Ylistettävä kulmakivi – Ps. 118:25-29

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 24.3.2024
Palmusunnuntai, 3. vuosikerta
Ps. 118:25–29, antifoni ja psalmi

Hoosianna! Herra, anna meille apusi!
Oi Herra, anna menestys!
Siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimessä.
Herran huoneesta teidät siunataan.
  Herra on Jumala!
  Hän antoi valonsa meille.
Käykää kulkueena lehvät käsissä,
ulottakaa piirinne alttarin sarviin.
  Sinä olet Jumalani, sinua minä kiitän,
  Jumala, sinua minä suuresti ylistän.
Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä,
iäti kestää hänen armonsa!

Johdanto

Lordi-yhtye, jonka nimessä kaikuu ylhäisen herran arvonimi, voitti Eurovision laulukilpailun Ateenassa vuonna 2006. Tuntuu, että eihän siitä nyt vielä niin pitkä aika olisi, mutta – hyvänen aika – siitä on kulunut kohta siis jo 18 vuotta. Sinä vuonna syntyneet tulevat täysi-ikäisiksi.

Se oli aivan ihmeellistä, että voitto tuli Suomeen ja vieläpä ylivoimaisesti, kun niitä pisteitä oli aiemmin yleensä tullut kovin niukanlaisesti.

Lordin voittobiisissä lampaat ovat eksyksissä ilman opastavaa valoa, ja jotta väärät profeetat kaatuisivat, tarvittaisiin voimakasta leimahdusta. Raamatullisesta kuvastosta huolimatta laulu ei keskity hyvään paimeneen, vaan julistamaan hard rockin ilosanomaa – Hard Rock Hallelujah!

Katsotaan tänään 1) egyptiläisiä hallel-psalmeja 113-118, 2) hoosianna ja 3) halleluja.

1) Egyptiläiset hallel-psalmit 113-118

Nyt on palmusunnuntai, ja muistelemme kuinka Jeesus saapui Jerusalemiin aasilla ratsastaen. Hän saapui Jerusalemiin kuollakseen, vaikka hänen seuraajansa eivät sitä oikein hahmottaneet. Ja nyt alkava viikko on piinaviikko, Jeesuksen elämän viimeisen viikon muistamisen aikaa.

Kiirastorstaina muistelemme sitä, kun Jeesus sinä elämänsä viimeisenä iltana asetti ehtoollisen. Ehtoollisen asettamisen jälkeen Raamatussa kerrotaan: “Laulettuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle.” (Matt. 26:30) “Laulettuaan kiitosvirren.”

Oletko miettinyt, mikä biisi se oli? Lauloivatko he sydämensä kyllyydestä jotain Pekka Simojoen ja Anna-Mari Kaskisen laulua niin kuin viimeisenä iltana riparilla?

Meillä on iso kasa joululauluja, mutta paljon vähemmän pääsiäislauluja. Juutalaiset lauloivat pääsiäisen aikana erityisesti kuutta psalmia, psalmeja 113-118.

Niitä psalmeja kutsutaan egyptiläisiksi hallel-psalmeiksi. Hallel tarkoittaa ylistää, ja “halleluja” tarkoittaa, että “ylistäkää Herraa”.

Vaikka “halleluja” on tuttu sana, se esiintyy Raamatussa melko vähän. Vanhassa testamentissa se esiintyy vain psalmeissa, ja sielläkin ainoastaan 15 psalmissa. Uudessa testamentissa sana “halleluja” löytyy puolestaan vain Ilmestyskirjassa, sen luvussa 19.

