Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 23.8.2020
12. sunnuntai helluntaista, 2. vuosikerta
1. Sam. 17: 37-45, 48-50
Daavid sanoi: ”Herra, joka pelasti minut leijonan ja karhun kynsistä, pelastaa minut myös tuon filistealaisen käsistä.” Silloin Saul sanoi Daavidille: ”Mene, Herra olkoon sinun kanssasi!”
Saul puki Daavidin ylle oman sotapaitansa, pani pronssikypärän hänen päähänsä ja puki hänen päälleen haarniskan. Daavid sitoi vielä miekan vyölleen. Mutta näissä varusteissa hän ei pystynyt kävelemään, sillä hän ei ollut koskaan ennen käyttänyt sellaisia. Daavid sanoi Saulille: ”Minä en voi näissä edes kävellä. En ole koskaan käyttänyt tällaisia.” Ja Daavid riisui ne yltään.
Daavid otti sauvansa, valitsi joenuomasta viisi sileää kiveä ja pani ne paimenlaukkuunsa, jossa hän piti tavaroitaan. Sitten hän lähti linko kädessä astumaan kohti filistealaista. Tämä lähestyi Daavidia edellään kilvenkantaja. Filistealainen katseli Daavidia ja näki, että hän oli sorea, parraton nuorukainen, mitätön vastustajaksi. Hän huusi Daavidille: ”Koirako minä olen, kun tulet minua vastaan keppi kädessä?” Ja filistealainen kirosi Daavidia kaikkien jumaliensa nimeen ja sanoi: ”Tule tänne, niin minä syötän sinun lihasi taivaan linnuille ja villipedoille!” Mutta Daavid vastasi: ”Sinä tulet minua vastaan mukanasi miekka, tappara ja keihäs, mutta minä tulen sinua vastaan Herran Sebaotin nimessä. Hän on sen sotajoukon Jumala, jota sinä olet pilkannut.”
Kun filistealainen lähti tulemaan Daavidia kohti, Daavid ryntäsi juosten häntä vastaan, pisti kätensä laukkuun ja otti sieltä kiven. Hän linkosi sen ja osui filistealaista otsaan. Kivi puhkaisi otsan, ja filistealainen kaatui suulleen maahan. Näin Daavid voitti filistealaisen ilman miekkaa pelkällä lingolla ja kivellä, kaatoi hänet maahan ja otti hänet hengiltä.
Johdanto
“Hyvät naiset ja herrat! Tänään kehässä kohtaavat superraskaansarjan hallitseva mestari, jolla on mittaa hirvittävät kuusi kyynärää ja vaaksa. Hän on Gatin oma poika, Gooooljaaaaat!”
“Vastakkaisessa nurkassa häntä vastaan asettuu kevytsarjalainen, joka sattui juuri tulemaan paikalle. Hän on Iisain poika Betlehemistä – Daaaviiiid!”
“Tänään ei kamppailla vain kansainvälisestä mestaruudesta, sillä panoksena on häviäjien orjuus.”
Kehäkuuluttajan hehkutus olisi voinut saada Goljatin kannattajat villeiksi, mutta Daavidin puolella saattoi olla hiljaisempaa.
Italian Firenzessä on näytillä Michelangelon veistämä Daavid-patsas, ja se on ehkä maailman kuuluisin veistos. Se patsas on yli viisi metriä korkea, joten jos sinne taistelupaikalle Elanlaaksoon olisi talsinut sellainen viisimetrinen lihaksikas Daavid ilman rihman kiertämää reteesti linko olallaan, niin ehkä siinä olisi Goljatilla mennyt pasmat sekaisin. Kenties israelilaisilla olisi silloin ollut hiukan kannustavampi ote Daavidin suhteen.
Daavid kutsui Goljatia ympärileikkaamattomaksi filistealaiseksi. (1. Sam. 17:26,36) Viime vuonna uutisoitiin Daavid-patsaan anatomisesta yksityiskohdasta, kaulalaskimosta, ja siinä yhteydessä tuli ilmi, että tuossa Michelangelon versiossa Daavid vaikuttaisi olevan itsekin ympärileikkaamaton.
