Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 19.5.2024
Helluntaipäivä, 3. vuosikerta
Joh. 3: 16-21
Jeesus sanoi Nikodemokselle:
”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.
Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan. Ja tuomio on tämä: valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden. Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta.”
Johdanto
Astuin ensimmäisen kerran tänne Luther-kirkkoon kohta 10 vuotta sitten, vuonna 2014. Olin Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen eli Sleyn viestintäpäällikkö, ja tulin Sleyn hallituksen mukana tutustumaan tähän tilaan. Aiemmin sinä vuonna oli virinnyt sellainen innostava ajatus, että mitä jos nykyiseltä omistajalta, Työeläkeyhtiö Varmalta kysyttäisiin, voisiko Sley palata tähän.
Tämä kiinteistö oli Sleyn ja ruotsinkielisen Slefin omistama ja kirkkokäytössä vielä 1980-luvulla, mutta kun rahat eivät riittäneet korjaamiseen, tämä myytiin pois. Vuodesta 1995 alkaen tässä oli ravintoloita ja yökerhoja.
10 vuotta sitten oli kesäkuinen päivä, mutta kun tänne astui sisään, tuntui että kaikki valo imeytyi kuin johonkin mustaan aukkoon. Ikkunat oli rakenteellisesti peitetty, niin ettei päivänvaloa tullut ja musta maali hallitsi seiniä. Pitkä baaritiski hallitsi tuota vasenta seinustaa vahtimestarinkopista aina tähän lähempään pylvääseen asti.
Tässä oli silloin Saint Helsinki -niminen yökerho, ja se nimi viittaa pyhimykseen. Iskulause seinällä puhui suurista syntisistä. Ilmeisesti heviklubien jäljiltä seinillä oli pirujen kuvia.
Koko sen lähes parinkymmenen vuoden ajan, jolloin tässä oli yökerhoja, monet jonottivat sisäänpääsyä ristin ja sen molemmilla puolilla olevien, kuvanveistäjä Gunnar Finnen taiteilemien enkelireliefiien alla. Ja siinä punatiilisessä syvennyksessä, joka on tämän rakennuksen alkuperäinen sisäänkäynti vuodelta 1894, aivan katonrajassa keskioven yläpuolella lukee Joh. 3:16. Eli kaikkina näinä vuosina ihmiset ovat tulleet tänne kulkien ristin ja Joh. 3:16-tekstin alta.
Nyt se Joh. 3:16-teksti on aukikirjoitettuna vähän kerrallaan näissä kirkkovuoden värien mukaisissa alttarivaatteissa. Ja tässä esimerkiksi on: “Niin on Jumala maailmaa rakastanut”, vuoden -33/38 raamatunkäännöksen mukaisesti.
Katsotaan tänään sitä, että 1) Jumala rakastaa, 2) hän kutsuu valoonsa ja 3) kutsuu säteilemään hänen valoaan.
1) Jumala rakastaa
Tämän päivän tekstissä Jeesus käy keskustelua Nikodemos-nimisen fariseuksen kanssa. Nikodemos on myös juutalaisten suuren neuvoston, sanhedrinin jäsen.
Suuri neuvosto oli korkein juutalainen hallintoelin uskonnollisissa ja maallisissa asioissa. Siinä oli 71 jäsentä. Rooman vallan aikana sillä ei ollut lupaa langettaa kuolemanrangaistusta, mikä käy ilmi, kun Jeesusta oltiin tuomitsemassa kuolemaan. (Joh. 18:31) Niinpä hänet tuomitsi kuolemaan Rooman vallan edustaja, maaherra Pontius Pilatus. (Joh. 19:16)
Nikodemos on siis erityinen laintuntija. Hän on tullut Jeesuksen luo yöllä, kun päivänvaloa ei ole. Jeesuksen tekemät tunnusteot ovat herättäneet hänen huomionsa, ja hän tuumaa, että Jeesus on varmasti Jumalan lähettämä opettaja ja Jumala on hänen kanssaan. (Joh. 3:2)
Sitä keskustelua on käyty jo jonkin aikaa, kun päästään tämän päivän tekstialueeseen. Tekstialue alkaa klassikkojen klassikolla, pienoisevankeliumilla, Joh. 3:16-jakeella, näillä Jeesuksen sanoilla: “Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3:16)
Oletko sinä käynyt rippikoulun ja opetellut sen siellä ulkoläksynä? Vieläkö muistuu mieleen?
