Aarteita taivaaseen – Matt. 6:19-24

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 8.9.2024
16. sunnuntai helluntaista, 3. vuosikerta
Matt. 6: 19–24

Jeesus sanoo:
»Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.
Silmä on ruumiin lamppu. Jos silmäsi on terve, koko ruumiisi on valaistu. Jos silmäsi ovat huonot, koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, millainen onkaan pimeys!
Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.»

Johdanto

Amerikkalaisen jalkapallon menestynein pelaaja Tom Brady ilmoitti pari vuotta sitten [1.2.2022] lopettavansa peliuransa. Hän oli pelinrakentaja, ja pallo, jolla hän oli heittänyt viimeisen maalisyöttönsä, touchdownin, tuli pian myytäväksi huutokaupassa. Eräs henkilö huusi sen pelivälineen omakseen yli 500 000 dollarilla. Euroina se oli vajaat 500 000. Eli sen verran hän oli maksamaan soikean muotoisesta pallosta.

Tuon urheiluhistoriallisen keräilyharvinaisuuden ostanutta ihmistä varmaankin kirpaisi, että ihan kohta sen jälkeen Tom Brady ilmoitti, että hän jatkaakin uraansa. Puolen miljoonan dollarin hintaisen pallon arvo romahti dramaattisesti saman tien. Ilmeisesti se kauppa saatiin vielä purettua.

Ei ole täällä mitään pysyvää. Jeesus sanoi: “Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat.” (Matt. 6:19)

Katsotaan tänään 1) mammonan peitossa olemista, 2) arvokasta vaatetta ja 3) kalleinta aarrettamme.

1) Mammonan peitossa

Jeesus puhuu kahdesta herrasta, joita molempia ei voi palvella. Se, että ei voi palvella kahta herraa, voi kuulostaa omituiselta meidän aikanamme, näinä nollatuntisopimusten aikoina, jolloin oma toimeentulo voi koostua monesta lähteestä, tulla monelta työnantajalta.

Jeesuksen puheessa palveleminen on palvelemista orjan tavoin. Harvemmin lienee ollut sellaista tilannetta, että orja kuuluisi samanaikaisesti kahdelle tai useammalle omistajalle. Joku selkeä taho vastaa palvelijan, orjansa, ylläpidosta.

Vanha testamentti kertoo, että Israelin kansa yritti varmistaa toimeentulonsa luottamalla useaan suotuisaan lähteeseen. Se lankesi syvästi palvelemaan väärää herraa, kanaanilaista epäjumalaa Baalia, jota pidettiin esimerkiksi kasvillisuuden ja hedelmällisyyden jumalana. Siis sellaisena lähteenä, josta tulisi murkinaa pöytään ja muuta hyvää. Baal tarkoittaa herraa.

Voiko kaikkivaltiaan Jumalan rinnalle mahtua Baal, herra? Voiko olla kahta Herraa, kahta elämän lähdettä?

Profeetta Elia tuskastui tuohon Baalin palvontaa, ja sanoi kansalle: “Kuinka kauan te horjutte puolelta toiselle? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä, jos taas Baal, seuratkaa sitten häntä!” (1. Kun. 18:21)

Jeesus sanoo: “Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista.” (Matt. 19:24) Jumala, meidän Luojamme, haluaa intohimoisesti saada jokaisen meistä sydämen. “Minä olen Herra, sinun Jumalasi.” (2. Moos. 20:2) “Sinulla ei saa olla muita jumalia.” (2. Moos. 20:3)

Sellainen ajattelutapa voi tuntua varsin rajoittuneelta meidän ajassamme, jossa syrjähypyt ja avoimet suhteet ovat yleisiä.

Miksi pitäisi olla niin ehdoton? Eikö Jumalakin voisi myöntyä avoimeen suhteeseen? Eikö se olisi ihan ok, jos oma sydän vaeltelee siellä täällä ja palaa sitten taas jossain vaiheessa Jumala luo? Eikö se olisi ihan ok, että laulaa kulloinkin sen lauluja, kenen leipää syö?

Jumala vaatii meiltä täydellistä sitoutumista, eikä mikään vähempi kelpaa hänelle. Muu on uskottomuutta, jonka päätepisteenä on helvetti.