Paikalle saapui kuitenkin “sorea, parraton nuorukainen” (1. Sam. 17:42), kuin Woltin ruokalähetti ilman pyörää. Hänen isänsä oli lähettänyt hänet tuomaan jyviä ja leipää taistelussa oleville veljilleen. (1. Sam. 17:17) Päällikölle oli tuomisina juustoja, ne leivänpäälliset. (1. Sam. 17:18)
Armeija marssii vatsallaan, mutta tuolla Elanlaaksossa, kolmisen tuhatta vuotta sitten, oli kyllä jumituttu tukevasti asemasotaan. Goljat yritti 40 päivää haastaa israelilaisia valitsemaan keskuudestaan yhden kaksinkamppailuun häntä vastaan. (1. Sam. 17:16)
Jonkin aikaa alueella pyörittyään Daavidia alkoi kiinnostaa sellaiset puheet, että jos joku pystyisi voittamaan Goljatin, kuningas Saul “tekee hänestä upporikkaan, antaa hänelle tyttärensä ja nostaa koko hänen sukunsakin Israelin etuoikeutettujen joukkoon”. (1. Sam. 17:25,27,30) Daavid päätyi juttusille kuninkaan kanssa ja sai lopulta luvan otella maajoukkuepaidassa, Israelin taistelijoiden virallisena edustajana.
Oman elämän tilanne
Minkälaista sinun elämäsi on tällä hetkellä? Oletko törmännyt johonkin ylivoimaiselta vaikuttavaan ongelmaan?
Oletko jonkinlaisessa pattitilanteessa, että et uskalla liikkua eteenpäin, mutta et myöskään pysty palaamaan siihen, mitä oli ennen? Onko vaarana, että tuo kolossaalinen ongelma vyöryy kohta vielä pahemmin päällesi?
Tai jos sinulla on tällä hetkellä asiat hyvin, mitä sinä pelkäät eniten? Mikä on pahinta, mitä sinun kohdallesi voisi tulla?
Pelkäätkö sitoutua, tai ottaa vastuuta perheessä, pelkäätkö koronatilanteen pahenemista ja työpaikkasi menettämistä?
Onko tapanasi mieluummin piiloutua kuin kohdata todellisuus ja taistella?
Tai mikä on sellaista pelottavaa, mikä voi tässä ajassa lamaannuttaa Jumalan kansan niin, ettei eteenpäin uskalleta liikkua? Onko se Kristuksen tähden nöyryytetyksi tulemisen pelko esimerkiksi työpaikalla tai koulussa? Vihamielisessä ympäristössä meillä voi olla tapana vaieta sujuvasti kaikilla osaamillamme kielillä.
Omien väheksyntä
Elanlaaksossa meuhkasi iso vihollinen. Daavid, joka luotti Herran voimaan, joutui kuitenkin ensin kohtaamaan omiensa vähättelyn, sen ikävän viiltävän kysymyksen, että: “Sinäkö?”
Kuningas Saulkin sanoi Daavidille ensin, että: “Ei sinusta ole taistelemaan tuon filistealaisen kanssa. Sinähän olet vasta poikanen…” (1. Sam. 17:33) Daavidin oma velikin sätti häntä. (1. Sam. 17:28,33) Omista riveistä ei siis tuntunut tulevan tukea.
Koetko sinä olevasi mitätön toisten kristittyjen seurassa? Katsotaanko sinua väheksyvästi kylmällä katseella, että jos joku pitäisi valita johonkin tehtävään, niin ei nyt ainakaan sinua? Pelkäätkö astua rivistä esiin ja ottaa vastuuta jostakin muiden kristittyjen mahdollisen halveksunnan takia?
Tai toisin päin: Koetko kovasti tarvetta arvostella muita?
Minkälaista yhteisöä minä ja me kaikki yhdessä olemme rakentamassa tästä Helsingin Luther-kirkon messuyhteisöstä? Onko täällä lannistava vai kannustava ilmapiiri niin, että uskaltaako täällä hengittää?
Monissa eri tilanteissa sitä tulee pohdittua, että: “Mikä minä olen tekemään sitä tai tätä?” Goljat oli sen sijaan rohkea. Hän luotti omaan suuruuteensa ja voimaansa eli hän katsoi itseensä.
Daavidin rohkeus oli erilaista. Hän luotti Herran suuruuteen ja voimaan. Hän katsoi Herraan.
Yksi kookas filistealainen sai koko Israelin armeijan lamaantumaan, mutta tarvittiin vain yksi paimenpoika, joka luotti enemmän Herran mahdollisuuksiin kuin omaan erinomaisuuteensa.
Evankeliumi on Jumalan voima
Evankeliumi on Jumalan voima. (Room. 1:16) Niinpä vaikka Daavidin ja Goljatin kohtaaminen oli erityinen mittelö, se ei vedä vertoja sille kamppailulle, johon Jeesus ilmoittautui vapaaehtoiseksi. Se oli äärimmäinen kamppailu, ultimate fight.
