Elämän leipä – Joh. 6:48-58

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 10.3.2024
4. paastonajan sunnuntai (Laetare), 3. vuosikerta
Joh. 6: 48-58

Jeesus sanoi:
”Minä olen elämän leipä. Teidän isänne söivät autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet. Mutta tämä leipä tulee taivaasta, ja se, joka tätä syö, ei kuole. Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää.”
Tästä sukeutui kiivas väittely juutalaisten kesken. He kysyivät toisiltaan: ”Kuinka tuo mies voisi antaa ruumiinsa meidän syötäväksemme?” Jeesus sanoi heille: ”Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö. Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.”

Johdanto

Oletko joskus ottanut äkkilähdön jonnekin, vaikka jonnekin lämpimään? Mitä jos lähtisit äkkilähdöllä autiomaahan? Miten ihmeessä siellä pärjäisi, jos ei itse satu olemaan samanlainen luontosankari kuin National Geographic -tv-kanavan Äärimmäinen selviytyjä -ohjelman seikkailija? Mistä hankkisit ruokasi?

Israelin kansa suuntasi Egyptistä äkkilähdöllä autiomaahan. Sellaisessa ympäristössä on vaikea elättää suurta kansaa, kun hiekan ravintoarvo on heikonlainen. Siksi ruuat oli tärkeää pakata lähtiessä mukaan. Mutta kun siellä autiomaassa vietetty aika alkoi venyä, ja kesti lopulta 40 vuotta, kotoa tuodut eväät loppuivat jo pian.

Israel tarvitsi autiomaassa jatkuvasti ruokkimisihmeitä, vaikka ei osannut aluksi edes odottaa sellaista.

Katsotaan tänään 1) ihmettä, joka alkoi tympiä, 2) sietämätöntä puhetta ja 3) ainoaa mahdollisuutta.

1) Ihme, joka alkoi tympiä

Jeesus oli tehnyt vähän ennen tämän päivän tekstin tilannetta ruokkimisihmeen. Ihmiset olivat lähteneet etsimään häntä, mihin hän oli ehtinyt seuraavaksi mennä. He löysivät hänet Galileanjärven rannalla sijaitsevasta Kapernaumin kaupungista.

Ja kun kerran ruuasta oli puhe, mainituksi tuli myös manna, jota noiden ihmisten esi-isät olivat muinoin syöneet autiomaassa.

Sitä mannaa laskeutui autiomaavaelluksen aikana israelilaisten leiriin yökasteen mukana. (4. Moos. 11:9) Kun kaste haihtui, manna jäi maan pinnalle. Se oli hienoa ja rapeaa, ohutta kuin kuura. “Se muistutti korianterin siemeniä mutta oli valkoista ja maistui hunajaleivältä.” (2. Moos. 16:31) Sitä sitten “jauhettiin käsikivillä tai survottiin huhmaressa”, “keitettiin ruukussa ja leivottiin ohuiksi leiviksi, jotka maistuivat samalta kuin öljyleivokset”. (4. Moos. 11:8)

Jumala siis ruokki autiomaassa kansansa ihmeellisellä tavalla. Psalmissa 78 sitä kutsutaan taivaan viljaksi ja enkelten leiväksi. (Ps. 78:24-25) Ja nyt nuo Jeesuksen luokse tulleet ihmiset tuumasivat, että jos Jeesuksen näkisi tekevän vastaavanlaisen ihmeen, sitten Jeesukseen voisi uskoa. (Joh. 6:30-31)

Jos Raamattua lukee tarkkaan, niin huomaa, että ei siellä autiomaavaelluksellakaan näkeminen taannut uskomista, luottamista siihen, että Jumala hoitaa asiat parhaalla mahdollisella tavalla. Israelin kansa alkoi valittaa tarjoilun yksipuolisuutta, kun mieleen muistuivat Egyptin runsaat buffetit: kalat, kurkut, vesimelonit, purjot, sipulit ja valkosipulit. (4. Moos. 11:5) Ja he jupisivat, että: “Täällä ei edes näe muuta kuin tuota iänikuista mannaa!” (4. Moos. 11:6)

Vaikka manna tuli ihmeellisesti Jumalalta, silti se alkoi tympiä.

