Luksuslukaali – 1. Kor. 3:7-15

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 19.2.2017
2. sunnuntai ennen paastonaikaa (Sexagesima), 2. vuosikerta
1. Kor. 3: 7–15

Istuttaja ei ole mitään, ei myöskään kastelija, vaan kaikki on Jumalan kädessä, hän suo kasvun. Istuttaja ja kastelija ovat samassa työssä, mutta kumpikin saa palkan oman työnsä mukaan. Me olemme Jumalan työtovereita, te olette Jumalan pelto ja Jumalan rakennus.
Jumalalta saamani armon mukaan olen taitavan rakentajan tavoin laskenut perustuksen, jolle joku toinen rakentaa. Mutta kukin katsokoon, miten rakentaa. Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea. Rakennetaanpa tälle perustukselle kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, aikanaan tulee ilmi, mitä kukin on saanut aikaan. Tuomiopäivä sen paljastaa: se päivä ilmestyy tulenliekeissä, ja tuli koettelee, millainen itse kunkin aikaansaannos on. Se, jonka rakennus kestää, saa palkan. Se taas, jonka rakennus palaa, kärsii vahingon. Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi.

Johdanto

Jos mediassa tehdään jostain kirkon työntekijästä haastattelu, niin yleensä hän sytyttää kuvassa kynttilän. Se on sellainen klassikko. Kun Kotimaa-lehti haastatteli tammikuussa (2017) Sleyn uutta toiminnanjohtajaa Tom Säilää, niin kas, Tom asettelee kuvassa kirkossa palavaa kynttilää kynttilänjalkaan.

Kirkon työntekijät ja tuli liittyvät jotenkin erottamattomasti yhteen. Teologian opinnoissa ei tosin ole kynttilän sytyttämisen kurssia.

Tässä raamatunkohdassa on monia eri tasoja, eikä niitä kaikkia pysty katsomaan yhdellä kerralla.

Keskitytään tässä saarnassa luksuslukaalin rakentamiseen, sellaiseen joka on kestävää laatua.
1) Lähdetään liikkeelle unelmien seurakunnasta
2) ja katsotaan toiseksi sitä, että seurakunta testataan erikoisesti tulella.
3) Katsotaan kolmanneksi luksuslukaalin perustusta
4) ja neljänneksi luksuslukaalin rakennusmateriaalia.

1) Unelmien seurakunta

Saatat olla ensimmäistä kertaa kirkossa ikinä tai pitkään aikaan tai saatat käydä messussa säännöllisesti.

Minkälainen on unelmiesi seurakunta? Mitä asioita unelmiesi seurakunnassa pitäisi olla?

Mitä ja miten siellä julistettaisiin? Miten siinä seurakunnassa elettäisiin uskoa todeksi? Miten ihmiset kohtaisivat siellä toisiaan? Mitä hyvää se seurakunta tekisi auttaakseen kärsiviä?

Onko unelmiesi seurakunta sellainen, jossa ihmiset ovat katkeria toisilleen, riitelevät keskenään, lyttäävät ja mollaavat toisiaan? Olisiko se sellainen seurakunta, joka saa sinun sydämesi syttymään, ja haluaisitko olla osa sellaista seurakuntaa?

Seurakunta on ihan yhtä luotaantyöntävä kuin mikä tahansa muukin yhteisö, kuten vaikka lasten urheilujengin vanhempien keskinäiset suhteet tai taloyhtiön kokoukset, jos siellä on toisiaan vastaan riiteleviä kuppikuntia.

Tämän päivän tekstikohta on Paavalin ensimmäisestä kirjeestä korinttilaisille. Korintin kaupunki sijaitsee Kreikassa sellaiset 80 kilometriä Ateenasta länteen. Se oli 50-luvulla jKr. vielä aika juureton mutta menestyvä bisneskaupunki, jonne ihmiset tulivat käärimään fyrkkaa ja elämään ilman pidäkkeitä. Kaupungin nimestä on tehty jopa verbi, joka on esimerkiksi englannin kielessä edelleen, “corinthianize”, ja se tarkoittaa, että elää siveettömästi.

Hienoa on, että korinttilaisia tuli kaiken tämän keskellä uskoon monenlaisista taustoista ja elämänkokemuksista riippumatta. Ensimmäiset heistä olivat olleet uskossa vasta pari vuotta.

Jumala oli antanut heille todella runsaasti armolahjoja, mutta seurakunta oli sekaisin ja he tarvitsivat perusasioiden kertaamista. Yksi asia mikä siellä oli pielessä, oli että siellä oli pantu Jumalan sanan julistajia arvojärjestykseen, vaikka nämä kaikki opettivat oikein, ja ihmiset olivat jakautuneet toisiaan nokitteleviin leireihin. Se ei ollut Jumalan Hengen aikaansaannosta.

