Katsokaa, minne olette menossa – Jer. 6:16-19

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 16.8.2020
11. sunnuntai helluntaista, 2. vuosikerta
Jer. 6: 16-19

Näin sanoo Herra:
– Pysähtykää ja katsokaa, minne olette menossa,
ottakaa oppia menneistä ajoista!
Valitkaa oikea tie ja kulkekaa sitä, niin löydätte rauhan.
Näin sanoin, mutta te vastasitte: ”Emme kulje!”
Minä asetin teidän turvaksenne myös vartiomiehiä ja sanoin teille:
Kuunnelkaa torven ääntä!
Mutta te vastasitte: ”Emme kuuntele!”
”Kuulkaa nyt, kansat! Te kaikki, jotka olette koolla, pankaa merkille, mitä nyt tapahtuu. Kuule, maa! Minä tuon onnettomuuden tälle kansalle – se on seuraus sen omista pahoista ajatuksista. Se ei ole totellut minun sanojani, ja lakini se on hylännyt.”

Johdanto

Mikko Alatalo lauloi aikoinaan Känkkäränkästä, joka tulee mielellään kyläilemään lasten luokse. Känkkäränkkä aiheuttaa pahoja vaikeuksia esimerkiksi ruokapöydässä niin, että ruoka alkaa maistua lasten suussa pahalta. Ja jos Känkkäränkkä tulee iltaisin, lapset eivät pysty nukkumaan. Känkkäränkästä seuraa ikävyyksiä, joten se ei ole mikään toivottu vieras.

Jerusalemin kaduilla pyöri kuutisensataa vuotta ennen Jeesuksen syntymää sietämätön tyyppi, josta ihmiset tulivat huonolle tuulelle. Profeetta Jeremian sanat maistuivat pahalta, ja hän maalaili niin synkkiä kuvia tulevaisuudesta, että jos niitä alkoi miettiä illalla, niin uni ei ehkä meinannut tulla. Mutta Jeremia ei ollut pahantahtoinen riidankylväjä ja pelottelija, vaan Jumala oli lähettänyt hänet julistamaan sitä, mitä Herra antoi hänelle sanottavaksi.

Tämänpäiväisessä Jeremian kirjan kohdassa Herra sanoo kansalleen, että: “Pysähtykää ja katsokaa, minne olette menossa, ottakaa oppia menneistä ajoista! Valitkaa oikea tie ja kulkekaa sitä, niin löydätte rauhan.” (Jer. 6:16) Oli siis pysähtymisen paikka, valinnan hetki, aika tarkistaa suuntaa.
Sellaiseen puheeseen sisältyi kitkerä sivumaku, joka kuvotti monia. Jos suunta ei olisi oikea, jotain ikävää tapahtuisi.

Kutsu parannukseen

Jumala oli kutsunut kansaansa parannukseen, kulkemaan oikeaa tietä, mutta nämä olivat jo vastanneet hänelle tylysti, että: “Emme kulje!” Juudan asukkaat olivat hylänneet Jumalan, “uhranneet muille jumalille ja kumartaneet omatekoisia jumalankuviaan”. (Jer. 1:16) Se oli saanut Jumalan vihastumaan, koska Jumala ei kelpuuta rinnalleen yhtään epäjumalaa.

Vaikka he uhrasivat myös Jumalalle polttouhreja ja teurasuhreja, Herra sanoi, etteivät ne olleet hänelle mieleen. (Jer. 6:20) Niillä ei ollut merkitystä, koska Juudan väki oli sydämessään luopunut Jumalasta, sulkenut korvansa Herran sanalta (Jer. 6:10), eikä siellä kyselty Herran tahtoa (Jer. 2:6,8). Kaikkitietävää Jumalaa ei pysty ulkonaisilla menoilla huijaamaan. Niinpä maahan saapuisi viholliskansa, ja sen mukana onnettomuus ja suuri hävitys.

