Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 25.2.2024
2. paastonajan sunnuntai (Reminiscere), 3. vuosikerta
1. Moos. 32: 23-32
Samana yönä Jaakob otti mukaan molemmat vaimonsa, molemmat orjattarensa ja kaikki yksitoista poikaansa ja kulki kahlaamon kohdalta Jabbokin yli. Saatettuaan heidät ensin vastarannalle hän käski kuljettaa yli myös kaiken omaisuutensa. Vain Jaakob itse jäi toiselle rannalle. Siellä muuan mies paini hänen kanssaan aamunsarastukseen saakka. Kun mies huomasi, ettei päässyt voitolle, hän iski Jaakobia nivustaipeeseen, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen kamppaillessaan miehen kanssa. Mies sanoi hänelle: ”Päästä minut menemään, sillä päivä valkenee.” Mutta Jaakob sanoi: ”En päästä sinua, ellet siunaa minua.” Mies kysyi häneltä: ”Mikä sinun nimesi on?” Hän vastasi: ”Jaakob.” Silloin mies sanoi: ”Sinua ei pidä enää sanoa Jaakobiksi, vaan Israeliksi, sillä sinä olet kamppaillut Jumalan ja ihmisten kanssa ja voittanut.” Jaakob sanoi hänelle: ”Sano sinäkin nimesi.” Mutta mies vastasi: ”Miksi sinun pitäisi tietää minun nimeni?” Ja hän siunasi Jaakobin siellä.
Jaakob antoi paikan nimeksi Penuel. Hän sanoi: ”Minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja silti olen elossa.” Aurinko nousi, ja hän jatkoi matkaansa Penuelista eteenpäin ontuen lonkkaansa.
Johdanto
Joskus reilusti yli parikymmentä vuotta sitten annoin autolla kyydin yhdelle miehelle, joka pelkäsi henkensä puolesta. Hänellä oli omien sanojensa mukaan huumevelkoja, ja hän oli menossa tapaamaan velkojaansa tai velkojiaan. Hän pelkäsi ihan toden teolla. En tiedä, miten hänen kävi.
Mitä sinulla on takanasi sellaista, jonka kohtaamista edessäpäin pelkäät?
Jaakob oli palaamassa takaisin synnyinmaahansa. Joka askeleella tuli lähemmäs se hetki, kun hän kohtaisi kaksoisveljensä Esaun. Parikymmentä vuotta aiemmin Jaakob oli vetänyt välistä ja joutunut pakenemaan Esauta, joka halusi tappaa Jaakobin.
Miten Jaakobin kävisi nyt? Näkisikö hän Esaun kohtaamisen jälkeen enää seuraavaa päivää?
Jos kertomus Jaakobista ei ole tuttu, saat taustaa tämän päivän tilanteelle saarnastani (28.1.2024), jonka pidin neljä viikkoa sitten. Saarnan löydät nopeiten sivulta marttihaverinen.fi.
Katsotaan tänään 1) painimatsia Jumalan kanssa, 2) painia pimeässä yössä ja 3) Jumalassa riippumista.
1) Painimatsi Jumalan kanssa
Kaksoisveljet Esau ja Jaakob kamppailivat asemasta, isänsä suosiosta ja siunauksesta. Jaakob petti isänsä Iisakin ja veljensä Esaun saadakseen siunauksen, ja joutui siis pakenemaan Esauta, koska tämä aikoi tappaa Jaakobin. (1. Moos. 27:41-43)
Jaakobin äiti Rebekka junaili Jaakobin lähtemään Kanaaninmaasta linnuntietä reilusti yli 600 kilometrin matkalle kohti Kaksoisvirtainmaan luoteisosaa, kohti Harrania, joka on nykyisen Turkin eteläosassa lähellä Syyrian rajaa. Siitä tuli pitkä, 20 vuoden mittainen reissu, ja sen ajan Jaakob oli enonsa palvelijana. (1. Moos. 28:5, 31:38,41)
Niiden vuosien aikana Rebekka saattoi kuolla, koska hänestä ei enää tämän jälkeen kerrota. Eli Rebekka ja Jaakob eivät ehkä enää koskaan nähneet toisiaan.
