Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 5.2.2017
Kynttilänpäivä, 2. vuosikerta
2. Moos. 33: 18-23
Mooses sanoi Herralle: ”Anna minun nähdä kunniasi.” Herra sanoi: ”Minä annan kirkkauteni kulkea sinun ohitsesi ja lausun sinun edessäsi nimen Jahve. Minä annan anteeksi kenelle tahdon ja armahdan kenet tahdon.” Herra sanoi vielä: ”Sinä et voi nähdä minun kasvojani, sillä yksikään ihminen, joka näkee minut, ei jää eloon.” Sitten Herra sanoi: ”Näetkö tämän paikan vieressäni? Asetu tämän kallion luo. Kun minun kirkkauteni kulkee ohi, minä asetan sinut kallionkoloon ja suojaan sinua kämmenelläni, kunnes olen kulkenut ohi. Sitten otan käteni pois ja saat nähdä minut takaapäin, mutta minun kasvojani ei kukaan saa nähdä.”
Johdanto
Muistatteko Joan Osbornen vanhassa hittibiisin One of Us?
Se on hieno biisi ja siinä kysytään vapaasti suomennettuna, että:
Jos Jumalalla olisi nimi, mikä se olisi?
Käyttäisitkö sitä nimeä hänen kasvojensa edessä, jos kohtaisit hänet koko hänen kunniassaan?
Mitä kysyisit, jos voisit kysyä vain yhden kysymyksen?
Tuossa biisissä on paljon hyviä kohtia ja pitää palata niihin joskus toiste.
Onko se liikaa vaadittu, että jos Jumala on olemassa, niin että hän antaisi siitä jonkinlaisen merkin? Eikö se olisi reilu peli, että saisimme selvyyden siitä, mikä tässä elämässä on koko homman nimi?
Katsotaan tässä saarnassa seuraavia asioita:
1) Menestystä ilman Jumalaa
2) Nimi ja kasvot
3) Kirkkauden kohtaaminen
1) Menestystä ilman Jumalaa
Mooses oli sellainen henkilö joskus noin 3500 vuotta sitten, jonka Jumala oli valinnut Israelin kansan johtajaksi tuomaan israelilaiset pois faraon Egyptistä orjuudesta siihen maahan, jonka Jumala oli luvannut Israelille.
Tämän päivän tekstikohtaan mennessä Jumala oli muun muassa ilmestynyt Moosekselle palavassa pensaassa ja puhunut siitä lähtien tälle melkein joka välissä, oli tehnyt Mooseksen kautta megalomaanisia ihmetekoja Egyptissä, halkaissut mereen kulkuväylän, kulkenut israelilaisten edellä päivällä pilvipatsaassa ja yöllä tulipatsaassa, antanut autiomaassa sapuskaksi mannaa ja viiriäisiä ja ilmestynyt Moosekselle Siinainvuorella.
Kaiken tämän jälkeen tämä sama Mooses pyytää Jumalalta, että “anna minun nähdä kunniasi”.
Itse olisin huuli pyöreänä jo yhdestäkin tuollaisesta ihmeestä. Onko Mooses tottunut vähän liian hyvään, ja onko hän tullut sokeaksi sille kaikelle, mitä Jumala jatkuvasti tekee, vai mistä tässä on kyse?
Tämän päivän tekstin edellä on sellainen surullisen kuuluisa episodi, kun Mooses viipyi Siinainvuorella pitkään ja israelilaiset eivät tienneet, mitä Moosekselle oli tapahtunut, niin he valoivat kultaisen sonnipatsaan ja palvoivat sitä epäjumalanaan. Ilmeisesti he olivat oppineet Egyptissä luottamaan jumalpatsaisiin.
Siis tämä samainen jengi, joka oli nähnyt ja kuullut ja kokenut kaikenlaista ihmeellistä, niin kun heidät vähäksi aikaa jättää pyörimään keskenään, niin saman tien he luopuvat siitä Jumalasta, joka oli vapauttanut heidät orjan asemasta ja hakevat mieluummin turvaa ja lohtua kylmästä ja kovasta metallista.
Jumala suuttui epäjumalanpalvelukseen langenneille israelilaisille ja luonnehti heitä uppiniskaisiksi eli jääräpäisiksi ja tottelemattomiksi. Mooses kuitenkin vetosi Herraan ja hänen vihansa lauhtui.
