Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 1.6.2025
Luomakunnan sunnuntai, 1. vuosikerta
1. Moos. 1:1-2:3
Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä.
Jumala sanoi: ”Tulkoon valo!” Ja valo tuli. Jumala näki, että valo oli hyvä. Jumala erotti valon pimeydestä, ja hän nimitti valon päiväksi, ja pimeyden hän nimitti yöksi. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni ensimmäinen päivä.
Jumala sanoi: ”Tulkoon kaartuva kansi vesien väliin, erottamaan vedet toisistaan.” Jumala teki kannen ja erotti toiset vedet sen alapuolelle ja toiset sen yläpuolelle. Niin tapahtui, ja Jumala nimitti kannen taivaaksi. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni toinen päivä.
Jumala sanoi: ”Kokoontukoot taivaankannen alapuolella olevat vedet yhteen paikkaan, niin että maan kamara tulee näkyviin.” Ja niin tapahtui. Jumala nimitti kiinteän kamaran maaksi, ja sen paikan, mihin vedet olivat kokoontuneet, hän nimitti mereksi. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.
Jumala sanoi: ”Kasvakoon maa vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka maan päällä kantavat hedelmissään kukin lajinsa mukaista siementä.” Ja niin tapahtui. Maa versoi vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka kantoivat hedelmissään kukin oman lajinsa mukaista siementä. Jumala näki, että niin oli hyvä. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kolmas päivä.
Jumala sanoi: ”Tulkoon valoja taivaankanteen erottamaan päivän yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa määräaikoja, hetkiä ja vuosia. Ne loistakoot taivaankannesta ja antakoot valoa maan päälle.” Ja niin tapahtui. Jumala teki kaksi suurta valoa, suuremman hallitsemaan päivää ja pienemmän hallitsemaan yötä, sekä tähdet. Hän asetti ne taivaankanteen loistamaan maan päälle, hallitsemaan päivää ja yötä ja erottamaan valon pimeydestä. Jumala näki, että niin oli hyvä. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni neljäs päivä.
Jumala sanoi: ”Viliskööt vedet eläviä olentoja ja lennelkööt linnut ilmassa taivaankannen alla.” Niin Jumala loi suuret meripedot ja kaikki muut elävät olennot, joita vedet vilisevät, sekä kaikki siivekkäiden lajit. Jumala näki, että niin oli hyvä. Hän siunasi ne sanoen: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää meren vedet, ja linnut lisääntykööt maan päällä.” Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni viides päivä.
Jumala sanoi: ”Tuottakoon maa kaikenlaisia eläviä olentoja, kaikki karjaeläinten, pikkueläinten ja villieläinten lajit.” Ja niin tapahtui. Jumala teki villieläimet, karjaeläimet ja erilaiset pikkueläimet, kaikki eläinten lajit. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.
Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu.” Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu.” Jumala sanoi vielä: ”Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne. Ja villieläimille ja taivaan linnuille ja kaikelle, mikä maan päällä elää ja liikkuu, minä annan ravinnoksi vihreät kasvit.” Niin tapahtui. Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kuudes päivä.
Näin tulivat valmiiksi taivas ja maa ja kaikki mitä niissä on. Jumala oli saanut työnsä päätökseen, ja seitsemäntenä päivänä hän lepäsi kaikesta työstään. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstään. Tämä on kertomus siitä, kuinka taivas ja maa saivat alkunsa silloin kun ne luotiin.
Luomiskertomuksen lukuja
Osoituksena siitä, että Martti Haverinen on uudistuskykyinen, tänään ei ole kolmea pointtia vaan kaksi. Pureudumme tässä saarnassa ensinnäkin luomiskertomuksen lukuihin ja toiseksi luomiskertomuksen merkitykseen.
Luomiskertomus osoittaa Jumalan toiminnan kauneuden, ja se näkyy esimerkiksi kertomuksen numeraalisissa erityispiirteissä. Raamatun ensimmäinen jae alkaa jykevästi: “Alussa Jumala loi taivaan ja maan.” (1. Moos. 1:1) Suomenkielisessä Raamatussa tuossa on 6 sanaa. Heprean kielellä sanoja on siinä 7: Bereshiit bara Elohim et hasshamajim ve-et ha-aarets.
