Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 5.5.2024
5. sunnuntai pääsiäisestä (Rukoussunnuntai, Rogate), 3. vuosikerta
Jaak. 5: 13-16
Jos joku teistä kärsii, hän rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, hän laulakoon kiitosvirsiä. Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoot hänen puolestaan, ja rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan. Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, hän saa sen anteeksi. Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte. Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan.
Johdanto
Joissain sankarielokuvissa on pahiksia, joiden nauru ei kuulosta hyväntuuliselta eikä hyväenteiseltä. Sellaiset pahikset saattavat haluta päästä käsiksi johonkin voimanlähteeseen, jonka avulla pystyisi hallitsemaan maailmaa. Paria tuntia ja monia nyrkiniskuja myöhemmin sankari kuitenkin saa selätettyä pahiksen ja maailma pelastuu.
Yhdysvalloissa yli sata vuotta sitten vaikuttanut teologi Franz Pieper kirjoitti, että Jumalan välineinä kristityt ylläpitävät ja hallitsevat koko maailmaa rukouksellaan. Hän sanoi, että: “Kaikki mitä Kirkossa ja maailmassa tapahtuu, tapahtuu kristittyjen rukouksen välityksellä.” (Pieper: Kristillinen dogmatiikka)
Jaakob, Jeesuksen veli ja Jerusalemin seurakunnan johtaja, sanoo tämän päivän tekstissä, että: “Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan.” (Jaak. 5:16)
Rukous ei ole voimanlähde, jonka joku voisi kaapata yksinoikeudella itselleen ja jota voisi käyttää pahuuteen. Jaakob puhuu edellisessä luvussa heikonlaisista motiiveista ja sanoo, että “vaikka pyydätte, te ette saa, koska pyydätte väärässä tarkoituksessa, kuluttaaksenne kaiken mielihaluissanne”. (Jaak. 4:3)
Katsotaan tänään 1) kiitoksen laulamista, 2) öljyllä voitelemista ja 3) rukoustaistelua seurakuntana.
1) Kiitoksen laulaminen
Kun ihmisten rukouselämää on tutkittu, on selvinnyt, että myös ne, jotka eivät pidä itseään uskonnollisina, rukoilevat. (HS.fi 10.2.2018)
Kenelle tai mille sinä kohdistat rukouksesi? Lähetätkö rukouksesi matkaan niin kuin pullopostin, josta ei yhtään tiedä kenen käsiin se lopulta päätyy?
Mikä on sinun tapasi rukoilla, ja miten usein? Minkälaisia asioita sinä otat esille rukouksessasi?
Jaakob kehotti kirjeensä aluksi pyytämään Jumalalta viisautta. (Jaak. 1:5-8) Nyt hän kehottaa niitä, jotka ovat hyvillä mielin, laulamaan kiitosvirsiä.
Laulamaan kiitosvirsiä.
Tutkimusten mukaan laulamisesta on paljon hyötyä laulajalle itselleen. Laulaminen muun muassa lisää mielihyvähormoni oksitosiinia ja tukee vastustuskykyä. (HS.fi 8.5.2014)
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Jyväskylän yliopiston tutkimuksessa kävi ilmi, että “kuorolaulua harrastavat yli 60-vuotiaat ovat tyytyväisempiä terveyteensä ja elämänlaatuunsa kuin suomalaiset keskimäärin”. Laulaminen ja rytmisoittimen soitto lisää lasten yhteistyö- ja ongelmanratkaisukykyjä.
Nykyään me kuuntelemme paljon äänitettyä musiikkia, mutta oma laulaminen saattaa olla vähentynyt. Jos miettii, että missä vaikkapa me suomalaiset enää laulamme yhdessä, niin aika vähiin se on mennyt. Jalkapallomaaotteluissa lauletaan kansallislaulu, ja siellä täällä saatetaan laulaa yksi laulu. Koulun aamunavauksista en tiedä. Oman suosikkiartistin konsertissa yhdessä muun yleisön kanssa.
Onko niin, että yhdessä laulaminen on säännöllistä lähinnä seurakuntaelämässä? Jumalanpalveluksissa me laulamme paljon.
Kun laskee kaikkien Raamatun kirjojen lukujen määrän yhteen, niitä on 1 189, pariton määrä. Koko Raamatun keskimmäinen luku on siten 595. Se on koko Raamatun lyhin luku, psalmi 117. “Kiittäkää Herraa, kaikki kansat! Ylistäkää häntä, kansakunnat! Rajaton on hänen rakkautensa, iäti hän on meille uskollinen. Halleluja!” (Ps. 117)
Kiittäkää ja ylistäkää. Kaikki kansat, kansakunnat. Siis myös sinut ja minut on luotu kiittämään ja ylistämään häntä, joka on luonut koko tämän maailmankaikkeuden, hänen rajatonta rakkauttaan ja ikuista uskollisuuttaan.