Jumala oli uskollinen ja hyvä ja lupasi edelleen israelilaisille 1) maata, 2) valtaa ja 3) vaurautta, mutta hän sanoi, ettei hän itse enää kulkisi heidän mukanaan.
Eikös tuollaiset menestysnäkymät kuulosta erittäin hienolta? Ei, vaan israelilaiset tulivat surullisiksi. He olivat jäämässä ilman Jumalan läsnäoloa.
Kultainen sonnipatsas kuulostaa primitiiviseltä, mutta israelilaisille naureskelun sijaan kannattaa miettiä omaa elämää.
Minkä kultaisten kivijalkojen varaan sinä olet rakentanut toiveesi ja unelmasi? Mille sinä uhraat aikasi, energiasi ja fyrkkasi ja mitä sinä janoat saavuttaa uhraustesi avulla? Mitkä kaikki asiat menevät sinun elämässäsi tärkeysjärjestyksessä Jumalan ohi, kun et jaksa odottaa hänen vastaustaan?
Onko sinun päämääräsi selviytyä tai menestyä elämässä, vaikka se tapahtuisi ilman Jumalaa? Onko Jumala sinulle sellainen perinteen takia väkisin raahattava kivireki, joka kyllä roikkuu mukana, koska olet vielä riittävän armollinen Jumalaa kohtaan kiskoaksesi häntä perässäsi?
Onko sinulle lopulta ihan se ja sama, kulkeeko Jumala kanssasi sinne, minne sinä tähtäät elämässäsi? Vai pelkäätkö sitä, että Jumala vain sabotoi puuhiasi ja suunnitelmiasi? Oletko siksi antanut hänelle lähestymiskiellon?
Joan Osborne kysyi laulussaan, että mitä kysyisit Jumalalta, jos sinulla olisi vain yksi kysymys. Mooses käytti tuon tilaisuutensa siihen ja vetosi, ettei Jumala veisi kansaansa pois autiomaasta, ellei hän itse kulkisi heidän kanssaan. Oli kauhea ajatus, että Jumala poistuisi kansansa keskuudesta. Loppujen lopuksi ulkonainen menestys ei merkitse yhtään mitään, jos Jumala ei ole meidän kanssamme.
Jos olet päässyt maistamaan Jumalan armoa, elämä ilman Jumalaa tuntuu turhalta ja mielettömältä. Siksi Mooses pyytää saada nähdä Jumalan kunnian. Hän kaipaa sitä, että Jumala ei hylkää. Ja Jumala alkaa puhua hänelle kirkkaudestaan, nimestään ja kasvoistaan.
2) Nimi ja kasvot
Tutkaillaan nyt toiseksi nimen ja kasvojen olemusta.
Kaksi tärkeintä tapaa tunnistaa joku on 1) nimi ja 2) kasvot. Nimi on sellainen sanallinen (verbaalinen) tuntomerkki ja kasvot on visuaalinen tuntomerkki.
On ärsyttävää, jos ei tiedä toisen nimeä, vaikka on jatkuvasti tekemisissä hänen kanssaan, eikä enää kehtaa kysyä. Minä voin esimerkiksi tunnustaa omalta osaltani, että en ehkä tiedä tai muista sinun nimeäsi, vaikka haluaisinkin oppia muistamaan nimesi ja tuntemaan sinut muutenkin.
Sovitaanko niin, että pidetään tänään kaikkien kesken sellainen yleinen “sanon-aina-etunimeni”-päivä, eli esitellään kirkkokahveilla itsemme aina etunimen kera, vaikka tuntisittekin toistenne nimet. Tänään ei sitten tarvitse kokea vaivaantuneisuutta.
Cocktailkutsu-ilmiöksi kutsutaan sitä, että puheensorinassa huomiosi kiinnittyy salamannopeasti muun muassa sellaiseen keskusteluun, jossa kuulet oman nimesi mainittavan.
Mitä jos sinulla ei olisi ollenkaan nimeä? Sellaista tilannetta on vaikea edes kuvitella. Niin iso osa identiteettiä puuttuisi, ja voi olla, että psykologinen kehitys olisi hankalaa, jos nimeä ei olisi. Oma nimi on yhtä erottamaton osa itseä kuin vaikkapa iho.
