Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 12.1.2025
1. sunnuntai loppiaisesta, 1. vuosikerta
Tit. 3: 4–7
Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli näkyviin, hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät. Tämän Hengen hän vuodatti runsaana meidän päällemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, jotta me hänen armonsa ansiosta tulisimme vanhurskaiksi ja saisimme osaksemme ikuisen elämän, niin kuin toivomme.
Johdanto
Los Angelesin ympäristössä ovat viime päivinä riehuneet hirvittävän tuhoisat maastopalot. Kuvat liekehtivistä metsistä ja palavista taloista ovat karmeita.
Ihmiset ovat voineet joutua jättämään kotinsa nopeallakin aikataululla. Eräs mies kertoi haastattelussa, että ensin hän näki savua kaukana, mutta muutamaa minuuttia myöhemmin maastopalo tulikin kukkulan yli ja mäkeä alas. (HS.fi 8.1.2025)
Monet ovat joutuneet jättämään kotinsa ja lähtemään pakoon. Toisten kodin tulipalo on tavoittanut ja polttanut. Taloja on palanut niin rikkailta kuin vähemmän rikkailta. Monet ovat menettäneet omaisuutensa talon palamisen myötä.
Moni on Los Angelesissa pystynyt pakenemaan tulipaloja. Mutta miten onkaan sinä päivänä, jona Jeesus Kristus palaa tähän maailmaan tuomitsemaan elävät ja kuolleet. Minne sitä silloin voisi paeta?
Apostoli Pietari kuvaa kirjeessään sitä päivää näin: “Herran päivä tulee kuin varas. Sinä päivänä taivaat katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja hajoavat. Silloin paljastuu maa ja kaikki, mitä ihminen on maan päällä saanut aikaan. Koska tämä kaikki näin hajoaa, millaisia onkaan pyhässä elämässä ja hurskaissa teoissa oltava niiden, jotka odottavat Jumalan päivää ja jouduttavat sen tuloa – tuon päivän, joka saa taivaat liekehtien hajoamaan ja taivaankappaleet sulamaan kuumuudesta. Mutta meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee.” (2. Piet. 3:10-13)
Kaliforniassa on kuvattu sellaisiakin kammottavia videoita, että autolla ajettaessa tien molemmilla puolilla kaikki on tulessa, puut ja pensaat ja kaikki muu, ja sitä näkymää jatkuu niin pitkälle kuin silmään siintää siinä savussa. Tuntuu kauhealta ajatella, että uskaltaisiko itse sellaisessa tilanteessa jatkaa ajamista eteenpäin. Mitä jos siellä edessä onkin tie poikki ja joutuu palaamaan koko matkan takaisin?
Vuosia sitten (2017), kun Kaliforniassa niin ikään riehuivat maastopalot, eräs pariskunta (Jan ja John Pascoe) jäi jumiin nopeasti edenneen maastopalon keskelle. He yrittivät lähteä autolla pakoon, mutta liekit estivät pakomatkan. He pelastuivat niin, että he menivät naapurin uima-altaaseen ja olivat tuntien ajan siellä vedessä, samalla kun liekit riehuivat ja tuhosivat palavat asiat ympärillä.
Vesi pelasti heidät, vedessä oleminen.
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen kastettu on suojassa sinä päivänä, jona meidän Herramme Jeesus Kristus palaa takaisin ja jolloin “taivaankappaleet palavat ja hajoavat”. Sinä päivänä Jumalan pyhyyden tuli polttaa kaiken sen, mikä ei kestä, eikä silloin ole mitään muuta turvaa kuin olla Kristuksessa.
Katsotaan kasteeseen liittyen tänään kolmea asiaa: 1) Yksin Jumalalle kunnia, 2) usko ja kaste ja 3) Puhtaaksi pestyn elämää
1) Yksin Jumalalle kunnia
Tämän päivän teksti on siis apostoli Paavalin kirjeestä Titukselle. Titus oli Paavalin työtoveri, ja Paavali kirjoitti hänelle erinäisiä ohjeita tämän tehtäviin liittyen.
