Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 5.3.2017
1. paastonajan sunnuntai (Invocavit), 2. vuosikerta
1. Moos. 4: (1-2) 3-10 (11-16)
(1 Mies yhtyi vaimoonsa Eevaan, ja Eeva tuli raskaaksi ja synnytti Kainin. Eeva sanoi: ”Minä olen Herran avulla saanut poikalapsen.” 2 Sitten hän synnytti Kainille veljen, Abelin. Abelista tuli lammaspaimen ja Kainista maanviljelijä.)
Kerran Kain toi Herralle uhrilahjaksi maan satoa, ja Abel toi lampaidensa esikoiskaritsoja ja niiden rasvaa. Herra katsoi suopeasti Abeliin ja hänen uhriinsa, mutta Kainin ja hänen uhrinsa puoleen hän ei katsonut. Silloin Kain suuttui kovin ja hänen katseensa synkistyi. Herra kysyi Kainilta: ”Miksi sinä suutuit ja katselet synkkänä maahan? Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa. Sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa.”
Kain sanoi veljelleen Abelille: ”Lähde mukaani.” Mutta kun he olivat kulkeneet jonkin matkaa, Kain kävi veljensä Abelin kimppuun ja tappoi hänet. Silloin Herra kysyi Kainilta: ”Missä on veljesi Abel?” Kain vastasi: ”En tiedä. Olenko minä veljeni vartija?” Herra sanoi: ”Mitä oletkaan tehnyt! Etkö kuule, kuinka veljesi veri huutaa minulle maasta?”
11 Nyt olet kirottu etkä voi jäädä tänne, sillä tämän maan oli avattava suunsa ja otettava vastaan veljesi veri, jonka sinä vuodatit. 12 Kun koetat viljellä maata, se ei enää ruoki sinua, vaan sinun on harhailtava kodittomana ja pakolaisena maan päällä.”
13 Kain sanoi Herralle: ”Syntini rangaistus on minulle liian raskas kantaa. 14 Kun sinä nyt karkotat minut tältä seudulta, minä joudun pois kasvojesi edestä. Minun on harhailtava kodittomana ja pakolaisena maailmalla, ja silloin kuka hyvänsä, joka minut kohtaa, voi tappaa minut.” 15 Mutta Herra sanoi hänelle: ”Ei, vaan kostettakoon seitsenkertaisesti sille, joka tappaa Kainin.” Ja Herra pani Kainiin merkin, ettei kukaan, joka hänet kohtaa, tappaisi häntä. 16 Niin Kain lähti pois Herran kasvojen edestä ja asettui asumaan Nodin maahan Eedenin itäpuolelle.
Johdanto
Ensimmäinen kuolema, josta Raamatussa kerrotaan, ei seurannut “rauhallisen vanhuuden jälkeen korkeassa iässä ja elämästä kyllänsä saaneena”. (vrt. 1. Moos. 25:8) Ensimmäinen kuolema, josta Raamatussa kerrotaan, on murha.
Tämän päivän raamatunkohta ihmiskunnan historian aamuhämärästä on yksi tärkeimmistä kertomuksista. Se pureutuu terävästi koko ihmiskunnan ytimeen. Kertomus alkaa siitä, kun Adam ja hänen vaimonsa Eeva on heitetty eeppisen feilin jälkeen pihalle paratiisista. Miltä mahtaa olla elämä maistunut paratiisin jälkeen?
Voi vaikuttaa siltä, että veljekset Kain ja Abel osallistuvat tässä johonkin tosi-tv-kilpailuun, jossa tuomariääni ratkaisee jatkoon menijän. Mutta ei ole kyse suosituimmuuskilpailusta, vaan siitä, että mihin syntinen ihminen turvautuu pyhän Jumalan edessä. Toisesta heistä tuli meistä jokaiselle varoittava esimerkki, toisesta tuli uskon esikuva.
Katsotaan tässä saarnassa seuraavia asioita.
1) Vertailuidentiteetti johtaa kuolemaan
2) Pelastuksen lahja otetaan vastaan uskolla
3) Lahjaidentiteetti perustuu uskossa vastaanotettuun Jumalan armoon
1) Vertailuidentiteetti johtaa kuolemaan
Tämän kertomuksen alun takia omat sympatiat voivat olla Kainin puolella, kun Jumala vaikuttaa tekevän mielivaltaiselta tuntuvia valintoja ja suosivan jostain kumman syystä vain Abelia. Joutuiko Kain kestämään jatkuvaa sorsimista ennen kuin hänellä lopulta napsahti päässä ja hän kosti verisesti?