Raamatussa seitsemän on täydellisyyden luku. Seitsemällä sanalla alkaa luomiskertomus, joka kertoo seitsemästä päivästä. Tämä luomiskertomus jatkuu toisen luvun jakeeseen kolme saakka. (1. Moos. 2:3) Siihen mennessä luku 7 esiintyy kerrannaisineen monin eri tavoin sen heprealaisissa sanoissa, kirjaimissa ja kirjainten lukuarvoissa.
Esimerkiksi tuossa ensimmäisessä jakeessa, “Alussa Jumala loi taivaan ja maan”, jossa on hepreaksi siis 7 sanaa, niin niissä sanoissa on 28 kirjainta eli 4 kertaa 7 kirjainta. Sitä ei nyt voi havaita tuossa dian tekstissä, koska heprealaiset aakkoset on siinä muutettu luettavaksi latinalaisin aakkosin.
Sen ensimmäisen jakeen 28 kirjaimesta puolet eli 14 kirjainta on 3 ensimmäisessä sanassa: “Alussa Jumala loi.” Ja ne loput eli niin ikään 14 kirjainta on siis sanoissa “taivaan ja maan”, ja hepreassa siinä on siis neljä sanaa.
“Alussa Jumala loi”, kolme sanaa. Juutalaiset ovat antaneet luvulle 3 erilaisia merkityksiä, mutta luku 3 viittaa heillä myös jumaluuteen. Meillä kristityillä luku 3 viittaa mahtavasti Jumalan kolminaisuuteen: Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen.
Luomiskertomuksessa puhutaan Jumalan hengestä, joka liikkui vetten yllä. (1. Moos. 1:2) Ja upeasti Jumala lausuu monikossa: “Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme…” (1. Moos. 1:26) Ja Kristuksenkin siinä voi nähdä, mutta palataan siihen kohta.
“Alussa Jumala loi”, hepreaksi kolme sanaa. Luku 3 viittaa siis Jumalaan ja kolminaisuuteen.
“Taivaan ja maan” – hepreaksi siinä on siis neljä sanaa. Luku 4 viittaa luotuisuuteen. On esimerkiksi neljä ilmansuuntaa, ja Ilmestyskirjassa Jumalan valtaistuimen edessä olevien neljän olennon katsotaan edustavan luomakuntaa (Ilm. 4:6-7).
“Alussa Jumala loi”, hepreaksi kolme sanaa. “Taivaan ja maan”, hepreaksi neljä sanaa. Kolme plus neljä on seitsemän.
Seitsemän on täydellisyyden luku. Seitsemäntenä päivänä kaikki oli valmista, täydellistä, ja Jumala lepäsi kaikesta luomistyöstään.
Sen lisäksi, että seitsemän on täydellisyyden luku, se kuvastaa myös liittoa. 7 eli 3+4 voi nähdä Jumalan ja luomakunnan liittona.
Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa tulee vastaan esimerkiksi tänäkin päivänä tuttu paikannimi Beerseba, joka tarkoittaa “valakaivoa” tai “seitsenkaivoa”. (1. Moos. 21:31) Ja kun Jumala vedenpaisumuksen jälkeen asetti sateenkaaren liiton merkiksi, sateenkaaressakin on perinteisesti nähty olevan seitsemän väriä. Ja seitsemäs päivä, sapatti, on sen mukaisesti mitä Herra ilmoitti Moosekselle, merkkinä liitosta. (2. Moos. 31:13,17)
Yleisesti ottaen tuossa luomiskertomuksen ensimmäisessä jakeessa katsotaan olevan kolme pääsanaa: Jumala, taivas, maa. Ja hepreassa, jossa kirjaimille annetaan lukuarvoja, niiden sanojen kirjainten lukuarvo on yhteensä 777.
