Toinen otetaan, toinen jätetään – Matt. 24:36-44

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 17.11.2024
Valvomisen sunnuntai, 3. vuosikerta
Matt. 24: 36-44

Jeesus sanoi opetuslapsille:
”Sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä. Niin kuin kävi Nooan päivinä, niin on käyvä silloinkin, kun Ihmisen Poika tulee. Vedenpaisumuksen edellä ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin. Kukaan ei aavistanut mitään, ennen kuin tulva tuli ja vei heidät kaikki mennessään. Samoin käy, kun Ihmisen Poika tulee. Kaksi miestä on pellolla: toinen otetaan, toinen jätetään. Kaksi naista on jauhamassa viljaa: toinen otetaan, toinen jätetään.
Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, mihin aikaan yöstä varas tulee, hän valvoisi eikä antaisi murtautua taloonsa. Olkaa siis tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.”

Johdanto

Öljymäellä opetuslapset kysyivät Jeesukselta, että: “Sano meille, milloin se kaikki tapahtuu. Mikä on merkkinä sinun tulostasi ja tämän maailman lopusta?” (Matt. 24:3) Jeesus alkoi sitten opettaa, ja tässä Matteuksen evankeliumissa hän opettaa lopunajoista parin luvun verran. Äsken luettu evankeliumiteksti on lyhyt katkelma siitä.

Mutta kun hän puhuu ottamisesta ja jättämisestä, mistä hän puhuu? “Kaksi miestä on pellolla: toinen otetaan, toinen jätetään. Kaksi naista on jauhamassa viljaa: toinen otetaan, toinen jätetään.” (Matt. 24:40-41) Toinen otetaan, toinen jätetään.

Ja vähän aiemmin Jeesus sanoo, että: “Suuren torven soidessa hän lähettää enkelinsä neljälle ilmansuunnalle kokoamaan kaikkialta, maan kaikista ääristä ne, jotka hän on valinnut.” (Matt. 24:31)

Kristittyjen keskuudessa vallitsee erilaisia näkemyksiä ja opetuksia siitä, että loppuuko tämä maailmanaika kertaheitolla viimeiseen tuomioon silloin, kun Jeesus tulee takaisin, vai tuleeko ennen viimeistä tuomiota vielä sellainen ylöstempaaminen, suuri ahdistuksen aika ja tuhatvuotinen valtakunta, joista tyypillisesti vapaissa suunnissa opetetaan.

Kysymys on eri raamatunkohtineen laaja, mutta katsotaan nyt tässä kolmea asiaa 1) ylöstempaamista, 2) totaalista tuhoa ja 3) kestävää turvaa.

1) Ylöstempaaminen

Ajatusta ylöstempaamisesta perustellaan ensisijaisesti Paavalin teksteillä, mutta on toki oma kysymyksensä, mitä hän sillä oikeastaan tarkoitti. Ensimmäisessä kirjeessään tessalonikalaisille hän kirjoitti näin:

“13 Tahdomme, veljet, teidän olevan selvillä siitä, mitä tapahtuu kuoleman uneen nukkuville, jotta ette surisi niin kuin nuo toiset, joilla ei ole toivoa. 14 Jos kerran Jeesus on kuollut ja noussut kuolleista, niin kuin me uskomme, silloin Jumala myös on Jeesuksen tullessa tuova poisnukkuneet elämään yhdessä hänen kanssaan. 15 Ilmoitamme teille, mitä Herra on sanonut: Me elossa olevat, jotka saamme jäädä tänne siihen asti kun Herra tulee, emme ehdi poisnukkuneiden edelle. 16 Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina. 17 Meidät, jotka olemme vielä elossa ja täällä jäljellä, temmataan sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan. Näin saamme olla aina Herran kanssa.” (1. Tess. 4:13-17)

Näillä sanoillaan Paavali vastaa varsinaisesti siis sellaiseen kristikunnan alkuaikojen seurakuntalaisten ihan relevanttiin kysymykseen, että mitä käy niille uskoville, jotka ehtivät kuolla, ennen kuin Jeesus palaa takaisin. Jos uskova ehtii kuolla ennen Jeesuksen paluuta, jääkö hän sitten pysyvästi kuolleeksi?

