Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 15.12.2024
3. adventtisunnuntai, 1. vuosikerta
Matt. 11: 2-10
Kun Johannes vankilassa kuuli Kristuksen teoista, hän lähetti opetuslapsensa kysymään: ”Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?” Jeesus vastasi heille: ”Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette:
Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät,
spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat,
kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma.
Autuas se, joka ei minua torju.”
Heidän mentyään Jeesus alkoi puhua ihmisille Johanneksesta:
”Mitä te lähditte autiomaahan katsomaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa? Vai mitä odotitte näkevänne? Kenties hienosti pukeutuneen miehen? Kuninkaanlinnoista te niitä löydätte, jotka hienostelevat vaatteillaan! Mitä te sitten odotitte näkevänne? Profeetanko? Aivan oikein, ja minä sanon teille, että hän on enemmänkin kuin profeetta. Hän on se, josta on kirjoitettu:
– Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi,
hän raivaa sinulle tien.”
Johdanto
Kun yläasteikäisenä ja lukiolaisena lähdin vappuaattoisin koulusta kotiin, bussipysäkillä iski yleensä sellainen musertava ajatus, että kaikki muut ovat menossa Esplanadille Mantan lakitukseen, ja itse sitä on totaalisen yksin. Tuntui siltä kuin Espan puisto on maailman napa, painovoiman keskus, joka vetää kaikki puoleensa, varsinkin iloiset ihmiset, ja itse sitä on kuin yksin jossain kapselissa maata kiertävällä radalla.
Se oli siis sellainen fear of missing out eli FOMO -tyyppinen tilanne, vaikka tuota käsitettä ei silloin vielä ollut keksittykään. Fear of missing out on sitä, että pelkää jäävänsä paitsi jostain tärkeästä.
Katsotaan tänään 1) olennaista kysymystä, 2) skandalonia, 3) edelläkävijää ja seuraajaa.
1) Olennainen kysymys
Miltä tuntuisi ajatus siitä, että olisit elänyt samaan aikaan Jeesuksen kanssa? Että olisit nähnyt hänet omin silmin, olisit kuunnellut hänen puhuvan ja olisit nähnyt hänen tekevän niitä ihmeitä, joista Raamatussa kerrotaan? Tekisikö mieli seurata Jeesusta sinne, minne hän menisikään?
Miltä tuntuisi ajatus siitä, että olisit elänyt samaan aikaan Jeesuksen kanssa, mutta olisit aina esimerkiksi kilometrin etäisyydellä eri paikassa? Siis että olisit Jeesuksen aikalainen, mutta et vain pääsisi näkemään häntä.
Johannes Kastaja, viimeinen vanhan liiton profeetta, oli kastanut Jeesuksen. Hän oli se, joka raivasi tietä Herralle, joka ilmoitti Herran saapumisesta. (Joh. 1:26-30)
Mutta sitten Johannes Kastaja joutui lukkojen taakse, eikä päässyt näkemään Jeesuksen suuria tunnustekoja. Tämän päivän teksti on Matteuksen evankeliumin luvusta 11 ja Johannes Kastajan vangitsemisesta kerrottiin jo luvussa 4.
Jos some-fiidit olisivat tuolloin olleet käytössä, ja Johannes Kastaja olisi voinut niitä vankilassa ajan kulukseen selata, ehkä hän olisi törmännyt ihmisten postauksissa Jeesuksen tekemiin ihmeisiin. Mutta hän sai vankilassa kuulla niistä ihmeistä.
Jonkinlaisia FOMO-tuntemuksia hänessä ehkä heräsi. Jokin ei tuntunut olevan kohdillaan, ja itse on lukitussa sellissä.
Kun Johannes Kastaja oli ollut vielä ahtaammassa paikassa, äitinsä Elisabetin kohdussa, ja neitsyt Maria tuli tätä tapaamaan, Johannes oli hypähtänyt riemusta. (Luuk. 1:44) Siis jo kohdusta alkaen Pyhä Henki osoitti Johannekselle, kenen kanssa tämä oli tekemisissä.
Mutta nyt Johannes Kastajalla oli meneillään vaikeampi jakso. Nyt hän ei hyppinyt riemusta.