Profeetta Jeremian aikana Juudan ja sen pääkaupungin Jerusalemin ympärillä tilanne alkoi hiljalleen kiristyä, kun Babylonia syrjäytti Assyrian ja nousi uudeksi suurvallaksi. Miten tarkasti Jerusalemissa pystyttiin seuraamaan maailmanpolitiikan käänteitä ennen kuin tuo ylivoimainen vihollinen saapui koputtamaan kotiovea? Repikö iltalööppi tilanteen kehittymisestä iskeviä otsikoita?

Jumala oli kuitenkin armollinen Juudan väestöä kohtaan, ja antoi heille vuosikaudet ja vuosikymmenet aikaa parannukseen. Mutta vaikka varoittavana esimerkkinä Herra oli sallinut jo yli sata vuotta aiemmin Assyrian tuhota Israelin heimoista valtaosan ja kuljettaa niiden heimojen rippeet pakkosiirtolaisiksi, menneistä ajoista ei otettu oppia. (Jer. 6:16)

Varoituksen kuunteleminen ja asianmukaisiin toimiin ryhtyminen on jo yleensäkin vaikeaa, vaikka kyseessä ei edes olisi profeetta, jota pitäisi malttaa kuunnella. Beirutissa eri toimijat olivat raportoineet suuronnettomuuden vaarasta ilmeisesti jo pitkän aikaa, mutta räjähdysherkkää ainetta ei harmittavasti kuitenkaan siirretty ajoissa muualle. Herra siunatkoon ja varjelkoon Libanonin paljon kärsinyttä kansaa!

Neuvostoliiton varjossa

Täällä meillä Suomessa elettiin pitkään pelottavan suurvallan varjossa. Sosialististen neuvostotasavaltojen liitto oli epämääräinen iso möhkäle tuossa naapurissa, eikä sieltä saanut kovin täsmällistä kuvaa, että mitä siellä puuhailtiin.

Sellaisesta möröstä ei oikein uskaltanut täällä julkisesti virkkoa mitään negatiivista. Ilmassa leijui jatkuvasti uhka ja pelko siitä, että josko he kuitenkin yllättäen tulevat sieltä joukolla luvattomille asioile.

1960-luvun alussa Oulun suunnalta lähti liikkeelle profetia, jonka mukaan suomalaiset joutuvat vihollisen käsiin, ellei tässä maassa tehdä parannusta. Oulun profetia huomioitiin laajasti, ja se herätti hämmennystä ja vastustusta mutta myös kiinnostusta.

Vähän sen jälkeen, vuonna -61, lävähti käsiin noottikriisi, kun Neuvostoliitosta saapui postia, jossa oli ikävä sävy. Presidentti Kekkonen ikuistettiin silloin kuuluisaan valokuvaan Havaijilla palmujen alla. Hän oli rennosti pukeutunut, päässään stylet aurinkolasit ja kaulassaan lei, mutta ilme oli vakava. Tilanne raukesi, ja Neuvostoliitto tyytyi jäämään omalle puolelleen tontin rajaa.

Jeremian aikalaisten kävi sen sijaan huonosti, eli lopulta se siis toteutui, mitä Herra oli julistanut Jeremian kautta.

Varoitusvalot

Vilkkuvatko näinä päivinä valvomossa jotkin varoitusvalot, ovatko jotkin mittarit punaisella? Onko Herran sana pilkan aihe täällä niin kuin Juudassa? (Jer. 6:10) Olemmeko me totelleet Herran sanoja vai olemmeko me hylänneet hänen lakinsa? (Jer. 6:19)

Onko sinun omassa elämässäsi jokin päässyt kiilaamaan tärkeysjärjestyksessä Jumalan edelle niin, että se sinulle tärkeä asia vetää sinua kauemmas Jumalasta?

Onko meillä edessämme hyvät ajat vai raskaat koettelemukset?

Profeetta Jeremian ja Raamatun perusviesti on selvä. Ensinnäkin Jumalan sanan hylkäämisestä seuraa aina jotain ikävää. Ihminen tai kansa joka ei välitä Jumalan laista, joutuu vastaamaan siitä Herralle ennemmin tai myöhemmin, ehkä jo tässä elämässä tavalla tai toisella, mutta kerran viimeistään hänen valtaistuimensa edessä.