Jeesuksen esittämässä tuhlaajapoikakertomuksessa nuorempi veli pyysi osuutensa perinnöstä jo ennakkoon, ja hummasi kaiken vierailla mailla. (Luuk. 15:11-13) Jaakobille, Iisakin kaksospojista nuoremmalle, kävi oikeastaan täysin päin vastoin. Hän lähti isänsä kodista vieraille maille omien sanojensa mukaan pelkkä sauva kädessään. (1. Moos. 32:11) Mutta siellä Kaksoisvirtainmaassa hän “rikastui suuresti, ja hänelle kertyi runsaasti lampaita ja vuohia, orjattaria ja orjia sekä kameleita ja aaseja”. (1. Moos. 30:43) Ja hän sai ison perheen.
Mutta nyt Jaakob matkasi kotiinsa aralla mielellä niin kuin tuhlaajapoika.
Ja hän lähetti sananviejiä Esaun luo. Viestissään Jaakob kutsui Esauta herraksi ja itseään tämän palvelijaksi, vaikka Herra oli ennustanut heistä jo ennen heidän syntymäänsä, että “vanhempi on palveleva nuorempaa” eli Esau on palveleva Jaakobia. (1. Moos. 25:23)
Kun Jaakob sitten kuuli Esaun olevan tulossa vastaan 400 miehen joukolla, hän alkoi valmistautua pahimpaan. Jaakob ei niinkään enää ajatellut itseään, vaan että hänen perheenjäsentensä elämä saisi jatkua. Hirvittävässä ahdistuksessaan hän rukoili Jumalaa, ja vetosi tämän lupauksiin. Ja hän lähetti suuren määrän eläimiä Esaulle lahjaksi, jos ne lepyttäisivät hänet. (1. Moos. 32:7-13,21)
Vielä Jaakob ei kuitenkaan siis ollut perillä Luvatussa maassa. Tuossa diakuvassa näkyy kartta, kuinka Jaakob lähestyi Kanaaninmaata Jordanvirran itäpuolelta. Kuvassa ylhäällä on Galileanjärvi ja alhaalla Kuollutmeri. Niiden välissä pohjoisesta etelään virtaa Jordan-joki, ja sen keskivaiheilla on Jordanin sivujoki, Jabbok-niminen joki, jonka rannalla tämän päivän tekstissä ollaan. Tuossa kuvassa se on ison soikion sisällä, jossa on sellaisia paikkoja, joita Raamatussa mainitaan Jaakobin paluumatkaan liittyen: Mahanaim, Penuel ja Sukkot. Pienemmän ympyrän sisällä on Sikemin kaupunki. (1. Moos. 32:3,31, 33:17-18)
Jaakob ajatteli lepyttävänsä Esaun siis lahjoilla. Tämän luvun 32 jakeessa 20, jossa niin sanotaan, ei suomennoksessa ole kertaakaan kasvot, mutta hepreaksi siinä on neljä kertaa kasvoihin pohjautuva sana panim. (1. Moos. 32:20) Kuitenkin ennen kuin Jaakob kohtaisi Esaun kasvotusten, hän kohtaisikin Jumalan kasvoista kasvoihin ja tulisi antamaan sille paikalle nimen Penuel, Jumalan kasvot. (1. Moos. 32:31)
Raamattu osaa esittää asiansa hämmentävän yksinkertaisesti ja suoraviivaisesti. “Vain Jaakob itse jäi toiselle rannalle.” (1. Moos. 32:25) Jää avoimeksi, miksi Jaakob jäi yksin yöksi Jabbok-joen rannalle, mutta sinne hän nyt joka tapauksessa jäi.
Ja sitten tulee ihan puun takaa: “Siellä muuan mies paini hänen kanssaan aamunsarastukseen saakka.” (1. Moos. 32:25) Niinku mitä? Mikä juttu? Joku jostain tulee joen rannalle painimaan.
Niin kuin Jaakobin painivastus toteaa, ja Jaakob itse tunnustaa, Jaakob paini Jumalan kanssa. (1. Moos. 32:29,31) Profeetta Hoosea tosin mainitsee, että Jaakob “paini enkelin kanssa” – mutta siinäkin edellisessä jakeessa hän sanoo Jaakobin kamppailleen Jumalan kanssa. (Hoos. 12:4-5)
Kyseessä lienee ihmiskunnan historian kuuluisin painimatsi, vaikka sillä ei ilmeisesti ollut yhtään ulkopuolista silminnäkijää. Oliko se jonkinlaista showpainia, näytösottelu, vai oliko siinä kyse elämästä ja kuolemasta? Jos Jaakob olisi hävinnyt, kerrottaisiinko hänestä silloin ylipäätään Raamatussa?Säännöt ainakin taisivat olla väljemmät kuin olympiamolskilla, koska Jaakobin painivastus iski tätä nivustaipeeseen.
