Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 6.10.2024
20. sunnuntai helluntaista, 3. vuosikerta
4. Moos. 21: 4–9
Kiertääkseen Edomin maan israelilaiset lähtivät Horinvuoren luota Kaislamerelle vievää reittiä. Matkalla kansa kävi kärsimättömäksi ja alkoi puhua Jumalaa ja Moosesta vastaan: ”Miksi te toitte meidät pois Egyptistä tänne autiomaahan kuolemaan? Täällä ei ole leipää eikä vettä. Aina vain tätä samaa kurjaa ruokaa!”
Silloin Herra lähetti kansan kimppuun myrkkykäärmeitä, ja niiden puremiin kuoli suuri joukko israelilaisia. Kansa tuli Mooseksen luo sanomaan: ”Me teimme synnin, kun puhuimme Herraa ja sinua vastaan. Rukoile Herraa, että hän ottaisi nämä käärmeet pois meitä ahdistamasta.” Mooses rukoili kansan puolesta, ja Herra sanoi Moosekselle: ”Tee käärmeen kuva ja pane se tangon päähän. Jokainen pureman saanut, joka katsoo siihen, jää eloon.” Mooses teki pronssista käärmeen ja pani sen tangon päähän. Kun ne, joita käärmeet olivat purreet, katsoivat pronssikäärmettä, he jäivät eloon.
Johdanto
Vaimoni Soili on hurahtanut Jeesuksen toiminnasta ja elämästä kertovaan The Chosen -tv-sarjaan. Se on siinä mielessä mielenkiintoinen tv-sarja, että siinä ei juosta tapahtumasta toiseen niin kuin monissa Jeesus-leffoissa. Siinä pysähdytään mutustelemaan, miten mikäkin tilanne olisi voinut kehittyä ja mennä, ja siinä dialogia käydään vähän laajemmin.
Soili on koettanut saada minutkin koukuttumaan siihen, mutta olen toistaiseksi ehtinyt katsoa sitä vain sivusilmällä. Mutta sitä olen sen sarjan äärellä ehtinyt jo ainakin funtsailla, että mitä jos minullakin olisi kahdenkeskinen kohtaaminen Jeesuksen kanssa. Siis että siinä ei olisi muita ympärillä, vain minä ja Jeesus. Miltä se tuntuisi?
Tajuaisinko olevani tekemisissä ihmiseksi syntyneen Jumalan kanssa, katsovani Jumalan Poikaa silmiin? Sanoisinko Jeesukselle niin kuin Pietari aluksi, että: “Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies.” (Luuk. 5:8)
Ja jos Jeesus olisi illasta toiseen istumassa meillä olohuoneen sohvalla, alkaisiko se kyllästyttää? Tulisiko jossain vaiheessa katsottua Jeesuksen silmien sijasta jenkkifutista televisiosta? Voisiko Jeesuksen seuraan kyllästyä?
Israelilaiset olivat päässeet Egyptin orjuudesta vapauteen ihmeellisesti Jumalan johdolla, mutta aika pian eri asiat alkoivat kyllästyttää Jumalan seurassa. Esimerkiksi mannan syöminen oli alkanut tympiä heitä, ja he kaipasivat Egyptistä muun muassa valkosipulia. (4. Moos. 11:4-6)
Katsotaan tänään 1) pronssitilaa, 2) apua pronssikäärmeen kautta ja 3) odotusaikaa
1) Pronssitila
En tiedä teistä, mutta minun mielestäni yksi inhottavimpia ajatuksia on, jos käärme iskisi vessanpöntöstä. Uutisten mukaan sitäkin on tapahtunut, ainakin Thaimaassa.
Israelilaiset saivat kimppuunsa inhottavia myrkkykäärmeitä. Jumala lähetti ne, kun israelilaiset nurisivat häntä vastaan. Tämän päivän teksti kertoo, että “niiden puremiin kuoli suuri joukko israelilaisia”. (4. Moos. 21:6) Israelilaisten napina lähti liikkeelle jälleen kerran siitä, että se ruoka, jota Jumala heille tarjosi, ei enää maistunut.
Syömisellä ja käärmeellä on erikoinen yhteys Raamatussa. Paratiisissa käärme houkutteli ihmiset lankeamaan syntiin, syömään hedelmän hyvän- ja pahantiedon puusta, siitä puusta, josta Jumala oli varta vasten kieltänyt syömästä.
