Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 2.6.2024
2. sunnuntai helluntaista, 3. vuosikerta
Matt. 16: 24-27
Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä. Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin? Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa jokaiselle tämän tekojen mukaan.”
Johdanto
Kahdeksan vuotta sitten toukokuussa kannoimme isolla joukolla ristin Turusta Helsinkiin yhden viikonlopun aikana (6.-8.5.2016). Se risti oli tämän Helsingin Luther-kirkon vanha alttariseinällä ollut risti, kohta sata vuotta vanha.
Kun tätä Luther-kirkkoa oltiin muuttamassa ravintolaksi loppuvuodesta 1994, remonttia tekevät olivat heittäneet sen tuonne kadulle. Eräs teologi pyysi saada sen, ja vei sen junavaunulla Turkuun, siis sellaisen parimetrisen ristin. Siellä hän säilytti sitä varastossa ravintolavuosien ajan sellaiset parikymmentä vuotta.
Ja kun hän kuuli, että tämä Luther-kirkko palaa kirkkokäyttöön, hän kysyi, haluammeko sen takaisin. No kyllä haluttiin! Ja kantaminen tuntui parhaalta idealta tuoda se takaisin Helsinkiin.
Se oli hieno, sateeton viikonloppu. Ehkä sinäkin olit silloin kantamassa sitä ristiä. Lähdimme liikkeelle Turun Tuomiokirkon portailta perjantai-iltana. Siellä oli musisoimassa Tuomas Auvinen, joka nyt näyttää tulleen Japanin lähetyskentältä kesäksi Suomeen.
Kantajia taisi olla yhteensä ainakin 150 ellei enemmänkin. Sitä kuljetettiin reilun puolentoista vuorokauden ajan yötä päivää. Siinä oli eripituisia etappeja, eikä kukaan kulkenut tai kantanut ristiä koko matkaa. Me esimerkiksi kannoimme Soilin kanssa kaksistaan kymmenisen kilometriä Lohjan ja Vihdin alueella lauantain-sunnuntain välisenä yönä. Pimeällä perässä oli turva-auto, jota ajoi sellainen mainio vapaaehtoinen, joka heti ilmoittautui turva-autoineen mukaan, kun kuuli siitä hankkeesta.
Ristinkantajat saapuivat sunnuntaiaamuna Meilahden kirkkoon, josta saattue toi sen ristin sitten seuraavana lauantaina (14.5.) tämän Luther-kirkon uudelleenavajaisten aaton juhlatilaisuuteen.
Tähän oli jo suunniteltu tämä katosta roikkuva risti ennen kuin tuli tietoon, että se vanha risti on säilynyt. Nyt se vanha risti on tuolla alakerran seinällä – käyhän katsomassa sitä, jos et ole vielä nähnyt.
Siitä ristinkantamisesta on sellainen alle viisiminuuttinen videokooste YouTubessa, ja se löytyy hakusanalla “Ristinkanto 2016”.
Jeesus puhuu tämän päivän tekstissä ristin ottamisesta. Onko sen osalta ruksi jo ruudussa niillä, jotka osallistuivat ristin kantamiseen Turusta Helsinkiin?
Katsotaan tänään 1) häpeää, 2) häpeän peittämistä ja 3) pääsyä häpeästä kirkkauteen.
1) Häpeä
Ennen tämän päivän tekstialuetta Jeesus kertoi ensimmäisen kerran kuolemastaan. “Hänen oli mentävä Jerusalemiin ja kärsittävä paljon kansan vanhimpien, ylipappien ja lainopettajien käsissä. Hänet surmattaisiin, mutta kolmantena päivänä hän nousisi kuolleista.” (Matt. 16:21)
Pietari, joka juuri oli tunnustanut Jeesuksen Messiaaksi, kavahti sellaista ajatusta. Mutta Jeesus vastasi hänelle kipakasti: “Väisty tieltäni, Saatana!” (Matt. 16:23) Mikään ei saanut tulla Jeesuksen ristintien esteeksi.
Nyt Jeesus sen sijaan puhuu, miten häntä tulisi seurata. “Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.” (Matt. 16:24)
“Kieltäköön itsensä.”