Mutta ei sen ensimmäisen jakeen ensimmäinenkään sana ole vähämerkityksellinen. Jo siinä ensimmäisessä sanassa bereshiit – joka suomeksi tarkoittaa “alussa” – näemme nimittäin Kristuksen. Sen kun voi kääntää myös “ensimmäisessä”, eli siinä ensimmäisessä saamme nähdä esikoisuuden.
Kolossalaiskirjeessä Paavali kuvaa Kristusta nimenomaan esikoisena, jonka välityksellä on kaikki luotu: “Hän [Kristus] on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen, ennen koko luomakuntaa syntynyt. Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten.” (Kol. 1:15-16)
Ja tämän päivän evankeliumitekstissä Johannes kuvaa Kristusta, Sanaa, Logosta upeasti näin: “Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. (Joh. 1:1-3)”
Bereshiit, alussa, ensimmäisessä. Näemme siinä Kristuksen.
Sekin on sinänsä mielenkiintoista, että tuossa Raamatun ensimmäisessä jakeessa heprean akkusatiivi “et”, joka ei sanana käänny muille kielille, on heprean aakkosten ensimmäinen ja viimeinen kirjain, alef ja tav. Ensimmäinen ja viimeinen.
Raamatun viimeisen kirjan Ilmestyskirjan viimeisessä luvussa Jumala muistuttaa meille kreikan aakkosten ensimmäisen ja viimeisen kirjaimen avulla, että hän on Alfa ja Omega, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu. (Ilm. 22:13)
Tässä koko Raamatun aloittavassa luomiskertomuksessa, joka jatkuu siis toisen luvun jakeeseen 3 (1. Moos. 2:3), Jumala, Elohim, mainitaan 35 kertaa. 35 on 5 kertaa 7.
“Hyvä”, tov, mainitaan puolestaan 7 kertaa. Luomisviikon toisen päivän kohdalla (eli maanantaina) “hyvää” ei erikseen mainita, eikä seitsemäntenä päivänä, jolloin kaikki oli tullut valmiiksi, mutta kolmantena ja kuudentena päivänä “hyvä” mainitaan kaksi kertaa.
Raamatussa ensimmäisen kerran mainitaan “paha”, kun paratiisikertomuksessa puhutaan hyvän- ja pahantiedon puusta. (1. Moos. 2:9) Kaiken kaikkiaan Vanhassa testamentissa paha, hepreaksi ra, mainitaan väitetysti 666 kertaa. Strongin hakemisto tosin antaa sanaesiintymien tulokseksi 667.
Paha on siis hepreaksi ra. Egyptissä Ra oli auringonjumala, ja alun perin Rata palvottiin siellä luojajumalana. Meillä epäjumalanpalvontaan taipuvaisilla syntisillä ihmisillä on ollut tapana palvoa enemmän luotua kuin Luojaa, ja esimerkiksi juuri Aurinkoa on ihmiskunnan historiassa palvottu elämän antajana.
Mutta Raamatun luomiskertomus kertoo, että Jumala loi valon ennen Aurinkoa, jo ensimmäisenä päivänä, ja vasta neljäntenä Auringon ja Kuun. Eikä Aurinkoa ja Kuuta mainita edes nimeltä, ilmeisesti juuri siksi, ettei niitä palvottaisi. Siinä mainitaan vain tähän tapaan, että: “Jumala teki kaksi suurta valoa, suuremman hallitsemaan päivää ja pienemmän hallitsemaan yötä, sekä tähdet.” (1. Moos. 1:16)
Mutta palataan vielä noihin seiskoihin. Heprean aakkosia on 22, mutta erikoisesti yhtä kirjainta, samekh (ס), ei käytetä tässä luomiskertomuksessa (1. Moos. 1:1-2:3) kertaakaan. Eli tämä luomiskertomus kerrotaan käyttämällä 21 eri kirjainta, ja sehän on siis 3 kertaa 7 kirjainta, kolmonen ja seiska.
Sanamuoto wajjomer Elohim, joka on vanhassa raamatunkäännöksessä KR-33/38 käännetty sanatarkasti “Ja Jumala sanoi”, esiintyy luomiskertomuksessa puolestaan 10 kertaa, joka sekin on Raamatussa täydellisyyden luku. Myöhemmin Jumala antoi kymmenen käskysanaa, 10 käskyn lakinsa, ihmisille noudatettavaksi.