Millä reseptillä saadaan aikaiseksi riitelevä seurakunta? Ylpeys, kateus, katkeruus, itsekkyys, ahneus; niistä on isot riidat tehty. Tämän päivän tekstin edellä Paavali kirjoittaa, että ”[k]un teillä kerran on keskinäistä kateutta ja riitaa, silloinhan vanha luontonne vallitsee teitä”. (1. Kor. 3:3)

Wikipedian mukaan ihmisen kieli on kehon nopein tahdonalainen lihaskimppu, ja tärkein artikulaatioelin.

Missä valmiusasennossa minä pidän kieltäni hampaiden takana? Onko se valmiina sivaltamaan syvän haavan toisen itsetuntoon niin kuin Zorron merkin aina kun avaan suuni? Onko terävä kieleni aina halukas tekemään silppua toisen maineesta ja kunniasta ja eristämään häntä muista? Kerronko mehukkaat juorut surutta eteenpäin? Ja teenkö tämän kaiken yleensä toisen selän takana, etten joudu vastaamaan hänelle sanoistani?

Jumala sanoo jumalattomalle psalmissa 50: “Sinä annat suusi puhua pahaa, kielesi punoa petosta. Sinä istut ja puhut pahaa veljestäsi, panettelet oman äitisi poikaa. […] minä panen sinut vastaamaan teoistasi, asetan sinut tuomiolle.” (Ps. 50:19-21)

Olisiko parempi, että kieleni tarttuisi kitalakeen kiinni noissa tilanteissa ja saisin pidettyä suuni supussa? Haluaisinko minä itse, että muut ihmiset levittelisivät minun mogailujani toisilleen?

Jeesus sanoi opetuslapsilleen, että: “Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.” (Joh. 13:35)

Miten siis suhtaudun toiseen ihmiseen tässä seurakunnassa? Edistänkö puheillani ja teoillani Kristuksen rakkauden leviämistä, vai ovatko omat puheeni toisista ihmisistä vain sen irvikuvaa?

Paavali selittää asian korinttilaisille yksinkertaisesti. Jos seurakunnassa opetetaan Jumalan sanan mukaisesti, ei ole mitään järkeä jakaantua eri leireihin kampittamaan toisia. Rakentajia tulee aina ajan mittaan uusia, ja heistä kukin vastaa työnsä tuloksista Herralle.

Riidat nousevat yleensä ylpeydestä ja ylpeä ajattelee, että hänellä on jotain mitä muilla ei ole, ja että hän on muita tärkeämpi. Mutta koska jokainen kristitty omistaa Kristuksen kautta koko universumin, mitä järkeä on ylpeillä ja kadehtia suosiota?

Paavali kirjoittaa vähän myöhemmin, että: “Kenenkään ei siis pidä ylpeillä ihmisistä. Kaikkihan on teidän: Paavali, Apollos ja Keefas, maailma, elämä ja kuolema, kaikki nykyinen ja tuleva. Se kaikki on teidän, mutta te olette Kristuksen, ja Kristus on Jumalan.” (1. Kor. 3:21-23)

Myös koko seurakunta kuuluu vain ja ainoastaan Kristukselle ja hänen kauttaan Jumalalle, eikä kenenkään ihmisen pidä ylpeillen ajatella sitä omana luomuksenaan.

Sinun on vaikea rakentaa unelmiesi seurakuntaa, jos etsit vain omaa kunniaasi, etkä anna kaikkea kunniaa Jumalalle. Sinun on vaikea rakentaa unelmiesi seurakuntaa, jos et pysty pitämään omaa kieltäsi kurissa puhuessasi muista.

2) Seurakunta testataan erikoisesti tulella

Katsotaan toiseksi nopeasti tuota seurakunnan testaamista erikoisesti tulella.

Roomalaiskatoliset ovat kehitelleet tästä raamatunkohdasta ajatuksen kiirastulesta eli paikasta, jossa kristitty joutuisi vielä kärsimään syntiensä takia ennen kuin pääsee taivaaseen. On kuitenkin Raamatun vastaista ajatella niin, että Jumalan Pojan ristinkuolema ja veri eivät olisi täysin riittäviä kaikkien syntien sovittamiseksi, vaan että sen lisäksi tarvittaisiin vielä jotain muita puhdistusproseduureja ja syntien hyvittämistä.

Kiirastulen sijasta tämä kohta puhuu sananjulistajista. Apostoli Pietari kirjoittaa ensimmäisessä kirjeessään, että “tuomio alkaa Jumalan huoneesta”. (1. Piet. 4:17) Jokainen seurakunnan paimen eli pastori vastaa aikojen lopulla Herralle siitä, miten hän on Jumalan hänelle osoittamaa seurakuntaa hoitanut. Kestääkö pytinki vai ei? Onko se jokin olkihimmeliviritelmä vai taattua laatua? Seurakunta koostuu ihmisistä, joten silloin nähdään, onko julistus ollut sellaista, joka on kiinnittänyt ihmiset Kristukseen vai johonkin väärään, eli pelastuvatko he.