Nyt Paavali siis tähdensi, että Jumala on pelastanut meidät ihmiset “ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta”. (Tit. 3:5) Paavali alleviivaa tuossa siis paria erittäin tärkeää asiaa. Kukaan meistä ihmisistä ei pelastu synnin tuomiosta, kauhun kadotuksesta ja tulihelvetistä tekemällä hyvää, tekemällä hyviä tekoja. Pelastusta ei voi ansaita omilla teoilla.
Paavali opettaa tässä, että Jumala pelastaa meidät pelkästä armosta. Pelastuminen yksin armosta (sola gratia) oli yksi keskeisistä uskonpuhdistuksen periaatteista. Armo on ansiotonta rakkautta meidän osaksemme, jotain, mitä kukaan meistä ei voi ansaita, mutta jonka saa lahjana Jumalalta.
Efesolaiskirjeessä Paavali kirjoittaa: “Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä.” (Ef. 2:8-9)
Lahjaa ei voi ansaita, se vain saadaan. Toki jos lahjaa ei halua ottaa vastaan, sen voi torjua. Jos ihminen torjuu Jumalan tarjoaman pelastuksen Kristuksessa, ihminen valitsee silloin itselleen ikuisuuden ilman Jumalaa. Ja koska Jumala on kaiken hyvän lähde, ilman Jumalaa ei ole mitään hyvää.
Paavali opettaa tässä, että Jumala pelastaa “meidät pesemällä meidät puhtaiksi”. Ja Paavali liittää siihen pesemiseen uudestisyntymisen, sen, että Pyhä Henki uudistaa siinä syntisen ihmisen. Jumala “pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät”. (Tit. 3:5)
Ihminen on Jumala oma, kun hänellä on Pyhä Henki. Helluntaina apostoli Pietari julisti ihmisille, että: “Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.” (Ap.t. 2:38)
Raamattu siis opettaa, että kasteessa Jumala pesee syntisen ihmisen puhtaaksi, ja siinä ihminen saa syntinsä anteeksi, syntyy uudesti ja saa Pyhän Hengen.
Eli kenelle siis kuuluu kunnia pelastumisestamme?
Se on Jumala, joka pesee, Jumala joka synnyttää, Jumala joka uudistaa, Jumala joka meihin asettuu asumaan. Kunnia kuuluu yksin Jumalalle, soli Deo gloria.
Kukaan kuollut ei voi itse herättää itseään, eikä mikään olematon voi päättää tulla olevaiseksi. Vain Jumala tekee sen ihmeen, että hän luo elämää. Vain Jumala herättää meidät syntiemme tähden hengellisesti kuolleet hengellisesti eläviksi, ja hän on itse valinnut käyttää siinä kastetta.
Jumala välittää kasteen kautta meille sen syntien sovituksen, jonka Kristus on hankkinut koko maailmalle uhriverellään.
2) Usko ja kaste
Vanhassa testamentissa, Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kerrotaan nelisen tuhatta vuotta sitten eläneestä Israelin kantaisä Abrahamista. Kun Jumala teki liiton Abrahamin kanssa, Jumala asetti liiton merkiksi sen, että kansaan kuuluvat miespuoliset tuli ympärileikata. (1. Moos. 17:9-14)
Jumalan kansaan Israeliin kuuluvan tunnisti vanhassa liitossa siis siitä, että hänellä on näkyvä fyysinen merkki. Ympärileikkaamattomat tuli sen sijaan poistaa kansan parista, sillä he olivat rikkoneet liiton. (1. Moos. 17:14) Heissä ei ollut liiton merkkiä.
Uudessa testamentissa Kolossalaiskirjeessä apostoli Paavali linkittää yhteen ympärileikkauksen ja kasteen. Paavali kirjoittaa, että: “Häneen [eli Jeesukseen Kristukseen] teidät on yhdistänyt ympärileikkaus, jota ei ole ihmiskäsin tehty, Kristuksen ympärileikkaus, jossa syntinen luonto riisutaan pois. Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista.” (Kol. 2:11-12)
Kun vanhassa liitossa Jumalan kansaan Israeliin kuului siis ympärileikkauksen kautta, Jeesuksessa alkaneessa uudessa liitossa Jumalan kansaan pääsee toisenlaisen ympärileikkauksen, kasteen kautta. Paavali sanoo, että tässä ympärileikkauksessa, kasteessa, syntinen luonto riisutaan pois ja kastettu herätetään uuteen elämään. (Kol. 2:11) Uutena luomuksena alamme elää taivaan kansalaisen elämää.
