Suuren edessä – Matt. 11:20-24

Martti Haverisen saarna Karkussa konfirmaatiomessussa 4.8.2024
11. sunnuntai helluntaista, 3. vuosikerta
Matt. 11:20–24

Jeesus alkoi soimata niitä kaupunkeja, joissa hän oli useimmat voimatekonsa tehnyt, siitä etteivät ne olleet tehneet parannusta:
”Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Betsaida! Jos teidän kaduillanne tehdyt voimateot olisi tehty Tyroksessa tai Sidonissa, niiden asukkaat olisivat jo aikoja sitten verhoutuneet säkkiin ja tuhkaan ja kääntyneet. Minä sanon teille: Tyros ja Sidon pääsevät tuomiopäivänä vähemmällä kuin te.
Entä sinä, Kapernaum, korotetaanko sinut muka taivaaseen? Alas sinut syöstään, alas tuonelaan saakka! Jos sinun kaduillasi tehdyt voimateot olisi tehty Sodomassa, se olisi pystyssä vielä tänäkin päivänä. Minä sanon: Sodoman maa pääsee tuomiopäivänä vähemmällä kuin sinä.”

Johdanto

Tämän päivän tekstissä Jeesus moittii ankarasti kolmea kotiseutunsa kaupunkia, Korasinia, Betsaidaa ja Kapernaumia, jotka ovat pohjoisessa Israelissa, Galileanjärven pohjoispuolella. Jeesus näki, että noiden kaupunkien asukkaat eivät olleet tehneet parannusta, vaikka hän oli tehnyt niissä monia voimatekoja, ihmeitä.

Ennen tätä Jeesus oli muun muassa parantanut ihmisiä sairauksista ja vaivoista, ajanut pois pahoja henkiä, tyynnyttänyt myrskyn. Voimateoilla hän osoitti, että hän on Jumalan Poika, jonka taivaallinen Isä oli lähettänyt tähän maailmaan.

Millä paikkakunnalla sinä asut? Mitä jos Jeesus olisi tehnyt nuo voimatekonsa siellä? Tai mitä jos hän olisi tehnyt ne täällä Sastamalassa, meidän riparillamme? Muuttaisiko niiden näkeminen ja kokeminen sitä, miten suhtaudumme häneen?

Moni ihminen kohtasi siellä Galileanjärven tienoilla Jeesuksen ja näki omin silmin hänen tekevän ihmeitä, mutta eivät kaikki heistä kuitenkaan kääntyneet Jeesuksen puoleen. Jeesus suri sitä, että niin moni ei tunnustanut Jeesusta Jumalan Pojaksi, jolla on valta.

1) Pieni ja suuri

Me näimme meidän riparilla paljon pieniä vekkuleita sammakoita. Osa leiriläisistä antoi niille nimiäkin. Vaikka me ihmiset haluaisimmekin sammakolle hyvää, sammakon perspektiivistä lienee pelottavaa kohdata jokin niin suuri ja mahtava olento kuin riparilainen.

Kaikki Suomessa esiintyvät matelijat ja sammakkoeläimet ovat itse asiassa rauhoitettuja. Niitä ei saa häiritä, vahingoittaa tai ottaa haltuun.

Meillä ihmisillä voi puolestaan olla sellainen ajatus, että mekin olemme rauhoitettu laji, josta Jumalan pitäisi pysyä vähintään reilun kädenmitan etäisyydellä. Että Jumala ei saa häiritä meitä, eikä hänellä saa olla meihin minkäänlaista käskyvaltaa. Että ehkä hän saa katsella jostain kaukaa, mutta ei saa tulla liian lähelle hengittämään niskaan.

Jeesus on kuitenkin häpeilemättömän suorapuheinen. Tämän päivän tekstissä hän kertoo lähestyvästä tuomiopäivästä. Se on se päivä, jolloin kaikki koskaan eläneet ihmiset kootaan Jumalan valtaistuimen eteen tuomiolle.

Jos pienestä sammakosta voi olla pelottavaa nähdä riparilainen ja päätyä suuren riparilaisen katseen kohteeksi, sitä pelottavampaa meidän syntisten ihmisten on kerran seistä kaikkivaltiaan, pyhän Jumalan tuomioistuimen edessä.