Paavali jakaa paimenet kolmeen ryhmään:
1) niihin joiden työ kestää koetuksen (1. Kor. 3:14)
2) niihin joiden työstä osa sortuu, eli julistus on ollut yhtä tyhjän kanssa (1. Kor. 3:15)
3) ja pari jaetta tämän päivän tekstikohdan jälkeen vielä niihin, jotka suorastaan tuhoavat seurakuntaa (1. Kor. 3:17).

Kaksi edellistä ryhmää pelastuu, mutta tämän kolmannen kohtalo on tuomiopäivänä Jumalan käsissä kammottava. Siinäpä minulle miettimistä ja sinulle konkreettinen esirukousaihe.

3) Luksuslukaalin perustus

Katsotaan kolmanneksi luksuslukaalin perustusta.

Viime viikon keskiviikkona (8.2.2017) Salossa vanhalla kaivosalueella maa sortui 5-10 metriä syväksi montuksi (noin 25 x 25 metriä kokoisella alueella). Kaisaniemenkadulla kun ohi ajaa jotain isompia kulkuvälineitä, niin maa hyllyy aika epämiellyttävän tuntuisesti.

Mitä jos näitä miettiessäsi joudut toteamaan, että olet tähän mennessä käyttänyt elämäsi Jumalan tahdon vastaisesti tai olet rakentanut ihan turhaa höttöä ja aivan väärälle perustalle? Mitä jos olet jopa tuhonnut Jumalan seurakuntaa, niin kuin Paavali ennen kääntymystään kristityksi?

Paavali kirjoittaa tämän päivän tekstiä edeltävässä luvussa, että: “En halunnut tietää teidän luonanne mistään muusta kuin Jeesuksesta Kristuksesta, en muusta kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta.” (1. Kor. 2:2)

Kristus ja hänen ristinkuolemansa on ainoa kestävä perustus, joka ei koskaan petä sinun jalkojesi alta, vaikka olisit tehnyt elämässäsi mitä pahaa tahansa. Vaikka kaikki muu pettäisi ja sinä pettäisit kaikki, Kristus ei koskaan petä sinua.

Eikö ole merkillistä, että kun Ikiaikojen Jumala syntyi ihmiseksi, niin hän tuli rakennusmieheksi?

Oliko hän ihan tavallinen rakennusmies, jolla oli yllään työkaluliivit ja jalassa turvasandaalit? Tekikö hän innoissaan sen ajan yksinkertaisia taloja vai pyörittelikö hän mielessään pohjapiirustuksia energiatehokkaista ekotaloista, joissa on vesivessa, keskuslämmitys ja langaton netti?

Hän oli rakastavin käsin valmistanut toisille tavaroita ja koteja, mutta niiden käsien läpi hakattiin naulat, kun tuo puuseppä ripustettiin raa’asti puuhun kuolemaan. Hänen kielensä ei sivaltanut tuossa tilanteessa edes hänen vihaajiaan, vaan hän rukoili: “Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.” (Luuk. 23:34)

Vaikka hänen elämänsä päättyi karusti nuorena, se mitä hän elämäntyönään rakensi, on kuitenkin yhä olemassa, meidän pelastuksemme horjumaton perustus. Kristuksen oma ruumis on sinulle panic room, sellainen turvapaikka, joka ei tuhoudu ja joka kestää kaiken, kun pyhän Jumalan tuli kohtaa sinut viimeisenä päivänä. Kristus on ainoa 100-prosenttinen palovakuutus sinulle tuohon hetkeen. Kristuksen veri on sinulle ja minulle ikuisen elämän lähde.

Jumalan omaksi lapseksi kastettuna kristittynä saat kohta nauttia anteeksiantamuksen aterialla Kristuksen ruumiin ja veren omalle kohdallesi riippumatta siitä, miten rankasti olet elämässäsi epäonnistunut. Saat uskoa aivan kaikki syntisi anteeksi annetuiksi, et kanna niitä enää, koska Kristus kantoi niiden rangaistuksen puolestasi.

Ja tämä maailmankaikkeuden luovin rakennusmies sanoi menevänsä valmistamaan meille sijaa taivaaseen. Minkähänlaisen luksuslukaalin hän on piirtänyt ja bygannut sinulle rakastavilla käsillään? Minkälaista taloteknisiä ratkaisuja tai pohjaratkaisuja hän on tehnyt, kun museovirasto tai kaupunkisuunnitteluvirasto eivät häntä pidättele? Minkälaisia talomateriaaleja hän on käyttänyt, kun kullastakaan ei ole pulaa?

