Jumala herättää henkiin vain kuolleita – Hes. 37:1-14

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 16.4.2017
Pääsiäispäivä, 2. vuosikerta
Hes. 37: 1-14

Herran käsi tarttui minuun, ja Herran henki vei minut kauas pois ja laski minut keskelle laaksoa, joka oli täynnä kuolleitten luita. Hän kuljetti minua yltympäri niiden ylitse, ja minä näin, että luita oli laaksossa hyvin paljon ja että ne olivat rutikuivia.
Herra sanoi minulle: ”Ihminen, voivatko nämä luut herätä eloon?” Minä vastasin: ”Herra, sinä sen tiedät.” Hän sanoi: ”Sano profeetan sana näille luille, sano niille: Te kuivat luut, kuulkaa Herran sana! Näin sanoo Herra Jumala näille luille: Minä annan teihin hengen, niin että te heräätte eloon. Minä panen teihin jänteet, kasvatan ympärillenne lihan ja peitän teidät nahalla, ja minä annan teihin hengen, niin että te heräätte eloon. Silloin te tiedätte, että minä olen Herra.”
Minä puhuin saamani käskyn mukaan, ja minun vielä puhuessani alkoi kuulua kovaa kalinaa, kun luut lähenivät toisiaan ja liittyivät yhteen nivel niveleltä. Minä näin, että niiden päälle kasvoi jänteet ja liha ja että nämä saivat nahan ympärilleen, mutta elämää niissä ei ollut.
Herra sanoi minulle: ”Ihminen, kutsu sanallasi henkeä ja sano sille: Näin sanoo Herra Jumala: Tule, henki, tule taivaan neljältä tuulelta ja mene näihin surmattuihin, niin että ne heräävät eloon.” Minä puhuin niin kuin Herra minua käski, ja luihin tuli henki. Ne heräsivät eloon ja nousivat maasta, ja siinä oli luvuton ihmisjoukko.
Herra sanoi minulle: ”Ihminen, nämä luut ovat Israelin kansa. Kaikki israelilaiset sanovat: ’Luumme ovat kuivettuneet, toivomme on mennyt, me olemme hukassa.’ Sen tähden julista heille: Näin sanoo Herra Jumala: Minä aukaisen teidän hautanne, päästän teidät, oman kansani, haudoistanne ja vien teidät Israelin maahan. Te tiedätte silloin, että minä olen Herra, kun minä aukaisen hautanne ja päästän teidät, kansani, haudoistanne. Minä panen teihin henkeni, niin että te heräätte eloon, ja vien teidät maahanne. Silloin te tiedätte, että minä, Herra, teen sen minkä olen luvannut tehdä. Näin sanoo Herra.”

Johdanto

Joskus puhujasta voi tuntua siltä, että sanat menevät kuuroille korville. Mutta vielä sitäkin haastavampaa on varmasti kyllä puhua kuolleille luille. Eihän niillä ole edes korvia.

Näin kerran yhdessä autokorjaamossa kyltin, että: “Ihmeitä teemme hetkessä. Mahdottomat asiat vievät vähän enemmän aikaa.”

Jumala tuntuu tykkäävän siitä, että hän saa yllättää meidät sellaisilla asioilla, jotka meistä tuntuvat mahdottomilta.

Katsotaan tässä saarnassa kolmea asiaa.
1) Israel päätyi hengellisesti kuolleeseen tilaan.
2) Itsekkyys johtaa luukasaan, Kristus yhteyteen.
3) Jumala herättää henkiin vain kuolleita.

1) Israel päätyi hengellisesti kuolleeseen tilaan

Kuka on tämän päivän tekstissä esiintyvä Hesekiel?

Hän on yksi Vanhan testamentin neljästä suuresta kirjaprofeetasta. Kirjaprofeetta tarkoittaa profeettaa, jolla on Vanhassa testamentissa omaa nimeään kantava kirja. Esimerkiksi sellaisia Vanhassa testamentissa esiintyviä profeettoja kuin Elia tai Naatan ei lasketa kirjaprofeetoiksi, koska Raamatussa ei ole heidän mukaansa nimettyä kirjaa. Samuelia ei lasketa kirjaprofeettojen joukkoon.

Ja se, että kirjaprofeettaa sanotaan suureksi kirjaprofeetaksi, tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että Jesajan, Jeremian, Hesekielin ja Danielin kirjat ovat pituudeltaan pidempiä kuin myös Vanhasta testamentista löytyvien kahdentoista pienen kirjaprofeetan kirjat.

Hesekiel syntyi 600-luvulla eKr. ja kuoli 500-luvulla eKr. Tuon maailmanajan mahtavin valtakunta oli Babylonia ja heidän ydinalueensa sijaitsi nykyisen Irakin alueella.