No, Paavali vastaa, että kun Jeesus saapuu, niin ne, jotka ovat kuolleet uskovina, nousevat kuolleista, ja myös elossa olevat uskovat saavat kohdata Kristuksen yläilmoissa. Eli se fokus on puhua kuolleiden ylösnousemuksesta.

Mutta puhuuko Paavali tässä siitä, että tuota tempaamista seuraisi maanpäällinen näkyvä tuhatvuotinen valtakunnan aika? Ei puhu.

Kun pian Ensimmäisen tessalonikalaiskirjeen jälkeen Paavali lähetti Toisen kirjeensä tessalonikalaisille, siinä hän kuvaa juurikin sitä, että silloin kun Herra saapuu, kyse on tuomiopäivästä. Siellä Paavali kirjoittaa:

“6 Jumala on oikeudenmukainen: hän antaa teidän ahdistajienne joutua ahdinkoon, 7 mutta ahdistetut – niin teidät kuin meidätkin – hän päästää siitä, kun Herra Jeesus väkevien enkeleittensä kanssa ilmestyy taivaasta 8 tulenlieskojen keskellä ja rankaisee niitä, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä suostu olemaan kuuliaisia Herramme Jeesuksen evankeliumille. 9 Heidän rangaistuksenaan on ikuinen kadotus, ero Herrasta ja hänen voimansa kirkkaudesta, 10 kun hän tuona päivänä saapuu ottamaan vastaan pyhiensä kunnioituksen ja kaikkien uskovien ylistyksen.” (2. Tess. 1:6-10)

Eli Herran paluun päivänä tuomitaan ne, jotka Herraa vastustavat.

2) Totaalinen tuho

Kun Jeesus puhuu tämän päivän tekstikatkelmassa Ihmisen Pojan tulemisesta, eli siitä hetkestä, kun hän itse kerran palaa takaisin tähän maailmaan, hän ottaa esimerkiksi vedenpaisumuksen:

“Niin kuin kävi Nooan päivinä, niin on käyvä silloinkin, kun Ihmisen Poika tulee. Vedenpaisumuksen edellä ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin. Kukaan ei aavistanut mitään, ennen kuin tulva tuli ja vei heidät kaikki mennessään. Samoin käy, kun Ihmisen Poika tulee.” (Matt. 24:37-39)

Tämän Matteuksen evankeliumin kohdan rinnakkaiskohdassa, Luukkaan evankeliumin luvussa 17, jossa Jeesus niin ikään vertaa Ihmisen Pojan takaisin tulemista Nooan aikojen tapahtumiin, Nooan arkin jälkeen hän puhuu myös Sodoman kaupungin tuhosta:

“On oleva niin kuin oli Lootin päivinä. Ihmiset söivät ja joivat, ostivat ja myivät, istuttivat ja rakensivat. Mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, taivaasta satoi tulta ja tulikiveä, ja se tuhosi heidät kaikki. Samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy.” (Luuk. 17:28-30)

Eli niin kuin Nooan aikana vedenpaisumus tuhosi ne, jotka eivät olleet Nooan kanssa arkissa, paljon myöhemmin taivaasta satanut tuli ja tulikivi tuhosi ne, jotka eivät Lootin tavoin lähteneet pakoon Sodoman rappiollisesta kaupungista.

Vedenpaisumus ja Sodoman tuho olivat totaalisia. Jumala kyllä säästi Nooan ja hänen perheensä sekä Lootin ja hänen tyttärensä, mutta ei noissa kertomuksissa ketään muuta jäänyt jäljelle. Vesimassat ja tuli tuhosivat jumalattomat. Toinen otetaan, toinen jätetään. Siihen asti oli syöty ja juotu, ja vietetty hääjuhlia, mutta ei se elämä enää sen jälkeen jatkunut niin kuin ennenkin.