Syntiinlankeemuksen jälkeen Jumala sanoi käärmeelle, että hän panee vihan käärmeen siemenen ja naisen siemenen välille. Ja Jumala sanoi: “[I]hminen on iskevä sinun pääsi murskaksi, ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän.” (1. Moos. 3:15) Kerran tulisi siis jälkeläinen, joka polkisi rikki käärmeen pään.
Jeesus Kristus, ihmiseksi syntynyt Jumalan Poika, oli tuo luvattu jälkeläinen, käärmeen pään polkija.
Kun Jeesus oli autiomaassa Paholaisen, käärmeen kiusattavana, hän paastosi ja hänelle tuli nälkä. (Matt. 4:1-11) Paholainen käski Jeesusta muuttamaan kivet leiviksi. Mutta Jeesus sanoi: “On kirjoitettu: ‘Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.’” (Matt. 4:3-4)
Meistä jokaisen elämä on perimmiltään siis Jumalan suusta lähtevän sanan varassa – vain sen varassa, mitä Jumala näkee hyväksi meille tarjota. Niin se oli myös noilla israelilaisilla, jotka olivat autiomaassa vaeltamassa kohti luvattua maata. Mutta se egyptiläinen valkosipuli alkoi houkutella enemmän kuin mitä Jumala tarjosi.
Käärme, Saatana, ei kiusaa vain houkuttelevilla ruokaehdotuksilla, vaan myös tarjoamalla loistoa. Jeesukselle hän näytti “maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston” ja sanoi: “Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua.” (Matt. 4:8-9)
Houkutteleeko tämän maailman loisto sinua?
Tämän maailman loisto houkuttelee kääntymään Jumalasta pois, kumartamaan Saatanaa. Sitä israelilaiset olivat tehneet autiomaavaelluksellaan jo aiemmin, kun he olivat tehneet kullasta sonnipatsaan, palvoneet sitä ja sanoneet: “Israel, tämä on sinun jumalasi, joka toi sinut pois Egyptistä!” (2. Moos. 32:4)
Tämän päivän tekstissä esiintyy sellainen erikoisuus kuin pronssikäärme, tai niin kuin vanhastaan sanottiin: vaskikäärme. (4. Moos. 21:9 KR-33/38)
Tuolloin, reilusti yli tuhat vuotta ennen Kristusta, oli vielä pronssikausi. Pronssi on metalliseos ja pronssin pääkomponentti on alkuaine kupari. Siellä Siinain niemimaalla, jossa israelilaiset vaelsivat, oli kupariesiintymiä ja louhittiin kuparia.
Herra käski Moosesta tekemään käärmeen kuvan, ja Mooses teki sellaisen pronssista ja laittoi sen tangon päähän. Jokainen myrkkykäärmeen pureman saanut, joka katsoi sitä pronssista käärmettä, jäi eloon.
Mutta eikö kulta olisi ollut paljon hienompaa?
Egyptissä oli ollut kultaa näkyvillä siellä täällä, ja se israelilaisten tekemä sonnipatsaskin oli ollut kultaa.
Onko sinun mielestäsi elämä Jumalan seurassa pronssille jäämistä? Pelkäätkö, että jos lähdet tässä elämässä kulkemaan Jumalan seurassa, siinä häviää jollekin paremmalle, kullalle tai valkosipulille? Pelkäätkö, että Jumalan seurassa jäät jostain paremmasta paitsi, jostain siitä, mitä tämä maailma tarjoaa?
Nurisetko sinä Jumalalle, että se mitä hän sinulle tarjoaa, ei riitä sinulle?
2) Apu pronssikäärmeen kautta
Jos meidän sukupolvemme tekisi tangon, jonka kärkeen nostettaisiin apumme ja turvamme symboli, niin olisiko siellä kännykkä? Katsomme ja annamme aikaamme kännykälle niin hartaasti, että jopa niskat menevät jumiin.
Mutta mistä sinä ja minä saisimme avun syntiä vastaan, joka ei jumita vain niskaa vaan johtaa lopulta koko ihmisen tuhoon?
Jeesus sanoi itseään tarkoittaen, että: “Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3:14-15)
Jeesus oli siis niin kuin uusi pronssikäärme, joka välitti kuoleville elämän. Pronssikäärme oli ainutlaatuinen sovitustapahtuma, erilainen kuin ne eläinuhrit joita Jumala oli säätänyt. Jeesus on se täydellinen pronssikäärme, jossa käärmeen valta ristiinnaulittiin.
Oli todella ihmeellistä, että jo pronssikäärmeen katsominen auttoi. Mutta Kun Jeesus naulittiin ristille kuolemaan, monikaan ei katsonut häntä pelastajana, vaan pilkaten. Ihmiskunnan historiassa väärintekijöitä ja vihollisia on tavattu nöyryyttää ripustamalla heidän häpäisty ruumiinsa ylös pilkattavaksi.