Jaakob osoitti hillitöntä sitkeyttä jopa lonkka nyrjähtäneenä. Olen sen verran harrastanut kamppailulajeja, että tiedän, että painimatsissa voimat ehtyvät nopeasti. Mutta nämä kaksi jaksoivat ähistä aamunsarastukseen saakka. Jaakob oli tosin pitkän linjan kamppailija, hän oli aloittanut kamppailemisen jo äitinsä kohdussa, Esaun kanssa. (1. Moos. 25:22)
Mitä se tarkoittaa, että Jaakob voitti kamppailussa Jumalan? Onko se sama kuin jos vanhempi leikkipainii pienen lapsen kanssa ja antaa tämän voittaa?Leikkipainissa ei kuitenkaan satuteta, isketä nivustaipeeseen niin, että lonkka nyrjähtää.
Martti Luther katsoi, että Jumala suhteutti voimankäyttönsä tilanteen mukaiseksi. Hän kirjoitti, että: “Herra ei käytä enempää voimaa kuin mies tavallisesti voi panna liikkeelle.” (Luther: Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 32-40)
2) Paini pimeässä yössä
Mutta mistä siinä painittiin? Perinteisesti tuon painiottelun on nähty kuvaavan sitkeää rukouskamppailua sielun pimeässä yössä.
Vähän aiemmin Jaakob oli rukoillut Jumalaa: “Pelasta minut veljeni Esaun käsistä! Minä pelkään, että hän tappaa minut ja meidät kaikki, äitejä ja lapsia myöten.” (1. Moos. 32:12)
Parisen tuhatta vuotta myöhemmin Jeesus ylitti Kidroninpuron ja kävi yöllä rukouskamppailun yksin Getsemanen puutarhassa. “Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.” (Matt. 26:39)
Jaakob kamppaili yöllä, eikä päästänyt irti, että saisi siunauksen: “En päästä sinua, ellet siunaa minua.” (1. Moos. 32:27)
Jumala oli jo parikymmentä vuotta aiemmin luvannut Jaakobille saman, minkä oli aikoinaan luvannut Jaakobin isälle Iisakille ja isoisälle Abrahamille, että hänen ja hänen jälkeläistensä saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille. (1. Moos. 12:3, 18:18, 22:18, 26:4, 28:14) Jaakob siis vetosi Jumalan omaan lupaukseen, että Jumala oli luvannut siunata Jaakobin. Tämä on ensimmäinen kohta Raamatussa, jossa sana Israel mainitaan, ja se mainitaan siunauksen saamisen yhteydessä.
Jaakobin jälkeläisessä, Jeesuksessa, se siunaus tuli siunaukseksi kaikille maailman kansoille, myös sinulle ja minulle. Jeesus suostui Getsemanen rukouskamppailussa Isän tahtoon ja päästi irti omasta elämästään saadakseen siunata meitä, jotta aikojen lopulla saamme kuulla kuninkaan sanovan: “Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti.” (Matt. 25:34)
Jaakob julistettiin voittajaksi, mutta häneen jäi siitä kamppailusta pysyvä merkki, kun hänen lonkkansa nyrjähti ja hän jatkoi Penuelista matkaansa sitä ontuen. (1. Moos. 32:26,32)
Jeesuksen voitosta jäivät merkiksi naulanjäljet hänen käsiinsä ja jalkoihinsa ja keihäänpisto hänen kylkeensä. Niitä hän ojentaa kohti sinua, saadakseen siunata sinua.
Mitä tai keitä tahansa oletkaan jättänyt taaksesi, ja minkä kohtaaminen sinua pelottaakaan, Jeesus haluaa ottaa sinut syliinsä juuri nyt. Hän on verellään maksanut sinun syntivelkasi Jumalan edessä, ja siksi saat uskoa kaikki syntisi anteeksi. Kristuksen veressä pestynä saat kerran käydä yli virran voittajana, olla vihdoin kotona katselemassa sinun pelastajaasi kasvoista kasvoihin.
