Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 4.6.2023
Pyhän Kolminaisuuden päivä, 2. vuosikerta
Ef. 4: 1-6
Minä, joka olen Herran vuoksi vankina, kehotan teitä siis elämään saamanne kutsun arvoisesti, aina nöyrinä, lempeinä ja kärsivällisinä. Auttakoon rakkaus teitä tulemaan toimeen keskenänne. Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys. On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi.
Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste!
Yksi on Jumala, kaikkien Isä!
Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa.
Johdanto
Viime sunnuntaina, kun lähdimme Soilin kanssa kirkolta kotiin, Helsingissä näkyi latvialaisia palaamassa kohti satamaa. He olivat hilpeällä tuulella, sillä Latvia oli joitain tunteja aiemmin voittanut pronssia miesten jääkiekon MM-kisoissa Tampereen Nokia Arenalla, ensimmäisen arvokisamitalinsa koskaan. Jo pronssiotteluun pääseminen oli niin merkittävä saavutus, että heitä tuli tuhansittain paikan päälle kannustamaan.
Katsoin sen pronssiottelun huippuhetket jälkikäteen netistä, ja fiilistelin tuon pikkuisen, alle kahden miljoonan asukkaan maan ainutlaatuisessa menestyksessä mukana. Latvialaiset pitivät hallissa hillitöntä meteliä, ja kun ratkaiseva maali syntyi jatkoajalla, se pauhu oli liikuttavaa.
Se fiilis on huikea, kun huomaa, ettei olekaan yksin, vaan että takana on massaa, suuren kansanjoukon tuki ja mahtava huuto. Että isot joukot riemuitsevat samanaikaisesti siitä, mitä juuri äsken tapahtui.
Tärkeä maali käynnistää hurmioituneen juhlinnan, ja kolme viikkoa sitten Käärijä sai ihmiset huutamaan yhdessä cha cha chata. Me ihmiset olemme yksilöitä, mutta kuitenkin haluamme olla osa jotain sellaista, mihin voi yhtyä ja mihin haluaa yhtyä. Kokea sellaisia hetkiä, kun kaikki raja-aidat väliltämme murtuvat. Että on vain vilpitöntä iloa, jota voi jakaa kenen tahansa vastaantulijan kanssa.
Katsotaan tänään 1) ykseyttä ja iloa, 2) mitä Jumala lahjoittaa kasteessa ja 3) alkavaa tehtävää.
1) Ykseys ja ilo
Idän uskonnoissa halutaan sulautua suureen yhteyteen niin, että minuudesta päästäisiin eroon. Mutta Jumala on tarkoittanut meidät on olemaan yhtä siten, että olemme edelleen samanaikaisesti ainutlaatuisia, erillisiä persooniamme.
Luku yksi mainitaan tässä Efesolaiskirjeen kohdassa seitsemän kertaa (Ef. 4:4-6), ja seitsemän on Raamatussa täydellisyyden luku. Yksi on Jumala, kaikkien Isä, yksi on Herra, yksi Henki. Yksi ruumis, yksi toivo, yksi usko, yksi kaste.
Meillä on vain yksi Jumala, ei kolmea, mutta Jumalalla on kolme persoonaa, Isä, Poika ja Pyhä Henki.
Paavali kirjoittaa, että: “Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys.” (Ef. 4:3) Tässä maailmassa monet hallitsijat ovat puolestaan pyrkineet ja pyrkivät luomaan yhtenäisyyttä muilla keinoin kuin rauhan sitein. Mutta Pyhä Henki on luonut ykseyden, jota meitä kristittyjä kutsutaan säilyttämään rauhan sitein.
Jumala on rauhan Jumala, ja hän liittää meidät yhteen Pyhän Hengen kautta kasteessa. Paavali sanoo: “Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste!” (Ef. 4:5)
Tänään tässä messussa kastetaan yhdellä kasteella yksi Lotta, yhden Herran omaksi. Miten isosta juhlasta tässä kasteessa on kysymys?
Kun Jeesus kertoi vertaukset eksyneestä lampaasta ja kadonneesta hopearahasta, hän kuvasi siinä sitä iloa, jota ihmiset kokevat, kun jokin kadoksissa ollut löytyy. (Luuk. 15:5-6,9) Ja hän totesi erikoisen yksityiskohdan: “Yhtä lailla, sen sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen.” (Luuk. 15:10)
Kun syntisen ihmisen suunta kohti ikuista kadotusta muuttuukin tieksi kohti taivasta, sitä juhlitaan siis suurella joukolla.