Nämä psalmit 113-118 ovat siis hallel-psalmeja, ja näistä kuudesta hallel-psalmista halleluja esiintyy neljässä. Tässä psalmissa 118 sitä ei ole, vaikka tässäkin kiitetään vuolaasti Herran hyvyyttä ja armoa. (Ps. 118:1,29)

Näitä pääsiäisenä laulettavia psalmeja 113-118 kutsutaan erityisesti egyptiläisiksi hallel-psalmeiksi. Israelille pääsiäinen oli Egyptistä vapautumisen juhla, sen yön, jolloin Herran enkeli surmasi Egyptissä esikoiset, ellei ovenpieliin ollut sivelty karitsan verta. (2. Moos. 12) Hallel-psalmissa 114 mainitaan suoraan Egyptistä lähtö yli kolme tuhatta vuotta sitten. (Ps. 114:1)

Psalmi 118 on siis viimeinen egyptiläisistä hallel-psalmeista. Se on lyhyimmän psalmin ja pisimmän psalmin välissä. Psalmi 117 on samalla Raamatun lyhyin luku, ja psalmi 119 on puolestaan Raamatun pisin luku.

Jumalan nimi mainitaan tässä psalmissa heprean alkukielellä 28 kertaa, eli neljä kertaa seitsemän. Neljä ja seitsemän ovat Raamatussa tärkeitä lukuja. Seitsemän on täydellisyyden luku ja neljä viittaa yleensä koko luomakuntaan kaikissa ilmansuunnissa. Meidän Herramme nimi on annettu ja tarkoitettu koko luomakunnalle ylistettäväksi.

2) Hoosianna, Hoosianna, auta, pelasta

Tässä psalmissa 118 on suuren juhlan tuntua. Psalmin alussa kutsutaan koko Israelia, pappeja ja Herran palvelijoita julistamaan Herran hyvyyttä, että “iäti kestää hänen armonsa”. (Ps. 118:1-4) Jumalan voimasta kerrotaan eri tavoin, ja tiettyjä sanamuotoja toistetaan. (Ps. 118:1-4,8-12,15-16)

Tämä on siis voittoa juhlistava liturginen psalmi. Vähän niin kuin täällä meillä Helsingissä olisi kokoonnuttu isolla kansanjoukolla juhlimaan maailmanmestaruutta sellaisen patsaan luo, joka ei kestä kiipeilyä.

Psalmin minä-kertoja kuvaa, kuinka hän kesti erilaiset vastoinkäymiset, koska hän turvasi Herran apuun. (Ps. 118:5-14) Erityisen tärkeä on muistutus siitä, että: “On parempi turvata Herraan kuin luottaa ihmisten apuun.” (Ps. 118:8)

Tässä psalmissa juhlakulkueen suunta on kohti alttaria, siis kohti temppeliä (Ps. 118:27), kuten Jeesuksella palmusunnuntaina. Ja tässä psalmissa törmätäänkin kovin tuttuihin sanamuotoihin.

Kun Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin, ihmiset huusivat: “Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!” (Matt. 21:9) Se on tästä psalmista 118.

Se on siis Jeesus, josta tämä pääsiäislaulu kertoo. Laulu joka oli hänen aikanaan jo vuosisatoja vanha.

Jos Jeesus ratsastaisi aasilla nyt sinun ohitsesi, mitä tekisit? Yrittäisitkö saada yhteisselfien? Kävisitkö hakemassa pajunoksia ja heiluttelisit niitä ihan fiiliksissä? Heittäisitkö takkisi likaiselle tielle, jotta Jeesus voisi kulkea sen päältä?

Jeesukselle huudettiin hoosiannaa. Hoosianna tarkoittaa “auta” tai “pelasta”.

Nöyrtyisitkö sinä huutamaan Jeesukselle muiden ihmisten kuullen: “Herra, auta! Pelasta minut”? Kehtaisitko julkisesti tunnustautua ihmiseksi, joka tarvitsee Jeesusta? Vai pelkäätkö, että menettäisit jotain, jos tekisit niin, kuten maineesi tai jotkut ihmissuhteet?