Kohta Jeesus kutsuu sinut levitetyin lävistetyin käsin siunauksen aterialle, ehtoolliselle. Saat tarttua kiinni hänen ruumiiseensa ja vereensä, leipään ja viiniin.
3) Jumalassa riippuen
Jaakob viittaa nimenä sekä kantapäähän että pettämiseen. (1. Moos. 25:26, 27:36) Hänhän syntyi pitäen kiinni kaksoisveljensä kantapäästä, ja oli myös petollinen – hän oli riippuvainen muilta saamastaan asemasta ja suhmuroi peesaajana toisen varjossa.
Nyt kun Jaakob oli kamppaillut Jumalan kanssa ja voittanut, Jumala antoi hänelle uuden nimen, Israel. Nimi Israel tarkoittaa “Jumala kamppailee” tai “Jumala hallitsee”. (1. Moos. 32:29)
Raamatussa suurempi antaa nimen vähäisemmälle. Jumala esimerkiksi antaa ihmisille uuden nimen jossain muuttuneessa tilanteessa. Jaakobin uusi nimi tarkoitti, että jokin oli nyt ratkaisevasti muuttunut, jokin oli nyt ratkaisevasti erilaista.
Jaakobin ei tarvinnut enää roikkua muiden kantapäissä, eikä kätkeytyä kömpelöön valepukuun saadakseen siunauksen. (1. Moos. 27:15-16) Jaakob roikkui nyt Jumalassa, Jumala sai nyt hallita hänen elämäänsä.
Jaakobin uudesta nimestä, Israelista, tuli nimi kokonaiselle kansalle, joka polveutui Jaakobin kahdestatoista pojasta. Israelin lempinimi on myös Jesurun, ja se puolestaan tarkoittaa suoraa. (5. Moos. 32:15, 33:5,26, Jes. 44:2) Petollisen ja kieron Jaakobin lonkka nyrjähti, ja oli ontuvana ulkoisesti vänkyrä, mutta Jumala tunnisti Israelissa suoruuden. Jumalan edessä Israel sai olla suora.
Ja se siunaus, jonka Israel sai, ei ole niinkään asioiden saamista Jumalalta, vaan että saa pitää kiinni Jumalasta – että Jumala on minun, ja minä saan olla hänen omansa. Ilmestyskirjan lopulla valtaistuimella istuva lausuu: “Tämä on voittajan palkinto. Minä olen hänen Jumalansa, ja hän on minun poikani.” (Ilm. 21:7)
Jumala ei paininut vain Jaakobin kanssa, vaan hän painii myös sinun kanssasi, sinun yksinäisyydessäsi. Oletko sinä juuri nyt sielun pimeässä yössä? “En päästä sinua, ellet siunaa minua.” (1. Moos. 32:27)
Jaakob jatkoi matkaansa ontuen. Ehkä Jumala on murtanut myös sinun terveytesi. Ehkä sekin on siksi, että sen myötä sinä jäisit häneen kiinni, roikkumaan vain hänessä, että hän saisi siunata sinua.
Kun Jumala murtaa sinut ja minut, saamme Kristuksessa siunattuna olla valmiita kohtaamaan suoraselkäisesti oman menneisyytemme ja omat väärintekomme – kohtaamaan ne ihmiset, jotka odottavat edessämme.
Ja kun “jaakob” saapuu, miten me myös “esauna” otamme hänet vastaan? Täynnä anteeksiantoa. Jaakobin ja Esaun kohdalla kävi onnellisesti niin, että he pääsivät sovintoon.
Rukoillaan. Rakas Jeesus, kiitos siitä, että sinä olet kanssamme myös pimeässä yössä. Ja kiitos siitä, että sinä näet sen kaiken tuskan ja vaikeuden, jonka keskellä me olemme ja elämme. Herra, kiitos siitä, että sinuun me saamme luottaa, sinun lupauksiisi sanasi kautta, siihen tarrautua ja siihen vedota. Herra, kiitos siitä, että sinä olet uskollinen, sinä olet hyvä. Ja kiitos siitä, että sinä viet meidät perille taivaaseen, ja saamme nähdä sinut kasvoista kasvoihin. Jeesuksen nimessä aamen.
Pastori Martti Haverinen 