Jeesus sanoi olevansa “elämän leipä”. (Joh. 6:35,48) Aiemmin, Sykarin kaivolla Samariassa, hän oli kertonut antavansa elävää vettä. (Joh. 4:10)

Suomen vuoden 1889 rikoslain mukaan, jos vanki teki vankeutensa aikana rikoksen, rangaistusta saattoi törkeän rikoksen tai raskauttavien asianhaarojen tapauksessa koventaa “vedellä ja leivällä korkeintaan kahdeksikymmeneksi vuorokaudeksi”. (RL, 39/1889 2:13.2,2)

Riittääkö sinulle, että Jeesus tarjoaa vettä ja leipää, vai tuntuuko se ankealta kuritukselta? Onko se mitä Jeesus tarjoaa parasta, vai pitäisikö elämän olla jotain muuta – samppanjaa ja vaahtokarkkeja, egyptiläistä kurkkua ja vesimelonia?

Jeesus totesi niistä ihmisistä, jotka olivat etsineet häntä, että he etsivät häntä siksi, että olivat saaneet häneltä leipää ja olivat syöneet itsensä kylläisiksi. (Joh. 6:26)

Etsitkö sinä Jeesusta hänen itsensä takia, vai saadaksesi hänen kauttaan jotakin muuta? Etsitkö Jeesusta näköpiiriisi saadaksesi häneltä vaikkapa rahaa? Onko Jumala sinulle päämäärä, vai välikäsi sinun tarpeittesi ja tavoitteittesi saavuttamiseksi?

Ja kohta Jeesus puhui sellaista, mikä alkoi häiritä noita ihmisiä.

2) Sietämätöntä puhetta

Tilauslentokone kuljetti vuonna 1972 Andien vuoristossa Etelä-Amerikassa katolisen oppilaitoksen rugbyjoukkueen pääosin parikymppisiä pelaajia sekä heidän ystäviään ja sukulaisiaan. Lentokone törmäsi yli neljän kilometrin korkeudessa pilvien peittämään vuoreen, ja runko jäi 3,5 kilometrin korkeudelle.

Onnettomuudessa ja pian sen jälkeen 40 matkustajasta ja 5 miehistön jäsenestä kuoli 17, ja tulevina päivinä muutamia lisää. Lentokoneen etsinnät lopetettiin kahdeksantena päivänä, ja nuo selviytyneet kuulivat siitä matkaradiosta.

Hengissä pysyminen korkealla vuorella hyisissä olosuhteissa jopa 30 pakkasasteessa (Celsiusta) ilman ruokavarastoja kävi tukalaksi. Pysyäkseen elossa he päätyivät syömään kuolleiden ystäviensä ja matkatoveriensa lihaa.

Kolme heistä lähti vaaralliselle matkalle hakemaan apua, heikoissa varusteissa siinä laajassa ja vaikeakulkuisessa vuoristossa. Yksi joutui kääntymään takaisin, mutta kahden heistä onnistui tarpoa yli viikon, ja ihmeellisesti he lopulta kohtasivat ratsastajia. Toinen noista lopen uupuneista miehistä painoi enää vähän yli 40 kiloa.

Viimeiset eloonjääneet noudettiin vuorelta jouluaatonaattona 1972, noin 2,5 kuukautta onnettomuuden jälkeen. Lentokoneessa olleista 45 ihmisestä 16 selvisi hengissä. Tapauksesta kertovan elokuvan nimi on ytimekkäästi: “Elossa” (1993). On aivan mahtavaa, että he pelastuivat!

Se, että he söivät ihmislihaa jäädäkseen eloon, on haastava eettinen kysymys ja jättää ajatukset levottomaksi. Siinä on jotain niin perustavanlaatuisen kammottavaa.

Jos Jeesuksen sanoja miettii niin kuin kuulisi sellaista ensimmäistä kertaa, niin ovathan ne erikoisia. Hän puhuu omasta lihastaan ruokana ja omasta verestään juomana, joka täytyy syödä ja juoda, jos meinaa elää ikuisesti. (Joh. 6:58) Ja käänteisesti: “Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää.” (Joh. 6:53)

Jeesuksen kuulijat pitivät hänen sanojaan sietämättöminä: “Sietämätöntä puhetta. Kuka voi kuunnella tuollaista?” (Joh. 6:60)

Jo muinoin Nooan aikana Jumala oli kieltänyt syömästä veristä lihaa. (1. Moos. 9:4) Ja Mooseksen kautta Herra oli opettanut, että veressä on elävän olennon elämänvoima, ja veressä oleva elämänvoima tuottaa sovituksen. (3. Moos. 17:11) Minkään elävän olennon verta ei tullut syödä.