Jeesus sanoo heti perään: “Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä.” (Matt. 16:25) Elämä on tuossa kreikaksi psykhee. Seuraavassa jakeessa se psykhee käännetään sanalla sielu. Jeesuksen seuraaminen on siis hyvin kokonaisvaltaista.
Tänään kastetaan mainio ystävämme Amir. Amir tuli vuosi sitten mukaan Luther-kirkon toimintaan ja nyt olemme sitten kasteopetuksen jälkeen tässä pisteessä.
Päättyykö Amirin elämä tänään? Mitä Jeesus tarkoittaa puhuessaan, että “joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen”?
Yhdeltä osin se liittyy häpeään.
Jeesus puhui siis vähän aiemmin ensimmäisen kerran omasta kuolemastaan, ja hänen oma elämänsä loppui häpeällisesti. Pakanallisessa Roomassa kuolemanrangaistus ristillä oli valtakunnan vihollisille tarkoitettu häpeällinen rangaistus.
Jeesus kantoi omaa ristiään teloituspaikalleen. (Joh. 19:17) Jo se oli siis jonkinlainen julkinen häpeä, että joutui kulkemaan ihmisten edessä kohti tuomion täytäntöönpanoa: “Tähän puuhun minut kohta naulataan.”
Ja ennen ristiinnaulitsemista hänet riisuttiin vaatteistaan. (Joh. 19:23-24)
Se, että meidän pitää ottaa ristimme, ei siis liity yleisesti sellaisiin vastoinkäymisiin, sairauksiin ja onnettomuuksiin, joita tapahtuu meille kaikille ihmisille, olimmepa kristittyjä tai emme. Risti liittyy tässä nimenomaan Jeesuksen seuraamiseen, Jeesuksen seuraamisesta koituviin vastoinkäymisiin ja häpeään. Häpeä tämän maailman silmissä on Jeesuksen seuraamisesta maksettava hinta.
Markuksen evankeliumissa Jeesus sanoo vastaavassa kohdassa, jossa hän puhuu seuraamisestaan, että: “Joka tämän uskottoman ja syntisen sukupolven keskellä häpeää minua ja minun sanojani, sitä on Ihmisen Poika häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa.” (Mark. 8:38)
Näissä Jeesuksen sanoissa on siis paljon pelissä.
2) Häpeän peittäminen
Tämän päivän tekstissä Jeesus sanoo: “Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa jokaiselle tämän tekojen mukaan.” (Matt. 16:27) Nuo sanat pistävät kysymään, pitääkö meidän sitten itse yrittää ansaita oma pelastuksemme tekemällä hyvää.
“Jeesuksen kanssa teloitettavaksi vietiin kaksi muuta miestä, kaksi rikollista.” (Luuk. 23:32) Jos he joutuivat kantamaan oman ristinsä, tämän maailman historiassa on siis pari tyyppiä, jotka ovat ihan konkreettisesti kantaneet oman ristinsä mahdollisesti Jeesuksen jäljessä.
Toinen noista rikollisista tunnusti, että hän on ansainnut tuomionsa ja häntä rangaistaan tekojensa mukaan, mutta Jeesus ei ole tehnyt mitään pahaa. (Luuk. 23:41) Heidän oma ristinkuolemansa johtui siis heidän omista pahoista teoistaan, mutta Jeesus kärsi syyttömänä. “Ja hän sanoi: “Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.”” (Luuk. 23:42)
Eli tuo kuolemantuomionsa ansainnut rikollinen ei vedonnut lieventäviin asianhaaroihin – johonkin hyvään, mitä oli joskus mahdollisesti tehnyt. Hän vain näki syyttömän Jeesuksen kärsimässä hänen rinnallaan, ja tiesi, että Jeesus on hallitsija, jolla on valtakunta ja valta päästää sinne.