Jumala sanoo Moosekselle lausuvansa nimensä Jahve. Silloin kun Jumala ilmestyi ensimmäisen kerran Moosekselle, hän ilmoitti nimekseen “Minä olen” tai “Minä joka olen” (2. Moos. 3:14). Jumalan nimi Jahve – heprean konsonantit JHWH – tarkoittaa “Hän on” tai “Hän joka on” (2. Moos. 3:15). Jo Jumalan nimi liittyy olemiseen, eli jollain tavalla kaikki se, mitä on olemassa, on lähtöisin hänestä ja hänen varassaan.
Joan Osborne kysyy laulussaan, että käyttäisitkö sinä Jumalan nimeä Jumalan kasvojen edessä, jos kohtaisit hänet koko hänen kunniassaan.
Ihminen ei saa eikä voi antaa Jumalalle nimeä. Sinulla ja minulla ei ole valtaa hallita Jumalaa antamalla hänelle oman mielen mukainen nimi, koska ihminen ei ole luonut Jumalaa, vaan Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Lausumalla turhaan Jumalan nimen tai herjaamalla Jumalaa tuotat lopulta vain itsellesi vahingon.
Nimi on tärkeä, mutta eri tavalla tärkeä on kasvot, ja niiden avulla ensisijaisesti erotamme ihmiset eri yksilöiksi, varsinkin siinä vaiheessa, kun emme vielä tunne toistemme nimiä. Esimerkiksi ameba-yksilöitä on vaikea erottaa toisistaan, kun niillä ei ole kasvoja.
Jos joku esitellään valokuvan avulla, yleensä näytetään kasvokuva, eikä esimerkiksi kuvaa sormenjäljestä. Mark Zuckerberg ei kehittänyt sattumoisin juuri Facebookia. Sillä, että näytämme toinen toisillemme kasvot, on siis erittäin iso merkitys. Katsomme toisiamme silmästä silmään, kasvoista kasvoihin.
Kasvojen sijainti on niin erinomainen, että on ikään kuin ne olisi aseteltu kunniapaikalle, niin kuin voittopokaali vitriinissä. Olisi hankalaa, jos kasvot olisivat vaikkapa jalkapohjassa.
Kasvoista näkyy ihmisen yksilöllinen ulkoinen kauneus ja niistä heijastuu myös se, jos sydämessä on ahdistus tai rauha. Jumalan kunnia ja kauneus on Jumalan kasvoissa.
Oletko mokannut joskus niin pahasti, että olet menettänyt kasvosi ja siis maineesi? Kun hävettää oikein paljon, tekee mieli peittää kasvot ja feidata näkyviltä muiden joukosta. Kun saa tai joutuu antamaan jollekin asialle omat kasvot, vastuu tuntuu eri tavalla omissa nahoissa.
Kasvoilla, nimellä ja kunnialla on siis jonkinlainen erottamaton olemuksellinen side keskenään.
3) Kirkkauden kohtaaminen
Katsotaan viimeiseksi sitä, että miten tällainen tavallinen syntinen helsinkiläinen voi kohdata Jumalan nimen ja kasvot koko hänen kirkkaudessaan, kun se kerran on niin voimakasta?
Jumalan kirkkaudessa ja kunniassa yhdistyvät erikoisesti hänen oikeudenmukaisuutensa ja hänen armollisuutensa. Hyvä tuomari tuomitsee oikeudenmukaisesti, eikä jätä rankaisematta väärintekijää. Jos tuomari ei tuomitse oikeudenmukaisesti, eikä määrää väärintekijälle rangaistusta, sellaisella tuomarilla ei ole kunniaa, eikä häntä kunnioita kukaan.
Mutta voiko täydellisesti tuomitseva Jumala sitten mitenkään olla samanaikaisesti täydellisesti rakastava Jumala? Eikö rakkaus tarkoita sitä, että toista ei saa tuomita?
Jos Jumala olisi vain rakastava Jumala, eikä tuomitsisi oikeudenmukaisesti, on oikeastaan niin, että sellainen jumala maistuisi väljähtäneeltä Cokikselta. Käsi sydämellä, kunnioittaisitko sinä sellaista Jumalaa?
Kyselytutkimusten mukaan Jumalan tuomioon uskotaan yhä vähemmän. Onko se johtanut suurempaan Jumalan kunnioittamiseen?
Mutta oikeudenmukaisuus ilman armoa tuntuu kovuudelta. Jos Jumala tuomitsee oikeudenmukaisesti, miten kukaan voi pelastua, kun me kaikki olemme rikkoneet Jumalaa vastaan?
Jumala sanoo Moosekselle, että: “Minä annan anteeksi kenelle tahdon ja armahdan kenet tahdon.” Onko Jumala mielivaltainen?