Me emme ole luoneet sammakoita, eivätkä sammakot ole meille vastuussa siitä, miten ovat eläneet. Mutta me ihmiset vastaamme teoistamme meidän Luojallemme. Me joudumme vastaamaan hänelle elämämme jokaisesta hetkestä.

Jumala on pyhä ja täydellinen, ja synti erotti meidät ihmiset hänen yhteydestään. Ja kun Jumala on kaiken elämän ja kaiken hyvän lähde, ilman häntä on vain kadotustuomio, helvetti, ikuinen ero Jumalasta. Se on jopa Jumalasta niin kamala asia, että juuri siksi Jeesus halusi tulla ihmiseksi tähän maailmaan, meidän veljeksemme.

Jeesus paransi sairaita ja auttoi monia. Myös meidän terveyshuolet ja muut elämämme asiat ovat Jeesukselle tärkeitä. Mutta kaikista merkittävin asia on syntien anteeksiantaminen. Jeesus on syntisten ystävä (Matt. 11:19), joka kutsuu meitä kaikkia parannukseen, tunnustamaan hänelle sen, että olemme rikkoneet hyvän Jumalan tahtoa vastaan ajatuksin, sanoin, teoin ja laiminlyönnein.

Sammakot joutuivat arvailemaan lähelle tulleiden riparilaisten aikeita. Mutta Jumala, joka tuli meidän luoksemme Kristuksessa, on osoittanut, että hänen ajatuksensa ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia. (Jer. 29:11) “Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.” (Room. 8:1)

Jeesus kärsi ristillä meidän syntiemme rangaistuksen, ja kuoli meidän sijastamme. “Hän on meidän syntiemme sovittaja, eikä vain meidän vaan koko maailman.” (1. Joh. 2:2) Siksi meistä jokainen saa tänäänkin turvata Kristukseen ja uskoa kaikki synnit anteeksi.

Riparilaiset! Kristus on verellään hankkinut meille upean pelastuksen. Sen pelastuksen hän on lahjoittanut myös teidän omaksenne jo silloin, kun teidät on kastettu. Tänään tässä konfirmaatiomessussa te tunnustatte yhdessä seurakunnan kanssa uskonne Jeesuksen seuraajina.

Me lauloimme riparilla Siionin kanteleen laulun mukaisesti näin:
“Uskoa ei synny omin voimin, / ilmaiseksi anova sen saa. /
Sitä ansaita ei töin ja toimin, / Jumala sen meille lahjoittaa. /
Sydän kun auki on, / sinne Jeesus tekee asunnon.”
(Siionin kannel 221: Tunnen suurta Jumalaa vain vähän)

Se merkittävin ihme, jonka Jumala tekee meille, on siis se, että hän herättää meidät hengellisesti kuolleet hengellisesti eläviksi. Hän synnyttää meissä uskon ja vahvistaa sitä sanansa ja sakramenttiensa kautta.

2) Pystyssä pysyminen

Tällä riparilla minä opin erään tärkeän asian, jonka paljastan nyt senkin uhalla, että saatat hyödyntää sitä minua vastaan, jos kohtaamme joskus uudestaan vastakkaisilla puolilla. Asia koskee tyynyrallia. Tyynyralli-kisassa kaksi joukkuetta siirtävät tyynyä ihmiseltä toiselle ja kilpailevat siitä, kumman joukkueen tyyny kulkee nopeammin.

Huomasin nimittäin siinä tyynyrallissa sellaisen merkittävän taktisen seikan, että mitä enemmän itse pitää älämölöä, sellaisia suusta tulevia epämääräisiä ääniä, se lietsoo sekasortoa ja paniikkia vastustajajoukkueessa, ja sitä todennäköisemmin heidän tyynynsä putoaa maahan. Tyyny putoilee maahan, kun pasmat menevät sekaisin.

