Jeesuksen verellä pesty pelastuu – Joh. 13:1-15

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 13.4.2017
Kiirastorstai, 2. vuosikerta
Joh. 13: 1-15

Pääsiäisjuhla oli jo tulossa, ja Jeesus tiesi, että oli tullut se hetki, jolloin hänen oli määrä siirtyä tästä maailmasta Isän luo. Hän oli rakastanut omiaan, jotka olivat tässä maailmassa, ja hän osoitti heille täydellistä rakkautta loppuun asti.
He olivat kokoontuneet aterialle, ja Paholainen oli jo pannut Juudaksen, Simon Iskariotin pojan, sydämeen ajatuksen, että tämä kavaltaisi Jeesuksen. Jeesus tiesi, että Isä oli antanut kaiken hänen valtaansa ja että hän oli tullut Jumalan luota ja oli nyt palaamassa hänen luokseen. Niinpä hän nousi aterialta, riisui viittansa ja kietoi vyötäisilleen pellavaliinan. Sitten hän kaatoi vettä pesuastiaan, rupesi pesemään opetuslasten jalkoja ja kuivasi ne vyötäisillään olevalla liinalla.
Kun Jeesus tuli Simon Pietarin kohdalle, tämä sanoi: ”Herra, sinäkö peset minun jalkani?” Jeesus vastasi: ”Tätä, minkä nyt teen, sinä et vielä käsitä, mutta myöhemmin sinä sen ymmärrät.” Pietari sanoi hänelle: ”Sinä et ikinä saa pestä minun jalkojani!” Jeesus vastasi: ”Jos minä en pese sinua, ei sinulla ole sijaa minun luonani.” Silloin Simon Pietari sanoi: ”Herra, älä pese vain jalkojani, pese myös kädet ja pää.” Tähän Jeesus vastasi: ”Se, joka on kylpenyt, ei tarvitse pesua, hän on jo puhdas. Ja te olette puhtaita, ette kuitenkaan kaikki.” Jeesus tiesi, kuka hänet kavaltaisi, ja siksi hän sanoi, etteivät he kaikki olleet puhtaita.
Pestyään heidän jalkansa Jeesus puki viitan ylleen ja asettui taas aterialle. Hän sanoi heille:
”Ymmärrättekö te, mitä teille tein? Te puhuttelette minua opettajaksi ja herraksi, ja oikein teette: sehän minä olen. Jos nyt minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tulee myös teidän pestä toistenne jalat. Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman minkä minä tein teille.”

Jalkojen pesu

Ovatko jalkasi hautuneet koko päivän kenkien sisällä? Mitä jos pyytäisin sinua nyt ottamaan kenkäsi pois? Jos nyt ottaisit kengät pois jaloistasi, niin minkälainen aromirikas löyhähdys sukistasi nousisi? Miten lähelle jalkojasi uskaltaisit päästää toisen ihmisen nenän?

Mitä jos sitten pyytäisin meitä asettumaan isoon rinkiin kyljelleen kasvot kohti ringin keskustaa sillä tavalla, että sinun jalkasi ovat seuraavan ihmisen pään lähellä ja sinun naamasi lähellä on toisella puolellasi olevan jalat? Olisitko nyt halukas aloittamaan ruokailun?

Jeesuksen aikana aterioitiin tässä asennossa, joten jos sananlaskun mukaan “puhtaus on puoli ruokaa”, niin jalkojen pesu tuohon aikaan oli varmaan sitten vielä sitäkin enemmän.

Koska ihmiset käyttivät tuolloin sandaaleja, jalat olivat paremmin ilmastoituja, mutta teillä ja poluilla jalkoihin tarttui likaa ja esimerkiksi sellaisten eläinten ulosteita, joita tuota Fredaa dallaillessa ei näe. Joskus tuosta kirkon edestä kopsuttelee ohi Koffin vankkurit, mutta esimerkiksi lampaita ja aaseja en ole täällä nähnyt.

Jos miettii ihmisen kehoa päästä varpaisiin, niin pää oli Jeesuksen aikaan se arvostetumpi pää ja jalat olivat se vähemmän arvostettu pää. Sinänsä hassua ajatella, että ihmisen kehon osia voisi arvottaa, kun ne kaikki ovat tarpeen, mutta jalkojen pesu oli orjien hommaa.

