Martti Haverisen saarna Helsingin Pyhän Sydämen kappelin messussa 11.8.2024
12. sunnuntai helluntaista, 3. vuosikerta
Matt. 23: 1-12
Jeesus puhui väkijoukolle ja opetuslapsilleen:
”Mooseksen istuin on nyt lainopettajien ja fariseusten hallussa. Tehkää siis niin kuin he sanovat ja noudattakaa heidän opetustaan. Älkää kuitenkaan ottako oppia heidän teoistaan, sillä he puhuvat yhtä ja tekevät toista. He köyttävät kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettaviksi, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa. Kaiken minkä tekevät he tekevät vain siksi, että heidät huomattaisiin. He käyttävät leveitä raamatunlausekoteloita ja panevat viittaansa isot tupsut, he istuvat pidoissa mielellään kunniapaikalla ja synagogassa etumaisilla istuimilla ja ovat hyvillään, kun ihmiset toreilla tervehtivät heitä ja kutsuvat heitä rabbiksi.
Älkää te antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä teillä on vain yksi opettaja ja te olette kaikki veljiä. Älkää myöskään kutsuko isäksi ketään, joka on maan päällä, sillä vain yksi on teille isä, hän, joka on taivaissa. Älkää antako kutsua itseänne oppimestariksi, sillä teillä on vain yksi mestari, Kristus. Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija. Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.”
Johdanto
Tänään on Pariisin olympialaisten viimeinen päivä. Ensimmäistä kertaa olympialaisissa – kesä- tai talviolympialaisissa – Suomeen ei näytä tulevan yhtään mitalia.
Rakkaalla länsinaapurillamme Ruotsilla on sen sijaan mennyt paljon paremmin, ja mitaleita on sadellut. Tällä viikolla esimerkiksi ruotsalainen 24-vuotias seiväshyppääjä Armand Duplantis voitti ylivoimaisesti olympiakultaa ja teki samalla maailmanennätyksen 625 cm.
Jos nyt katsoo tätä kirkkosalia, niin itse arvioisin että nuo lamput ovat kuuden metrin korkeudella. Jos ne ovat, niin hän olisi hypännyt seipäällä niiden yli. Meistä kukaan muu ei varmaankaan pystyisi samaan.
Viime vuosituhannen lopulla tuota miesten seiväshyppyä hallitsi neuvostoliittolainen tai oikeastaan ukrainalainen Serhi (Sergei) Bubka. Hän korotti maailmanennätystä sentti tai muutama sentti kerrallaan melkein joka vuosi vuosien 1984-1994 välillä. Ja nyt tämä Ruotsin Armand Duplantis on tehnyt sitä samaa vuodesta 2020 alkaen.
Rima on hilautunut siis vähä vähältä korkeammalle. Miten korkealle riman voikaan vielä nostaa?
Lainopettajat ja fariseukset nostivat riman korkealle muiden ylitettäväksi, mutta näyttivät itse kulkevan sen alitse.
Jeesus sanoo tämän päivän tekstissä, että: “He köyttävät kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettaviksi, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa.” (Matt. 23:4)
Katsotaan tänään 1) riman alitusta, 2) riman ylitystä ja 3) palvelemista.
1) Riman alitus
Jeesus soimasi kovin sanoin lainopettajia ja fariseuksia, jotka korottivat itseään. Heidän leveät raamatunlausekotelot ja isot tupsut viitassa voivat kuulostaa erikoisilta, mutta itsessään ne eivät olleet ongelma.
Jumala oli Mooseksen kautta määrännyt kansalleen, että käskyt tuli sitoa merkiksi käteen ja tunnukseksi otsalle, ja ne tuli myös kirjoittaa kodin ovenpieliin ja kaupungin portteihin. (5. Moos. 6:6-9)
Ja viitan neljään kulmaan piti tehdä tupsut. (5. Moos. 22:12) Niiden tupsujen katsominen auttaisi muistamaan Herran käskyt. Tupsuihin liittyen Herra sanoi: “Silloin ette antaudu sydämenne ja silmienne mielihalujen valtaan, kun ne viekoittelevat teitä luopumaan minusta.” (4. Moos. 15:39)
Jeesuksella itselläänkin oli viitassaan tupsu, jota eräs apua tarvitseva nainen ja myöhemmin moni muu kosketti. (Matt. 9:20-22, 14:35-36)
Ongelma oli siis ulkokohtaisuus. Niin kuin Jeesus sanoi, “he puhuvat yhtä ja tekevät toista”. (Matt. 23:3) Sydän ei ollut Jumalalle kuuliainen.
