Kirouksen syöminen, siunauksen syöminen – Luuk. 22:14-22

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 17.4.2025
Kiirastorstai, 1. vuosikerta
Luuk. 22: 14-22

Kun hetki koitti, Jeesus kävi aterialle yhdessä apostolien kanssa. Hän sanoi heille: ”Hartaasti olen halunnut syödä tämän pääsiäisaterian teidän kanssanne ennen kärsimystäni. Sillä minä sanon teille: enää en syö pääsiäisateriaa, ennen kuin se saa täyttymyksensä Jumalan valtakunnassa.” Hän otti käsiinsä maljan, kiitti Jumalaa ja sanoi: ”Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne. Minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia, ennen kuin Jumalan valtakunta on tullut.”
Sitten hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Aterian jälkeen hän samalla tavoin otti maljan ja sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne. Mutta tälle samalle pöydälle ojentaa yhdessä minun kanssani kätensä myös minun kavaltajani. Ihmisen Poika lähtee täältä juuri niin kuin hänen on määrä lähteä, mutta voi sitä, josta tulee hänen kavaltajansa!”

***

Kun ihminen oli paratiisissa ja söi siitä puusta, josta Jumala oli kieltänyt syömästä, hän söi itselleen kirouksen, ja ihmisestä tuli kuoleman alainen. (1. Moos. 2:16-17)

Syntiinlankeemuksen jälkeen Jumala sanoi miehelle, Aadamille: “Koska teit niin kuin vaimosi sanoi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua syömästä, niin olkoon maa [adama] sinun takiasi kirottu. Kovalla työllä sinun on hankittava siitä elantosi niin kauan kuin elät. Maa kasvaa sinulle orjantappuraa ja ohdaketta, mutta sen kasveista joudut ottamaan ravintosi. Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinut on otettu. Maan tomua sinä olet, maan tomuun sinä palaat.” (1. Moos. 3:17-19)

Syntiinlankeemuksen myötä maasta tuli siis kirottu, ja ihminen oli saava siitä leivän vain suurella vaivalla, otsa hiessä. Seuraavassa sukupolvessa kävi vielä kurjemmin.

Kun maanviljelijä Kain tappoi veljensä Abelin, lammaspaimenen, ja Kain vuodatti veljensä veren maahan, maa ei enää ruokkisi häntä. Herra sanoi Kainille: “Mitä oletkaan tehnyt! Etkö kuule, kuinka veljesi [eli Abelin] veri huutaa minulle maasta? Nyt olet kirottu etkä voi jäädä tänne, sillä tämän maan [adama] oli avattava suunsa ja otettava vastaan veljesi veri [dam], jonka sinä vuodatit. Kun koetat viljellä maata, se ei enää ruoki sinua, vaan sinun on harhailtava kodittomana ja pakolaisena maan päällä.”” (1. Moos. 4:10-12)

Maa, adama, ihminen, adam, ja veri, dam, kietoutuvat siis erikoisella tavalla yhteen.

Kuolema ja kirous kohtasivat ihmistä ja maata synnin tähden, mutta Jeesus oli se, jonka veri muuttaisi tilanteen. Hän oli se, joka teki kaikista raskaimman työn, otsa hiessä, orjantappuroiden keskellä, ruokkiakseen meidät. Jo Getsemanessa “suuressa tuskassaan Jeesus rukoili yhä kiihkeämmin, niin että hänen hikensä vuoti maahan veripisaroiden tavoin.” (Luuk. 22:44)

Jeesus Kristus on orjantappuralla kruunattu elämän leipä.

Niin kuin ihminen ei voi elää ilman ravintoa, ei kukaan voi elää hengellisesti ilman Kristusta, elämän leipää. Jeesus sanoi: “Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö.” (Joh. 6:57)

Ilman Jeesusta ihminen on syntiensä tähden kadotuksen alainen. Jeesus tuli tähän kirouksen alaiseen maailmaan meille ravinnoksi, siunaukseksi ja elämäksi.

Roomalainen satiirikko ja runoilija Juvenalis tuumasi Rooman kaupungin osalta, että jos yöllä lähtee aterioimaan ilman, että tekee testamentin, on välinpitämätön niille öisille vaaroille, jotka johtavat kuolemaan. Pimeillä kujilla avoimet ikkunat seuraavat ohikulkijoiden liikkeitä, ja ehkä parhainta mitä voi käydä, on Juvenaliksen mukaan se, jos joku tyhjentää avoimesta ikkunasta ruukkunsa, ehkä yöastiansa, tuollaisen uhkarohkean ohikulkijan päälle.

