Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 7.4.2024
1. sunnuntai pääsiäisestä (Quasimodogeniti), 3. vuosikerta
Sak. 8: 12-13
Näin sanoo Herra Sebaot:
– Minä kylvän rauhaa ja menestystä.
Viiniköynnös antaa hedelmänsä,
maa tuottaa satonsa,
ja taivas antaa sateensa.
Kaiken tämän minä lahjoitan
kansastani jäljelle jääneille.
Niin kuin te, Juudan ja Israelin heimot,
olette olleet kansojen keskuudessa
merkkinä minun kirouksestani,
niin te tulette olemaan
merkkinä minun siunauksestani,
kun minä olen pelastanut teidät.
Älkää pelätkö!
Rohkaiskaa mielenne!
Johdanto
“Syntyvyys laskee niin nopeasti, että Suomessa voi olla 90 vuoden päästä enää alle miljoona nykyisten suomalaistaustaisen jälkeläistä.” Näin uutisoi Helsingin Sanomat pari viikkoa sitten. (HS.fi 25.3.2024)
Tilastokeskus määrittelee suomalaistaustaiseksi sellaiset, joiden vanhemmista vähintään toinen on syntynyt Suomessa. Suomen kokonaishedelmällisyysluku on nyt 1,25:n paikkeilla, kun 2,1 on sellainen raja, jolla väestömäärä pysyisi ennallaan.
Kolme väestötutkijaa lähetti tuota uutista loiventavan vastineen, mutta ilmeisesti kun Helsingin Sanomissa sitä ei julkaistu, niin sitten he lähettivät sen Turun Sanomiin. Mutta vastineenkin mukaan väkimäärän suunta on reilusti aleneva. (TS.fi 3.4.2024)
Onko sillä merkitystä? Onko uusilla sukupolvilla merkitystä meille yksilöinä tai kansana?
Tuon väestöuutisen jälkeen toinen Hesarin toimittaja, Annikka Mutanen, pyöritteli ajatuksiaan kolumnissa. (HS.fi 29.3.2024) Hän ennakoi, että kun väkimäärä romahtaa – jos se romahtaa – romahtavat myös talous ja omaisuuksien arvo, välttämättömille töille ei löydy tekijöitä, hyvinvointivaltio murenee ja kansalaiset kurjistuvat.
Jos ihmisiä on vähän tai ei ollenkaan, omaisuuksien arvon putoaminen on ihan järkeenkäypää. Sen voi havaita jo nyt esimerkiksi syrjäseuduilla, joissa asunnolle on vaikea löytää ostajaa edes mitättömällä hinnalla.
Annikka Mutanen hahmotteli kolumnissaan paluuta siihen entisaikojen kuvioon, että lapsia tarvitaan jälleen oman vanhuuden turvaksi. Laitostuneessa yhteiskunnassamme sitä ei ole tarvinnut niinkään ajatella, mutta jos yhteiskunta ei pysty huolehtimaan ihmisistä vanhoina, omien jälkeläisten vastuu korostuu.
Raamatun maailmassa, jossa ei ollut Kansaneläkelaitoksen konttoreita, tulee vastaan lohduttomia tilanteita, joissa lesken ainoa eläketurva, oma lapsi on kuollut. Sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa Jumala auttaa heitä ihmeellisesti herättämällä kuolleen henkiin. (1. Kun. 17:17-24, Luuk. 7:11-17)
Kun omat vanhemmat ovat vanhoja, heistä huolehtiminen sisältyy neljänteen käskyyn “kunnioita isääsi ja äitiäsi”. Siihen käskyyn sisältyy myös lupaus. “Kunnioita isääsi ja äitiäsi, niin kuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt, että saisit elää kauan ja menestyisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.” (5. Moos. 5:16)
Jos syntyvyyden vaikutukset kuitenkin siintävät vielä vasta kaukana horisontissa, ajattelemmeko samoin kuin Juudan kuningas Hiskia, kun hän kuuli vakavan varoituksen, että: “Onhan sentään rauha ja vakaat olot minun päivinäni.” (2. Kun. 20:19)
Katsotaan tänään 1) runsastumista ja vähenemistä, 2) tulevaisuus siunauksessa.
