Viimeiset ensimmäisiksi – Matt. 20:1-16

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 16.2.2025
3. sunnuntai ennen paastonaikaa (Septuagesima), 1. vuosikerta
Matt. 20:1–16

Jeesus sanoi:
”Taivasten valtakuntaa voi verrata isäntään, joka aamuvarhaisella lähti palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa. Hän sopi miesten kanssa yhden denaarin päiväpalkasta ja lähetti heidät viinitarhaan. Päivän kolmannella tunnilla hän lähti taas ulos ja näki, että torilla seisoi vielä miehiä jouten. ’Menkää tekin viinitarhaan’, hän sanoi heille, ’minä maksan teille sen, mitä kuuluu maksaa.’ Miehet lähtivät. Kuudennen ja yhdeksännen tunnin aikaan isäntä lähti taas ulos ja teki samoin. Kun hän sitten meni ulos yhdennellätoista tunnilla, hän näki vieläkin muutamia joutilaita ja kysyi heiltä: ’Miksi te seisotte täällä kaiken päivää toimettomina?’ ’Kukaan ei ole palkannut meitä’, he vastasivat. Hän sanoi miehille: ’Menkää tekin minun viinitarhaani.’
Kun sitten tuli ilta, viinitarhan omistaja sanoi tilanhoitajalleen: ’Kutsu työmiehet ja maksa heille palkka, viimeksi tulleille ensin ja ensimmäisille vasta sitten.’ Ne, jotka oli palkattu yhdennellätoista tunnilla, tulivat ja saivat kukin denaarinsa. Kun ensiksi palkatut tulivat, he luulivat saavansa enemmän, mutta hekin saivat vain denaarin. Silloin he nostivat metelin ja sanoivat isännälle: ’Nämä viimeksi tulleet tekivät työtä yhden ainoan tunnin, ja silti sinä annat heille saman kuin meille, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja helteen.’ Mutta isäntä sanoi yhdelle miehistä: ’Ystäväni, enhän minä tee sinulle vääryyttä. Emmekö me sopineet denaarista? Ota omasi ja mene. Minä tahdon maksaa tälle viimeksi tulleelle saman kuin sinulle, ja kai minä saan omallani tehdä mitä haluan? Katsotko sinä karsaasti sitä, että minä olen hyvä?’
Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi.”

Johdanto

Tuo äsken luettu teksti oli siis Matteuksen evankeliumin luvusta 20. Sitä edeltävän luvun 19 loppupuolella rikas nuorukainen kysyi Jeesukselta, mitä hyvää hänen tulisi tehdä, että hän saisi iankaikkisen elämän. (Matt. 19:16) Hän itse arvioi noudattaneensa Jumalan antamia käskyjä.

Jeesus sanoi hänelle: “Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua.” (Matt. 19:21) Tuo rikas mies lähti pois surullisena.

Kun opetuslapset ihmettelivät, että kuka voi pelastua, Jeesus vastasi: “Ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista.” (Matt. 19:26)

Pietari jäi vielä miettimään asiaa, ja kysyi Jeesukselta: “Entä me? […] Me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua. Mitä me siitä saamme?” (Matt. 19:27) Pietari pohti siis sitä, minkälaisen palkan hän ja muut opetuslapset tulisivat saamaan.

Jeesus vastasi muun muassa, että: “Ja jokainen, joka minun nimeni tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan, isästään, äidistään tai lapsistaan tai pelloistaan, saa satakertaisesti takaisin ja perii iankaikkisen elämän. Mutta monet ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä.” (Matt. 19:29-30)

Näiden pelastumista (Matt. 19:16,25,29) ja palkkaa koskevien keskustelujen perään Jeesus sitten kertoi vertauksen viinitarhan isännän huomiotaherättävästä palkanmaksusta. Katsotaan tänään 1) palkkapolitiikka, 2) loukkaavaa armoa ja 3) rekrytointia.

1) Palkkapolitiikka

Vertauksen viinitarhan isäntä rekrytoi pitkin päivää, eli kyseessä lienee sadonkorjuuaika, jolloin hommia riittää aamusta iltaan.

Kun isäntä lupasi ensimmäiselle joukolle aamuvarhaisella maksaa heille päiväpalkaksi denaarin, niin kuulijana sitä alkaa kalkyloida työtuntien pohjalta, että seuraavaksi tulleille hän sitten maksanee 3/4 denaaria, sitä seuraaville puoli denaaria, sitten neljäsosadenaarin ja sille vihoviimeiselle satsille jotain denaarin rippeitä.

Mutta kun vain vähän aikaa työtä tehneet saivat saman palkan kuin koko päivän helteessä raataneet, niin kyllähän tuollainen meininki pistää googlaamaan ammattiliiton yhteystietoja.

Jos isäntä aikoisi palkata samanlaisella periaatteella samoja ihmisiä toisenakin päivänä, niin ehkä useampi heistä kääntäisi aamulla herätyskellon soidessa kylkeä ja ilmestyisi torille vasta myöhemmin päivällä.