Mutta miksi Jeesus puhuu juuri mammonasta? Miksi mammona, maalliset aarteet, on sellainen, jonka mielellämme kelpuuttaisimme elämämme herraksi?

Jokainen meistä painii tässä elämässä monien kysymysten parissa, mutta ainakin kaksi mieltä kalvavaa klassikkoaihetta ovat, että:
1) Miten saisin asiani sellaiselle tolalle, ettei tarvitsisi murehtia?
2) Onko minun elämälläni minkään tai kenenkään kannalta mitään merkitystä?

Se, että miten saisin asiani sellaiselle tolalle, ettei tarvitsisi murehtia, liittyy turvallisuuteen ja turvallisuuden tunteeseen. Epävarmuus on inhottavaa, ja sitä epävarmuutta lähtee yleensä poistamaan turvautumalla suuriin varastoihin, että ympäröi itsensä materialla.

Myös siihen kysymykseen, että onko minun elämälläni minkään tai kenenkään kannalta mitään merkitystä, pyrimme vastaamaan ulkoisilla asioilla. On tarve peittää epävarmuus omasta arvosta materiaalisen kuoren alle, ja yrittää saada sillä muilta arvostusta, joka kertoo yhdenlaisesta menestymisestä.

Oli sitten köyhä taikka rikas, pyrimme vastaamaan sisäiseen ja ulkoiseen epävarmuuteen turvaamalla ulkoisiin asioihin. Ja silloin se on meille epäjumala.

Mutta Jeesus siis sanoo: “Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle.” “Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.” (Matt. 6:24, Luuk. 16:13)

Missä on sinun aarteesi? Onko sinun pankkitilisi taivaassa, vai taivaasi pankkitililläsi?

Rikkaus ei ole syntiä, mutta elämää ei tule rakentaa omaisuuden varaan (Luuk. 12:15), vaan ainoastaan Jumalan varaan.

2) Arvokas vaate

Soikeasta pallosta, jota kuuluisa urheilija oli yhdessä pelissä heittänyt, maksettiin puoli miljoonaa. Yksi kaikkien aikojen parhaista koripalloilijoista – joidenkin mielestä paras – on Michael Jordan. Hänen pelipaidastaan, jota hän käytti pelissä, on joku maksanut 10 miljoonaa dollaria.

Ja pelipaidasta, jota jalkapalloilija Diego Maradona käytti Englanti-ottelussa, jossa hän teki maalin kädellä – jota alettiin kutsua “Jumalan kädeksi” – maksettiin jonkin verran vähemmän, 9,3 miljoonaa dollaria.

Kun tämän maailmankaikkeuden Kuningas, Jeesus Kristus, naulittiin ristiin, sotilaat jakoivat hänen vaatteensa ja heittivät arpaa hänen saumattomasta paidastaan. (Joh. 19:23-24) Kukahan niistä sotilaista sai mitäkin?

Tässä maailmassa on siis saattanut olla joku, joka on pitänyt yllään Jeesuksen pitämää paitaa. Siinä game worn -paidassa, maailmanhistorian käänteentekevimmässä tapahtumassa, on varmaankin ollut Jeesuksen hikeä ja verta.

Minkä arvoiset vaatteet ne olisivat, jos ne huutokaupattaisiin nyt? Minkälainen hinta niillä olisi, jos roomalainen sotilas olisi antanut ohjeeksi jälkeläisilleen, että säilyttäkää tätä pari tuhatta vuotta ja myykää sitten?

Mutta sekin on maallista. Mitä niille vaatteille kävi? Murtautuivatko varkaat sisään ja varastivat, söikö koi ne?

Sinulle ja minulle paljon arvokkaampi on se Kristuksen vaate, jonka hän on lahjoittanut meille. Se on täysin puhdas ja virheetön vaate. Se vaate on hänen oma vanhurskautensa, johon hän on pukenut meidät kasteessa.

Ilman sitä vaatetta, ilman puhdistumista Kristuksen verta, meillä syntisillä ei ole mitään mahdollisuutta päästä Jumalan tuonpuoleiseen huippuvartioituun kaupunkiin.