Suomessa teiden varsilla näkee toisinaan “Jeesus tulee, oletko valmis?”-julisteita. Kansainvälisten urheilutapahtumien tv-kuvissa yleisössä saattaa sen sijaan vilahdella John 3:16-kylttejä. Nyt on tosin jo pidempi aika siitä, kun itse olen viimeksi sellaisen bongannut. Näkyyköhän niitä Pariisin Olympialaisissa heinä-elokuussa?
“Jumala on rakastanut.”
Eikö hän enää rakasta? Onko sinulla sellainen tilanne elämässäsi, että kaikki valo ja rakkaus tuntuu siitä kadonneen?
Jumala on rakkaus (1. Joh. 4:8,16), eikä hänen olemuksensa muutu (Mal. 3:6). Hän siis edelleen rakastaa luomaansa ihmistä, myös sinua.
Pienoisevankeliumin mukaan Jumalan rakkauden suuruus tulee näkyviin siinä, että hän “antoi ainoan Poikansa”.
Jos sinä joutuisit rikollisten tai jonkin roistovaltion kaappaamaksi, minkä verran veikkaisit, että ne jotka sinun asiaasi ajaisivat, olisivat valmiita panostamaan, että pääsisit vapaaksi?
Jumala lähetti jopa ainoan Poikansa, Jeesuksen, kärsimään sinun sijastasi, jotta sinä pääsisit vapaaksi synnin, kuoleman ja Paholaisen kahleista. Sen suurempaa Lunastajaa ei ole. Jeesus tuli tähän maailmaan, jotta sinäkään et joutuisi kadotukseen, vaan saisit elää ikuisesti taivaallisen Isän luona.
2) Jumala kutsuu valoonsa
Jeesus tuli siis tähän maailmaan – maailmaan joka on pimeä. Johanneksen evankeliumin alku kuvaa Jeesusta näin: “Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.” (Joh. 1:5)
Kun pimeyden keskelle pärähtää kirkas valo, sitä on sietämätöntä katsella. Esimerkiksi täällä Helsingissä on pitkään väännetty kättä Mannerheimintiellä Kisahallin ja Oopperatalon kulmilla olevan talon toisen kerroksen ikkunarivistön kirkkaista valomainoksista. Nyt Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen myötä velvoite mainoksen poistamisesta on jäänyt voimaan. (HS.fi 16.5.2024)
Jos kerran jo kirkkaat mainosvalot ärsyttävät, miten onkaan sitten hänen kirkkautensa suhteen, joka sanoo itse olevansa maailman valo. (Joh. 8:12, 9:5) Hänen loisteensa ei ole ulkoista säihkettä, esimerkiksi valoa joka taittuu timanteista, vaan hän itse on taivaallisen kirkkauden lähde.
Johanneksen evankeliumin alussa kuvataan siis kauniilla sanoilla Jeesuksen syntymistä ihmiseksi tähän maailmaan. Siinä sanotaan, että: “Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.” (Joh. 1:9)
Meidän syntisten ihmisten sydämet ovat lähtökohtaisesti pimeitä, Jumalan valolle vihamielisiä. Se pimeys tulee näkyviin pimeyden töinä, niissä tuhoavissa teoissa, joita teemme toisillemme ja itsellemme.
Jeesus sanoo tässä, että “valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden”. (Joh. 3:19)
Pimeyteen jääminen johtaa ikuiseen pimeyteen, eroon kirkkauden lähteestä, Jumalasta. Ikuinen kadotustuomio on niin kammottava asia, että juuri siksi Jeesus tuli tähän maailmaan.
Niin paljon Jumala siis rakastaa meitä ihmisiä, että Jeesus suostui kärsimään kaikesta meidän synnistämme johtuvan rangaistuksen. “Hän on meidän syntiemme sovittaja, eikä vain meidän vaan koko maailman.” (1. Joh. 2:2)
“Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan.” (Joh. 3:18)
Jeesus puhui Nikodemoksen kanssa yöllä, ehkä katseita vältellen. Seuraavassa luvussa kerrotaan, kuinka Jeesus puhuu samarialaisen naisen kanssa Sykarin kaivolla kanssa keskipäivällä kuuminpaan aikaan, ilmeisesti siksi että tämä nainen halusi vältellä muiden katseita. (Joh. 4:6)
Se keskustelu muuttaa tuon naisen elämän, ja hän lähtee kertomaan ihmisille Jeesuksesta, kutsumaan muitakin ihmisiä Jeesuksen luo: “Tulkaa katsomaan, tuolla on mies, joka kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt! Olisiko hän Messias?” (Joh. 4:29)
“Kertoi kaiken, mitä mitä minä olen tehnyt.”