Tuon “Ja Jumala sanoi” hepreankielisten kirjainten lukuarvo on 343. 343 on 7 kertaa 7 kertaa 7, tai 7 potenssiin 3.
Luvun 7 kerrannaisuus esiintyy luomiskertomuksen sanoissa ja kirjaimissa ja niiden lukuarvoissa myös muilla tavoin, mutta emme käy niitä tässä sen enempää läpi.
Luomiskertomuksen merkitys
Jumalan toiminta luomisessa on huikeaa. Kun Jumala siis sanoo, asia tapahtuu. Hän sanoo “tulkoon”, esimerkiksi “Tulkoon valo!”, ja valo tuli. (1. Moos. 1:3)
Uudessa testamentissa Heprealaiskirje opettaa, että Kristus myös “ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla”. (Hepr. 1:3) Vain Jumalan sanassa meillä on siis olemassaolo, elämä ja kaiken merkitys. Kaikki on luotu Kristuksen kautta ja Kristusta varten. (Kol. 1:16)
Sen lisäksi, että Jumala sanansa kautta loi asioita, elottomia ja elollisia, olemaan, Jumalan toimintaa kuvataan luomiskertomuksessa esimerkiksi verbeillä “erotti” ja “nimitti”. Jumala erotti valon pimeydestä, erotti vedet toisistaan, yläpuolisiksi ja alapuolisiksi, hän erotti taivaankannen valoilla päivän yöstä ja valon pimeydestä. Ja hän nimitti valon päiväksi, pimeyden yöksi, kannen taivaaksi, kiinteän kamaran maaksi, ja kokoontuneet vedet hän nimitti mereksi.
Erottaminen ja nimittäminen osoittavat, että Jumala on järjestyksen Jumala. Se mitä Jumala loi, oli täydellisesti järjestyksessä. Kaikki toimi täydellisesti suhteessa toisiinsa niin, että jokaisella oli oma paikkansa ja tarkoituksensa.
Jumala on luonut kaiken sanallaan, tarkkaan punnitusti. Psalmin kirjoittaja sanoo: “Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua.” (Ps. 12:7)
Kolmena ensimmäisenä luomisen päivänä Jumala loi puitteet, ja sitten kolmena jälkimmäisenä päivänä niille hallitsijansa ja muut toimijansa. Eli esimerkiksi ensimmäisen päivän, jolloin Jumala loi valon (1. Moos. 1:3-5), vastinparina on neljäs päivä, jolloin Jumala teki kaksi suurta valoa, Auringon ja Kuun, suuremman hallitsemaan päivää ja pienemmän hallitsemaan yötä (1. Moos. 1:16-18).
Toisena päivänä Jumala erotti vedet kaartuvan taivaankannen ylä- ja alapuolisiksi vesiksi ja nimitti kannen taivaaksi. Tuon toisen päivän vastinparina on viides päivä, jolloin Jumala loi vesissä vilisevät olennot ja taivaankannen alla ilmassa lentelevät linnut. (1. Moos. 1:20-23)
Kolmantena päivänä hän käski taivaankannen alapuolisten vesien kokoontua mereksi niin, että maankamara tulisi näkyviin ja sitten hän käski maan alkaa versoamaan vihreyttä, kasveja ja puita. Tuon kolmannen päivän vastinparina on kuudes päivä, jolloin Jumala käski maan tuottaa kaikenlaisia eläimiä. Ja tuona kuudentena päivänä Jumala loi ihmisen, omaksi kuvakseen, hallitsemaan “meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu”. (1. Moos. 1:26)
Luomiskertomus siis huipentuu ihmisen luomiseen, jolle Jumala antaa erityisaseman, ja merkittävän tehtävän ja vastuun. Me vastaamme kerran teoistamme Luojallemme, hänelle, joka omistaa kaiken, ja joka on luomisessa asettanut kaiken paikalleen, niin kuin hän on tarkoittanut.
Ilman Jumalaa me olemme eksyksissä.