1) Runsastuminen ja väheneminen
Assyrian valtakunta oli vienyt Israelin kansasta kymmenen pohjoista heimoa pakkosiirtolaisuuteen, mutta myöhemmin eteläisen Juudan väestö vietiin pakkosiirtolaisuuteen. Heidät vietiin pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan yli 2 500 vuotta sitten, ja he elivät siellä vuosikymmenten ajan.
Persia valloitti Babylonian 539 eKr., ja Persian kuningas Kyyros II Suuri antoi Juudan väelle luvan palata maahansa, rakentamaan uutta temppeliä tuhotun tilalle. Persian valtakunta on ollut valtakunnista laajin siihen mennessä.
Tämän päivän teksti puhuu sellaisesta ajasta, kun Jerusalem ja koko Juudan alue kuuluivat Persian valtakuntaan, ja sitä valtakuntaa hallitsi kuningas Dareios I (522-486 eKr.). Persian valta ulottui Eurooppaan asti. Jos katsot elokuvia, joissa Kreikka ja Persia taistelevat vastakkain, ne sijoittuvat noihin aikoihin.
Persia, jonka ydinalue on nykyisessä Iranissa, on siis vanhaa kulttuuriseutua. Nykyään Iranin ja Israelin välit eivät ole tällä hetkellä kovin lämpimät. Mutta silloin Dareios antoi mahdollisuuksia temppelin rakentamiseen.
Israelista, joka oli joskus ollut suuri kansa, oli jäljellä vain rippeet. Babylonian alueelta, Kaksoisvirtainmaasta, palasi enää muutamia kymmeniä tuhansia, eivät kaikki.
Monia vuosisatoja aiemmin, kun Israel pääsi lähtemään Egyptin orjuudesta, he lähtivät sieltä koko kansana kertarytäkällä. Mutta Babyloniassa oli ilmeisesti itse asiassa ihan mukava olla. Ehkä bisnekset kukoistivat, jääkaapissa oli ruokaa, hanasta tuli puhdasta vettä, ja lasten koulu oli sopivan kävelymatkan päässä.
Kun oma maa oli tuhottu ja poltettu, ei tuntunut houkuttelevalta lähteä sinne raatamaan kovasti, että saisi sen maan taas rakennettua. (Neh. 1:1-3) Jumala joutui patistelemaan ihmisiä lähtemään sieltä liikkeelle. (Sak. 2:11) Heitä lähti vuosien saatossa jonkinlaisissa erissä, mutta monet siis jäivät edelleenkin sinne Babyloniaan.
Tämän päivän tekstissä profeetta Sakarja puhuu siunauksesta ja kirouksesta. Jumalan oma kansa oli ollut merkkinä Jumalan kirouksesta. (Sak. 8:13) Heitä oli kohdannut ankara rangaistus, tuho ja joutuminen pakkosiirtolaisuuteen, koska eivät olleet noudattaneet Jumalan antamaa lakia, vaan palvoneet epäjumalia. (5. Moos. 4:25-31)
Mutta nyt Sakarja ilmoittaa Herran sanan, että kun Jumala oli päästänyt heidät pois pakkosiirtolaisuudesta, he olisivat merkkinä Jumalan antamasta siunauksesta. (Sak. 8:13)
Mitä on siunaus, mitä on kirous?
Siunaus ja kirous ovat yksi Raamatun kantavista teemoista. Raamatussa mahtavampi siunaa vähäisempää lahjoittamalla tälle mahdollisuuden menestyä. Heprean kielen sana siunata tulee polvistumisesta. Vähäisempi polvistuu mahtavamman edessä.
Jumala siunaa ihmistä, mahtava Jumala pientä ihmistä. Se, jota Jumala esimerkiksi auttaa, varjelee, vahvistaa, varustaa tai ohjaa, on siunattu. Kun vähäisempi siunaa mahtavampaa, hän ylistää mahtavan kykyä menestyä.
Raamattu kertoo, että kun Jumala loi ihmisen kuvakseen, mieheksi ja naiseksi, hän siunasi heidät sanomalla, että: “Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne.” (1. Moos. 1:27-28) Lisääntyminen täyttää avioliiton tarkoituksen, jonka Jumala asetti miehen ja naisen välille.