Johannes Kastaja, joka oli elänyt Jumalan tahdon mukaista elämää, alkoi kuitenkin epäillä, onko hän ollut ohjaamassa ihmisiä oikean miehen luo. Kun Johannes Kastaja vankilassa kuuli Jeesuksen teoista, hän lähetti omat opetuslapsensa kysymään Jeesukselta: “Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?” (Matt. 11:3)
Onko Jeesus todella se, joka on lähetetty julistamaan myös “vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista”? (Jes. 61:1)
Minkälainen on sinun tilanteesi? Oletko joskus hyppinyt riemusta kohdattuasi Jeesuksen, mutta mietityttääkö nyt, että onko hän sittenkään kaikkivaltias Jumala? Onko hän se, joka auttaa sinun elämäsi kipupisteissä, vai onko hän vain tyhjäksi osoittautuva arpa? Pitääkö sinun jatkaa ratkaisevan avun etsimistä jostain muualta?
Onko sinulla FOMO Jeesuksen suhteen niin, että muilla tuntuu olevan huikeita hetkiä Jeesuksen seurassa samalla, kun sinä tunnut viruvan jossain ulkopuolelta lukitussa tilassa niin, että elämässä ei ole avoimia suuntia, on vain kylmää ja pimeää?
Mikä on sinun kysymyksesi Jeesukselle?
2) Skandalon
Johannes Kastaja lähetti Jeesukselle siis kysymyksen: “Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?” (Matt. 11:3)
Jeesus pisti hänelle paluupostia ja teki siihen poimintoja Jesajan kirjasta: “Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma.” (Matt. 11:5)
Jeesus oli julistanut ilosanomaa jo hyvän aikaa. (Matt. 4:17,23, Jes. 61:1) Hän oli parantanut tauteja ja vaivoja, halvaantuneetkin ja spitaalisen hän oli parantanut, ja hän oli ajanut pois pahoja henkiä. (Matt. 4:23-24, 8:2-3) Sokeat hän oli tehnyt näkeviksi. (Matt. 9:27-30, Jes. 29:18, 35:5-6) Ja kuolleen tytön hän oli herättänyt eloon. (Matt. 9:18,25, Jes. 26:19)
Jesajan kirjassa puhutaan kyllä myös siitä, että Herran Henki on lähettänyt Voidellun “julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista”. (Jes. 61:1) Sitä kohtaa Jeesus ei kuitenkaan siteerannut Johannes Kastajalle.
Miten siis Johannes Kastaja otti Jeesuksen viestin vastaan? Oliko pettymys musertava?
Eikö Jeesus tullutkaan tähän maailmaan tuomaan oikeutta kärsiville Herran palvelijoille, tuomitsemaan sellaisia väärintekijöitä kuin esimerkiksi neljännesruhtinas Herodes Antipaan, joka oli vanginnut Johanneksen? (Matt. 14:3) Eikö Jeesus ollutkaan lähetetty hävittämään sortajia ja pilkkaajia, repimään väärintekijät juurineen maasta? (Jes. 29:18-20)
Jeesus päätti viestinsä Johannes Kastajalle sanoihin: “Autuas se, joka ei minua torju.” (Matt. 11:6) Autuas eli siunattu tai onnellinen tai onniteltava on se, joka ei torju Jeesusta.
Tuo verbi, joka on suomennettu torjumisena, pohjautuu kreikan sanaan skandalon (σκάνδαλον). Skandalon tarkoittaa muun muassa loukkausta tai kompastuskiveä.
Onko Jeesus sinulle kulmakivi, jonka varaan olet rakentanut koko elämäsi? Vai onko hän sinulle ennemminkin kompastuskivi, jonka opetuksia kuunnellessa pasmasi menevät sekaisin? Loukkaavatko sinua Jeesuksen puheet vaikkapa siitä, mikä on oikein ja mikä väärin, ja että kerran kaikki ihmiset kootaan hänen eteensä tuomiolle? Tai tuntuuko siltä, että Jeesus ei täytä niitä odotuksia ja toiveita, joita sinulla on?
“Autuas se, joka ei minua torju.”
3) Edelläkävijä ja seuraaja
Kun viestinviejät lähtivät kertomaan Johannes Kastajalle sen, mitä Jeesus oli vastannut, Jeesus alkoi puhua Johannes Kastajasta ihmisille. Hän sanoi, että Johannes Kastaja oli Jeesusta edelle lähetetty tien raivaaja.