Nimien perusteella Kain ei ollut epäonninen Aku Ankka ja Abel onnekas Hannu Hanhi. Asetelma on ilmeisesti pikemminkin päin vastoin.
Aadamin ja Eevan kohtalo oli karu, kun he saivat porttikiellon paratiisiin, mutta Jumala oli luvannut paratiisissa syntiinlankeemuksen jälkeen, että kerran naisen siemenestä syntyisi ihminen, joka polkee käärmeen pään murskaksi. Tuo lupaus naisen siemenestä oli heidän ainoa toivonsa päästä vielä kerran Jumalan yhteyteen.
Se miten Eeva tuntuu hehkuttavan Kainin syntymää (”Minä olen Herran avulla saanut poikalapsen.”) tarkoittanee, että hän odotti itse olevansa Pelastajan synnyttäjä ja Kainin olevan Pelastaja. Kainin nimi tarkoittaa hankittua, saatua tai synnytettyä. Muita ei sitten tarvittaisikaan eli muut olisivat siltä osin turhia.
Aadam ja Eeva antoivat toiselle pojalleen nimeksi Abel, joka tarkoittaa muun muassa henkäystä ja turhuutta. Nimen perusteella Aadam ja Eeva saattoivat siis pitää Abelia turhana tapauksena. Aika surullinen lähtökohta lapsen ainutkertaiselle elämälle. Kain oli siis ilmeisesti vanhempiensa silmäterä, jonka harteille ladattiin toivo paremmasta tulevaisuudesta. Abel ei siihen pystyisi.
Kainin uhri ja Abelin uhri
“Herra katsoi suopeasti Abeliin ja hänen uhriinsa, mutta Kainin ja hänen uhrinsa puoleen hän ei katsonut.” (1. Moos. 4:4-5) Sitä ei kerrota, oliko Jumala jo määrännyt veriuhrin syntien sovitusuhriksi eli toteuttiko Abel siten vain Jumalan tahdon. Sitäkään ei kerrota, että miten se Jumalan suopeus ilmeni, mutta niin kuitenkin tapahtui ja Raamattu osaa maalata isoja asioita ja yksityiskohtia nerokkaan yksinkertaisesti.
Yksi mun suosikki-ilmauksia on tuo, kun Raamattu sanoo, että Kainin katse synkistyi. Niinhän siinä käy, kun naamassani kytkeytyvät päälle kateuden ja vihan moodi ja asetukset, vaikka joskus yrittäisinkin peittää sitä väkinäisellä hymyllä.
Kainin identiteetti: Vertailu
Miksei Kain ollut Abelin puolesta iloinen ja heittänyt broidillensa yläfemmaa, kun Jumala katsoi suopeasti tähän vähäpätöiseen veljeen? Miksi synkät ajatukset hiipivät Kainin ihon alle?
Siksi, että Kain rakensi identiteettinsä väärien palikoiden varaan. Kainin identiteetti perustui vertailulle. Kainin ajatus omasta arvostaan ja asemastaan perustui siihen, että hän on Abelia tärkeämpi, kyvykkäämpi, menestyvämpi ja suositumpi.
Kainin identiteetti perustui vertailulle. Kainin ajatus omasta arvostaan ja asemastaan perustui siihen, että hän on Abelia tärkeämpi, kyvykkäämpi, menestyvämpi ja suositumpi.
Voittajan on helppo hymyillä, mutta miten siinä sitten käykään, jos sattuu häviämään tuollaisen pudotuspelin ja putoamaan rankingissa, jossa mitataan kuka on ketäkin arvokkaampi? Häviäjän identiteetti hajoaa palasiksi, ihminen käpertyy itseensä. En olekaan se menestyjä, joka olen luullut olevani, olen turha.
Kilpailu omasta arvosta johtaa sen pelkäämiseen, että toinen menestyy. Katse muita kohtaan synkistyy. Jumala oli armollinen Kainia kohtaan ja koitti herätellä häntä näkemään asiat oikein ennen kuin Kain vahingoittaisi Abelia.