Jeesus puhui murtautumisesta ja murtovarmuudesta, ja kaikkivaltias Jumala on mestari niissä molemmissa, murtoalan kummallakin puolella. Hän on pystynyt sekä murtautumaan että itse tekemään täysin murtovarman kohteen.

On tapauksia, että jopa huipputurvallisesta vankilasta on päästy pakenemaan. Mutta edes sellainen linnake kuin kuolema, jonka muurit ja vartiointijärjestelmät ovat olleet meille ihmisille täysin ylivoimaiset, ei pystynyt pitämään Jeesusta sisällään. Jeesus mursi sen portit ja nousi kuolleista.

Ja Jumala puolestaan on valmistanut sellaisen upean asumuksen, jonne on mahdotonta murtautua. Joku teollisuusvakooja voi päästä huippuvartioituun laitokseen kyseisen firman asuun pukeutuneena.

Mutta taivaaseen ei pääse sellaisella kepulikonstilla. Jumala tietää meistä jokaisen nimeltä ja pienintä solua myöten. Sen turvatarkastuksen ohi eivät pääse kuin Kristukseen puetut.

Sitä vanhurskauden vaatetta ei voi ostaa millään summalla. Sen saa vain lahjaksi, Jeesuksen maksamalla hinnalla.

Jeesus tuli tähän maailmaan vuodattamaan jopa oman verensä, jotta hän saisi ikuiseksi aarteekseen sinut. Siksi saat tänäänkin uskossa turvata Kristuksen sovitustyöhön ja uskoa kaikki sinun syntisi anteeksi.

3) Kallein aarteemme

Jeesus kehotti siis kokoamaan aarteita taivaaseen: “Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen.” (Matt. 6:20) Siitä herää monenlaisia kysymyksiä.

Miten niitä aarteita kootaan? Ja mitä se tarkoittaa, että aarteita kootaan itselle? Mitä tapahtuu, jos aarteita ei ole tullut keränneeksi? Onko se noloa, jos on vähemmän aarteita taivaassa kuin naapurilla? Onko taivaassa aarteettomia? Voiko asiaa korjata enää taivaassa?

Jos taivaallisen Jerusalemin valtakatukin on puhdasta kultaa, niin minkälaisia ovat nämä aarteet, joista Jeesus puhuu? Mitä siellä Jumalan luona on sellaista niin kallisarvoista, että niitä kutsutaan aarteiksi?

Ehkä jonkinlaisia aarteita ovat ainakin toiset ihmiset.

Paljon kysymyksiä on ilmassa, mutta ainakin ne aarteet ovat siis sellaisia, että ne eivät kulu eikä niitä viedä pois. “Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta.” (Matt. 6:20)

Sitä, millaista eläminen ja tunne-elämä on taivaassa, on vaikea täysin käsittää, koska me katsomme asioita syntisinä ihmisinä. Taivaassa ei enää synti vaivaa, eikä siellä ole esimerkiksi kateutta. Sellaista ajatusta ei ole, että Jumala olisi väärin perustein suosinut jotakuta. On vain iloa Jumalasta, hänen hyvyydestään ja toinen toisistamme.

Joka tapauksessa Kristus on kallein aarteemme, ja häneen meidän tulee keskittyä. Sinä ja minä saamme palvella häntä siitä ilosta käsin, että hän on pelastanut meidät kadotuksesta ikuiseen elämään.

Jeesus sanoi: “Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja.” (Mark. 10:43-44)

Ja Jeesus sanoi myös: “Isä kunnioittaa sitä, joka palvelee minua.” (Joh. 12:26) Nuo ovat ihmeellisiä sanoja. “Isä kunnioittaa sitä, joka palvelee minua.”

Anna siis kaikki huolesi Jumalalle, äläkä rahalle. Ja pistä raha tässä ajassa palvelemaan Jumalaa ja lähimmäistä, äläkä sinä palvele sitä.

Rukoillaan. Rakas taivaallinen Isä, kiitos siitä, että Kristus avasi ristillä verellään meille tien taivaaseen. Auta, ettemme palvelisi mammonaa, ja ettei millään muullakaan epäjumalalla olisi valtaa meihin. Auta meitä rakastamaan sinua yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseä. Jeesuksen nimessä aamen.