Meillä on valitettavasti sellainen vastustaja, sielunvihollinen, joka pyrkii tähän aktiivisesti joka päivä – lietsomaan sekasortoa ja hämminkiä. Saatana tekee sen siksi, että meidän kallein aarteemme putoaisi pois sinulta ja minulta. Hän haluaa saada meidät luopumaan Jeesuksesta ja hänen sanastaan.

Vaikka olet vasta kovin nuori, sinäkin olet jo hengellisessä taistelussa, ja siihen vääntöön tarvitaan kunnon vermeet.

Kun pelasimme riparilla futista, joinain päivinä kenttä oli todella vetinen, mutainen ja liukas. Siellä liukkaalla nurmikentällä moni huomasi pystyvänsä tekemään spagaatteja. Sillä kentällä ihan jo se, että pysyisi pystyssä, oli haastavaa. Se auttoi kovasti, jos oli ottanut leirille mukaan nappikset.

Apostoli Paavali opettaa meille Efesolaiskirjeessä, että hengellisessä taistelussa ihan jo pystyssä pysyminen loppuun asti on haastavaa. Ja siinä taistelussa pystyssä pysymiseen tarvitaan taisteluvarustusta Jumalalta. (Ef. 6:13) Omin voimin meistä kukaan ei pysty pysymään pystyssä, mutta Jumalan varusteissa ja voimassa kyllä onnistuu.

Lue siksi päivittäin Raamattua, Jumalan sanaa, rukoile ahkerasti, ja tule mukaan kristittyjen yhteyteen ja messuun ehtoolliselle säännöllisesti. Apostolien teoista opimme, että Raamattu, kristittyjen yhteys, ehtoollinen ja rukous ovat ne neljä tärkeää pöydänjalkaa, jotka hoitavat sinun uskoasi. (Ap.t. 2:42)

3) Yhteistä laatuaikaa

Sitä, mitä kaikkea meidän elämässämme tulee tapahtumaan, me emme tiedä. Ehkä sinä päädyt johonkin tiettyyn kaupunkiin opiskelemaan, ja johonkin toiseen kaupunkiin asumaan.

Mihin päädytkin ja missä oletkin, sinulla on siellä tärkeä tehtävä. Niin kuin sinun Herrasi ja Vapahtajasi Jeesus Kristus kulki kaupungista kaupunkiin kutsuen ihmisiä valtakuntaansa, kutsu sinäkin ihmisiä Jeesuksen seuraajiksi.

Tee sitä kutsumista samalla mainiolla perusprinsiipillä kuin ponileikissä, että: “Kaikki mukaan vaan.” Ja jos se kutsun levittäminen tuntuu joskus liian jännittävältä tehdä ihmisten kanssa kasvotusten, niin voihan sitä kokeilla myös “kylki kylkee, kylkee vasten”.

Tuntuu, että siitä olisi jo pieni ikuisuus, kun me toisillemme entuudestaan vieraat ihmiset saavuimme viime viikolla Karkun opistolle aloittamaan riparia. Eilen sitten viimeisenä iltana ilmassa oli suurta haikeutta, että nytkö tämä jo päättyy. Mistä me nyt näemme iltaohjelmien sekopäiset Pikku Kakkosen jaksot?

Mutta rakkaat riparilaiset, kyllä – vielä parempaa on luvassa! Kristukseen uskossa turvatessamme me olemme matkalla kohti taivaallista Jerusalemia, eikä siellä yhteinen laatuaika lopu koskaan kesken. Siellä kultakaupungissa me saamme loputtomasti iloita Jumalamme ja toistemme mainiosta seurasta, ja tutkia yhdessä uutta luomakuntaa, vaikka sitä, että löytyykö siellä pikkuisia sammakoita.

Galilean kaupungeissa Jeesusta ei pidetty Herrana, mutta perillä Jumalan luona me ylistämme Jeesusta, joka verellään avasi meille syntisille tien ikuiseen elämään.

Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala siitä, että annoit meille ainoan Poikasi, ja että hänen veressään meidän syntimme on annettu anteeksi. Vahvista meidän uskoamme niin, että kerran perillä saamme nähdä sinut. Auta meitä viemään pelastuksen evankeliumia eteenpäin ja kutsumaan ihmisiä sinun valtakuntaasi. Jeesuksen nimessä aamen.