Siunaus liittyy siis lähtökohtaisesti runsastumiseen ja menestymiseen, vaikkapa sadon runsauteen. Sitä Jumala lupaa tämänkin päivän tekstissä: rauhaa ja menestystä, viiniköynnöksen hedelmiä, maan satoa ja taivaan sadetta. (Sak. 8:12)
Siunausta on ihmisten paljouden lisäksi myös pitkäikäisyys. Vähän ennen tämän päivän tekstikohtaa Jumala sanoo, että vaikka Jerusalem on ollut tuhottuna, tulee aika, jolloin sen “toreilla istuu vanhoja miehiä ja naisia”. (Sak. 8:4) Jumalan silmissä se on siis yhdenlainen elämän merkki, että ihmisiä elää vanhaksi, ja nämä saavat elää rauhassa.
Mutta ennen kaikkea Jumala lupaa, että “Jerusalemin kadut ovat täynnä tyttöjä ja poikia, he leikkivät kaupungin kujilla”. (Sak. 8:5) Siis että elämän alkupään ääniä, lasten ääniä, kuuluu kaduilla, ja kadut ovat heitä pullollaan.
Jo aiemmin Sakarja oli välittänyt Herran sanan, että “Jerusalemin ympärille ei enää rakenneta muureja, niin paljon asukkaita ja karjaa siellä on tulevina aikoina”. (Sak. 2:8) Herra itse olisi tulimuuri Jerusalemin ympärillä. (Sak. 2:9)
Kirous puolestaan on siunauksen, hedelmällisyyden ja runsauden, vastakohta. Sen suunta on olemisen sijasta olemattomuuteen. Kirous on sitomista ja rajoittamista, vähenemistä ja vähäisemmäksi tulemista. Jumala kiroaa sen, joka rikkoo hänen tahtoaan.
Jos tapahtuu pahoja asioita, onko se merkki kirouksesta? Voiko jokin kansa vielä nykyään olla siunauksen tai kirouksen alaisena?
Myös niille, jotka uskossa turvaavat Kristukseen tapahtuu monia vastoinkäymisiä. Tulee sairautta, onnettomuuksia, työttömyyttä, vaikeita ihmissuhdetilanteita, rakkaita ihmisiä kuolee ja niin edelleen. Ehkä sinullakin on raskasta juuri nyt.
Ja jos jokin kansakunta joutuu hyökkäyksen kohteeksi, on paha mennä ulkopuolelta sanomaan, että se olisi heidän omaa syytään.
Tässä ajassa ulkoinen menestys tai kärsimys eivät suoraan kerro meille siunauksesta tai kirouksesta. Monesti jää arvoitukseksi, miksi Jumala sallii vaikeuksia myös niille jotka häntä pelkäävät, ja miksi jumalattomuus tuntuu kukoistavan. Monet psalmit tilittävät niitä raskaita tuntemuksia, joita sellaisissa tilanteissa nousee.
Syntiinlankeemuksen myötä tästä maailmasta tuli kirouksen alainen. Mutta tähän kirouksen alaiseen maailmaan Jumala itse tuli ihmiseksi.
Mooseksen lain mukaan puuhun ripustettu kuolemaan tuomittu on Jumalan kiroama. (5. Moos. 21:22-23) Kristus tuli kirotuksi meidän sijastamme, jotta me emme joutuisi syntiemme tähden kadotukseen, ikuiseen eroon Jumalasta, vaan saisimme ne Kristuksen veressä anteeksi ja saisimme ikuisen siunauksen.
Jos ajallinen siunaus on runsastumista, niin hengellistä siunausta ovat ne aarteet, jotka me saamme Pyhän Hengen kautta Kristuksessa. (Ef. 1:3) Kristus toi meille pelastuksen, ja häneltä me olemme saaneet sanan, kasteen ja ehtoollisen, jotka välittävät meille Jumalan armon, syntiemme anteeksiantamuksen. Siksi myös sinä saat uskoa kaikki syntisi anteeksi.
2) Tulevaisuus siunauksessa
500-luvulla ennen Kristusta Jerusalemissa, profeetta Sakarjan aikana, osa kansasta oli palannut rakentamaan maataan ja temppeliä. Temppelin rakentaminen oli keskeytynyt, mutta kun profeetat Haggai ja Sakarja rohkaisivat, sitä taas jatkettiin, ja se valmistui. (Esra 4:24-5:2, 6:14, Hagg. 1)
Temppelin rakentaminen jatkui siis sanan julistamisen jälkeen, kun sana vaikutti ihmisissä sisäisen muutoksen. Jumalan sana johtaa myös meitä kääntymykseen ja rohkaisee eteenpäin.
