Kaupungin etsikkoaika – Luuk. 19:41-48

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 24.8.2025
11. sunnuntai helluntaista, 1. vuosikerta
Luuk. 19: 41-48

Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi: ”Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty. Vielä tulet näkemään ajan, jolloin viholliset rakentavat ympärillesi vallin, saartavat sinut ja käyvät kimppuusi joka puolelta. He murskaavat maan tasalle sinut ja sinun asukkaasi. Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi.”
Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa ulos niitä, jotka siellä kävivät kauppaa. Hän sanoi heille: ”On kirjoitettu: ’Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.’ Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan.”
Hän opetti sitten joka päivä temppelissä. Ylipapit, lainopettajat ja muut kansan johtomiehet miettivät, miten raivaisivat hänet pois tieltä. He eivät kuitenkaan keksineet, mitä tehdä, sillä koko kansa oli jatkuvasti Jeesuksen ympärillä kuuntelemassa häntä.

Johdanto

Sinä lähdit pois / Minä katselin parvekkeelta / loittonevaa selkääsi
Kiersit vesilammikot / ja arvaan ettet murehdi tätä eroa (Ultra Bra: Sinä lähdit pois)

30 vuotta sitten 19-vuotiaana olin vastikään aloittanut yliopisto-opiskelun, kun ystäväni vei minut Vanhalle Ylioppilastalolle katsomaan erästä uutta bändiä, jolla oli hyviä biisejä. Tuota edellä siteeraamaani laulua ei tosin silloin vielä ollut olemassa.

Mutta kyllä, se omalaatuinen bändi teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Kun se sitten alkoi julkaista musiikkiaan levyillä, niistä tuli minun ja myöhemmin vaimoni Soilin, ja monen muun aikuistumisvuosien taustanauha.

Tänä perjantaina ja lauantaina (22.-23.8.2025) tuo yhtye, Ultra Bra, teki paluukeikan Olympiastadionilla. Olimme eilen Stadikalla Soilin, poikiemme ja Olenan kanssa. Näiden 30 vuoden aikana Ultra Bra oli kasvanut kahtena päivänä Olympiastadionin täyttäväksi kansalliseksi jättiläiseksi. Ja monet sen kappaleista sanoittaneesta Anni Sinnemäestä tuli kansanedustaja ja Helsingin apulaispormestari.

Eilen koko stadion lauloi tuota erosta kertovaa biisiä suurena kuorona ilman, että yhtyeen laulajien tarvitsi itse laulaa. Siinä Ultra Brata katsellessa ja kuunnellessa omakin eletty elämä vilisi silmien edessä. En todellakaan osannut aavistaa 30 vuotta sitten, mitä kaikkea elämässäni tapahtuisi näiden vuosien aikana.

Tämän päivän tekstissä Jeesus ratsastaa sitä kuuluisaa aasi-ratsastustaan Jerusalemiin. Hän oli päälle kolmekymppinen, varhaisaikuisuutensa jo ohittanut, ja oli toiminut julkisesti kolmisen vuotta.

Luukas kuvaa tuota erityistä hetkeä niin, että “koko opetuslasten joukko alkoi riemuissaan suureen ääneen ylistää Jumalaa kaikista niistä voimateoista, jotka he olivat nähneet”. (Luuk. 19:37) Mutta Jeesuksesta Luukas sanoo, että kun hän “näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden”. (Luuk. 19:41)

Jeesuksen oma elämä olisi päättyvä hyvin pian, mutta katsoessaan Jerusalemia hän ei murehtinut omaa elämäänsä. Hänen silmiensä edessä vilisi se tuho, joka koittaisi Jerusalemia 40 vuoden kuluttua. Jos Jeesusta vastaanottamassa oli esimerkiksi 10-vuotiaita lapsia, tuhon koittaessa he olisivat viisikymppisiä – sen ikäisiä mitä minä nyt suurin piirtein olen.

Katsotaan tänään 1) lähestyvää tuhoa, 2) missä turvasi on ja 3) kestävää kaupunkia.

1) Lähestyvä tuho

Jeesuksen ratsastusta Jerusalemiin muistellaan kirkkovuodessa 1. adventtisunnuntaina ja palmusunnuntaina. On siis vähän erikoista, että tämänkin päivän teksti liittyy siihen. Mutta se yhteys tulee juutalaisen kalenterin surullisimmasta päivästä, 9. päivästä av-kuuta.

Sinä päivänä katsotaan babylonialaisten tuhonneen Jerusalemin ensimmäisen temppelin noin 600 vuotta ennen tätä Jeesuksen ratsastusta Jerusalemiin. Ja sinä av-kuun 9. päivänä katsotaan roomalaisten tuhonneen Jerusalemin temppelin vuonna 70 jKr., siis noin 40 vuotta tämän Jeesuksen ratsastuksen jälkeen.

Ja onpa sinä päivänä juutalaisten vuosituhantisessa historiassa tapahtunut muitakin hirveyksiä. Esimerkiksi SS-johtaja Heinrich Himmlerin katsotaan saaneen tuona päivänä natsipuolueelta virallisen hyväksynnän suunnitelmalle, josta käytettiin nimitystä “juutalaiskysymyksen lopullinen ratkaisu”, eli täysimittaiselle holokaustille.