Latviassa parlamentti sääti viime maanantain (29.5.2023) kansalliseksi vapaapäiväksi. Mitenköhän pitkään taivaassa juhlitaan Lotan saamaa kastetta? Kuuluuko siellä massiivisen riemuhuuto aivan kuin ratkaiseva osuma menisi maaliin? Keitetäänkö siellä kakkukahvit?
Lotan kaste ei ole vain Lotan juhlahetki, vaan siinä ovat suuret massat takana. Taivaassa ei taida olla Mantan patsasta, mutta jollakin aukiolla tai suunnattoman suuressa tilassa siellä ilmeisesti juhlitaan.
Tuo meidän saamamme voitto on mahdollista ainoastaan siksi, että Kristus suostui kärsimään meidän puolestamme. Mutta silloin kun Kristus oli ristillä ihan finaalissa ja taisteli koko ihmiskunnan puolesta, ei ollut hurraavia ihmisiä, heitä jotka olisivat nähneet hänessä voittajan.
Hän jäi yksin, jopa taivaallisen Isän hylkäämäksi, jotta meistä kukaan ei joutuisi jäämään yksin ikuiseen pimeyteen, karmeaan irrallisuuteen, Luojasta erillään.
2) Mitä Jumala lahjoittaa kasteessa
Jeesus kantoi ristillä koko maailman synnin, eli hän sovitti myös kaikki sinun syntisi. Jeesuksen kuoleman, ylösnousemuksen ja taivaaseenastumisen jälkeen helluntaipäivänä apostoli Pietari julisti, että: “Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne, ja myös kaikkia niitä, jotka ovat etäällä – keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.” (Ap.t. 2:38-39)
Pietari sanoi siis, että kasteessa saa synnit anteeksi ja Pyhän Hengen. Kaste on armonväline, eli väline, jonka kautta Jumala välittää armonsa, syntien anteeksiannon (Ap.t. 2:38).
Jumala on vapaa toimimaan myös tavoilla, joita emme tunne, mutta me ihmiset emme päätä sitä, miten Jumala toimii. Hän on sanassaan ohjannut meidät armonvälineiden pariin.
Kasteen lisäksi myös evankeliumin sana ja ehtoollinen ovat armonvälineitä, eli niidenkin välityksellä Jumala antaa syntien anteeksiantamuksen. Jo evankeliumin sana synnyttää uskon ja vahvistaa sitä. (Room. 10:17) Ehtoollinen, alttarin sakramentti, on puolestaan tarkoitettu kastetulle kristitylle.
Mutta vaikka jo Jumalan sana välittää meille armon, se ei saa johtaa siihen, että alkaisimme halveksia kastetta. Jumalahan nimittäin on itse asettanut kasteen. Jeesus käski mennä tekemään kaikki kansat hänen opetuslapsikseen, kastaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettaa noudattamaan kaikkea, mitä hän on käskenyt noudattaa. (Matt. 28:19-20)
Jeesus sanoi myös, että: “Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. (Mark. 16:15-16)
Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu.
Uskon kautta me otamme vastaan sen syntien anteeksiantamuksen, jonka Kristus on verellään meille hankkinut, ja jonka Jumala siis lahjoittaa meille evankeliumin sanassa, kasteessa ja ehtoollisessa.
Usko on luottamista Jumalan varmoihin lupauksiin. Niinpä jos ei uskossa turvaa syntien sovitukseen Kristuksessa, ihminen joutuu itse vastaamaan synneistään viimeisellä tuomiolla, eikä siinä käy hyvin. Ihmisen olemus on luonnostaan synnin läpäisemä, erossa Jumalasta ja kuoleman alainen.
Jeesus opetti, että “jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa”, ja hän jatkoi, että se syntyminen tapahtuu vedestä ja Hengestä. (Joh. 3:3,5)
Kasteessa syntiin sidottu vanha ihminen meissä kuolee, ja uusi ihminen nouseen elämään. Kohta sinut, Lotta, kastetaan Jeesuksen Kristuksen kuolemaan, haudataan yhdessä hänen kanssaan. (Room. 6:3-4) Kastettavan ihmisen syntinen luonto hukkuu ja uppoaa kasteveteen niin kuin vedenpaisumuksessa Nooan aikana Jumala hukutti syntisen maailman vesimassoihin (1. Piet. 3:20-21).
