Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 20.4.2025
Pääsiäispäivä, pääsiäisyön teksti, kaikki vuosikerrat
1. Moos. 8: 1-12, 18-22
Jumala ei unohtanut Nooaa eikä villieläimiä ja karjaeläimiä, jotka olivat arkissa hänen mukanaan, vaan pani tuulen puhaltamaan maan yli, ja vedet lakkasivat nousemasta. Syvyyden lähteet ja taivaan ikkunat sulkeutuivat, ja sade taukosi. Vedet väistyivät väistymistään maan päältä, ja sadanviidenkymmenen päivän kuluttua vedet olivat alentuneet niin paljon, että arkki pysähtyi seitsemännen kuun seitsemäntenätoista päivänä Araratin vuoristoon. Vedet vähenivät vähenemistään kymmenenteen kuuhun saakka, ja kymmenennen kuun ensimmäisenä päivänä tulivat vuorten huiput näkyviin.
Kun vielä neljäkymmentä päivää oli kulunut, Nooa avasi arkin ikkunaluukun, jonka hän oli tehnyt, ja päästi lentoon korpin. Se lähti ja lenteli edestakaisin, kunnes vedet olivat kuivuneet maan päältä. Sitten hän lähetti luotaan kyyhkysen saadakseen tietää, joko maa oli tullut esiin veden alta, mutta se ei löytänyt jalansijaa, mihin jäädä levähtämään, vaan palasi hänen luokseen arkkiin, sillä vesi peitti yhä koko maan pinnan. Ja hän ojensi kätensä ja otti kyyhkysen luokseen arkkiin. Hän odotti vielä seitsemän päivää ja lähetti kyyhkysen uudelleen arkista. Kun kyyhkynen illansuussa palasi hänen luokseen, sillä oli nokassaan tuore oliivipuun lehti. Siitä Nooa ymmärsi, että vedet olivat käyneet vähiin maan päällä. Hän odotti silti seitsemän päivää lisää ja päästi kyyhkysen jälleen lentoon, eikä se enää palannut hänen luokseen.
Niin Nooa lähti poikiensa, vaimonsa ja poikiensa vaimojen kanssa ulos, ja kaikki eläimet, kaikki pikkueläimet, linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat, lähtivät suvuittain arkista.
Sitten Nooa rakensi alttarin Herralle, otti kaikkia uhrikelpoisia karjaeläimiä ja uhrikelpoisia lintuja ja uhrasi ne polttouhrina alttarilla. Ja kun Herra tunsi uhrisavun tuoksun, hän sanoi mielessään: ”Minä en enää koskaan kiroa maata ihmisen tähden, vaikka ihmisen ajatukset ja teot ovat pahat nuoruudesta saakka, enää en hävitä kaikkea elävää, niin kuin tein.
– Niin kauan kuin maa pysyy,
ei lakkaa kylvö eikä korjuu,
ei vilu eikä helle,
ei kesä eikä talvi,
ei päivä eikä yö.”
Johdanto
Tässä yhtenä päivänä telkkarista tuli 1990-luvun katastrofielokuvaklassikko Deep Impact. Se kertoo maapalloa lähestyvästä komeetasta, joka on Mount Everestin kokoluokkaa, ja joka uhkaa tuhota elämän maapallolta.
Vaimoni Soili kamppaili jälleen kerran itsensä kanssa siinä, että malttaisi olla hiljaa ja pyörittelemättä silmiään havaitessaan epäuskottavia juonenkäänteitä. Mieti siinä sitten olemassaolon ja yhteiskunnallisen järjestyksen haurautta, kuolemaa ja itsensä uhraamista toisten puolesta, kun toinen päivittelee draaman epäloogisuuksia siinä vieressä.
No mutta, itse elokuvaan.
Ihmiskunta lataa siinä toivonsa Messias-nimiseen avaruusalukseen, joka lähetetään matkaan räjäyttämään se komeetta pienemmiksi murusiksi. Mutta toteutus meneekin pieleen, ja Yhdysvallat alkaa kuljettaa miljoonaa valittua kansalaistaan kallioon louhittuun luolastoon, jonka nimi on Nooan arkki. Siellä he olisivat turvassa maanpäälliseltä tuholta.