Hesekiel oli papin poika ja itsekin pappi, joten Israelin kansan kahdestatoista heimosta hän kuului Leevin heimoon, koska kaikki Jerusalemin temppelin papit valittiin Leevin heimon keskuudesta.

Babylonialaiset pakottivat Hesekielin vuonna 597 eKr. yhdessä 10 000 muun Juudan asukkaan kanssa pois kotoaan siirtolaiseksi linnuntietä yli tuhannen kilometrin päähän Babyloniaan. Hesekiel asettui Tel Abibiin, Eufrat-virran sivujoen Kebarjoen varrelle.

Hesekiel oli työtön pappi, koska papit toimittivat uhreja vain Jerusalemin temppelissä. Ja koska Hesekiel oli kärrätty Babyloniaan ilmeisesti jo ennen kuin hän täytti 30 vuotta, hän ei ollut ennättänyt aloittaa papin tehtäviään, koska papit aloittivat palveluksensa 30-vuotiaina.

Mutta Jumala kutsui Hesekielin profeetaksi vuonna 593 eKr. ilmeisesti juuri kun tämä oli 30-vuotias. 30-vuotiaana myös Jeesus aloitti julkisen toimintansa.

Jumala antoi Hesekielille näkyjä, joiden kautta hän sai tietää Babyloniassa esimerkiksi sen, mitä tuhannen kilometrin päässä Jerusalemissa tapahtui, ennen kuin sanansaattajat ehtivät tuomaan sieltä uutisia. Juudan kuningaskunta jatkoi pullikointia Babyloniaa vastaan, kunnes vuonna 586 eKr. babylonialaiset tuhosivat armottoman piirityksen jälkeen Jerusalemin kaupungin ja Jerusalemin temppelin ja toivat Juudan loputkin asukkaat pakkosiirtolaisiksi. Kaikki tämä oli lopulta seurausta siitä, että Israel oli hylännyt elävän Jumalan.

Israel oli jakautunut 900-luvulla eKr. sisäisissä valtakähinöissä Israelin pohjoisvaltioon ja eteläiseen Juudan valtioon. Israelin pohjoisvaltio oli hävinnyt Assyrian toimesta maailmankartalta jo vuonna 722 eKr. ja silloin Israelin heimoista kymmenen oli kadonnut kansojen mereen.

Jäljelle jäi vain israelilaisia Juudan, Benjaminin ja Leevin heimoista. Myöhemmin heitä alettiin kutsua Juudan mukaan juutalaisiksi.

Mutta nyt ei ollut enää eteläistä Juudan kuningaskuntaakaan. Daavidin kuningassuvun istuin jäi tyhjäksi, ja he joutuivat suuren ja mahtavan pakanakuninkaan, Nebukadnessar II:n vallan alle. Eikö Daavidin suvun kuninkuus ollutkaan ikuinen?

Hesekiel kirjasi toisinaan ylös päivämääriä, jolloin hän sai Herralta ilmoituksia ja Hesekielin kirja vaikuttaa etenevän aikajärjestyksessä. Siksi kun tämän päivän tekstissä Herran henki vie Hesekielin jonnekin kaukaiseen laaksoon ja näyttää erikoisen näyn joukkohaudan luista, Jerusalem oli jo tuhottu, autio kivikasa, eikä siellä asunut enää ketään.

Jos Helsinki, meidän kotimme ja kaikki tärkeät rakennukset ja paikat tuhottaisiin ja suomalaiset vietäisiin Siperiaan, niin kyllä siinä monta itkua väännettäisiin.

Herra sanoo, että Hesekielin näkemät luut ovat Israelin kansa. Kansan fiilis on, että “game over”, se on loppu nyt, fini, kaputt.

“Meillä ei ole enää kotia, ei temppeliä, ei kuningasta, ei mitään.“ “Syntiemme tähden Jumala on hylännyt meidät.”

Luvatusta maastaan karkotetun kansan toivo on yhtä kuollut kuin kasa kuivia luita.

2) Itsekkyys johtaa luukasaan, Kristus yhteyteen

Katsotaan toiseksi tarkemmin, että miten itsekkäästä ihmisestä tulee hengellisesti luukasa, ja mikä on Jumalan vastaus siihen.

Meidän nuorempi poika lausui pikkulapsena merirosvo-sanan “meviopso”. Tuo sana kyllä riisuu merten kauhut aseista aika tehokkaasti.

Merirosvojen tunnus on kuitenkin erittäin pelottava. Voiko mikään symboloida vahvemmin kuolemaa kuin pääkallo ja ristissä olevat luut mustalla kankaalla?

Luu on kuoleman merkki, siinä on kalman haju. Pääkallo ja jalkojen ja käsivarsien luut ovat ihmisen ruumiin kestävimpiä luita, ja jäävät maatuessa viimeisinä jäljelle, mutta ne ovat toisistaan irrallaan, eikä mikään pidä niitä enää yhdessä.