Ja monet tuon Samarian kaupungin asukkaista tulevat uskoon, kun he kuulevat naisen todistavan. (Joh. 4:39)
Eli Jeesuksen valo valaisi samarilaisen naisen sydämen, ja tuo nainen suostui jäämään siihen valoon. Valoon jääminen on Jumalan totuuteen jäämistä, ei sen pakenemista. Jumalan sana on totuus, ja Jumalan sana paljastaa meissä synnin.
Mutta totuuden lisäksi Jeesus on täynnä armoa. (Joh. 1:14) Missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi. (Room. 5:20)
Jos nyt siis mietit omaa sydäntäsi ja toteat, että se on pimeä kuin mustalla lateksimaalilla maalattu kauhujen talo, ja sen ikkunoissa on kaiken valon torjuvat luukut, niin anna Jeesuksen tulla remontoimaan sinun sisimpäsi. Ei tämä kirkkosalikaan itse itseään remontoinut, vaan sen tekivät muut. Ja nyt tänne tulvii valoa ovista ja ikkunoista.
Niin kuin Jeesus tuo Nikodemokselle kirkkaasti esiin, me emme pelastu omien tekojemme tähden, vaan Kristuksen pelastustyön tähden. Se on Jumala, joka synnyttää meidät uudesti vedestä ja Hengestä. (Joh. 3:5)
Mitä tahansa pimeää nurkkaa sydämesi sopukoissa häpeäisitkin muiden katseilta piilossa, luota uskossa Kristukseen ja anna hänen tehdä se, mitä hän haluaa sinulle tehdä – puhdistaa ja pelastaa sinut. Minkä valo paljastaa, sen veri puhdistaa. Jeesuksen veressä saat uskoa kaikki syntisi anteeksi.
3) Jumala kutsuu säteilemään hänen valoaan
Tänään on helluntaipäivä, ja muistelemme päivää, jolloin Pyhä Henki vuodatettiin ja alkoi Kristuksen maailmanlaajuisen Kirkon aika. Kahdeksan vuotta sitten helluntaipäivänä (15.5.2016) juhlimme sitä, että Helsingin Luther-kirkko otettiin remontin jälkeen jälleen kirkkokäyttöön.
Nyt täällä puolestaan alkavat olla lopuillaan jo pitkään kestäneet kiinteistön taloteknisen remontin työvaiheet, ja esimerkiksi tänä viikonloppuna olemme saaneet jälleen lehterin takaosan ja toimivan ilmanvaihdon käyttöömme. Meillä on siis paljon ilon aiheita.
Mutta Jeesus opettaa meitä Joh. 3:16:ssa, että Jumala rakastaa maailmaa, meitä ihmisiä. Enemmän kuin maalattuja kiviseiniä hän kaipaa lisää ihmisiä elävinä kivinä hänen hengelliseen rakennukseensa (1. Piet. 2:5), siihen maailmanlaajuiseen temppeliin, joka on Kristuksen ruumis (1. Kor. 12:27).
Missä vaiheessa Luther-kirkon kertomusta me olemme nyt? Onko stoori jo taputeltu ja meille annettu tehtävä suoritettu?
Helsinki ei ole pimeä vain yksittäisen yökerhon osalta, vaan tässä kaupungissa on edelleen paljon pimeyttä. Vielä on paljon niitä, jotka eivät ole tulleet valoon. (Joh. 3:20)
Kaivetaan siis Joh. 3:16-kyltit naftaliinista ja viedään Jumalan sanaa niiden ihmisten pariin, joita kohtaamme. Opetuslapset eivät lähteneet liikkeelle helluntaina omassa voimassaan, vaan Pyhän Hengen voimassa. Pyhä Henki toimii edelleen, ja Kristuksen valoteho ole himmennyt.
Meitäkin kutsutaan lähtemään liikkeelle lukittujen ovien takaa. (Joh. 20:19) Jeesus sanoo: “Te olette maailman valo.” (Matt. 5:14)
Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, siitä että annoit ainoan Poikasi kuolla meidän syntiemme sovittamiseksi, jotta me saamme elää luonasi ikuisesti. Kiitos, että Kristuksessa olet kutsunut meidät valoosi. Auta meitä välittämään eteenpäin sinun valoasi tässä maailmassa, että moni ihminen voisi tulla tuntemaan Kristuksen. Jeesuksen nimessä aamen.
Pastori Martti Haverinen 