Kun Jeesus jatkaa opetuslapsilleen opetusta omasta paluustaan ja maailmanlopusta, hän ottaa esimerkiksi hyvän ja huonon palvelijan. Heidän isäntänsä palatessa huono palvelija tuomitaan “paikkaan, jossa teeskentelijät ovat”. “Siellä itketään ja kiristellään hampaita.” (Matt. 24:51)

Ja Matteuksen evankeliumin seuraava luku 25 jatkaa tätä teemaa, ja vyöryttää eteen Jeesuksen esittämät kertomukset kymmenestä morsiusneidosta, joista viisi on viisasta ja viisi tyhmää – ne yöllä ulos jäävät – sekä talenttivertauksen, jossa kelvoton heitetään ulos pimeyteen. Ja taas: “Siellä itketään ja kiristellään hampaita.” (Matt. 25:30)

Tuo Matteuksen evankeliumin luku 25 päättyy Jeesuksen kuvaukseen viimeisestä tuomiosta tekstissä, joka yleensä luetaan kirkkovuoden päättävän tuomiosunnuntain evankeliumitekstinä. Ensi sunnuntaina vietetään siis tuomiosunnuntaita ja luemme tuon tekstin, ellei sitten Auvisen Ville saarnaa vaihtoehtoisesta evankeliumitekstistä tai muusta tekstistä.

Se alkaa jylhästi: “Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista.” (Matt. 25:31-32)

Eli kun Jeesus puhuu omasta paluustaan ja tämän maailman lopusta, ei siitä millään saa sellaista ajatusta, että se olisi vain jokin välivaihe ennen maanpäällisen, näkyvän tuhatvuotisen valtakunnan alkamista.

Kun Jeesus puhuu lopun ajoista, hän ohjaa omiaan ennen kaikkea kestämään vainoa loppuun asti. (Matt. 24:9-14)

Kun Jeesus palaa takaisin, se on viimeisen tuomion päivä. Det är slut nu. Game over. Se on tuomion päivä. Toinen otetaan ja toinen jätetään. Tuomiopäivänä Jeesuksen omat ovat turvassa siltä tuomiolta, joka kohtaa ne, jotka Herraa vastustavat.

Se, mitä vahvaa symbolista kieltä käyttävä Ilmestyskirja sitten puhuu lyhyesti tuhatvuotisesta valtakunnasta, jolloin marttyyrien sielut hallitsevat yhdessä Kristuksen kanssa (Ilm. 20:1-6), ymmärretään eri kirkkokunnissa eri tavoin.

Muinoin jotkut kirkkoisistä odottivat maanpäällistä tuhatvuotista valtakuntaa. Nykyään eniten näkyvyyttä saa dispensationalistinen premillenialistinen julistus, joka opettaa uskovien ylöstempaamista ja siitä seuraavasta tuhatvuotisesta valtakunnasta. Sellainen opetus alkoi levitä 1800-luvulla vaikuttaneen brittiläisen John Nelson Darbyn (1800-1882) myötä, aluksi anglosaksisissa maissa.

Vanhat kirkkokunnat ovat perinteisesti amillenialistisia. Sen mukaisesti Vanhan testamentin profetiat messiaanisesta valtakunnasta ja Ilmestyskirjan puhe tuhatvuotisesta valtakunnasta toteutuu Kristuksen maailmanlaajuisessa Kirkossa, jonka hän tuli perustamaan.

Eli tuhatvuotinen valtakunta tarkoittaa siis Kirkon aikaa, joka alkoi Kristuksesta ja päättyy Kristuksen paluuseen. Se on näkymätön valtakunta, kuten Jeesus sanoi fariseuksille, kun nämä kysyivät “milloin Jumalan valtakunta tulee”, että: “Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: ‘Se on täällä’, tai: ‘Se on tuolla.’ Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.” (Luuk. 17:20-21) Teidän keskellänne voidaan kääntää myös “sisäisesti teissä”.