Jeesus on siis tuhon tunnelmissa, kun hän lähestyy Jerusalemia ja katselee sitä. Tämä 11. sunnuntai helluntaista on otsikoitu sanalla “etsikkoaikoja”. Jeesus sanoo tämän päivän tekstissä: “Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi.” (Luuk. 19:44)

Jos futis- tai lätkämatsissa pitäisi saada tehtyä jokin tärkeä voiton tuova tai pelin tasoittava maali, ja se tuntuu roikkuvan ilmassa, kun on niin hyviä tekopaikkoja, selostajat saattavat puhua etsikkoajasta. Mutta mitä etsikkoaika tarkoittaa hengellisessä mielessä?

Ehkä vallitsevin tapa ajatella siitä on, että Jumala kutsuu ihmistä yhteyteensä erityisen voimakkaasti, ja kyllä näin varmasti onkin. Mutta onko niitä etsikkoaikoja jokin vakiomäärä, esimerkiksi kaksi tai kolme, niin kuin monesti ajatellaan? (Job 33:29, KR33/38)

Tuo etsikkoaika-sana tarkoittaa oikeastaan visitaatiota, vierailua, tarkastuskäyntiä. Jumala syntyi ihmiseksi tähän maailmaan. “Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.” (Joh. 1:14)

Jeesus julisti: “Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!” (Mark. 1:15) Kristuksessa Jumala tuli meitä lähelle. Hän tuli etsimään meitä eksyneitä.

Ja nyt Jumala oli tulossa Jerusalemiin. Siinä hän menee, aasilla ratsastaen, tuossa ihan vieressä, kosketusetäisyydellä.

Mutta Jeesus ei olisi Jerusalemissa pitkään. Palmusunnuntaista pitkäperjantaihin, Jerusalemiin saapumisesta kuolemaan ristillä, olisi alle viikko.

Jeesus oli lähtevä pois tästä maailmasta. Mutta toisin kuin siinä Ultra Bran hittibiisissä, jossa toinen katselee eron hetkellä, kuinka pois lähtevän selkä loittonee, samalla kun tämä kiertää vesilammikoita, eikä tämä varmaankaan murehdi sitä eroa, niin sitä vastoin Jeesus todellakin on murheissaan. Evankelista Luukas kertoo meille, että Jeesus “puhkesi itkuun”. (Luuk. 19:41)

Jeesuksen mainitaan itkeneen kuolleen Lasaruksen haudalla (Joh. 11:35). Ja hänen mainitaan säälineen kansaa, kun hän näki ihmisiä näännyksissä ja heitteillä, kuin lammaslauman paimenta vailla. (Matt. 9:36) Mutta nyt hän siis itki Jerusalemin kohtaloa.

Mitä Jeesus kokee lähestyessään ja katsellessaan sinua? Onko sinun sisimpäsi hengellisesti kuollut? Itkeekö Jeesus sinun hengellisesti kuolleen ja pimeän sydämesi äärellä?

Mitä Jeesus tietää sinun elämässäsi vielä tapahtuvan? Miten paljon hän tietää sinulla olevan elinpäiviä jäljellä?

Tai miten hän katsoo Helsinkiä ja tätä pääkaupunkiseutua? Mitä hän tietää täällä tapahtuvan tulevaisuudessa? Minkälaiset ajat meillä on edessämme? Itkeekö hän meidän tulevia päiviämme?

Jeesus ei halua, että yksikään olisi hänestä erossa tai jäisi hänestä ikuiseen eroon, joutuisi ikuiseen kadotukseen. “Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3:16)

Jos mietit omaa elämääsi ja sitä, miten olet ehkä aiemmin torjunut tai lykännyt Jeesuksen kutsuun vastaamista, niin älä joudu epätoivoon. Kutsu sisälle Jumalan valtakuntaan on voimassa yhä tänäänkin. Se kutsu on voimassa sinun elämäsi loppuun asti.

Kristus on kohdattavissa siellä, missä hän on luvannut olla. Jumala on läsnä sanassaan, joten kun olet tekemisissä Jumalan sanan kanssa, siinä on etsikkoaika. Sitä sanaa ei kannata torjua missään vaiheessa.

Me emme tiedä, miten äkisti oma elämämme loppuu, joten Jumalan kutsun kanssa ei kannata viivytellä.

Kuule, mitä apostoli Paavali kirjoittaa myös sinulle: “Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi! Hänhän sanoo: – Oikealla hetkellä olen kuullut sinua, pelastuksen päivänä olen tuonut sinulle avun. Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä.” (2. Kor. 6:1-2)

2) Missä turvasi on

Kun roomalaiset vuonna 70 jKr. valtasivat ja tuhosivat piirityksen jälkeen Jerusalemin ja sen temppelin, joitain vuosia myöhemmin sen voiton kunniaksi Roomassa pystytettiin iso monumentti, Tituksen riemukaari. Se on Forum Romanumin kupeessa. Sen riemukaaren reliefejä katsellessa näkee selvästi Jerusalemin temppelistä ryöstösaaliina tuodun seitsenhaaraisen kynttilänjalan, menoran.