Kun olin vuosituhannen alussa Vihdin seurakunnassa kesäteologina ja ripareilla pidimme toiminnallista rastirataa, niin monen nuoren mielestä tuntui vaivaannuttavalta se, kun opettajat ja isoset ilmoittivat pesevänsä vadissa heidän jalkansa.

Moni meistä häpeää omia jalkojaan, niiden hajuja, ihoa, känsiä ja esimerkiksi varpaiden muotoja. Itse en kestä ajatusta siitä, että joku pesisi jalkani ensinnäkin siksi, että kutian helposti, ja toiseksi siksi, jos en itse saisi pestä ensin jalkojani puhtaaksi ja kolmanneksi siksi, että en olisi halunnut toisten näkevän ja koskettavan jalkapohjassani ollutta kivuliasta känsää. Minulle ei sinänsä ole ongelma pestä toisten jalkoja ja hyväksyä niiden erikoisuudet.

Mikä on sellainen osa sinua, jota et uskalla näyttää kenellekään, et edes Jumalalle? Mitä haisevaa tai vinoon kasvanutta salaisuutta sinä häpeät? Mitä pelkoa tai syyllisyyttä sinä olet hautonut pitkään, ehkä koko elämäsi ajan, etkä uskalla paljastaa ja tunnustaa sitä Jumalalle?

Onko sinulle tehty karmeita asioita? Oletko itse tehnyt jollekin karmeita asioita?

Jeesuksen teko

Pietari ja Jeesus käyvät erikoisen keskustelun. Pietari sanoo Mestarille samalla tavalla niin kuin todennäköisesti minäkin olisin hänen seuraajanaan tuossa tilanteessa sanonut: “Sinä et ikinä saa pestä minun jalkojani!”

Jeesuksen vastaus on kuitenkin ehdottomuudessaan aivan omaa luokkaansa: “Jos minä en pese sinua, ei sinulla ole sijaa minun luonani.”

“Jos minä en pese sinua, ei sinulla ole sijaa minun luonani.”

Jeesus sanoo opetuslapsille, että he ymmärtäisivät vasta myöhemmin, mitä Jeesus tällä aterialla tekee. Jeesuksen jalkojen pesu liittyy siis hänen lähestyvään kuolemaansa. Maria voiteli aiemmin Jeesuksen jalat kalliilla nardusöljyllä ja Jeesuksen mukaan se oli hänen hautaamistaan varten.

Jeesus teki opetuslapsille jotain sellaista, mitä he eivät osanneet ollenkaan odottaa. Hän, kaivattu Messias, nöyrtyi orjan asemaan pesemään jalkoja.

Mutta Jeesus teki koko maailmalle jotain vielä enemmän odottamatonta, mitä kukaan ei osannut odottaa. Hän, pyhä ja puhdas Vapahtaja, suostui vapaaehtoisesti ottamaan harteilleen rikollisen nöyryyttävän kuolemantuomion.

On kaksi häpeää, jotka Jeesus joutui kohtaamaan: 1) häpeän ihmisten silmissä ja 2) häpeän Jumalan silmissä. Näistä häpeä Jumalan silmissä oli Jeesukselle täysin musertavaa.

Isä hylkäsi Jeesuksen ristille rikollisena, kantamaan yksin sen häpeän, joka hänelle ei olisi kuulunut. Hän kärsi nahoissaan sen ikuisen häpeän, joka olisi kuulunut sinulle ja minulle. Siksi sinun ei tarvitse enää kantaa minkäänlaista häpeää!

Kristuksen kuolema ristillä sovitti jokaisen meistä, myös sinun kaikki syntisi. Hänen verensä pesee sinut puhtaaksi kaikesta syyllisyydestäsi. Hän on pessyt sinut puhtaaksi kasteessa. Kasteessa olet saanut Jeesuksen virheettömän puhtauden omaksi puhtaudeksesi, eikä sen puhtaampaa ole olemassakaan. Saat joka päivä uskoen turvautua siihen Jeesuksen antamaan puhtauteen.

