Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 6.9.2020
14. sunnuntai helluntaista, 2. vuosikerta
1. Sam. 24: 9-12, 17-21
Daavid tuli ulos luolasta ja huusi Saulin perään: ”Herrani, kuningas!” Kun Saul kääntyi katsomaan taakseen, Daavid kumartui kunnioittavasti maahan saakka ja sanoi Saulille: ”Miksi kuuntelet ihmisten puheita, kun he sanovat: ’Daavid tahtoo sinulle pahaa’? Nyt voit omin silmin nähdä, että Herra jätti sinut tänään luolassa minun käsiini. Mieheni neuvoivat minua tappamaan sinut, mutta minä säästin sinut ja sanoin: ’En voi kohottaa kättäni kuningastani vastaan, sillä hän on Herran voideltu.’ Katso nyt, isäni, katso viittasi lievettä, joka on kädessäni! Koska leikkasin liepeen viitastasi mutta en tappanut sinua, täytyy sinunkin ymmärtää, etten tahdo sinulle pahaa enkä kapinoi sinua vastaan. Minä en ole rikkonut sinua vastaan, mutta sinä väijyt minua ja tahdot viedä minulta hengen.
Kun Daavid lopetti puheensa, Saul sanoi: ”Poikani Daavid, sehän on sinun äänesi!” Ja Saul puhkesi itkuun ja sanoi Daavidille: ”Sinä olet oikeassa, minä väärässä! Olet tehnyt minulle pelkkää hyvää, mutta minä olen maksanut sen sinulle pahalla. Sinä olet tänään osoittanut, että tahdot minulle vain hyvää. Kun Herra luovutti minut sinun käsiisi, et tappanut minua. Kun joku kohtaa vihollisensa, hän ei päästä tätä suosiolla pois. Palkitkoon Herra sinulle hyvän työn, jonka tänään olet tehnyt minulle! Nyt tiedän, että sinusta tulee kuningas ja että Israelin valtakunta pysyy lujasti käsissäsi.”
Erikoinen vessareissu
Mikä on sun omituisin tai pelottavin vessareissu? Minun ja meidän perheen ikävimmät hetket vessoissa ja ulkohuusseissa taitavat olla liittyneet Suomessa ja ulkomailla isoihin hämähäkkeihin.
Vähän aikaa sitten (2020) uutisoitiin australialaisesta naisesta, joka ihmetteli, että miksi vessanpöntön huuhtelu ei toimi. Kun hän kurkkasi vesisäiliöön, niin siellä olikin käärmeitä – siis ei vain yksi, vaan enemmän!
Tämän päivän raamatunkohtaan on ikuistettu eräs taukopaikan vessareissu noin 3 000 vuotta sitten. Israelin kuningas Saul ajoi miehineen takaa Daavidia tappaakseen hänet, mutta hätä ylllätti kesken kaiken ja tuli tarve löytää huone, johon kuninkaatkin menevät yksin.
Mutta kun sellaista ei ollut näköpiirissä, Saul meni luolaan tarpeilleen. Hänen turvallisuuspalvelunsa ei ollut aivan hereillä, sillä se olikin varattu, kun juuri sen luolan perällä olivat Daavid ja hänen miehensä. (1. Sam. 24:4)
Ehkä Saulin suojelussa olisi auttanut uudenlainen japanilainen läpinäkyvä vessa, joita on juuri (2020) otettu käyttöön Tokiossa. Siinä on käyttäjäystävällisesti sellainen älylasi, joka himmenee siinä vaiheessa, kun laittaa oven lukkoon.
Daavidin miehet yllyttivät häntä yllättämään Saulin housut kintuissa, mutta Daavid tyytyi vain leikkaamaan palasen Saulin viitasta. (1. Sam. 24:5)
Jatketaan tänään saarnasarjaa Isä meidän -rukouksesta ja puhutaan tuosta pyynnöstä, että “anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet”. Aiemmat osat löytyvät luettavaksi tai katsottavaksi videolta helpoiten nettisivulta marttihaverinen.fi/saarnasarjoja.
Kateus valtasi Saulin
Nuoren Daavidin ura oli edennyt rakettimaisesti Israelin ensimmäisen kuninkaan Saulin hovissa. Hän oli taitava muusikko, runoilija, soturi ja päällikkö, ja hän oli päässyt jopa kuninkaan sukuun, kun hän oli mennyt naimisiin kuningas Saulin tyttären kanssa. Ihmiset pitivät hänestä ja ihailivat hänen tekojaan, ja hän menestyi kaikessa, mitä hän teki. Daavidin käsittelyssä oli kaatunut tantereeseen yksi jättikokoinen filistealainenkin.
Daavid ei vaikuta kuitenkaan olleen itseriittoinen leveilijä, vaan hän vain hoiti hommansa asiallisesti niin kuin uskollinen palvelija.
Mutta se kaikki oli alkanut jurppia Saulia, joka koki jäävänsä valovoimaisen alaisensa varjoon. (1. Sam. 18:6-9) Saul alkoi vajota yhä syvemmälle kateuteen, vainoharhaisuuteen, raivoon ja hulluuteen. Hänellä oli pahan kuninkaan maneerit, ja hän katsoi oikeudekseen ottaa Daavid hengiltä ja alkoi pitkin mantuja ja mantereita jahdata häntä – Daavidin omin sanoin “yhtä vaivaista kirppua” (1. Sam. 24:15).