Miksi kuolema pelottaa?

Kuolema, tuo julma ilonpilaaja, rymistelee sisään lupaa kysymättä ilman ajanvarausta.

Ehkä kuolemassa on kaikkein pelottavinta se, että kuolema erottaa. Se erottaa minut elämästä, se erottaa minut tunteista, ilosta, rakkaista, ystävistä.

Kun tyynenä iltana katsot auringonlaskua, niin siinä lyhyessä hetkessä leikkaavat katoavaisuus ja katoamattomuus. Siinä on jotain sellaista herkkää kauneutta, niin kuin oma sydän pystyisi hetken ajan koskettamaan tuonpuoleisuutta, eikä sitä yhteyttä kauneuteen haluaisi päästää irti. Mutta kohta se on ohi ja tuo hetki katoaa.

Tuntuu niin luonnottoman julmalta, että lopulta koko elämisen kauneudesta pitäisi päästää pysyvästi irti.

Uskoisin, että maailmankatsomuksesta riippumatta jokainen meistä jollain tasolla tiedostaa, että kuolema ei ole ystävä, vaan vihollinen, ja jokainen meistä vihaa kuoleman hirmuvaltaa. Koko tämä luomakunnan monimuotoisuus huutaa sen puolesta, että elämän tarkoituksen täytyy olla jotain pysyvämpää kuin 80 vuotta dallailua maan päällä.

Sinut ja minut on luotu odottamaan tulevaisuudelta jotain hyvää. Ilman toivoa ei elämässä ole mieltä. Ei meitä ole tarkoitettu haihtumaan pois viimeisen henkäyksen myötä.

Elämänhalu on niin kova, että jokainen meistä haluaa tavalla tai toisella “elää täysillä”.

Julkisuudessa on vallalla sellainen ajattelutapa, että valinnat elämässä ja parisuhteissa tulee tehdä fiilispohjalta, koska YOLO, you only live once, elät vain kerran. Julkisuudessa harvemmin tulee vastaan sellainen ajattelumalli, että omia valintoja pohdittaisiin sen pohjalta, että mihin ikuisesti kestävä Jumalan sana meitä ihmisiä ohjaa.

Ihminen on kautta aikain halunnut antautua itsekkyyden valtaan ja Raamatun mukaan jo paratiisissa itsekkyys johti kuolemaan. Itsekkyydestä alkoi ihmiskunnan loputon eroprosessi, ero sinun ja Luojan välillä, ero sinun ja toisten ihmisten välillä, ero sinun tahtosi ja sinun luontosi välillä, ero elämän ja kuoleman välillä.

Itsekkyys tähtää erottamaan asioita muilta itselle, mutta samalla erottaminen johtaa erottumiseen, erillisyyteen. Itsekkyys erottaa.

Ihmisten erillisyys on lopulta vain kasa toisistaan irrallisia luita. Toisistaan irtoavat kuolleet luut ovat kuoleman merkki.

Mutta jo ennen kuin ihmiskunta lankesi syntiin Jumala katseli ihmisen touhuja, ja hän totesi, että ihmisen ei ole hyvä olla yksinään.

Ihminen luotiin eläväksi luuksi, kokemaan täydellistä yhteyttä. Kun Jumala loi naisen, niin mies oli onnensa kukkuloila, aivan onnesta soikeana, ja se oli yksi koko ihmiskunnan onnellisimmista yhteyden hetkistä: “Tämä se on! Tämä on luu minun luustani ja liha minun lihastani.” (1. Moos. 2:23)

Tämä oli itse asiassa Isän antama tehtävä Jeesukselle. Hänen tehtävänsä oli palauttaa yhteys sinun ja Jumalan välille antamalla oman lihansa ja luunsa, ja pelastaa sinut helvetin kadotustuomiosta antamalla oman ruumiinsa ja verensä. Hän tuli muodostamaan meistä yhden ruumiin Kristuksessa.

Jeesus tuli elämään täysillä, mutta miten hän eli?

Tuliko hän tänne maailmaan korostamaan omaa egoaan? Tuliko hän mahtailemaan taivaallisella bling-blingillä? Tuliko hän keräämään ympärilleen ihailijoiden hovin?

Tuliko hän menestymään työssään kyynärpäitä käyttämällä? Tuliko hän bilettämään loputtomasti ilman sitoumuksia?

Meidän luoksemme saapui Kuningas, joka syntyi eläinten suojassa, kun majapaikassa ei ollut tilaa. Kuningas, joka ratsasti aasin varsalla. Kuningas, joka pesi toisten jalkoja. Kuningas, joka suostui kuolemaan teloituspaalussa alastomana ja pilkattuna.