Oma identiteetti
Näin kävi siis tuolla Eedenin itäpuolella, mutta tullaan nyt tänne Swedenin itäpuolelle ja mietitään omaa elämää. Kenen menestyksestä sinä olet kateellinen? Kenen menestymistä sinä pelkäät? Onko se työkaverisi, naapurisi vai peräti puolisosi? Mitä hänellä on sellaista, mitä sinulla ei ole?
Onko hänellä parhaat ideat työpalavereissa, varallisuutta, vapautta, valtaa, kokemuksia, ulkomaanreissuja, ulkonäköä, tyylitajua, ystäviä, perhettä, jälkikasvua, ylennyksiä, onnistumisia, taitoja, suosiota?
Oletko katkera vanhemmillesi siitä, että he suosivat jotain sisarustasi sinua enemmän? Oletko pettynyt lapseesi, ettei hänestä tullut sitä, mitä hänestä toivoit? Keittääkö sisälläsi, kun kuuntelet ihmistä, joka elvistelee koko ajan eri asioilla, eikä iloitse sinulle tärkeistä jutuista? Onko hän mielestäsi Jumalan sylikoira, samalla kun Jumala tuntuu pitävän sinua koirankopissa jatkuvassa räntäsateessa?
Oletko katkera Jumalalle siitä, että hän ei osoita sinulle hyvyyttä? Oletko sitä mieltä, että Jumala on sinulle jotain velkaa?
Aadamin ja Eevan syntiinlankeemuksessa on sama dynamiikka kuin Kainin kohdalla ja sinun ja minun kohdalla. Synnin päämääränä on rakentaa sellainen identiteetti, että minä olen jotakin, jotain enemmän, ja toinen on minua vähäisempi. Synti saa polkemaan toista, jotta itse voisi nousta korkeammalle. Vertailuidentiteetin pohja on pelottavan heikko ja taistelu pinnalla pysymisestä aiheuttaa omaa ja toisten ihmisten katkeruutta ja kuolemaa.
Eilisessä Hesarissa (HS 4.3.2017) oli haastattelu työuupuneesta äikänmaikasta, joka oli pitänyt itseään muita opettajia huonompana. Hänen kollegansa sanoi, että “vertailu on suora tie kadotukseen”.
2) Pelastuksen lahja otetaan vastaan uskolla
Katsotaan tämän vertailuidentiteetin jälkeen toiseksi sitä, että Kainin usko perustui omaan erinomaisuuteen, eikä Jumalan armon vastaanottamiseen.
Uuden testamentin puolella olevassa Heprealaiskirjeessä sanotaan, että: “Uskon vuoksi oli Abelin Jumalalle antama uhri Kainin uhria arvokkaampi. Koska Abel uskoi, hän sai vanhurskaudestaan todistuksen, kun Jumala otti vastaan hänen lahjansa, ja uskovana hän puhuu vielä kuoltuaankin.” (Hepr. 11:4)
Mitäs tämä nyt tarkoittaa, kun kyllähän myös Kain uskoi Jumalan olemassaoloon? Kainhan jopa keskusteli Jumalan kanssa ja uhrasi Jumalalle. Eikös me kaikki yleensä ajatella niin, että kyllähän sitä uskoisi Jumalaan, jos vain voisi nähdä Jumalan?
Jumalan olemassaoloon uskominen ei vielä riitä. Adam ja Eevakin dallalivat paratiisissa Jumalan kanssa tsiigailemassa kaikkea kivaa, ja silti he varta vasten halusivat rikkoa Jumalan pyhää tahtoa vastaan. Kysymys on sydämen asenteesta.
Jumalan olemassaoloon uskominen ei vielä riitä. Adam ja Eevakin dallalivat paratiisissa Jumalan kanssa tsiigailemassa kaikkea kivaa, ja silti he varta vasten halusivat rikkoa Jumalan pyhää tahtoa vastaan. Kysymys on sydämen asenteesta.
Jeesuksen kuoleman junailivat Israelin hengelliset johtajat
Ketkä tappoivat Jeesuksen? Kerjäläisetkö? Prostituoidutko? Jeesuksen ristiinnaulitsemisen junailivat Israelin hengelliset johtajat ja moraalinvartijat. Siis nämä samat kunnioitetut heebot, joiden muotokuvat nostetaan kansakunnan kaapin päälle ainakin virastoissa.
Niin kuin Kain, hekin olivat vanhemmilleen ylpeyden aihe. Mutta ei se ollut historian ainoa sukupolvi, jonka päälle päin kunniallisetkin edustajat ovat sydämestään verenhimoisia murhaajia. Me olemme lähtökohtaisesti sydämessämme sitä aivan kaikki.