Komeetasta räjäytyksen yhteydessä irronnut pienempi osa iskeytyy mereen, ja hillittömät vesimassat peittävät ja tuhoavat Yhdysvaltain itäosien kaupunkeja. Iso osa komeettaa on vielä tulossa, ja Messias-aluksen miehistö päättääkin suunnata uudelleen sitä kohti, ja räjäyttämällä itsensä se onnistuu pirstomaan komeetan vaarattomaksi. Tuhovedet lakkaavat nousemasta, ja elokuvan nuoret päähenkilöt pelastuvat vuoren huipulla.
Deep Impact -elokuva yhdistelee siis metatasolla aineksia Nooan arkista ja Jeesuksen itsensä uhraavasta pelastustyöstä.
Mutta niin myös Raamattu yhdistelee kertomusta Nooasta ja vedenpaisumuksesta Kristuksen pelastustyöhön ja ylösnousemukseen. Nooa ja kertomus vedenpaisumuksesta on kytkeytynyt Kristuksen ylösnousemuksen juhlaan pääsiäiseen erityisesti sen kautta, että pääsiäinen on vanhastaan ollut merkittävä kastamisen ajankohta. Apostoli Pietari kytkee ensimmäisessä kirjeessään yhteen Nooan arkin, Kristuksen kärsimyksen, kuoleman ja ylösnousemuksen sekä kasteen. (1. Piet. 3:18-22)
Katsotaan tänään 1) nimien viestiä, 2) Jumalalle mieluista uhria ja 3) kasteen välittämää pelastusta.
1) Nimien viesti
Raamatussa tulee vastaan erilaisia sukuluetteloita ja nimilistoja, jotka eivät välttämättä ole niitä kaikkein herkullisimpia kohtia lukea. Mutta Ensimmäisen Mooseksen kirjan viidennen luvun sukuluettelossa, jossa mainitaan ensimmäisen kerran Nooan nimi, vaikuttaa olevan erityinen viesti.
Siinä luetellaan kymmenen eri sukupolven nimeä Nooaan asti, Nooa mukaan lukien. Luku kymmenen, joka on tärkeiden lukujen 3 ja 7 summa, edustaa Raamatussa täydellistä kokonaisuutta. Esimerkiksi Egyptiä kohtasi kymmenen vitsausta, ja Jumala antoi kymmenen käskyä.
Tässä on sen sukuluettelon nimet ja niiden merkitykset, jotka eivät tosin osan kohdalla ole ihan yksiselitteisiä:
Aadam – ihminen
Set – asettaa
Enos – kuolevainen
Kenan – valitus
Mahalalel – Jumalan ylistys
Jered – laskeutuminen
Henok – opastaa
Metuselah – hänen kuolemansa vapauttaa
Lemek – epätoivoinen
Nooa – lepo, lohdutus
Tuossa sukuluettelossa noiden kymmenen sukupolven edustajien nimet voi siis lukea tämän suuntaisena viestinä: “Ihmiselle, joka on asetettu kuolevaiseksi ja valitukseen, ylistetty Jumala laskeutuu opastajaksi, ja hänen kuolemansa vapauttaa epätoivoisen lohdutukseen ja lepoon.”
Ajattelen, että edes se henkilö, joka Pyhän Hengen inspiroimana kirjasi tuon nimilistan ylös, ei varmaankaan ymmärtänyt, miten erityinen viesti noihin nimiin sisältyy. Että kerran taivaasta todellakin laskeutuisi ylistetty Jumala, jonka kuolema saattaisi meidät lepoon. Jumala on suunnitellut kaiken ihmeellisen taitavasti pienintä piirtoa myöten!
Ja tämä pätee myös sinun elämääsi. En tiedä, mitä kaikkea sinun elämäsi pitää sisällään, mutta Jumalan ihmeellinen suunnitelma on hyvä.
Mutta noista nimistä Nooan nimi merkitsee siis lepoa ja lohdutusta. Hän sai nimensä, kun Lemek sanoi: “Tämä poika on antava meille lohtua työssämme ja vaivannäössämme, kun viljelemme maata, jonka Herra on kironnut.” (1. Moos. 5:29)
Nooa oli vanhurskauden julistaja (2. Piet. 2:5), jonka julistukseen tarttumalla, Jumalan tahtoon taipumalla, jumalattomalla ihmiskunnalla olisi ollut lepo ja lohdutus. Mutta niin ei tapahtunut. Nooan aikana ihmiskunnan tila oli mennyt niin huonoksi, että Jumala päätti puuttua peliin. Turmelus vallitsi kaikkialla, ihmiset kuluttivat elämänsä pahuudessa ja väkivalta täytti maan. (1. Moos. 6:11-12)
On mielenkiintoista, että sana “väkivalta” on hepreaksi hamas. Hamas-järjestön nimi on lyhenne arabiankielisistä sanoista, jotka suomeksi tarkoittavat “islamilaista vastarintaliikettä”. Hepreaksi hamas tosiaan tarkoittaa väkivaltaa, ja sen lisäksi myös muita vähemmän mairittelevia asioita, kuten vääryyttä (1. Moos. 16:5) ja väärää todistusta (2. Moos. 23:1, 5. Moos. 19:16, Ps. 35:11).