Ja sitten, tämän päivän tekstiä seuraavassa jakeessa Jeesus sanoo erikoisesti: “Totisesti: yksikään naisesta syntynyt ei ole ollut Johannes Kastajaa suurempi, mutta kaikkein vähäisin, joka on taivasten valtakunnassa, on suurempi kuin hän.” (Matt. 11:11)
Johannes Kastaja toimi “Herran edelläkävijänä Elian hengessä ja voimassa” (Luuk. 1:17), Jumalan suurena palvelijana Jumalan voimassa kuten merkittävä profeetta Elia satoja vuosia aiemmin. Johannes Kastajalla oli suuri tehtävä, olla valmistamassa tietä Messiaalle. Jumala oli antanut hänellä ihmeelliseksi tehtäväksi kuuluttaa Jumalan valtakunnan tuloa ja kastaa Jeesus ristin tielle kohti kärsimystä.
Herodes Antipas surmautti vangitun Johannes Kastajan, eikä Johannes ehtinyt viimeisenä vanhan liiton profeettana nähdä, että Jumalan Karitsa, Kristus, otti pois maailman synnin kuolemalla ristillä ja nousemalla sitten kuolleista.
Jeesus sanoo Johannes Kastajasta, että “kaikkein vähäisin, joka on taivasten valtakunnassa, on suurempi kuin hän”.
Johannes Kastaja kyllä itse piti itseään arvottomana edes avaamaan Jeesuksen kenkien nauhoja. (Joh. 1:27) Itsessämme emme ole mitään ihmeellisiä, mutta meidän suuruutemme perustuu juuri tuohon Kristuksen ristintyöhön.
“Kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma.” (Matt. 11:5) Me syntiset ihmiset emme lähtökohtaisesti ole mitään muuta kuin hengellisesti rutiköyhiä ja hengellisesti kuolleita. Eikä meillä ole mitään muuta mahdollisuutta nousta taivaalliseen kirkkauteen kuin Kristuksen veressä puhtaaksi pestyinä.
Siellä, perillä taivaassa, ei ole FOMOA, fear of missing out, sillä se on koko tämän maailmankaikkeuden juhlinnan keskus, paljon isompi ja onnellisempi paikka kuin Esplanadi vappuna. Mutta ne, jotka torjuvat Jeesuksen, jäävät sen ulkopuolelle ikuiseen kadotukseen, jossa itketään ja kiristellään hampaita.
Evankeliumi Jeesuksen pelastustyöstä ja syntien anteeksiantamisesta on juuri se ihmeellinen lahja, joka vie sinut ja minut kerran taivaan ihanuuteen. Kaikkein merkittävintä on siis, että ottaa uskossa vastaan sen pelastuksen, mitä Jumala tarjoaa meille Jeesuksessa.
Jeesus sanoo: “Autuas se, joka ei minua torju.” Kristukseen turvaten saat uskoa kaikki syntisi anteeksi.
Johannes Kastaja oli Jeesuksen edelläkulkija, ja me saamme olla Jeesuksen seuraajia. Hänen seuraajinaan meilläkin on tärkeä tehtävä. Jeesus on lähettänyt meidät kutsumaan ihmisiä hänen valtakuntaansa.
Jeesus kiersi siis hengästyttävää tahtia kaupungeissa ja kylissä julistamassa ilosanomaa taivasten valtakunnasta, kohtaamassa ihmisiä ja parantamassa sairaita. (Matt. 9:35) Ihmisjoukkoja nähdessään Jeesus sanoi opetuslapsilleen: “Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen.” (Matt. 9:37-38)
Voisitko sinä olla tällainen rukoilija, kannustaja, taloudellinen tukija? Tai voisitko sinä olla sellainen rukousvastaus, jonka Jumala lähettää korjaamaan satoaan?
Vaikka olisit tässä elämässä paikallesi sidottu tai jopa ihan konkreettisesti vankilassa niin kuin Johannes Kastaja, sinäkin voit vastata tuohon Jeesuksen antamaan rukoushaasteeseen. Ehkä se synkkä jakso sinun elämässäsi on tarpeen, että voit puolestasi olla julistamassa samanlaisessa tilanteessa oleville “vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista” (Jes. 61:1) Kristuksessa. Kristuksessa Jumala toi ikuisen vapauden meille synnin, kuoleman ja Paholaisen kahlitsemille.
Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, että lähetit Kristuksen tähän maailmaan lunastamaan meidän sinulle kuuluviksi. Kiitos, että Kristuksen tähden emme koskaan ole syrjässä, vaan saamme viettää ikuisuuden sinun, kaikkivaltiaan Jumalan, seurassa. Auta meitä yhdessä viemään päätökseen kaste- ja lähetyskäskysi. Jeesuksen nimessä aamen.
Pastori Martti Haverinen 