Jumalan armo ei ole mielivaltaista, vaan se on tarkoitettu ihan jokaiselle.
Mooses sai nähdä Jumalan vain takaapäin, mutta sinä ja minä saamme nähdä Jumalan edestäpäin, Jeesuksessa. Mutta Jeesus maksoi siitä hyvästä kovan hinnan.
Yksi evankeliumin erikoisista piirteistä on siinä, että Jumalan kunnia on kirkkaimmillaan sellaisessa, mikä on meidän mielestämme hävettävää. Jumalan Pojan kunnia tärveltiin aivan totaalisesti. Edes kunnianloukkaus ei riitä sanana kuvaamaan sitä.
Kuningas, jonka kautta kaikki on luotu, nöyryytettiin väkivaltaisesti. Jumalan Poika, jonka kautta jokainen ihminen on saanut elämänsä lahjana, joutui kuuntelemaan ihmisten räävitöntä pilkkaamista ja rienaamista.
Myös hänen nimensä kunnia häpäistiin. Hänen yläpuolelleen kiinnitettiin hänen kuolemantuomionsa peruste pilkkaavaan sävyyn: “Iesus Nazarenus Rex Iudaeorum”, Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas.
Kaikkein pahinta Jeesukselle kuitenkin oli se, että hän menetti kasvonsa Jumalan edessä. Synnitön Vapahtaja suostui kantamaan kaiken sen häpeän, joka kuuluisi synnin takia ikuisesti sinun ja minun kannettavaksi. Jeesus menetti kasvonsa, jotta sinun ei tarvitsisi menettää kasvojasi Jumalan edessä ja peittää kasvoja häpeästä.
Jeesus sovitti sinun ja minun, kaikkien ihmisten puolesta Jumalan oikeudenmukaisen vihan ja tuomion. Niin kuin Mooses suojautui Jumalan kirkkaudelta kallionkoloon, saat suojautua Kristukseen, joka on kallio.
Niin kuin Jumala suojasi Moosesta kämmenellään Jumalan polttavalta kirkkaudelta, niin Kristuksen lävistetty käsi suojaa sinua pyhän Jumalan edessä. Kristuksen suojissa saat kohdata Jumalan täydellisen kirkkauden, eikä Jumalan kirkkaus tuhoa sinua.
Kun pyydämme Herran siunaus -rukouksessa Herraa kirkastamaan kasvonsa meille, niin me pyydämme sitä, että näkisimme Jumalan kasvoina Kristuksen ja Kristuksen kasvojen kautta Jumalan. Saat tässä ja nyt uskoa kaikki syntisi anteeksi. Saat kohdata armahtavan Jumalan hänen sanansa kautta ja kohta ehtoollisessa saat nauttia Jeesuksen kokonaan, hänen ruumiinsa ja verensä, syntiesi anteeksiantamiseksi.
Se on aina hieno ahaa-elämys, aina kun oppii yhdistämään jonkun tutun nimen joihinkin kasvoihin. Sinä päivänä, kun kohtaat Luojasi kasvoista kasvoihin, hänen nimensä ja hänen kasvonsa yhdistyvät silmiesi edessä ja korviesi kuullen täydellisesti, ja ne sopivat täydellisesti yhteen.
Miltä se kuulostaa, kun tämän universumin taiteillut Luoja, joka istuu valtaistuimella ja huokuu täydellistä valtaa, lausuu sinulle kerran henkilökohtaisesti oman nimensä? Tuntuuko sydämessä siltä kuin siellä järisisi jokin möreä bassotaajuus, niin kuin tuhat tuubaa soisi täydellä voimalla? Vai tuntuuko se samalta kuin miljoona Cantores Minores -kuoroa laulaisi jotain kaunista sävelmää?
Onko se kasvojen kirkkaus kirkkaampaa kuin tuhat aurinkoa? Miltä tuntuu katsoa Luojan kasvoja?
Se päivä tulee olemaan erityinen päivä.
Lähettiläs antaa omat kasvonsa, nimensä ja maineensa sen asian puolesta, jota hän haluaa edistää. Meidän tehtävämme tässä kaupungissa on välittää eteenpäin kutsua Jumalan valtakuntaan. Antakoon Kristus oman rakkautensa heijastua myös meidän kasvoistamme lähimmäisillemme tässä kaupungissa ainakin niin, ettemme käännä niitä pois.
Pastori Martti Haverinen 