Nooan aikana ihmisten sydämiä hallitsi siis hamas, vääryys ja väkivalta. Jumala murehti sitä niin, että hän aikoi hävittää ihmiset ja eläimet maan päältä.
2) Jumalalle mieluinen uhri
Vaikka Nooan aikana asiat olivat menneet pahasti pieleen, kaikesta väkivallasta ja vääryydestä huolimatta Jumala halusi elämän jatkuvan. Herra kiinnitti huomionsa Nooaan, joka oli Herralle mieluinen, ja “aikalaistensa joukossa ainoa oikeamielinen ja nuhteeton, ja hän vaelsi Jumalalle kuuliaisena”. (1. Moos. 6:8-9)
Jumala antoi Nooalle tehtäväksi rakentaa arkin, johon hän veisi turvaan perheensä, eläimiä ja lintuja. Ja niin tapahtui. Nooa sai arkkinsa valmiiksi, lastasi sen täyteen eläimiä ja murkinaa, ja sitten tuli tuhoava tulva, joka hyökyi yli jumalattoman ihmiskunnan.
Lukemamme saarnateksti kertoi vedenpaisumuksen päättymisestä ja siitä, että arkista lähdettyään Nooa rakensi Herralle alttarin, ja uhrasi sillä alttarilla uhrikelpoisia karjaeläimiä ja lintuja. Ja kun Herra tunsi uhrisavun tuoksun, hän lupasi, ettei “enää koskaan kiroa maata ihmisen tähden, vaikka ihmisen ajatukset ja teot ovat pahat nuoruudesta saakka”, eikä enää “hävitä kaikkea elävää”. (1. Moos. 8:21) Herralle mieluinen uhri johti lupaukseen siitä, että Herra ei tuhoaisi enää kaikkea elävää.
Paljon Nooaa myöhemmin tähän maailmaan syntyi Jeesus, joka oli Nooaakin ainutlaatuisempi tapaus. Myös Jeesus eli pahasti vinoon kasvaneen sukupolven keskellä. Hän totesi: “Tämä sukupolvi on paha sukupolvi.” (Luuk. 11:29) Jeesus oli ainoa täysin puhdas ja synnitön, ja olisi sellainen, vaikka häntä vertaisi mihin tahansa sukupolveen.
Ja jos Nooa oli Herralle mieluinen, sitä oli erityisesti Jeesus. Jeesuksen kastehetkellä, kun hän nousi vedestä, Pyhä Henki laskeutui hänen ylleen kyyhkysen kaltaisena, ja taivaasta kuului ääni: “Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt.”” (Luuk. 3:22) Mutta se mieltymys piti sisällään myös sen, että Jeesus oli Jumalan valitsema Karitsa, jonka antama uhrin tähden kadotuksen tuho ei kohtaisi ihmistä.
Kun arkissa Jumala pelasti ihmiskunnasta yhden perheen, ja antoi muun, väkivaltaisen ja vääryyttä täynnä olevan ihmiskunnan osan hukkua, Jeesuksen kohdalla hän antoi yhden hukkua, jotta kaikki ne, jotka häneen uskovat, saisivat kuulua Jumalan perheeseen.
Jumala itse tuli tähän maailmaan, jossa meidän sydämissämme vallitsee väkivalta ja vääryys. Meidän syntisten ihmisten armottomiin käsiimme Jeesus kuoli.
Mutta kun Kristus kärsi ja kuoli, siinä toteutuikin Jumalan suunnitelma, joka oli olemassa jo ennen maailman luomista. (Ef. 1:4) Kristus kantoikin ristillä rangaistuksen, joka olisi kuulunut meille.