Erään meidänkin messussa laulettavan ylistyslaulun live-version Youtube-videon kommenttikentässä on tällainen palaute vapaasti suomennettuna: “Olen muslimi, aina hämmästynyt, miten kristityt ystäväni ylistävät Jumalaa laulamalla tätä laulua. Nyt kirjaimellisesti itken kun katson tätä videota. Se on niin puhdas ja sydäntälämmittävä. Olkoon rauha kanssanne [sydänemoji]”
“Jos joku on hyvillä mielin, hän laulakoon kiitosvirsiä.” (Jaak. 5:13) Laula siis ahkerasti Herrallesi kiitosta ja ylistystä.
2) Öljyllä voiteleminen
Jaakob kirjoittaa myös: “Jos joku teistä kärsii, hän rukoilkoon.” (Jaak. 5:13) Sairaita hän puolestaan kehottaa kutsumaan luokseen seurakunnan vanhimmat voitelemaan sairaan öljyllä Herran nimessä ja rukoilemaan hänen puolestaan.
Presbyteerit eli vanhimmat johtivat synagogia ja seurakuntia. Siitä sanasta tulee muun muassa englannin kielen sana priest.
Paimenen tehtävänä on julistaa evankeliumia ja opettaa, jakaa sakramentteja, hoitaa seurakuntalaisia palvellen ja johtaa seurakuntaa pysymään Raamatun perustalla, jotta Pyhä Henki synnyttäisi ihmisissä uskon, ja usko saisi vahvistua ja kasvaa.
Jaakob siis kehottaa sairaita kutsumaan luokseen seurakunnan vanhimmat voitelemaan öljyllä Herran nimessä ja rukoilemaan. Jo silloin, kun Jeesus eli maan päällä, hän lähetti opetuslapset matkaan kaksittain, ja he voitelivat öljyllä sairaita ja paransivat heidät. (Mark. 6:13)
Sairaan voitelu öljyllä on meillä luterilaisilla ehkä vähemmän tunnettu ja käytössä oleva käytäntö, mutta itse ainakin suosittelen sitä ja tarjoan siihen mahdollisuutta. Suosittelen sinuakin pitämään se mahdollisuus mielessäsi.
Jaakob sanoo, että “rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan”. Ja hän jatkaa: “Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, hän saa sen anteeksi.” (Jaak. 5:15)
Jaakob sanoo tärkeitä asioita. Ensinnäkin hän sanoo, että “jos hän on tehnyt syntiä”. Sairaus tai vamma ei näin ollen ole yleensä suoranaisesti seurausta jostain synnistä. (Job, Joh. 9:2-3) Toisinaan kyllä esimerkiksi välinpitämättömyys itseä tai muita kohtaan voi johtaa sairastumiseen. Ja joka tapauksessa me elämme maailmassa, johon kuolema tuli syntiinlankeemuksen myötä. (Room. 5:12)
Toiseksi Jaakob sanoo, että Herra nostaa sairaan jalkeille. Öljy itsessään ei siis ole jokin ihmeaine, vaan se on Jumala joka toimii. Öljyllä voitelu ei edellytä parantamisen armolahjaa, eikä öljyllä voiteleminen ole edellytys parantumiselle.
Raamatussa öljy viittaa Pyhään Henkeen, ja öljyllä voideltava erotetaan rukouksin Jumalalle, joka parantaa tai antaa antaa voimaa sairauden kantamiseen.
Mutta jos kristitty ei parane, johtuuko se sitten uskon puutteesta tai huonosta rukoilusta, että ei osaa rukoilla riittävän laadukkaasti tai riittävän paljon, tai että ei ole vielä vuodattanut riittävästi kyyneleitä? Miksi Jumala ei joskus tunnu vastaavan? Miksi Jumala ei joskus tunnu parantavan?
Edellisessä luvussa Jaakob sanoo, että kukaan ei voi tietää mitä huomispäivä tuo tullessaan. Siksi Jaakob kehottaa sanomaan niin, että: ”Jos Herra tahtoo, niin me elämme ja teemme sitä ja sitä.” (Jaak. 4:15)
Meidän ihmisten näkökulmasta rukoilemiseen tuntuu liittyvän paradokseja, sellaisia ristiriitaiselta vaikuttavia asioita, jotka kuitenkin pätevät samaan aikaan. Esimerkiksi voi olla vaikea ymmärtää sitä, että Jumalaa liikuttaa meidän kärsimyksemme, mutta kuitenkaan me emme pysty tunteillamme manipuloimaan Jumalaa. Ja sitä voi olla vaikea ymmärtää, että miten mahtuvat yhteen se, että saat kaiken, mitä Jumalalta uskossa rukoillen pyydät, mutta kuitenkin Jumala toimii niin kuin tahtoo.
Tässä elämässä myös sinun asiasi riippuu siis ennen kaikkea ja viime kädessä Jumalan tahdosta ja sallimuksesta. Sen myöntäminen ei ole epäuskoa, vaan Jumalan kaikkivaltiuden tunnustamista.
