuli nälänhätä, ja Iisak perheineen joutui elämään muukalaisena vieraammassa ympäristössä, hän ei uskaltanut kutsua Rebekkaa vaimokseen, vaan väitti sisarekseen, mikä johti hankaluuksiin. (1. Moos. 26:7) Iisak siis toisti isänsä, Abrahamin virheen. (1. Moos. 20:1-2) Rebekka puolestaan oli petollinen miehelleen Iisakille lapsensa Jaakobin kautta. (1. Moos. 27:5-17)
Se, miten Iisak ja Rebekka puolestaan rakastivat omia suosikkilapsiaan välittyi katkeruutta herättävänä esimerkkinä myös seuraavalle sukupolvelle. Jaakobilla oli oma suosikkinsa, ja se melkein johti veljesmurhaan. (1. Moos. 37:18)
Mutta näiden kaikkien vaiheidenkin läpi Jumala johti heitä kohti taivasta. Siunaus on siinä, että Jumala on meitä kohtaan armollinen ja uskollinen. Siksi sinäkin saat elää anteeksiantamuksesta, pyytää anteeksi, ja antaa ihmisille ympärilläsi anteeksi, vaikka olisitkin kokenut suurta vääryyttä.
Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, että annoit ainoan Poikasi kuolla puolestamme, syntiemme sovitukseksi. Kun olemme itse toimineet toisia kohtaan väärin tai kohdanneet vääryyttä, auta, Herra, meitä kohtaamaan kaikki se sinun rakkautesi varassa. Auta, Herra, meitä elämään toinen toistamme kunnioittaen ja rakastaen. Jeesuksen nimessä aamen.
Pastori Martti Haverinen 