Mutta juuri kun kuulijan verenpaineet huutavat punaisella, Jeesus alkaa avata taivasten valtakunnan periaatteita. Hänen vertauksessaan isäntä piti lupauksensa, kun isäntähän lupasi maksaa ensimmäisille denaarin. Hän ei rikkonut sopimusta, eikä tehnyt mitään väärää.

Mieltään osoittavalle hän sanoi: “Minä tahdon maksaa tälle viimeksi tulleelle saman kuin sinulle, ja kai minä saan omallani tehdä mitä haluan? Katsotko sinä karsaasti sitä, että minä olen hyvä?” (Matt. 20:14-15)

“Minä olen hyvä” linkittää tämän vertauksen siihen aiempaan kohtaamiseen, kun rikas nuorukainen tuli Jeesuksen luokse. Hänelle Jeesus sanoi, että: “On vain yksi, joka on hyvä.” (Matt. 19:17) “Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu.” (Mark. 10:18, Luuk. 18:19) Vertauksessa viinitarhan hyvä isäntä kuvaa siis Jumalaa.

Mutta milloin Jumala maksaa tuon palkan?

Kun Pietari juuri tämän vertauksen edellä tiedusteli oman ja muiden opetuslasten palkan perään, Jeesus aloitti vastauksensa sanoilla: “Totisesti: kun Ihmisen Poika uuden maailman syntyessä istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle…” (Matt. 19:28) Jeesus viittasi siinä siis tuomiopäivään, viimeiseen tuomioon.

Viinitarhan palkanmaksun yllättävyys viittaa siihen, että se tapahtuu vain kerran, vaivan päättyessä, aikojen lopulla.

Tätä vertausta pohdittaessa on tärkeää huomioida, että kukaan meistä ei pelastu raatamalla. Paavali kirjoittaa Efesolaiskirjeessä: “Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä.” (Ef. 2:8-9)

Pelastusta ei siis ansaita palkaksi. Meistä jokainen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. Kun uskossa turvaat siihen, että pyhän ja puhtaan Kristuksen ansio luetaan myös sinun ansioksesi ansioksemme, sinä saat iankaikkisen elämän.

Jeesuksen vertaus kuvaa, että hyvä Jumala osoittaa ennen kaikkea odottamatonta armoa meitä kohtaan, myös sinulle.

2) Loukkaavaa armo

Tällä tavalla ymmärrettynä tämä Jeesuksen vertaus viinitarhan työmiehistä tuntuu yksinkertaiselta ja ymmärrettävältä.

Mutta sittenkin se hämmentää, ainakin minua. Miksi Jumalan armo tuntuu loukkaavan pitkän linjan toimijoita? Kuka on sellainen, joka ei ilahdu siitä, että joku saa ottaa vastaan lahjana Jumalan armon?

Kun esimerkiksi Jeesuksen viereiselle ristille kuolemaan naulittu rikollinen kääntyi Jeesuksen puoleen, ja Jeesus lupasi tämän pääsevän paratiisiin Jeesuksen seuraan (Luuk. 23:42-43), niin kuka ei iloitsisi siitä, että hän saa saman denaarin kuin muutkin, vaikka hän ei siitä ristiltä päässyt enää lähtemään yhtään mihinkään tekemään kaikenlaista hyvää?

Kun opetuslapset kyselivät tulevaa palkkaansa, Jeesus sanoi: “Mutta monet ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä.” (Matt. 19:30) Tämän viinitarha-vertauksen lopuksi Jeesus toisti, että “viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi”. (Matt. 20:16)

Näkeekö Jumala ennalta sen, että moni itsestään liikoja luuleva pettyy viimeisellä tuomiolla, tai jo tässä ajassa? “Herra, en kai se ole minä?” (Matt. 26:22)

Onko siellä viimeisiksi tulevien joukossa sellaisia, joihin nähden niin helposti kokee ylemmyyttä: raakoja sotarikollisia, kiduttajia, raiskaajia, pedofiileja?

Jumalan oikeudenmukainen tuomio on, mitä ansaitsemme. Jumalan armo on, mitä me kaikki tarvitsemme. Jumala on vapaa antamaan meistä jokaiselle sen armon, mitä me emme ole ansainneet.

3) Rekrytointi

Nyt on helmikuu 2025. Muistatko mitä teit kolme vuotta sitten? Tai mitä kaikkea olet tehnyt näiden kolmen vuoden aikana? Mitä kivaa näihin vuosiin on mahtunut?

Jotkut ovat olleet nämä viimeiset kolme vuotta rintamalla, hirvittävässä paineessa. Helmikuussa kolme vuotta sitten (2022) Venäjä käynnisti hyökkäyksensä Ukrainaan. Liian moni on kuollut tai vammautunut fyysisesti ja/tai henkisesti.