Kirkon varhaisvaiheissa muotoutuneiden, kristikunnan yhteisissä, ekumeenisissa uskontunnustuksissa ei puhuta ylöstempaamisesta ja sitä seuraavasta tuhatvuotisesta valtakunnasta sellaisena välivaiheena, jonka jälkeen vasta seuraisi viimeinen tuomio.

Esimerkiksi Apostolisen uskontunnustuksen mukaan me lausumme Jeesuksesta Kristuksesta, joka “istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella”, että hän “on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita”.

Ja Nikean uskontunnustuksen mukaisesti me puolestaan lausumme yhtä suoraviivaisesti, että Jeesus Kristus “istuu Isän oikealla puolella ja on kirkkaudessa tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita ja jonka valtakunnalla ei ole loppua”. Myös se kolmas eli Athanasioksen uskontunnustus toteaa asian samaan tapaan.

3) Kestävä turva

Mutta sen, miten asiat lopulta menevät, me näemme sitten kun Jeesus palaa. Siksi se kaikkein tärkein asia, mitä Jeesus ja Raamattu opettaa lopun ajoista, on se, mitä valopylväisiin kiinnitetyissä klassikko-julisteissa kysytään: “Jeesus tulee, oletko valmis?”

Kun Jeesus opettaa omasta paluustaan ja maailmanlopusta, hän haluaa sillä herätellä myös sinua. Koska sinä päivänä, kun “toinen otetaan, toinen jätetään”, hän haluaa ottaa sinutkin mukaansa. Jeesus ei halua sinun joutuvan hukkaan tämän katoavan maailman mukana, vaan hän haluaa myös sinun olevan valmis hänen tuloonsa.

Täällä meillä Suomessa talvi tuppaa yllättämään autoilijat. Kun tuhotulva (1. Moos. 9:15) yllätti Nooan aikalaiset, niiden vesimassojen keskellä eivät minkäänlaiset renkaat, edes uimarenkaat olisi auttaneet. Vain arkki oli se väline, jossa Jumala mahdollisti pelastuksen.

Me pelastumme pyhän Jumalan vihalta kaikkea syntiä kohtaan, vain menemällä sisälle arkkiin.

Apostoli Pietari puhuu tuohon arkkiin viitaten, että: “Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton.” Eli kasteessa sinut on otettu Kristuksen suojaan, ja Jeesus Kristus on se ainoa turva, jossa me pelastumme.

Vain Kristuksen varassa myös sinä kestät viimeisellä tuomiolla ja pääset elämään ikuisesti Jumalan luona. Tärkeintä siis on se, että juuri saat uskossa turvata häneen. “Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä.” (2. Kor. 6:2)

Jos sinua ei vielä ole kastettu tai jos Jeesus ei ole sinulle tuttu, on hienoa, että olet täällä. Voimme vaikka yhdessä aloittaa tutustumisen häneen. Kristuksessa sinäkin saat nyt jo uskoa syntisi anteeksi.

Vaikka Jeesus opetti, että monia ikäviä asioita tapahtuu ennen hänen paluutaan, meidän ei tarvitse pelätä. Jeesuksella on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. (Matt. 28:18) Kristuksen suojassa sinä olet parhaimmassa turvassa.

Rukoillaan. Kiitos, rakas Jeesus, että tulit ihmiseksi tähän maailmaan ja kärsit ristillä meidän syntiemme rangaistuksen. Kiitos, että sinun veressäsi on meidän syntiemme anteeksianto ja saamme olla puhtaat. Auta meitä valvomaan loppuun asti, olemaan valmiit kuolemamme hetkeen tai siihen, kun saavut kunniassasi. Kiitos, että sinulla on kaikki valta, mitä tässä maailmassa vielä tapahtuukaan. Jeesuksen nimessä aamen.