Mutta “niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista”, sinä alat elää uutta elämää Kristuksessa (Room. 6:4), etkä ole enää kuoleman alainen. Se uusi ihminen “on luotu sellaiseksi kuin Jumala tahtoo, elämään oikeuden ja totuuden mukaista, pyhää elämää”. (Ef. 4:24)
Kaste on siis uudestisyntymisen pesu, jossa Jumala pesee sinut puhtaaksi Kristuksen veressä ja synnyttää sinut, hengellisesti kuolleen hengellisesti eläväksi, siirtää sinut Paholaisen valtapiiristä Jumalan valtakuntaan, kadotuksen alta taivaan perilliseksi. Tulet Jumalan valtakunnan perilliseksi, koska kasteessa sinä synnyt Jumalan lapseksi.
Se on niin suuremmoista, että siksi jopa taivaan joukot riemuitsevat ja me täällä seurakunnassa hurraamme!
3) Alkava tehtävä
Toukokuun alkupuolella (8.5.2023) Helsingin rautatieaseman ikoniset kivimiespatsaat saivat vaatetta ylleen, kun ne puettiin vihreisiin boleroihin. Siitä tunnisti heti, keneen se viittaa. Erityinen vaate siis edustaa jotain, ja Käärijä oli lähetetty edustamaan Suomea. Samoin punavalkoisissa pelipaidoissa pelaavat edustivat Latviaa.
Kohta sinut, Lotta, puetaan kasteessa erityisellä tavalla. Paavali kirjoitti galatalaisille: “Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne.” (Gal. 3:27)
Kun viimeisenä päivänä astut kaikkivaltiaan Jumalan valtaistuimen eteen tuomiolle, hän katsoo sinussa vain Kristuksen puhtautta. Sitä kuvastaa kastetoimituksessa se valkoinen alba, johon sinut puetaan kasteesi jälkeen.
Kristus on meidän, Jumalan kansan, kansallisvaate. Jo tässä ajassa, tästä päivästä alkaen sinä edustat uutta kansallisuuttasi ja sen Kuningasta. Olet diplomaatti, taivaan valtakunnan lähettiläs, lähetetty tässä maailmassa julistamaan hänen suuria tekojaan (1. Piet. 2:9). Jumala antaa sinulle jonkin tehtävän valtakuntansa rakentamisessa, ja hän varustaa sinut siihen armolahjoillaan.
Tehtävä, jonka Jumala antoi Paavalille, johti hänet vankeuteen. Paavali mainitsee sen tämän päivän tekstissä tätä kirjettä kirjoittaessaaan samalla kun antaa tärkeitä neuvoja: “Minä, joka olen Herran vuoksi vankina, kehotan teitä siis elämään saamanne kutsun arvoisesti, aina nöyrinä, lempeinä ja kärsivällisinä. Auttakoon rakkaus teitä tulemaan toimeen keskenänne. Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys.” (Ef. 4:1-3)
Se, jos tulee vangituksi ilman järkevää syytä, koettelee varmaankin nöyryyttä, lempeyttä ja kärsivällisyyttä. Mutta Jumalan kutsua seuratessaan Paavali on suostunut kärsimykseen, jopa vankeuteen, ja siinä on meille huikea esikuva.
Efesolaiskirje kehottaa myös sinua, Lotta, elämään saamasi kutsun arvoisesti, nöyränä, lempeänä ja kärsivällisenä. Se on haastavaa. Esimerkiksi toissapäivänä, kun hommat eivät menneet putkeen, oma käytökseni oli sellaista, että vaimoni vertasi meikäläistä karhuun, jota on ammuttu takapuoleen.
Emme kristittyinä kasva omassa varassamme, vaan Pyhä Henki kasvattaa meissä hedelmää. Kasteen armoa eletään todeksi tulemalla joka päivä Herran eteen pyytäen syntejä anteeksi ja uskomalla ne anteeksi annetuiksi. Ja anna Jumalan ravita sinua sanansa ja ehtoollisensa kautta, jotta pääset perille asti.
Sille ikuisuusmatkalle sinäkin, Lotta, olet nyt astumassa. Tielle, jonka päässä sinua odottaa sinun tekijäsi, ja hän, joka on maksanut sinusta sen hinnan, että olet vapaa.
Se on varmasti uskomattoman riemullinen hetki, kun saamme astua maaliviivan yli, viimeisen rajan yli kirkkauden valtakuntaan, taivaalliseen Jerusalemiin, ikuiseen voitonjuhlaan.
Pastori Martti Haverinen 