Mekin olemme pullollamme erilaisia yrityksiä näyttää paremmilta kuin olemmekaan. Mikä on sinun viittasi iso tupsu? Oletko sinä rakentanut identiteettisi jonkin ominaisuutesi tai saavutuksesi tai asemasi varaan?
Ja minkälaisella katseella sinä puolestasi katsot sellaista ihmistä, joka ei yllä sinun tasollesi?
Meillä kaikilla on taipumusta itsensä korottamiseen, kellä missäkin asiassa. Meillä on kullakin erilaisia vipuvarsia, joilla hilaamme itsemme toisten yläpuolelle.
“Olen onnistunut vanhempana paremmin kuin tuo.”
“Minä sentään tajuan, mikä on tyylikästä.”
“En ole sekoillut elämässäni niin kuin tuo tyyppi.”
“Ai että kun olen nöyrä ihminen, toisin kuin muut.”
Me teemme osaksemme tulleista hyvistä asioista ansiomerkkejä rintapieleen, jotta nousisimme muiden silmissä rankingissa ylöspäin. Ja Jumalan silmissä se on todellinen rimanalitus.
2) Riman ylitys
Lainopettajat ja fariseukset nostivat riman korkealle, muille kuin itselle. Mutta Jeesus, jos kuka, riman vasta korkealle nostikin aiemmin tässä Matteuksen evankeliumissa, Vuorisaarnassaan.
Jumala ei tutki vain ulkoisia tekojamme, vaan myös asenteitamme, mitä herraa palvelemme, miten katsomme toisia, miten suhtaudumme heihin – vihaammeko veljeämme, katsommeko toista himoiten. Rima on siinä niin korkealla kuin pitäisi yhdellä hypyllä päästä Mount Everestin yli. Omalla ponnistelulla ei vain yksinkertaisesti yllä siihen, mitä laki meiltä vaatii.
Mutta Jeesuksen oma suoritus ylitti sen riman täydellisesti. Hän ei toiminut toisin kuin opetti, vaan hänen sanansa ja tekonsa olivat ja ovat yksi yhteen. Hän täytti lain.
Inhimillisesti katsoen hänen edesottamuksensa vaikutti tosin päättyvän mahalaskuun, täydelliseen epäonnistumiseen, hylättyyn suoritukseen, kun hänet tuomittiin kuolemaan häpeällisesti ristillä. Mutta se olikin meidän häpeämme, jonka Jeesus otti ristillä kantaakseen, meidän puolestamme.
Lainopettajat ja fariseukset köyttivät lain tulkinnoillaan kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ihmisten kannettavaksi, mutta Jeesus kutsuu työn ja kuormien uuvuttamia antamaan taakkansa hänen kannettavakseen, antaakseen meille ikuisen levon. (Matt. 11:28) Hän siis antoi itsensä uhriksi meidän hyväksemme, kärsi meidän syntiemme rangaistuksen. Ja niin hän murskasi meidän pahimpien vastustajiemme, synnin, kuoleman ja Paholaisen pitkään jatkuneen dominanssin.
Jeesuksen suoritus on täydellinen, eikä kukaan tule sitä koskaan rikkomaan, ylittämään tai täydentämään. Hänen tekonsa ja voittonsa on pysyvä.
Sinä ja minä emme voi omilla teoillamme koskaan yltää siihen täydellisyyteen, mitä Jumala meiltä vaatii. Mutta Kristukseen uskossa turvatessamme hänen pyhyytensä ja puhtautensa luetaan meidän hyväksemme. Siksi saat tänäänkin uskoa kaikki syntisi anteeksi.