Katumaton ja katuva ihminen
Kain ei ilmeisesti katunut tekoaan. Katumaton ihminen pitää rangaistustaan kohtuuttomana ja on pahoillaan rangaistuksesta eikä siitä, että on tehnyt Jumalaa kohtaan väärin. Katuva ihminen sen sijaan murehtii sitä, että on tehnyt syntiä Jumalaa vastaan, ja pitää rangaistustaan oikeudenmukaisena.
Jos olet mielestäsi niin hyvä ihminen, että et oikeastaan tarvitse Kristuksen veriuhria omalle kohdallesi sovittamaan syntiesi rangaistusta, olet samassa leirissä kuin Kain. Silloin tarjoat Jumalalle uhriksi vain omaa erinomaisuuttasi. Olet räjäyttänyt ydinvoimalan ja ojentelet hyvitykseksi pihalta keräämääsi voikukkakimppua. Loukkaannutko Jumalaan, jos hyvä uhrisi ei kelpaakaan hänelle ja hän sanoo sinua syntiseksi?
Kehotan sinua, että lue ahkerasti Jumalan sanaa, ja anna sen tehdä työtä sinussa, koska oman syntisyytensä syvyyttä ei voi nähdä ennen kuin Jumala avaa silmät näkemään sen. Anna Jumalan sanan voittaa ylpeytesi ja vapauttaa sinut sydämessäsi asuvasta vihasta ja identiteetin vääristä rakennuspalikoista.
3) Lahjaidentiteetti perustuu uskossa vastaanotettuun Jumalan armoon
Katsotaan kolmanneksi sitä, että lahjaidentiteetti perustuu uskossa vastaanotettuun Jumalan armoon.
Kun Johannes kirjoittaa kirjeessään Kainista ja Abelista, hän sanoo samassa yhteydessä, että: “Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että Jeesus antoi henkensä meidän puolestamme.” (1. Joh. 3:16)
Abel, maailman ensimmäinen paimen, uhrasi lampaidensa esikoiskaritsoja. Abel kuoli väkivallan uhrina. Kristus, Isänsä esikoinen, Jumalan Karitsa, Hyvä Paimen, kuoli väkivaltaisesti veriuhrina, lampaidensa puolesta.
Abel oli ilmeisesti vanhempiensa silmissä mitätön. Jumala teki ristillä ainoan Poikansa, luvatun naisen siemenen, täysin mitättömäksi, jotta sinä olisit hänen arvokas lapsensa.
Abel oli ilmeisesti vanhempiensa silmissä mitätön. Jumala teki ristillä ainoan Poikansa, luvatun naisen siemenen, täysin mitättömäksi, jotta sinä olisit hänen arvokas lapsensa.
Abelin kuolema osoitti synnin seuraukset. Kristuksen kuolema sovitti synnin seuraukset, meidän kaikkien kostonhimoisten murhaajien syntien rangaistuksen.
Abelin veri vuosi, koska meidän kaikkien sydämessä asuu kateus ja kuolema. Kristuksen veri vuosi, jotta sinulla ja minulla olisi rauha ja ikuinen elämä.
Heprealaiskirjeen mukaan Abelin veri huutaa kostoa. (Hepr. 12:23-24) Kristuksen veri huutaa meille armoa, koska Jumala ei kosta meille syntejämme, sillä Kristus on kuollut puolestamme.
Abelin suku sammui tai ainakaan Raamatussa ei puhuta siitä, että Abelilla olisi ollut jälkeläisiä. Kristuksen suku, hänen lapsensa, saavat elää ikuisesti.
Kristuksen uhri
Kristuksen ristinkuoleman tähden saat tässä ja nyt uskoa evankeliumin syntien anteeksiantamuksesta omalle kohdallesi, siitä riippumatta, mitä kaikkea olet elämässäsi tehnyt, vaikka olisit vihannut mielessäsi tai ihan fyysisesti murhannut jonkun.
Kristus on lunastanut sinut vapaaksi. Ja vaikka olisit muiden silmissä kuinka mitätön ja kiusattu tahansa, Jumala nostaa sinut kerran taivaallisiin korkeuksiinsa, kun vain uskossa turvaat Kristukseen.
Mitä oikea usko on?