Miten sinä katsot Jeesusta, tuota ristin miestä? Kelpaako sinulle se, että Jumala tarjoaa sinulle pelastusta Kristuksessa? Vai koetko, että hän ei ole se, joka voi sinua auttaa?
Se joka hylkää Kristuksen, pilkkaa Jumalaa, joka antoi meille Jeesuksen, ja hänen osanaan on ikuinen ero Jumalasta, helvetti.
Pronssikäärme ei auttanut ihmisiä maagisena tai palvottavana esineenä (2. Kun. 18:4), vaan heidän paranemisensa tapahtui uskon kautta, luottamalla Herran lupaukseen.
Mekään emme pelastu katsomalla tuota alttarin pronssista krusifiksia esineenä, vaan uskon kautta Kristuksen tähden, turvautumalla ristiinnaulittuun ja hänen todelliseen uhriinsa meidän puolestamme.
Vaikka emme itse olleet fyysisesti läsnä Golgatalla, kun Jeesus surmattiin, saamme katsoa Kristuksen ristiä uskon silmillä. Vain uskon silmillä voi nähdä, että Jumala kätkee tässä maailmassa kirkkautensa ja voimansa heikkouteen, mitä maailma ei loistonsa keskellä pidä minään.
Kristus häpäistiin ristillä, mutta hän kantoi siinä meille kuuluvan häpeän, jotta me emme joutuisi ikuiseen häpeään. Ainoastaan Jeesuksen tähden tuon koko ihmiskunnan eksyttäjän, Saatanan myrkky ei johda sinua kadotukseen.
Autiomaassa israelilaiset tunnustivat syntinsä ja sanoivat: “Me teimme synnin, kun puhuimme Herraa ja sinua [eli Moosesta] vastaan.” (4. Moos. 21:7) Myös sinä ja minä saamme tunnustaa Jumalalle syntimme, eikä Kristus torju yhtäkään, joka hänen puoleensa kääntyy. Ja Jeesuksen nimessä ja veressä saat tänäänkin uskoa kaikki sinun syntisi anteeksi.
3) Odotusaika
Mitenköhän kauan siellä autiomaassa kesti valmistaa se pronssinen käärme? Ensin piti tehdä muotti, jos sellaista ei ollut valmiina. Ja kun israelilaiset olivat tässä vaiheessa liikkeellä, heidän piti rakentaa myös jonkinlainen uuni pronssivalua varten, elleivät sitten sattuneet törmäämään johonkin pronssinvalajan pajaan keskellä ei-mitään.
Pronssikäärmeen valmistusaika tuntui varmaankin tuskallisen pitkältä niistä, joiden elimistössä kiersi käärmeen myrkkyä.
Synnin myrkyn kuolettava vaikutus on Kristuksessa jo otettu pois, mutta muissa asioissa voi joskus tuntua siltä, että Jumalan vastauksia joutuu odottamaan tuskastuttavan pitkään. Onko sinulla juuri nyt jokin sellainen asia, johon kaipaat kipeästi rukousvastausta?
Niin kuin israelilaiset olivat kiertämässä Edomin maata, mekin joudumme arjessamme sellaisille kiertoreiteille, jotka eivät vastaa omia suunnitelmia. Mutta Jumala on hyvä ja hän välittää sinusta. Hän vastaa ajallaan sinunkin rukouksiisi taidollisesti valmistamillaan ratkaisuilla.
Israelilaiset vaelsivat autiomaassa pronssikaudella, ja sitä seurasi rautakausi, mutta meidän vaelluksemme päässä odottaa varsinainen kultakausi. Perillä taivaallisessa Jerusalemissa kadutkin ovat kultaa. Siellä saamme katsoa Jeesusta kasvoista kasvoihin ja iloita ikuisesti hänen seurastaan.
Tervetuloa kohta ehtoolliselle, jossa Kristus tarjoaa sinulle taivaallista mannaansa, virvoittavaa matkaevästä.
Rukoillaan. Rakas, Jumala, kiitos Kristuksesta ja siitä, että hän on murskannut kuolemallaan ja ylösnousemisellaan synnin, kuoleman ja Paholaisen vallan. Kiitos syntien sovituksesta Kristuksessa. Auta meitä vaeltamaan perille asti sinua ylistäen ja kiittäen. Kiitos että ravitset meidät päivästä päivään. Jeesuksen nimessä aamen.
Pastori Martti Haverinen 