Jobin kirjassa Jumala esittää merkittävän kysymyksen meille pohdittavaksi: “Missä sinä olit silloin kun minä laskin maan perustukset? Kerro, miten se tapahtui, jos osaat!” (Job 38:4)
Mitä me voisimme ymmärtää elämämme tarkoituksesta, jos Jumala ei olisi ilmoittanut meille sitä, miten hän on kaiken luonut?
Maailma on olemassa, koska sillä on Luoja. Hän on luonut kaiken sanallaan, ja koska Luoja ja luomakunta ovat toisistaan erillisiä, luotu ei ole Jumala, eikä sitä tule palvoa Jumalana. Mutta se, mitä Jumala loi oli hyvää.
Myös sinut hän on luonut ja tarkoittanut olemaan ja elämään. Sinä et ole sattumaa, olet nerokkaan arkkitehdin ja taitavan taiteilijan luomus. Hän rakastaa sinua, luomaansa ihmistä, vaikka sinun syntiset tekosi, se miten rikot hänen luomistyötään, murehduttavat häntä. Jumalan täydellinen luomus rikkoontui syntiinlankeemuksessa, tuli kirouksen ja kuoleman alaiseksi, ja siksi hän itse päätti valmistaa meille pelastuksen.
Sitä, että hän rakastaa meitä ihmisiä, osoittaa se, että Jumala ei tullut tähän maailmaan kastemadoksi, vaan hän syntyi ihmiseksi, pelastaakseen meidät syntiset ihmiset. Kristus on “meidän syntiemme sovittaja, eikä vain meidän vaan koko maailman”. (1. Joh. 2:2) Siksi saat tänäänkin Kristuksen veren tähden uskoa kaikki syntisi anteeksi ja Kristuksessa odottaa sitä uutta luomakuntaa, jonka tämän maailmanajan jälkeen Jumala meille valmistaa.
Meidät on tarkoitettu elämään ikuisesti Jumalan yhteydessä. Ja sinun elämälläsi on tarkoitus jo nyt.
Et ole sattumaa, hyvä Jumala on suunnitellut myös sinut ja lunastanut sinut Kristuksen arvokkaalla pyhällä verellä. Sinun elämäsi mielekkyys löytyy Jumalan yhteydessä.
Luomiskertomus kutsuu sinua ja minua ylistämään meidän Luojamme suuruutta, kiittämään häntä aina hänen hyvyydestään.
Me saamme ihmetellä vaikkapa Daavidin psalmin 8 sanoin: “Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen – mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen. Sinä teit hänestä lähes kaltaisesi olennon, seppelöit hänet kunnialla ja kirkkaudella. Sinä panit hänet hallitsemaan luotujasi, asetit kaiken hänen valtaansa: lampaat ja härät, kaiken karjan, metsän villit eläimet, taivaan linnut ja meren kalat, kaikki vesissä liikkuvat. Herra, meidän Jumalamme, suuri on sinun nimesi kautta koko maailman!” (Ps. 8:4-10)
Rukoillaan. Rakas Jumala, kiitos hyvyydestäsi. Kiitos siitä, että sinä olet luonut koko maailmankaikkeuden ja kaiken, mitä siinä on. Herra, kiitos siitä, että olet meidätkin kutsunut tähän elämään, ja saamme iloita ja nauttia sinun luomistyöstäsi. Herra, näet sen, kuinka synti rikkoo ja hajottaa sitä, mitä sinä olet tarkoittanut olemaan. Herra, kiitos siitä, että Kristuksessa saamme uskoa kaikki syntimme anteeksi, ja Kristuksessa meidät on lunastettu sinun omiksesi. Auta meitä viljelemään ja varjelemaan tässä maailmassa. Pyydämme sitä, että antaisit meille viisautta toimia oikein tässä maailmanajassa. Auta, ettemme riistäisi, emme luotujasi painaisi, vaan täyttäisimme sen tehtävän ja tarkoituksen, minkä olet meille antanut. Herra, anna meille viisautta, anna ymmärrystä, johdata meitä. Jeesuksen nimessä, aamen.
Pastori Martti Haverinen 