Mitä Abelin usko siis on, mitä on oikea usko? Abel tarttui uskon kautta Jumalan Aadamille ja Eevalle antamaan lupaukseen tulevasta käärmeen pään polkijasta. Abelin uhri oli vastausta Jumalan armoon, eikä yritystä ansaita Jumalan armo. Jumala näki Abelin uskon ja otti siksi vastaan hänen kiitoksensa. Usko on aina vain tarttumista Jumalan antamaan lahjaan.
Edes usko ei ole omaa ansiotamme, vaan sekin on Jumalan lahja, jonka saamme Hänen sanansa kautta. Jumala oli niin rakastava, että pani murhasta huolimatta Kainiin merkin, mikä se merkki sitten olikaan, jolla hän suojeli Kainia hänen elämänsä ajan. Kasteessa olet saanut Pyhän Hengen sinetin, joka suojelee sinut ikuiselta kuolemalta, kadotukselta. Kohta ehtoollisella saat syödä ja juoda Jumalan Karitsan ruumiin ja veren kaikkien syntiesi anteeksiantamiseksi.
Lahjaidentiteetti ja suhde Jumalaan joka rakentuu armon varaan
Kainin valheellinen käsitys itsestä oli rakentunut sen varaan, että hän on toista parempi. Abelin identiteetti perustui siihen, että hänen ei tarvitse ansaita Jumalan suosiota, koska se riittää, että uskoo Jumalan lupauksen ja armon omalle kohdalleen. Abelin identiteetti oli siis lahjaidentiteetti.
Sinun taivaallinen Isäsi rakastaa sinua enemmän, kuin voit koskaan edes käsittää. Kaikki, elämä, armo, jokapäiväinen leipä, taidot ja kyvyt, toiset ihmiset, ne ovat kaikki Jumalalta saatua lahjaa. Koska saat elää maailmankaikkeuden Luojan sylissä, sinun identiteettisi saa rakentua täysin Jumalan käsien varaan. Siksi sinun identiteettisi pohja on horjumaton.
Et ole kenenkään toiseen ihmiseen verrattuna alempiarvoinen, mutta et myöskään ylempiarvoinen. Jos katseesi tuppaa joskus synkistymään, niin katso Kristusta, joka on ansainnut sinulle taivaallisen rikkauden.
Helsingin maaperä puhdistetaan Kristuksen rakkaudella
Kainista kerrotaan Raamatussa, että hän oli ensimmäinen, joka perusti kaupungin.
Olikohan sen kaupungin maaperä myrkyllistä, sellaista kateudesta vihreää, kuplivaa happoa?
Minkälainen kaupunki tämä meidän Helsinkimme on? Eiköhän meistä jokainen elä myös tässä kaupungissa arkeansa enemmän tai vähemmän myrkyttyneessä ilmapiirissä.
Mutta Kristus, tosi Abel, ei vihannut heitä, jotka vainosivat häntä ja lopulta surmasivat hänet. Mitä Kristus sanoo sinulle ja minulle? “[R]akastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta.” (Matt. 5:44) Tämä on niiiin vaikea rasti. Ei siis tule vain sietää tai kestää toista esimerkiksi sarkasmin avulla, vaan rakastaa, rukoilla, antaa anteeksi, välittää ja auttaa.
Omassa sydämessäni on paraatipaikalla vielä sellaisia tontteja, joiden maaperä on myrkkyä täynnä, ja joista Jumalan pitää vielä kauhoa kuorma-autokaupalla sitä myrkkyä veke, ennen kuin siihen voi rakentaa jotain kaunista. Helsingin maaperä puhdistetaan Kristuksen lahjarakkaudella.
Helsingin rakentaminen paremmaksi paikaksi alkaa oman sydämen maaperän puhdistamisella Jumalan armon avulla.
Rukoillaan. Rakas, Jumala, kiitos että lähetit ainoan Poikasi maailmaan uhriksi, jonka veri sovittaa kaikki syntimme. Kiitos siitä, että meidän ei tarvitse ansaita omaa arvoamme ja asemaamme ihmisenä, vaan sinä olet antanut meistä jokaiselle arvon. Auta Jeesus meitä rakastamaan toinen toistamme ja muuttamaan tätä kaupunkia niin, että kateuden sijaan tulisi toisen auttaminen ja tukeminen, katkeruuden sijaan rakkaus. Jeesuksen nimessä aamen.
Pastori Martti Haverinen 