Omalla myöhäisellä ateriallaan, ennen kuin lähti Jerusalemin yöhön, ulos pimeään ja sen vaaroihin, Jeesus teki testamentin. Hän sanoi: “Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne.” (Luuk. 22:20) Heprealaiskirje puhuu liitosta testamenttina. (Hepr. 9:16)

Ja Heprealaiskirje opettaa: “Testamenttihan astuu voimaan vasta sen tekijän kuoltua; tekijänsä eläessä sitä ei voida koskaan panna täytäntöön. Siksi ei ensimmäistäkään liittoa voitu vahvistaa ilman verta.” (Hepr. 9:17-18)

Vaikka Jeesus kuoli puolestamme, hänen verensä ei huuda kostoa niin kuin Abelin veri. (Hepr. 12:24) Jeesuksen veri on vuodatettu meidän syntiemme anteeksiantamiseksi (Matt. 26:28), hän on koko maailman syntien sovittaja (1. Joh. 2:2).

Kaikki se sonta ja saasta, jolla olemme itsemme ja tämän maan tahranneet, kaadettiin pyhän ja puhtaan Jeesuksen päälle. Niinpä Jumalan viha kaikkea syntiämme kohtaan osui Golgatalle Jeesukseen, meidän sijastamme. Jeesus Kristus hankki kuolemallaan ja ylösnousemisellaan syntien anteeksiantamuksen koko maailmalle

Jeesus rakastaa myös sinua niin paljon, että hän antoi oman ruumiinsa pelastaakseen myös sinut ikuisesta kirouksesta ja kadotuksesta. Kristus on hankkinut ruhjotulla ruumiillaan ja vuodatetulla verellään myös sinulle siunauksen ja ikuisen elämän.

Miten siis sinäkin pääset osalliseksi tuosta siunauksesta ja elämästä?

Syntien anteeksiantamus ja pelastus lahjoitetaan myös sinulle Jumalan sanan ja sakramenttien välityksellä. Julistettu Jumalan sana on kuultua sanaa (verbum audibile). Ja “kun sana liittyy aineeseen, syntyy sakramentti”. (Iso katekismus) Sakramentit, siis kaste ja ehtoollinen, ovat näkyvää sanaa (verbum visibile).

Kun Jeesus asetti ehtoollisen, leivän ottaessaan hän sanoi: “Tämä on minun ruumiini.” (Luuk. 22:19) Ja maljan kohdalla hän sanoi: “Tämä on minun vereni.” (Matt. 26:28) Jumalan Sana, Jeesus Kristus, on siis itse todellisesti läsnä kasteessa ja ehtoollisessa, ja ehtoollisleivässä ja -viinissä me nautimme Kristuksen todellisen ruumiin ja veren.

Jeesuksen asettama ehtoollinen on siis mitä suurin lahja meille syntisille, myös sinulle. Ja sen lahjan me otamme vastaan uskon kautta. Paratiisissa Jumalan tahdon vastainen epäuskon mukainen syöminen tuotti ihmiselle kirouksen. Mutta kun uskossa tartumme siihen, mitä Jumala tarjoaa meille ehtoollisessa, siinä me saamme siunauksen Kristuksessa.

Ehkä se hetki paratiisissa tuli nopeasti vastaan. Ja varmaankin se historiallinen ehtoollishetki myös alkoi ja loppui nopeasti.

Mutta Jeesus ja opetuslapset söivät tuon ateriansa Jerusalemissa tilassa, jota Jeesus kutsui yläkerran suureksi huoneeksi. (Luuk. 22:11) Sinutkin Kristus on kutsunut yläkerran suureen huoneeseen, taivaalliseen Jerusalemiin. Siellä saamme syödä elämän puusta ikuisesti yhdessä kaikkien muiden kanssa ja kiittää Karitsaa, joka meidät ravitsi ja toi perille.

Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, että Pojassasi Jeesuksessa Kristuksessa meillä on ikuinen siunaus ja elämä. Kiitos, että hän kantoi ristillä meille kuuluvan rangaistuksen. Kiitos ehtoollisen lahjasta, jossa saamme nauttia Kristuksen ruumiin ja veren syntiemme anteeksisaamiseksi. Jeesuksen nimessä aamen.