Jeesusta varmaan kihelmöi niin kuin remontti-tosi-tv-ohjelmissa, kun hän odottaa päästä näyttämään sinulle, että “tällaisen mä nyt sitten sulle tein”. Hän odottaa sinua perille asumaan hänen huoneisiinsa.

Kristuksen ristinkuoleman tähden saat sydämessäsi yhtyä ylistämään Jumalaa psalmin kirjoittajan sanoin: “Herra, sinä ilahdutat minua teoillasi, minä riemuitsen sinun kättesi töistä. Kuinka suuret ovatkaan sinun tekosi, Herra, kuinka syvät sinun ajatuksesi!” (Ps. 92:5-6)

4) Luksuslukaalin rakennusmateriaali

Katsotaan vielä viimeiseksi tuota rakennusmateriaalia.

Sinut ja minut on kutsuttu rakentamaan elämämme aikana jotain kestävää. Kukaan meistä ei varmaankaan halua varta vasten käyttää elämäänsä siihen, että rakentaa hometalon.

Jotta hommat eivät ainakaan menisi pieleen, yksi houkutteleva ajatus on jäädä passiiviseksi sivustakatsojaksi niin, ettei sitten rakenna yhtään mitään. Mutta se ei oikeastaan ole Jumalan meille antama vaihtoehto, että jäisi seisomaan tumput suorina paikoilleen.

Jeesus sanoo Johanneksen evankeliumissa: “Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy. Kun niin teette, Isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte.” (Joh. 15:16)

Jumala tahtoo, että sinä ja minä rakennamme jotain kestävää. Älä siis jätä Jumalalta lahjaksi saamiasi työkaluja varaston hyllylle pölyttymään, vaan käytä niitä siinä kohdassa, jonka Jumala sinulle on osoittanut. Sille ei voi mitään, että välillä esimerkiksi vasaralla tulee lyötyä hutiin ja peukaloon sattuu.

Ratkaisevaa on se, mistä materiaalista rakentaa ja kenen kanssa. Luksusmateriaali saadaan lahjaksi Jumalalta, koska niin kalliiseen rakennusmateriaaliin ei kellään itsellänsä ole varaa.

Sananlaskujen kirjassa sanotaan: “Jumalan jokainen sana on tulessa koeteltu, hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat. Hänen sanoihinsa älä lisää mitään – hän vaatii sinut tilille, ja petoksesi tulee julki.” (Sananl. 30:5-6)

Jumalan sana on tulessa koeteltu kestävä rakennusmateriaali. Kun rakennat arkeasi, ihmissuhteitasi, tavoitteitasi ja muuta Jumalan sanan varaan, hypistelet käsissäsi lahjaksi saamaasi maailmankaikkeuden arvokkainta luksusmateriaalia. Sen käytöstä sinä saat kiitoksen.

Ainakin omalta kohdaltani voin elämänkokemukseni perusteella sanoa sen suoraan, että jos Jumalan sanan lukeminen on jäänyt itselläni vähäisemmäksi, niin heti alan hakeutua kullan sijasta sekundan pariin.

Kysyin tämän saarnan alussa sitä, että minkälainen olisi sinun unelmiesi seurakunta.

Jumala tahtoo varustaa kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen (Ef. 4:12), ei yksin, vaan yhdessä Jeesuksen kanssa niin, että meitä olisi taivaassa kerran mahdollisimman paljon jengiä.

Mihin tehtävään Jumala kutsuu sinua? Oletko esimerkiksi kutsun välittäjä, kohtaaja, organisaattori, rukoilija, tukija, evankelista, järjestelijä, siivooja, musiikki-ihminen, median taitaja, vai mikä?

Mahdollisuudet ovat oikeastaan rajattomat, mutta on erittäin tärkeää, että esität itsellesi kysymyksen: Mitä lahjoja Jumala on sinulle antanut, joita voisit käyttää Jumalan valtakunnan rakentamiseen joko tässä seurakunnassa, jos tämä on kotiseurakuntasi, tai sitten siinä seurakunnassa, joka on kotiseurakuntasi?

Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, ainoan Poikasi ruumiista ja verestä, joka on ainoa pelastuksen lähde ja meidän turvamme. Auta joka päivä uskossa turvaamaan sinuun. Anna Suomeen sanasi mukaisia palvelijoita ja että sinun sanasi olisi meidän ainoa perustamme. Kiitos lahjoista, joita olet antanut meistä jokaiselle ja pyydämme, että auttaisit ja rohkaisisit meistä jokaista palvelemaan sinun osoittamassasi tehtävässä lähimmäisiämme. Jeesuksen nimessä aamen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s