Jumala kutsuu myös sinua palvelemaan häntä erilaisten kutsumustesi kautta, rakentaaksesi tätä yhteiskuntaa. Joillakin on esimerkiksi aviopuolison kutsumus, tai äidin tai isän kutsumus. Meillä on myös kutsumuksemme eri töihin, vapaaehtoistöihin tai palkkatöihin.
Kristittyinä meillä on kuitenkin myös kutsumus hänen valtakuntansa rakentamiseen, lähetyskäskyn täyttämiseen sillä paikalla, jolle hän kutakin meistä kutsuu. Sitä tehtävää varten Kristuksen lähettämä Pyhä Henki antaa meistä jokaiselle erilaisia armolahjoja ja varustaa “kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen”. (Ef. 4:7,11-12)
Jos Sakarjan julistuksen myötä Juudan asukkaat rakensivat Jerusalemiin toista temppeliä, niin meidät on siis kutsuttu rakentamaan näkymätöntä temppeliä, Kristuksen maailmanlaajuista Kirkkoa, hänen ruumistaan, jonka jäseniä me olemme.
On upea elämän merkki, kun seurakunnassa, myös täällä Luther-kirkossa, on kaikenlaisia ihmisiä, kaikenikäisiä pienistä lapsista korkeaan ikään ennättäneisiin. Me olemme toisillemme annettuja lahjoja, Jumalan lahjoja toisillemme.
Samoin kuin syntyvyys yhteiskunnassamme tuntuu olevan laskusuunnassa, myös uuden hengellisen elämän syntyvyys tuntuu olevan laskusuunnassa. Moniko tulevien sukupolvien suomalaisista vielä seuraa Kristusta?
Jos uuden hengellisen elämän syntyvyyden vaikutukset siintävät vielä vasta kaukana horisontissa, tyydymmekö ajattelemaan kuningas Hiskian tavoin: “Onhan sentään rauha ja vakaat olot minun päivinäni.” (2. Kun. 20:19)
Minkälaiset hengelliset olosuhteet me petaamme tuleville polville? Mitä sinun ja minun tulisi tehdä juuri nyt, että uutta hengellistä elämää voisi syntyä?Mitä sinä ja minä uskallamme tehdä?
Niin kuin Juudaan palanneet tarvitsivat profeettojen rohkaisua, mekin tarvitsemme jatkuvasti Jumalan sanasta rohkeutta rakentamiseen, Jumalan valtakunnan rakentamiseen. Evankeliumia eteenpäin viemällä siunaus saa tulla yhä useamman osaksi, että monien tulevaisuus saisi ikuisesti olla siunattu.
Ja yksi Raamatussa oleva siunauksen muoto on, että saa omakseen maan. Meille on Kristuksessa luvattu ikuinen perintö, taivaan maa.
Meillä Suomessa keskustellaan siitä, missä määrin vähäisestä syntyvyydestä johtuvia haasteita pitäisi korjata maahanmuutolla. Sakarjan kirjassa ennakoidaan sitä päivää, kun kansat saapuvat Jerusalemiin rukoilemaan Jumalaa. (Sak. 8:20-23) Ikuiseen taivaalliseen Jerusalemiin meitä tulee asukkaiksi kaikista heimoista, kaikista kielistä, kansoista ja maista.
Ja me kaikki olemme siellä yhtä Jumalan kansaa.
Me emme ole siellä vielä perillä, mutta tervetuloa kohta juhla-aterialle, jonka Kristus tarjoaa kansalleen jo nyt. Kristuksen ruumiissa ja veressä annetaan meille siunaus.
Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, siunauksestasi Kristuksessa. Kiitos, että olet rakastanut meitä niin paljon, että annoit ainoan Poikasi. Anna meille rohkeutta elää tässä ajassa sinun sanasi perustalla ja varassa. Tee Pyhän Henkesi kautta työtä meidän ja kaikkien ihmisten sydämissä myös täällä pääkaupunkiseudulla. Jeesuksen nimessä aamen.
Pastori Martti Haverinen 