Daavid uskoi, että Herra pelastaisi hänet pilkkaavan Goljatin käsistä (1. Sam. 17:37), mutta Jeesus puolestaan tiesi kuolevansa vihamiestensä käsissä, ihmisten pilkattavana.
Daavid oli voittaessaan Goljatin Herran voideltu, kun profeetta Samuel oli jo voidellut hänet salatuksi kuninkaaksi. Messias, Voideltu, salasi kirkkautensa ja voimansa, kun hän suostui kuolemaan häpeällisesti puolestamme.
Daavid iski Goljatin miekalla Goljatin pään poikki, ja pelasti israelilaiset orjuudelta. Kuolemallaan ja ylösnousemisellaan Daavidin Poika murskasi käärmeen pään (1. Moos. 3:15), jotta me pääsisimme vapaaksi synnin, kuoleman ja Paholaisen orjuudesta.
Filistealaiset pakenivat Goljatin kuoleman jälkeen, mutta israelilaiset ajoivat takaa noita ympärileikkaamattomia, joilla ei ollut ruumiissaan liiton merkkiä. (1. Moos. 17:11) Suuren, rienaavan sankarinsa vanavedessä he siis lopulta tuhoutuivat.
Jeesuksen opetuslapset pakenivat jo ennen kuin heidän mestarinsa kuoli. Isä ei lähettänyt ainoaa Poikaansa tänne maailmaan pelastamaan meitä siksi, että olisimme sankareita. Kristus tuli pelastamaan meitä syntisiä, itsekkäitä pelkureita. Kasteessa sinut on liitetty voittajan riveihin, Jumalan kansaan, ja siinä liitossa sinä pelastut ikuisesta kadotuksesta.
Goljatin voittajalle lupaillun palkkion tavoin (1. Sam. 17:24-26) Kristuksessa Jumala pelasti meidät syntiset häpeästä, teki meistä upporikkaita, antoi meidät seurakuntana hänelle morsiameksi ja liitti meidät valittuun sukuun. Koska Kristus on meidän edustajamme, hänen voittonsa on meidän voittomme. Siksi, Kristuksen nimessä ja veressä, saat tässä ja nyt uskoa kaikki syntisi anteeksi.
Oikeat välineet
Mistä sinä ja minä saamme siis voiman ja rohkeuden niihin ahdistuksiin ja taisteluihin, joita tässä elämässä vielä tulee vastaan? Immanuel, Jumala on meidän kanssamme. (Matt. 1:23) Me emme siis joudu kohtaamaan mitään niistä yksin.
Meidän kuninkaamme ei lymyile sivummalla hartiat lysyssä rohkeutensa menettäneenä, vaan hän itse kulkee edellämme.
Vaikka Daavidia oli väheksytty ja omassa perheessään ehkä pidempäänkin, suuren voittonsa jälkeen Daavidilla ei noussut menestys päähän. Vielä vähemmän niin kävi Jeesuksella. Hän ei halveksi sinua vaan rohkaisee ja vahvistaa. Hän varustaa sinut ja minut oikeilla varusteilla, joiden kautta hän itse toimii.
Daavid yritettiin ensin pukea kuningas Saulin varusteisiin, mutta ne olivat hankalat. (1. Sam. 17:38-39) Ehkä ne olivat XXL:ää, kun Saul oli pitkä mies. (1. Sam. 9:2, 10:23) Daavid riisui ne ja otti mukaansa vain sauvan, viisi kiveä ja paimenlaukkunsa. (1. Sam. 17:40,49)
Älä siis yritä kohdata vastoinkäymisiäsi ja taistelujasi vääränlaisissa vermeissä, vaikka ne näyttäisivätkin hienoilta. Ne voivat estää sinua liikkumasta.
Jumalan sanassa on se voima, jolla on luotu koko tämä maailmankaikkeus ja laitettu se liikkumaan. Jumalan sanassa on voima, joka saa myös meidät liikkeelle toteuttamaan sitä tehtävää, jonka hän on meille antanut.
Ja Kristus on se betlehemiläinen leivän tuoja, jonka Taivaallinen Isä lähetti tuomaan meille eväät taistelujen keskellä. Hän ruokkii sinut antamalla itsensä sinulle leivässä ja viinissä.
Rukoillaan. Rakas Jumala, kiitos siitä, että Kristuksessa pelastit meidät sellaisilta vihollisilta, joita emme olisi itse voinut voittaa. Kiitos, että Jeesus on se sankari, jonka veressä meillä on syntien anteeksiantamus. Vahvista meitä elämään rohkeasti sinun ominasi tässä ajassa ja julistamaan sinun suuria tekojasi. Jeesuksen nimessä aamen.
Pastori Martti Haverinen 