Vaikka viinitarha helteen kärventäessä on fyysisesti rankka työpaikka, voi olla, että useimmat valitsisivat mieluummin työskennellä siellä kuin joutua sotimaan rintamalla. Kolme vuotta taistelemista juoksuhaudoissa tai talojen raunioissa on käsittämättömän pitkä aika.

Helsingin Sanomat raportoi tällä viikolla (HS.fi 11.2.2025), että moni ukrainalainen on näinä sotavuosina karannut rintamalta. Karkuruudesta on aloitettu tutkintoja 95 000. Ukrainalla on tällä hetkellä ilmeisesti noin miljoona sotilasta aseissa, joten siihen nähden lähes joka kymmenes on voinut karata.

Helsingin Sanomien haastattelemat rintamakarkurit kertoivat muun muassa uupumuksesta ja huonoista johtajista, jotka tekivät huonoja päätöksiä ja osoittivat huonoa esimerkkiä.

Mielenkiintoinen oli toimittajan huomio, että: “Massailmiönä karkuruus uhkaa koko armeijaa, rintaman pitävyyttä ja viime kädessä Ukrainan olemassaoloa itsenäisenä valtiona. Se voi myös katkeroittaa niitä, jotka jäävät taistelemaan. Heidän riskinsä kuolla kasvaa, kun asemiin ei riitä sotilaita.”

Valtio yrittää saada heidät takaisin rintamalle, jossa venäläiset droonit ja tykkituli jauhavat ikävästi.

Eräs venäläinen luutnantti (Dmitri Mishov), joka puolestaan loikkasi Liettuaan, kertoi, että esimerkiksi ne upseerit, joilla oli työsopimus jo ennen sotaa, saattoivat saada yli puolet vähemmän palkkaa kuin sota-aikana rekrytoidut sotilaat. Venäjän lupaama palkka kun on noussut sitä mukaa kuin sotaan on yritetty houkutella uusia sotilaita.

Ilta-Sanomat siteerasi hänen ajatuksiaan palkkaepäkohdista (IS.fi 13.6.2023), ja sen mukaan hän sanoi, että: “Vaikka henkiinjääminen on tärkein asia, niin kyllä se ketuttaa, että olet siellä hengenvaarassa, mutta viereinen kaveri vetää isompaa liksaa vain sen takia, että on rekrytoitu eri aikaan kuin sinä.”

Tämän maailman sodissa taistelijoista tuntuu olevan jatkuvasti kroonista pulaa millä tahansa rintamalla, ja värvääminen on koko ajan päällä. Taisteleminen on aina raskasta, epäkohtia ilmenee ja motivaatio joskus pahasti hukassa. Ei ihme, että moni odottaa viimeiseen saakka omaa vuoroaan lähteä rintamalle.

Pitkän linjan raamattuopettajalla Mailis Janatuisella on mainio kirjasarja monista Raamatun henkilöistä, ja sen kirjasarjan nimi on “Valtakunta etsii taistelijoita”. Jumalan valtakunta etsii taistelijoita.

Jeesus sanoi: “Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen.” (Matt. 9:37-38)

Vuoden 1776 raamatunkäännöksessä Bibliassa viinitarhasta käytetään mainiota sanaa viinamäki. Myös sinua tarvitaan työhön siellä Herran viinamäessä – vaivassa ja helteessä.

Palkkaa ei kannata sen enempää laskeskella, sillä Jeesuksen omana sinä omistat jo kaiken, hän on sinun pelastuksesi ja tulevaisuutesi. Olkoon ilonamme siis se, että saamme palvella meidän Luojaamme ja Lunastajaamme ja hänen luomaansa lähimmäistä.

Pistä siis mukavuudet, torilla seisoskelu ja joutilaisuus sivuun, ja lähde yhteiseen taisteluun. Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessä: “Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita, palakoon teissä Hengen tuli, palvelkaa Herraa.” (Room. 12:11)

Sitä varten tule kohta vahvistumaan Herran ehtoolliselle, leivän ja viinin pöytään, jossa hän välittää sinulle armonsa ja apunsa. Jeesus on se, joka uhrasi koko elämänsä sillä vaikeimmalla rintamalla synnin, kuoleman ja pahan valtaa vastaan, jotta sinä ja minä pelastuisimme kadotuksesta ja meillä olisi iankaikkinen elämä.

Rukoillaan. Rakas Jumala, kiitos siitä, että Kristuksessa kaikki on sovitettu, meidän syntimme anteeksi annettu ja saamme kuulua sinulle. Auta, Herra, meitä ahkeroimaan sinun palveluksessasi koko elämämme ajan, ja iloitsemaan siitä hyvyydestä, jota osoitat myös muille ihmisille. Auta, ettemme koskaan väheksyisi toisia ihmisiä, ja näkisimme aina sen, että me kaikki olemme pelastettuja yksin armosta. Jeesuksen nimessä aamen.