Eli mistä sinä voit tietää, että juuri sinut on pelastettu, että Jumala on välittänyt armonsa myös sinulle, että Jumala on ottanut myös juuri sinut liittoonsa?
Tiedät sen siitä, että sinut on kastettu. Siinä Jumala on merkinnyt ja erottanut sinut omaan kansaansa kuuluvaksi.
No mitä, jos sinut on kastettu vaikkapa lapsena, mutta uskonasiat ovat alkaneet kiinnostaa sinua vasta nyt? Pitääkö sinun mennä uudelleenkasteelle?
Paavali kirjoittaa efesolaisille: “Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste!” (Ef. 4:5) Kaste on yksi. Niin kuin Jumala tunnisti vanhan liiton merkkinsä ympärileikkauksen, hän tunnistaa myös uuden liiton merkkinsä, kasteen.
Kasteen lahjaa, jonka on Jumalalta jo saanut, ei tule halveksua, vaan sen sijaan tulee nimenomaan tarttua uskolla siihen pelastukseen, jonka Jumala on sinulle jo kasteessa lahjoittanut. Tai jos sinua ei ole kastettu lapsena tai missään muussakaan vaiheessa, on tärkeää aloittaa kasteelle valmistautuminen.
Mutta ehkä kysyt, että voiko pieni lapsi itse uskoa, vai pitääkö lapsen itsensä päättää.
Apostolien teoissa kerrotaan, että kun esimerkiksi Paavali meni Filippin kaupunkiin ja julisti siellä, siellä tulivat purppurakauppias Lyydia ja myöhemmin myös vanginvartija uskoon. Lyydia ja tuo vanginvartija kastettiin saman tien ja samoin heidän molempien perhekuntansa. (Ap.t. 16:14-15,33) Lyydia ja vanginvartija saivat kuulla evankeliumin, ja he selvästikin tekivät päätöksen, että myös heidän koko perhekuntansa kastetaan. (Ap.t. 16:31)
Lyydia ja vanginvartija kastettiin perhekuntineen kovin pikaisella aikataululla, vanginvartija perhekuntineen yhden erikoisen yön aikana. Siinä ei ehditty pitää sen kummempia rippikouluja. Perhekunta tarkoitti myös lapsia, palvelijoita, orjia.
Pietari sanoi kasteesta ja Pyhän Hengen saamisesta helluntaina julistaessaan: “Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne, ja myös kaikkia niitä, jotka ovat etäällä – keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”” (Ap.t. 2:39)
Pieni lapsi tarvitsee pelastusta yhtä lailla kuin aikuinen ja Jumala haluaa sen pelastuksen lahjoittaa hänelle. Jo pieni lapsi on ihmiskunnan syntiinlankeemuksesta periytyneen synnin alainen, kuten jo Daavid kirjoitti. (Ps. 51:7) Pikkulapsessa paheet eivät vielä näy, mutta kun hän kasvaa, alkaa jo pian näkyä se, mitä synti saa aikaan.
Mutta ehkä nyt mietit, että tarvitaanko kastamisen jälkeen uskoa ollenkaan. Kyllä, kyllä uskoa tarvitaan.
Markuksen evankeliumin lopussa ylösnoussut Jeesus Kristus sanoo opetuslapsilleen: “Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” (Mark. 16:15-16) Eli se pelastuu, joka uskoo evankeliumin ja saa kasteen.
Koska kaste ei ole meidän tekomme, vaan Jumalan teko, epäusko sinänsä ei tee kastetta vääräksi. Usko ei luo kastetta, vaan usko ottaa kasteen vastaan. Mutta usko ja kaste ovat molemmat tarpeen pelastumiseen. Niinpä Martti Luther opettaa: “Ilman uskoa kasteesta ei ole mitään hyötyä, vaikka se itsessään onkin ylenpalttisen suuri, jumalallinen aarre.” (Luther: Iso katekismus)
Paavali vetoaa Toisessa kirjeessään korinttilaisille: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi! (2. Kor. 6:1) Tämä koskee myös sinua. Ota Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi.