Tituksen riemukaaren lisäksi Rooman kaupungissa on toinenkin merkittävä rakennus muistuttamassa siitä, kuinka Jeesus itki sitä, että Jerusalem hukkaisi etsikkoaikansa ja että sen kohtaisi hirvittävä tragedia ja tuho. Jo ennen Tituksen riemukaaren valmistumista, ihan jo pari vuotta Jerusalemin tuhon jälkeen, siis vuonna 72 jKr., Roomassa alettiin rakentaa Colosseumia.

Rahat Colosseumin rakennushankkeeseen saatiin erityisesti Jerusalemista tuodusta sotasaaliista. Ja sitä rakensivat ilmeisesti kymmenet tuhannet juutalaiset orjat. Tituksen riemukaari ja Colosseum sen vieressä julistavat juutalaisten häviötä.

Tituksen riemukaaren läpi kulkee roomalaisten Sacra via, Pyhä tie, jota käytettiin voitonparaateihin. Jeesuksen kärsimyksen tie, Via Dolorosa, vei hänet pisteeseen, joka näytti kaiken lopulta, Jeesuksen häviöltä, täydelliseltä tappiolta.

Yhdessä Ultra Bran laulussa, joka on itselleni läheisin, kahdeksanvuotiasta pikkulasta ahdistaa ydinsodan uhka. Hän tietää kaiken voivan tuhoutua silmänräpäyksessä, ja niinpä hän etsii kartalta kaukaista paikkaa, joka välttäisi radioaktiivista laskeumaa. Hänen katseensa osuu Tyynellämerellä sijaitseviin Pääsiäissaariin.

Jeesus sanoo tämän päivän tekstissä: “Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on!” (Luuk. 19:42)

Jeesuksen nöyryyttävä kuolema ristillä ei ollutkaan kaiken päätepiste. Jeesus ei jäänyt hautaan, vaan pääsiäinen avasi meille täydellisen turvapaikan, jota ei mikään koskaan voi tuhota eikä viedä sinulta pois. Jeesus Kristus on siis sinun ainoa kestävä turvasi.

Jeesus Kristus toi voiton kaikista turmiovalloista, synnistä, kuolemasta ja Paholaisesta. Ja sen voiton merkkinä on risti.

Voit Ultra Bran laulun tavoin tunnustaa, että olet “tehnyt asioita joita ei olisi pitänyt tehdä”.

Risti on merkkinä siitä, että sinua rakastava Jeesus kantoi myös sinun syntiesi rangaistuksen. Ja siksi Kristuksen tähden saat tässä ja nyt uskoa kaikki syntisi anteeksi.

3) Kestävä kaupunki

Jerusalemiin ei Jeesuksen sanojen mukaan ollut jäävä “kiveä kiven päälle”. (Luuk. 19:44)

Mutta eivät ne rakennukset nykyäänkään vaikuta kestävän kovin pitkään. Nykyajan betoni tuntuu rapautuvan varsin nopeasti, ja siksi antiikin roomalaisten valmistama ikivanha betoni ihmetyttää tutkijoita, että miten se voi olla niin kestävää.

Reilut pari vuotta sitten uutisoitiin tutkimuksesta (HS.fi 18.1.2023), jonka mukaan roomalainen betoni korjaa itse itseään. Jos betoniin tulee halkeama, niin sitten kun siihen tulee vettä, vesi muodostaa betonissa olevan kalkin kanssa kalsiumia sisältävää liuosta. Kun tuo liuos kuivuu ja kovettuu, halkeama liimautuu umpeen, eikä halkeama leviä.

Tule kohta ehtoolliselle, kosketusetäisyydelle Kristuksesta, jossa hän antaa itsensä sinulle ravinnoksi. Hän haluaa puhdistaa sinun haavasi, parantaa sinut, jotta kestät hänen voimassaan perille asti.

Jeesus sanoi vähän ennen kuolemaansa menevänsä pois, mutta tulevansa takaisin. (Joh. 14:28) Silloin kun Jeesus tekee come-backin, kun hän palaa näkyvästi kirkkaudessaan takaisin tuomitsemaan elävät ja kuolleet, taivaasta laskeutuu sellainen Jerusalem, jota ei koskaan hävitetä. Sieltä ei tarvitse lähteä pois vesilammikoita väistellen. Eikä sieltä enää mikään vihollinen vie yhtään mitään ryöstösaalista pois.

Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, että annoit ainoan Poikasi meidän syntiemme sovittajaksi. Kiitos, että Kristuksen tähden me syntiset ihmiset emme joudu eroon sinusta, vaan saamme elää ikuisesti sinun yhteydessäsi. Pidä meidät valveilla siihen asti, kunnes kutsut meidät luoksesi tai kun Jeesus palaa kunniassaan takaisin. Jeesuksen nimessä aamen.