Jeesus rakastaa sinua antamalla sinulle itsensä täysin. Jeesus rakastaa sinua antamalla sinulle itsensä pysyvästi. Jeesuksen rakkaus on ainoa asia tässä maailmankaikkeudessa, joka luo täydellisen yhteyden.

Itsekkyys sulkee sisäänpäin ja erottaa. Itsekkyys rakentaa muureja vartioimaan sitä, mitä itsellä on.

Eläessäsi itsekkäästi, Jumalan sanasta piittaamatta, luulet voittavasi, mutta itse asiassa vain häviät, kun lopulta elämästä katoaa rakkaus ja rakkauden mukana toivo. Itsekkyyden lopputulos on kasa kuolleita ja erillisiä luita.

Rakkaus sen sijaan purkaa muureja. Rakkaus avaa meitä ulospäin ja yhdistää. Rakastaessa kokee yhteyttä rakkauden kohteeseen, ja on avoin kailottamaan iloisia asioita melkein koko maailmalle. Rakkaus antaa itsensä kokonaan.

Jerusalemin muurien ulkopuolella oli paikka, jonka hepreankielinen (Joh. 19:17) nimi Golgata tarkoittaa Pääkallonpaikkaa. Siellä lävistettiin ne luut, jotka Taivaallinen Isä oli punonut Jeesukselle hänen äitinsä, Marian, kohdussa.

Jumala antoi luunsa lävistettäväksi, jotta sinä saisit kaikki syntisi anteeksi, jotta kaikki muurit hajotettaisiin sinun ja Jumalan väliltä. Risti on puhdasta Kristuksen rakkautta sinua ja minua kohtaan. Sinä saat tässä ja nyt uskoa kaikki syntisi anteeksi.

3) Jumala herättää henkiin vain kuolleita

Katsotaan vielä viimeiseksi sitä, että miten meistä tulee eläviä.

Voiko nimittäin hengellisesti kuollut osata toivoa yhtään mitään? Voiko kuollut toivoa, että kunpa joku herättäisi minut henkiin? Jos hän toivoo, hänhän ajattelee ja siis elää.

Jumala esittää Hesekielille kysymyksen: “[V]oivatko nämä luut herätä eloon?” Miten sellaista voisi tapahtua? Niin voi tapahtua vain Jumalan sanan voimalla.

Elävää ei voi herättää henkiin, mutta Jumala herättääkin henkiin vain kuolleita. Jumala sanoo: “Minä annan teihin hengen, niin että te heräätte eloon”, (Hes. 37:5) ja: “Minä aukaisen teidän hautanne.” (Hes. 37:12)

Jumala herättää sinut elämään sanallaan. Kolmiyhteisen Jumalan nimeen kastettuna et ole enää irrallinen, vaan olet Jumalan kansan jäsen, yhtä ja samaa ruumista. Saat joka päivä uskossa turvata sinun asemaasi Jumalan lapsena.

Mutta miten on sitten tuon ruumiillisen kuoleman kanssa?

Miten kävi Jeesuksen luille? Ovatko ne maatuneet? Ovatko ne kadonneet? Eivät ole, koska Jeesus elää ja hän kantaa itse niitä visusti mukanaan!

Yhdessä englanninkielisessä piirustuksessa on kallioon hakatun haudan ulkopuolella kyltti “Myytävänä”. Alla on täsmentävä teksti: “Vain vähän käytetty.”

Jumala avasi Kristuksen haudan 2000 vuotta sitten ja hän avaa kerran myös sinun hautasi. Siksi, hyvä ystävä, saat uskoa koko elämäsi armollisen Jumalan haltuun. Hän ei sinua jätä, kun turvaat hänen Poikaansa, Kristukseen.

Hänen henkensä nostaa sinut maasta ja kantaa sinut omaan kotimaahasi, hänen ikuiseen valtakuntaansa, jonka kuningas on Daavidin kuningassuvun jälkeläinen, Jeesus Kristus. Hän on kerran synnyttänyt sinut olemaan tähän elämään ja kerran hän herättää sinut kuolleista. Silloin saat astua Luojasi eteen.

Miten meidän Luther-kirkon seurakuntana pitäisi nyt sitten suhtautua Helsingin tulevaisuuteen tai Suomen tulevaisuuteen? Moni kokee tällä hetkellä, että Suomen kansa on hengellisesti vain kasa kuivia luita ja miettii, että onko tässä maassa kristillistä kirkkoa enää muutaman sukupolven päästä.

Kaikenlainen toivottomuus kannattaa heittää pois ja katsoa vain sitä, mikä on Jumalalle mahdollista. Jumala tekee sanallaan kuolleet ja kuivuneet eläväksi, myös sinut ja minut.

Jatketaan siis vain ahkerasti rukoilemista, julistetaan Herran sanaa ja jäädään jännityksellä odottamaan luiden kalinaa samalla kun rakennamme Kristuksen rakkaudella tätä kaupunkia.