Täällä Luther-kirkon messuyhteisössä meitä tulee erilaisista taustoista, ja jos jokin vaikkapa tässä kasteasiassa mietityttää, voit tulla vaikkapa keskustelemaan kanssani.
3) Puhtaaksi pestyn elämä
Kaliforniassa riehuvat siis maastopalot, mutta jääkö sinun jälkeesi puolestaan savuavia ihmisraunioita?
Painitko sinä menneisyytesi kanssa? Löytyykö sieltä häpeää, syyllisyyttä, sovittamattomia riitoja, katkenneita ihmissuhteita? Mitkä asiat olisi pitänyt jättää tekemättä, mitkä sanat olisi pitänyt jättää sanomatta? Mitä taas olisi pitänyt tehdä ja sanoa?
Mietitkö sitä, miten voisit olla jälleen täysin puhdas?
Jumala synnyttää meissä uskon ja vahvistaa sitä sanansa ja sakramenttiensa kautta. Jeesuksen asettamat sakramentit, kaste ja ehtoollinen, ovat näkyvää Jumalan Sanaa, joissa Jumalan Sana siis yhdistyy näkyvään aineeseen, veteen, leipään ja viiniin.
Jumala näkee sinussa Kristuksen lahjoittaman puhtauden sillä tavalla kuin hän on ilmoittanut sen lahjoittavansa. Niinpä kaste ei ole mikään kauas taakse jäänyt tapahtuma.
Kun Jumala herättää synnintunnon ja alat katua syntejäsi, se on juuri sitä uutta elämää, johon Jumala on sinut kasteesi kautta synnyttänyt. Katumuksen keskellä saat palata ihmettelemään sitä Jumalan suurta hyvyyttä, että hän on liitossaan uskollinen ja armahtava myös sinua kohtaan.
Paavali opettaa, että kasteessa syntinen luontomme riisutaan pois ja meidät tehdään eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa. (Kol. 2:11-13) Niinpä kastettuna eläminen on Pyhän Hengen voimassa jatkuvasti sen vanhan minän pois perkaamista, joka pursuaa itsekkyyttä, vihaa, kateutta, siveettömyyttä, ahneutta, laiskuutta, ylpeyttä ja epäuskoa.
Omassa voimassa kukaan meistä ei siinä onnistu, mutta Jumalan voima on ihmeellinen. Siksi tule kohta ehtoolliselle Kristuksen sanaan luottaen. Kristus on käskenyt meitä syömään hänen ruumiinsa ja juomaan hänen verensä leivässä ja viinissä syntiemme anteeksiantamiseksi. (Matt. 26:28)
Se päivä siis lähestyy, jolloin Jumalan pyhyyden tuli kohtaa koko tämän maailmankaikkeuden, eikä hänen edestään pääse pakoon minnekään. Kaikki tiet pakoon ovat poikki.
Mutta kasteessa sinuun painettu sinetti osoittaa, että kuulut Kristukselle, syntien anteeksiantajalle. Siksi niin kuin se yksi pariskunta pelastui Kaliforniassa ihmeellisesti uima-altaassa, turvaudu uskossa yksin Kristuksen sovintovereen ja siihen liittoon, johon hän on ottanut sinut kasteessa.
Vain Kristuksessa olet tuomiopäivänä pelastuva ikuiseen elämään. Saamme iloita siitä, että Kristuksessa meillä on turvapaikka.
Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, että Kristus on tehnyt täydellisen työn pelastaakseen meidät kadotuksesta. Kiitos, että sinä olet luotettava ja sinuun voi aina turvata. Kiitos, että olet ottanut meidät omaksesi kasteessa. Auta, Herra, meitä aina pysymään sinun sanasi perustalla oikealla tiellä Pyhän Hengen voimassa. Jeesuksen nimessä aamen.
Pastori Martti Haverinen 