Jeesus kuitenkin samalla varoittaa ankarasti, että jos halveksii hänen kavaltajansa, Juudas Iskariotin tavoin Jeesuksen antamaa uhria, jää lopulta vaille syntien sovitusta. Siksi turvaa uskossa siihen, että Kristus on kuollut myös sinun puolestasi, sovittaen sinun rangaistuksesi. Jumala rakastaa sinua ja tahtoo sinut luokseen taivaaseen. Hän tahtoo tarjota sinulle kaikkien aikojen juhlavimman aterian.

Saadaksesi aterioida Kaikkivaltiaan Jumalan kanssa, hänen tulee pestä sinut ensin puhtaaksi. Siksi jos sinua ei ole kastettu, niin tule juttelemaan kanssani. Kastetulle kristitylle Kristus antaa ehtoollisessa oman ruumiinsa ja verensä syötäväksi.

Ei palvelija ole herraansa suurempi

Jalkojen pesu liittyy siis ensinnäkin Jeesuksen ristinkuolemaan eli siihen, kuinka Jeesus pelastaa ihmiset kadotuksesta. Jalkojen pesun toinen tärkeä asia on Jeesuksen esimerkin seuraaminen.

Ihmisellä on syntiinlankeemuksessa alkaen ollut suunta ylöspäin eli halu korottaa itsensä muita tärkeämmäksi, muita arvokkaammaksi, muita ihaillummaksi. Jumalalla taas on sovitustyössä täysin päin vastainen suunta. Hän nöyrtyy niin alas, että sitä on vaikea edes käsittää.

Mieti sinun perheessäsi sellaista tehtävää, mitä et ikimaailmassa haluaisi nöyrtyä tekemään. Mieti sinun työpaikallasi sellaista tehtävää, mitä et ikimaailmassa haluaisi nöyrtyä tekemään. Mieti tässä seurakunnassa sellaista tehtävää, mitä et ikimaailmassa haluaisi nöyrtyä tekemään.

Sitä tekemässä Kristus on.

Kristittynä koko loppuelämä meneekin sitten opetellessa tuota Jeesuksen asennetta. Siinä ei nimittäin koskaan tule liian valmiiksi.

Sellaisista hommista, joissa polvistutaan toisen eteen palvelemaan toista, ei ole koskaan tässä maailmassa tarjolla glooriaa ihmisiltä, vaan ainoastaan Jumalalta. Tämä kysymys tulee eteen joka päivä: Kumpaa kunniaa minä etsin, kiitosta ihmisiltä vai Jumalalta?

Suostunko minä hoitamaan sellaista tehtävää, jota tekemällä pisteeni muiden silmissä eivät nouse, vaan ehkä laskevat? “Eihän se minulle käy tässä iässä.” “Eihän se minulle käy tässä asemassa.” “Eihän se minulle käy, kun olen niin hauska, menestynyt, kaunis tai komea.”

Palveleminen ei välttämättä ole sellainen yksilölaji, jossa näkisi jotenkin hienosti työnsä tuloksen. Mutta seurakuntana sen voi jo alkaa nähdä, kun me yhdessä kannamme yhteiseen kekoon ne lahjat, joita Jumala on antanut kullekin meistä. Luther-kirkon seurakuntana meidän on vaikea saada yhtään mitään aikaiseksi, jos me pelkäämme jonkin aseman menettämistä ja häpeämme pistää itsemme likoon siinä, että alamme Kristuksen esimerkin mukaisesti palvella toisia ihmisiä.

Pyydä siis Jeesukselta voimaa heittää pelko pois ja voimaa oppia palvelemaan muita yhtä nöyrästi kuin hän itse omalla esimerkillään meitä opetti.

Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, siitä, että Kristus nöyrtyi pelastaakseen meidät. Kiitos siitä, että olemme kaikista kahleista vapaita ja vapaita myös palvelemaan toisiamme sillä rakkaudella, jolla Kristus on meitä rakastanut. Siunaa tämä päättyvä paastonaika ja alkava pääsiäisen aika. Jeesuksen nimessä aamen.