Jeesus vastasi tuolle elämänsä viimeisiä hetkiä elävälle rikolliselle: “Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.”” (Luuk. 23:43)
Jeesus avasi tien paratiisiin siis kuolemaantuomitulle rikolliselle. Ja sen jälkeen, kun hän sai Jeesukselta kuulla pääsevänsä paratiisiin, hänellä ei ollut enää elinaikaa alkaa tehdä hyvää. Pelastukseen meidät siis vie vain se, että Jeesus on kuolemallaan kärsinyt meidän syntiemme rangaistuksen.
Me ihmiset olemme paratiisin syntiinlankeemuksesta alkaen hävenneet alastomuuttamme itsemme, toistemme ja Jumalan edessä. Jeesus riisuttiin ristille vaatteistaan. (Joh. 19:23-24) Hän kantoi meidän synnistä johtuvan häpeämme, jotta me emme joutuisi ikuiseen häpeään, eroon Jumalasta. Siksi Jeesuksen veren tähden myös sinä saat tänään uskoa aivan kaikki syntisi anteeksi.
Kristus peittää meidän häpeämme vanhurskaudellaan. Se Kristuksen puhtaus lahjoitetaan meille kasteessa, ja siihen Kristuksen täydelliseen puhtauteen Amir kastetaan tänään. Kristus on avannut hänellekin portin paratiisiin, takaisin Luojan yhteyteen. Ja sen paratiisin eläväksi tekevää hedelmää saamme kohta maistaa ehtoollisessa.
3) Pääsy häpeästä kirkkauteen
Myös sinut, Amir, lähetetään tänään ristinkantajaksi. Voi olla vähän omituista puhua häpeästä tällaisena hienona kastepäivänä. En ollut eilen yksissäkään koulun päättäjäisissä, mutta oletan, että niiden juhlapuheissa ei lausuttu, että “nyt teidät lähetetään kantamaan häpeää”.
Mutta Jumala ei sano häneen turvaaville, että hävetkää, vaan Jeesus tietää, että hänen omansa joutuvat kärsimään hänen nimensä tunnustamisen tähden. (Joh. 15:18-21) Sitä häpeään asettamista on jo se, kun tämä maailma ihmettelee, että voiko joku vielä vuonna 2024 uskoa siihen, mitä Raamatussa lukee.
Ja Jeesuksen nimen tunnustamisen tähden joku voi esimerkiksi menettää työpaikkansa tai jäädä ilman sitä, jäädä koulussa ilman ystäviä tai menettää jopa oman tai perheenjäsenensä hengen.
Toisaalta me emme ole saaneet lupakirjaa käyttäytyä ei-kristittyjä kohtaan huonosti ja sitten ajatella, että tämä johtuu siitä että olen kristitty.
Jeesus sanoi: “Kaikki tulevat vihaamaan teitä minun nimeni tähden, mutta se, joka kestää loppuun asti, pelastuu.” (Matt. 10:22)
Se, että meidät kutsutaan kristittyinä ottamaan ristimme, ei ole rangaistus, vaan kulkemista sitä tietä pitkin, joka vie ikuiseen elämään. Loppuun asti kestäminen on tärkeää, sillä se vastaantuleva virta käy kohti kadotusta. Niin kuin sitä toisissa yhteyksissä sanotaan: “Vain kuolleet kalat uivat virran mukana.”
Paholainen haluaa, että sinä ja minä vaihtaisimme Jumalamme ikuisen kirkkauden ja kunnian tämän maailman ohikiitävään kunniaan ja nautintoihin. Mutta tämä maailma himoineen katoaa, ja siksi Jeesus on kallisarvoisinta, mitä sinä ja me kaikki voimme koskaan omistaa. Myös sinä, Amir, saat alkaa elää taivaan kansalaisen ikuista elämää jo tänään.
Jos siis tämän maailman silmissä Jeesus ja hänen ristinsä ovat hävettäviä asioita, niin ole sinä kuin tuo rikollinen ristillä, joka tietää jo menettäneensä kaiken tässä elämässä, ja voi vain laittaa kaiken turvansa Kristukseen.
Mutta kyllä, myös sinut, Amir, kutsutaan nyt palvelemaan Jumalaa ja tekemään hyvää lähimmäiselle sen aikaa, mitä Jumala suo sinulle elinpäiviä.
Pastori Martti Haverinen 