Eipä siksi ole ihme, että “[m]onet Jeesuksen opetuslapset vetäytyivät tämän jälkeen joukosta eivätkä enää kulkeneet hänen mukanaan”. (Joh. 6:66) Ja hän kysyi kahdeltatoista opetuslapseltaankin, aikovatko hekin lähteä pois. (Joh. 6:67) Mutta Pietari totesi osuvasti: “Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat. Me uskomme ja tiedämme, että sinä olet Jumalan Pyhä.” (Joh. 6:68-69)

Jeesus antoi ihmisille runsaasti syötävää ja juotavaa. Hän teki ensimmäisen tunnustekonsa muuttamalla veden viiniksi, ja tuhannet ihmiset hän ruokki ihmeen kautta. Mutta se tärkein asia, jonka Jeesus teki moneen kertaan ihmisille selväksi, oli että hän itse on leipä, joka on tullut taivaasta.

3) Ainoa mahdollisuus

Me ihmiset tarvitsemme syntien sovittajaa, tai joudumme tämän elämän jälkeen ikuiseen kadotukseen. Se, jos mikä, on sietämätön ajatus myös meidän ajassamme.

Puhe Kristuksen ruumiista ja verestä nostattaa väistämättä kysymyksen, että olenko minä todellakin siinä jamassa, että tarvitsen Kristuksen uhria pelastuakseni. Enkö minä olekaan hyvä ihminen, tai ainakin riittävän hyvä? Tarvitsenko minäkin leipää taivaasta? Olenko minä riippuvainen Jumalasta?

Jeesus opettaa, että jokaisen meidän pelastumisemme riippuu vain ja ainoastaan hänestä. Hän lähti pitkälle ja vaivalloiselle pelastusmatkalle, elämälle vihamieliseen ympäristöön, saadakseen meidät ikuiseen turvaan, Isän luokse taivaaseen. Hän antoi oman ruumiinsa ja verensä, jotta me saamme elää ikuisesti.

Kristuksen ruumis ja veri ovat välttämättömät, sillä jos hän ei olisi uhrannut itseään meidän puolestamme, meillä ei olisi pelastusta. Kristuksen veren tähden myös sinä saat uskoa kaikki syntisi anteeksi ja pelastua.

Autiomaavaelluksella Jumala antoi israelilaisille mannaa, ja se piti heidät elossa.

Jos sitä, että me heräämme hengellisesti henkiin ja vaellamme kohti taivasta, kuvaisi niin kuin etenisimme koko elämämme ajan autiomaan halki, päivästä toiseen, vuodesta toiseen, niin silloin ymmärtää, että Jumalan lähettämä leipä taivaasta, Kristuksen ruumis ja veri, eivät ole meille jonkinlainen mukava höyste piknikillä, vaan aivan välttämätön edellytys pysyä elossa, perille asti.

Jeesus Kristus on elämän leipä, joka pitää kokonaisen Jumalan kansan ravittuna niissä olosuhteissa, joissa ilman sitä leipää olisi mahdotonta pysyä hengellisesti elossa. Muuta evästä meille ei ole annettu kuin Jeesus Kristus, turvataksemme uskossa häneen.

Hän ruokkii meidät sanansa ja sakramenttinsa kautta. Jeesus sanoi: “Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.” (Matt. 4:4) Tutki siksi ahkerasti Jumalan sanaa, Raamattua.

Ja kun Jeesus asetti ehtoollisen, maljan kohdalla hän lausui, että: “Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin siitä juotte, tehkää se minun muistokseni.” (1. Kor. 11:25) Käy siis usein ehtoollisella, Herran aterialla. Jeesus sanoo: “Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä.” (Joh. 6:56)

Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, että rakastat meitä niin paljon, että annoit ainoan Poikasi syntiemme sovittajaksi, meille elämän leiväksi. Kiitos uskon lahjasta ja siitä, että Pyhä Henki vahvistaa meitä sanasi ja sakramenttiesi kautta. Auta, ettemme koskaan unohtaisi sitä, miten runsaasti hyvää sinä tarjoat meille Kristuksessa. Jeesuksen nimessä aamen.