Kompastuskivi

Toiseksi, pari jaetta tämän päivän tekstikohdan jälkeen Herra sanoo, että: “Katsokaa, minä panen tämän kansan eteen kompastuskiven! Siihen kaatuvat sekä isät että pojat, ja naapuri tuhoutuu naapurinsa kanssa.” (Jer. 6:21) Jumala on asettanut siis kansan eteen kiven, johon he kaatuvat!
Tuo kompastuskivi on erikoinen, mutta keskeinen juttu. Sitä ei voi ylittää, sitä ei voi alittaa, sitä ei voi kiertää. Tuo kompastuskivi, johon monet kaatuvat, on Kristus.

Syntisyytemme on niin vakava asia, että siksi Jumala päätti lähettää tähän maailmaan jopa oman Poikansa kärsimään syntiemme rangaistuksen meidän puolestamme. Mitään muuta mahdollisuutta pelastua meille ei ole annettu.

Jumala tarjoaa meistä jokaiselle ilmaiseksi pelastusta Kristuksen sovintoveressä, mutta se joka hylkää Kristuksen, joutuu kadotukseen, eroon Jumalasta. Ne jotka hylkäävät hänen tarjoamansa pelastuksen, Kristuksen, kompastuvat siis häneen. Kristus ei heille kelvannut ja se koituu heille ikuiseksi tappioksi.

Mutta niille, jotka turvaavat Kristukseen, hän on kulmakivi, pelastuksen perusta. “Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä.” (2. Kor. 6:2) Sinunkaan kohdallasi ei ole vielä mikään liian myöhäistä, vaan Kristuksen tähden saat tässä ja nyt uskoa kaikki syntisi anteeksi.

Ylösnoussutta Vapahtajaa ei siis ole syytä muistella vain elämän pahoina päivinä, vaan kiittää ja ylistää joka päivä häntä, joka on kuolemankin voittaja.

Koettelemukset

Herra kehottaa Sanassaan sinua ja minua valvomaan, olemaan hengellisesti valmiit siihen, kun Vapahtajamme saapuu takaisin kunniassaan tänään, huomenna tai jonain muuna päivänä. Siinä meitä vahvistavat Raamatun sanan jatkuva opiskelu, kristittyjen yhteys, rukous ja ehtoollinen.

Mitä kaikkea maailmanpolitiikassa, ympäristössä tai omassa elämässä tapahtuukaan sitä ennen, Jumala kutsuu meitä tulevaisuuden pelkäämisen sijasta siis jumalanpelkoon. Kaikki on hyvin Kristuksessa, eikä tulevaisuutta tarvitse pelätä.

Jos maata tai kansaa kohtaa onnettomuus, kristityt ovat siinä yhtä lailla kärsijöinä. Mutta vaikka tässä elämässä joudutkin kaikenlaisiin koettelemuksiin, Kristus itse on kanssasi kaikki päivät maailman loppuun asti.

Jeremia sai Jumalalta haastavan tehtävän, kun ihmiset alkoivat pitää häntä ärsyttävänä änkyränä. Mutta vaikka ihmiset kääntyivät Jeremiaa vastaan, Jumala teki hänestä lujan pronssimuurin, kestävän linnoituksen. (Jer. 1:18) Vielä yli kahden ja puolen tuhannan vuoden jälkeenkin me muistelemme kiitollisena sitä, mitä Jeremia teki uskollisesti Jumalan voimassa.

Se mille paikalle Jumala on asettanut sinut tai mihin tehtävään hän kutsuu sinua, voi myös olla todella vaikea, mutta pysy vain uskollisena Jumalan sanaa kohtaan, sillä siinä on meille annettuna Kristus ja hänen voimansa.

Rukoillaan. Rakas Jumala, ei ole ketään sinun vertaistasi! Ylistäköön puheemme ja tekomme sinun nimeäsi kaikkina elämäni päivinä. Auta meitä elämään sinun sanasi mukaan. Siunaa maatamme ja tätä kaupunkia. Anna meille iloa ja rohkeutta kertoa ihmisille ylösnousseesta Vapahtajasta. Jeesuksen nimessä aamen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s