Herra parantaa myös sinut, jos se lukeutuu hänen hyvään suunnitelmaansa. Mutta vaikka sinä et jostain sairaudesta paranisi, se ei tarkoita, että Jumala olisi unohtanut sinut tai että sinä olisit Jumalan suunnitelmien ulkopuolella. Kyllä hän välittää siitä, että koet kipua ja kärsimystä. Sinun sairautesi on Jumalalle tärkeä asia ja hän kärsii yhdessä sinun kanssasi.
Jaakob kirjoittaa, että: “Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte. Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan.” (Jaak. 5:16)
Meidän ei tarvitse luottaa omaan erinomaisuuteemme rukoilijoina, vaan me saamme rukoilla luottaen Jumalan armoon Kristuksessa. Usko on ennen kaikkea Jumalan huutamista avuksi hädän keskellä.
Ilman Kristuksen ristiä ja syntien anteeksiantamusta kukaan meistä ei kykene rukoilemaan niin, että se olisi Jumalalle kelpaavaa ja mieluista. Hän tuli tähän maailmaan nimenomaan siksi, että me kaikki olemme syntisiä, perisynnin alaisia ja monin eri tavoin Jumalan tahtoa vastaan rikkoneita.
Jumalalle sinun syntisi ja myös sinun sairautesi on iso juttu. Kristus oli “kipujen mies” ja “sairauden tuttava”, joka “kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme”. (Jes. 53:3-4) Jeesus sanoi: “Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.” (Mark. 2:17) Syntien anteeksiantamukseen Kristuksen veressä saat tänäänkin turvata, uskoa sen todeksi myös omalle kohdallesi.
Paavali kirjoittaa: “Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus – mutta hän on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme!” (Room. 8:34) Niin suuri esirukoilija meillä on – Kristus itse!
3) Rukoustaistelu seurakuntana
Jaakob ohjaa meitä seurakuntana rukoilemaan toistemme puolesta. (Jaak. 5:16)
Meille on annettu myös tehtäväksi rukoilla, että Jumalan sana menisi eteenpäin. Paavali pyysi Tessalonikan seurakuntaa rukoilemaan hänen ja työtovereidensa puolesta, että “Herran sana leviäisi nopeasti”. (2. Tess. 3:1) Kolossalaisia hän pyysi rukoilemaan, että Jumala avaisi oven Paavalille ja työtovereille sanansa julistamiseen. (Kol. 4:3)
Tuossa samassa yhteydessä kehotti rukoilemaan hellittämättä, valvomaan rukoillen ja kiittäen. (Kol. 4:2) Valvominen ja rukoileminen kuuluvat siis yhteen. Kun Jeesus kävi raskaan rukoustaistelunsa viimeisenä yönään ennen kuolemaansa Getsemanen puutarhassa, hän sanoi unisille opetuslapsilleen, jotka eivät jaksaneet taistella raskaita silmäluomia vastaan: “Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen.”
Mitkä kiusaukset houkuttelevat sinua ja minua nukahtamaan? Mitkä houkutukset johtavat sinua ja minua olemaan avaamatta Raamattua ja tuudittautumaan uneen? Minkä parissa sinä ja minä mieluummin käytämme aikaamme?
Onko sinulla ja minulla hätä helsinkiläisten sieluista? Hetkauttaako Helsingin hengellinen tila sinua ja minua, kun itsellä on seurakunta, jossa voi käydä?
Kun Jeesus katseli Jerusalemia, hän itki sen kohtaloa. (Luuk. 19:44) Varmasti myöskään helsinkiläisten kohtalo ei ole Jumalalle yhdentekevää. Siksi helsinkiläisten kohtalo ei pitäisi olla myöskään meille yhdentekevää.
Mitkä kaikki asiat ajavat Jeesuksen antaman tehtävän ohi? Olemmeko me hellittämättä ja lakkaamatta rukoileva seurakunta?
Kun kerran tuhoa ja kuolemaa viljelevä pääpahis, Saatana, tietää, että kristityillä on rukousyhteys koko maailmankaikkeutta hallitsevan Kaikkivaltiaan kanssa, niin aivan varmasti hän haluaa tuhota sen yhteyden. Että me jättäisimme rukoilemisen sikseen, jättäisimme sen mahdollisuuden käyttämättä.
“Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella, olkoon ylistys seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja ikuisesti. Aamen.” (Ef. 3:20-21)
Rukoillaan. Rakas Jumala, kiitos siitä, että sinä välität meistä jokaisesta niin paljon, että annoit ainoan Poikasi kuolla, jotta me saamme elää ikuisesti. Auta meitä antamaan aikaa sinulle sanasi äärellä ja rukoillen. Kiitos, että Kristus itse rukoilee puolestamme, ja Pyhä Henki puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin. Anna tänne pääkaupunkiseudulle herätystä, ja auta meitä kutsumaan ihmisiä sinun valtakuntaasi. Jeesuksen nimessä aamen.
Pastori Martti Haverinen 