Suomessa jäävät nyt mitalikahvit nauttimatta, mutta tämän maailmankaikkeuden Kuningas kutsuu meidät tänäänkin juhlapöytäänsä ehtoolliselle. Hänen ruumiissaan ja veressään on meillä ikuinen voitto ja ikuinen kirkkaus.
3) Palveleminen
Jeesus totesi lainopettajista ja fariseuksista: “Kaiken minkä tekevät he tekevät vain siksi, että heidät huomattaisiin.” (Matt. 23:5)
Kristuksen veressä pestyinä, syntimme anteeksi saaneina, Kristuksen omina, meillä on nyt sitten edessämme nämä Herramme sanat, että miten hän haluaa meidän toimivan: “Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija [kr. diakonos].” (Matt. 23:11)
Toisessa yhteydessä Jeesus opetti: “Te tiedätte, että hallitsijat ovat kansojensa herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon toisten orja [kr. doulos]. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.” (Matt. 20:25-28)
Tämän maailman silmissä siinä ei ole mitään erikoista, että kuningas osoittaa valtaansa niin, että hän asettaa ison joukon ihmisiä palvelemaan häntä. Mutta Kristus käänsikin kaiken päälaelleen – Kuningas tuli palvelemaan meitä. Hän otti orjan muodon. (Fil. 2:7)
Jeesus opettaa siis erittäin tärkeän asian, ja sillä, miten Jumala näkee asiat, on ratkaiseva merkitys. Suurin ei siis ole se, joka varta vasten tekee itsensä mahdollisimman näkyväksi tai joka kerää itselleen eniten huomiota. Eikä suurimman mittari ole se, että saa ihmisiltä eniten kiitosta ja kehuja – täällä, kotona tai muualla. (Matt. 6:1-2)
Tämän maailman silmissä se, minkälaiset kyvyt ja ominaisuudet sinulla on, se mitä osaat, miten varakas olet, miltä näytät tai miten hienoista ihmisistä ystäväpiirisi koostuu, määrittelee sen, miten sinua arvostetaan ja minkälainen asema sinulle suodaan.
Mutta Jumala ei katso meitä niin.
Meidän arvomme ja asemamme ei riipu kyvyistämme ja ominaisuuksistamme, vaan siitä, että meidän luojamme ja lunastajamme on kaikkivaltias Jumala. Sinun luojasi on ääretön, ja hänen rakkautensa sinua kohtaan on loputon. Sen hän on osoittanut siinä, että antoi jopa ainoan Poikansa, jotta sinä saat elää ikuisesti hänen yhteydessään. Ja vain Kristuksessa meidät korotetaan taivaalliseen kirkkauteen.
Ylpeyden kanssa painiessa siis tulee unohtaneeksi, että kaikki mitä meillä on, ominaisuudet, kyvyt ja sitä kautta saavutukset, jopa koko olemassaolomme, ovat lahjaa Jumalalta. Kunnia kaikesta kuuluu siis yksin Jumalalle.
Kasteessa sinut on otettu Jumalan lapseksi ja perilliseksi. Sinun identiteettisi rakentuu siis sen varaan, että Luojasi ja Lunastajasi tähden sinä olet jo äärettömän arvokas, eikä sinun tarvitse sitä asemaasi ansaita.
Se, että palvelet Herrasi tavoin myös niitä ihmisiä, joita tämä maailma ei arvosta tai pidä minään, ja Herraasi palvellessa kohtaat tämän maailman pilkkaa, ei siis vähennä sinun asemaasi upporikkaana perillisenä millään tavalla.
Älä katso toisia halveksien tai laskelmoi, mitä hyötyä itse kenenkin auttamisesta saat, vaan kohtaa ne ihmiset, joita Herra sinun kohdallesi lähettää. Hekin ovat Jumalalle äärettömän rakkaita.
“Tehkää työnne auliisti, niin kuin palvelisitte Herraa ettekä ihmisiä.” (Ef. 6:7)
Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala siitä, että Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto. Auta meitä kantamaan toistemme taakkoja, ja ettemme painaisi ketään alaspäin. Anna meidän välittää sinun rakkauttasi lähimmäistä palvellen. Jeesuksen nimessä aamen.
Pastori Martti Haverinen 