Apostoli Pietari vetosi kerran puheessaan: “Antakaa pelastaa itsenne, ettette hukkuisi tämän kieroutuneen sukupolven mukana.” (Ap.t. 2:40) Anna siis sinäkin Jumalan pelastaa itsesi, ettet hukkuisi jumalattoman sukupolven myötä kadotukseen.
Miten hän sen tekee?
3) Kasteen välittämä pelastus
Jeesus kuoli ristillä hyvin brutaalilla tavalla, mutta hän ei jäänyt kuoleman valtaan. Niin kuin Jumala sanallaan käski Nooan ulos arkista, ja käski ottamaan mukaansa arkkiin lastatut perheenjäsenet ja eläimet, jotta maa vilisisi jälleen elämää (1. Moos. 8:15-17), samoin Jumala herätti voimallaan Poikansa kuolleista, avasi haudan suun, jotta hän veisi myös meidät, sinut ja minut, ikuiseen elämään.
Apostoli Paavali linkittää Roomalaiskirjeessä yhteen kasteen, Kristuksen kuoleman ja uuden elämän: “Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen [eli Kristuksen] kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista.” (Room. 6:4)
Eli kastevedessä meidät on haudattu Kristuksen kuolemaan, ja niin kuin Kristus nousi kuolleista, mekin häneen kastettuina nousemme kastevedestä uuteen elämään. Tulvavesi huuhtoi pois muinaisen maailman pahuuden, ja kasteessa meidän syntimme ja saastamme on heitetty veden syvyyteen.
Apostoli Pietari ottaa puolestaan juuri Nooan arkin kasteen ja pelastuksen esikuvaksi. Ne jotka pelastuivat, pelastuivat nimittäin arkissa veden kantamana. Pietari kirjoittaa: “Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus…” (1. Piet. 3:21)
Kastevesi kantaa sinut siis perille taivaaseen asti, kunhan pysyt arkissa, Kristuksessa. Vain ne pelastuivat, jotka olivat arkin sisäpuolella.
Eli kaiken kaikkiaan kun vedenpaisumuksen jälkeen Jumala asetti sateenkaaren merkiksi liitosta, että koskaan eivät enää vedet paisuisi tuhotulvaksi hukuttamaan kaikkea elävää (1. Moos. 9:8-17), niin uudessa liitossa kaste meille on annettu Jumalan sinetti ja lupaus siitä, että viimeisenä päivänä tuomio ja kadotus eivät kohtaa meitä.
Upean värikäs sateenkaari syntyy valon ja pisaroiden yhteisvaikutuksesta. Kastevedessä puolestaan Kristus, joka on maailman valo, on pessyt meidät verellään häikäisevän puhtaaksi kaikesta synnistämme.
Vedenpaisumuksen jälkeen, aivan liiton tekemisen ja sen merkiksi asetettavan sateenkaaren edellä, Jumala antoi ihmisille uuden käytännön ravinnon suhteen. Kun siihen asti ihmiset olivat syöneet vain kasveja ja hedelmiä, nyt hän antoi ravinnoksi myös eläinten lihan. (1. Moos. 1:29, 9:3) Ja hän sanoi: “Mutta lihaa, jossa vielä on jäljellä sen elämänvoima, veri, te ette saa syödä.” (1. Moos. 9:4)
Silloin kun Jumala asetti uuden liiton Kristuksessa, me saimme jälleen uudenlaisen ravinto-ohjeistuksen, mutta siinä verelle tulikin tärkeä osa. Uusi liitto on solmittu Kristuksen veressä, ja hänen veressään on myös sinulle tarjolla ikuinen elämä. Kristus antaa meille tänäänkin ehtoollisleivässä ja -viinissä oman lihansa ja verensä.
Täältä kirkosta kun lähdet, lähde kertomaan viestiä ylösnousseesta Vapahtajasta. Meidän kutsumme kautta hän kutsuu uusia ihmisiä valtakuntaansa, että sekin valtakunta vilisisi elämää. Ja kaiken keskellä Jumalalla on suunnitelma sinunkin elämällesi, että saat elää hänen kunniakseen joka päivä.
Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, että Kristus on meidät lunastanut vapaiksi synnin, kuoleman ja Paholaisen vallasta. Kiitos, että olet ottanut meidät omaksesi kasteessa, ja saamme uskossa turvata Kristuksen sovitustyöhön. Auta, Herra, meitä joka päivä kulkemaan sinun opastamissasi askelissa, ja elämään sinun kunniaksesi. Jeesuksen nimessä aamen.
Pastori Martti Haverinen 