Tuossa psalmissa 118 puhutaan kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät. Eli jotkut rakentajat siis tuumasivat, että tietty kivi on sellainen, että se ei kelpaa ominaisuuksiltaan heidän tönönsä pystyttämiseen. Että se ei ole esimerkiksi sopivan muotoinen, jotta sitä voisi hyödyntää.

Israelin hengellisille johtajille Kristus ei kelvannut. Hän ei sopinut heidän uskonnollisiin torniviritelmiinsä. Kristuksen tunnustaminen Messiaaksi olisi vaatinut nöyrtymistä hänen edessään, jättäytymistä pelkästään hänen varaansa.

Kun Kristus oli naulittu ristille, hänen tehtävänsä näytti täysin hävityltä. Hänen arvostelijoittensa raati ei antanut hänelle yhtään pistettä, ilkkuivat vain. Mutta niistä lauluista, jotka hänestä kertoivat, tulikin voittolauluja.

Nimittäin se “kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi”. (Ps. 118:22) Sen tärkeämpää kiveä ei siis ole. Daavidin Poika on kestävä ja ylistettävä kulmakivi – hard rock, halleluja! Kristus otti päälleen koko maailman painon, koko maailman synnin painon, Golgatalla.

Kristuksen veriuhri Golgatalla on myös sinun pelastuksesi vahva perusta. Kaikki se, mikä ei ole rakennettu tuon Kristus-kulmakiven varaan, sortuu lopulta viimeisellä tuomiolla.

Psalmissa kertoja saapuu Herran portille, josta vanhurskaat saavat käydä sisälle. (Ps. 118:19-20) “Avatkaa minulle vanhurskauden portit! Niistä käyn sisään kiittämään Herraa. Tämä on Herran portti, josta vanhurskaat saavat käydä.” (Ps. 118:19-20) Pääset kadotuksen sijasta astumaan sisälle taivaan portista vain Kristuksen kautta, Kristuksen tähden.

“Siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimessä.” (Ps. 118:26) Kristus oli se, joka saapui Herran nimessä, ja hänen nimessään sinä olet siunattu, pääset perille ikuiseen voitonjuhlaan.

Kristuksen veren tähden saat uskoa kaikki syntisi anteeksi.

3) Halleluja, ylistäkää Herraa

Psalmin kirjoittaja sanoo: “Minä en kuole, vaan elän ja kerron Herran teoista.” (Ps. 118:17) Halleluja, ylistäkää Herraa.

Mr. Lordi, onko se nyt suomeksi sitten “herra Herra” toi voiton Suomelle, mutta Jeesus Kristus, herrojen Herra toi voiton koko maailmalle. “Olkaamme sen tähden hänen välityksellään alati uhraamassa Jumalalle kiitosuhria, niiden huulten hedelmää, jotka tunnustavat hänen nimeään.” (Hepr. 13:15)

Iloitse siis pelastuksestasi ja lähde mukaan Jumalan omien mittavaan kulkueeseen kertomaan Herran suurista teoista, laulamaan kiitosvirttä, ikuista voitonvirttä, ylistysvirttä Karitsalle.

Äsken tuossa kulkueessa, jonka näimme, oli yksivuotias Johannes, joka oli juuri oppinut kävelemään – siinä kävelemässä, ja talutti äitiänsäkin kohti alttaria. Kristuksen voittokulkue suuntaa kohti taivasta ja juhlaa taivaan torilla. En tiedä, onko siellä suihkulähteitä, mutta upea elämän veden virta siellä on, joka “kristallinkirkkaana kumpuaa Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta”. (Ilm. 22:1)

“Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa!” (Ps. 118:29)

Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, hyvyydestäsi meitä kohtaan Kristuksessa. Kiitos, että jo Vanhan testamentin tekstit kertovat meille Kristuksen kärsimyksestä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Kiitos, että Karitsan veressä pestyinä meidän syntimme on sovitettu, ja saamme kerran astua porteistasi sinun ikuiseen kirkkauteesi. Jeesuksen nimessä aamen.