Onko sinulla joku kiusankappale, joka piinaa sinua koulussa, työpaikalla tai kotona? Onko sinulla joku, joka tahtoo sinulle pahaa, yrittää saada sinut ansaan, tuhota sinun urasi tai unelmasi? Tai joka ei anna sinulle sitä, mitä hänen kuuluisi antaa?
Kun kuningas Saulin poika Jonatan ja Saulin tytär Mikal, siis Daavidin vaimo, näkivät, että heidän isänsä saalisti Daavidia, he auttoivat Daavidia vastoin isänsä tahtoa, vaikka eivät hylänneetkään isäänsä.
Myös meidän tehtävämme on puolustaa apua tarvitsevaa lähimmäistä. Jos sinua esimerkiksi kiusataan koulussa, sinua on käytetty seksuaalisesti hyväksi tai sinua hakataan kotona, on oikein hakea ja saada siihen apua, esivallan suojelua.
Kostofantasiat
Mutta mitä voisi tehdä sille omalle sydämelle, joka janoaa kostoa, tilien tasaamista ja korkojen perimistä?
Kun Saul päätyi vessareissullaan Daavidin miekan ulottuville, siinä hän oli, ihan suojaamattomana, melkein kuin tarjottaisiin päätä vadilla.
Pulp Fiction -elokuvassa on samantyyppinen asetelma, kun John Travoltan esittämä gangsteri jättää epähuomiossa aseensa vessan ulkopuolelle, ja Bruce Willisin esittämä takaa-ajettu tarttuu siihen. Siinä tuo takaa-ajettu ei jätä painamatta liipasinta.
Leffan ohjaajan Quentin Tarantinon monissa elokuvissa metsästetään väkivaltaista kostoa. Ylekin julkaisi tänä vuonna (2020) Naisen kosto -podcast-sarjan, jota varten kerättiin ihmisten kostofantasioita. Kostaminen on siis jotain sellaista, jota meidän sisimpämme luontaisesti janoaa.
Tässä kirkkovuoden tekstialueessa skipataan joidenkin jakeiden yli, ja siitä on jätetty pois yksi tärkeä kohta, jossa Daavid sanoo Saulille, että: “Herra olkoon tuomarina meidän välillämme. Hän kostakoon sinulle minun puolestani, mutta minä en sinuun koske.” (1. Sam. 24:13)
Daavid siis luopui kostamisesta, oman käden oikeudesta. Vaikka soturina hän oli tottunut survomaan lähietäisyydeltä terävää metallia elävän ihmisen lihaan, hän ei koskenut Sauliin, vaan jätti asiansa Jumalan käsiin.
Daavidin jalo teko kosketti Saulia, ja hän vaikutti katuvan sitä mitä oli itse tehnyt, mutta pari lukua myöhemmin hän lähti taas miehineen jahtaamaan Daavidia kuin Kelju K. Kojootti Maantiekiitäjää. (1. Sam. 26)
Sillä kerralla Daavid pääsi hiipimään nukkuvan Saulin vierelle, joten mitä hän silloin tekisi? Päättäisikö hän Saulin tarun siihen paikkaan, jotta ei tarvitsisi jatkuvasti ravata pitkin autioita maita, ja asua luolissa ja maakuopissa? Daavid päätti jättää Saulin jälleen kerran henkiin.
Näiden kahden tapauksen välissä, kun Daavid säästi kahdesti Saulin hengen, Daavidilla meinasi keittää pahasti yli erään Nabal-nimisen miehen suhteen. Mutta silloin Jumala osoitti, että kosto todellakin on Herran. (1. Sam. 25:38)
Jumala näkee
Jeesus opetti meitä Isä meidän -rukouksessa sanomaan, että “meitä vastaan rikkoneet”. Siinä tulee näkyväksi se, että Jumala tietää, että myös sinua kohtaan on rikottu. Jumala näkee, ja häntä kiinnostaa, mitä sinulle tehdään.
Mutta Jumala näkee senkin, että me olemme itsekin rikkoneet Jumalaa vastaan ja toisia vastaan. Niinpä Jeesus opettaa Isä meidän -rukouksessa meitä pyytämään syntejämme anteeksi.
Hän sanoi vuorisaarnassaan heti Isä meidän -rukouksen perään, että: “Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.” (Matt. 6:14-15)
Tuo on niin ehdoton asia, että ihan sydän lyö tyhjää. Jos en siis anna anteeksi sille, joka on tehnyt väärin minua kohtaan, joudun ikuisesti eroon Jumalasta. Anteeksiantamaton sydän johtaa kadotukseen. (Matt. 18:34-35)
Se, missä asiassa sinua vastaan on rikottu, ei muutu tekona oikeaksi. Jos sinulta on viety maineesi, se on väärin. Jos sinulta on varastettu aviopuoliso, se on väärin. Jos sinulle on jätetty antamatta se, mitä on luvattu ja mihin on sitouduttu, se on väärin.
Ja kun alkaa kuvitella sitä kostamisen hetkeä, mielessä alkaa vilistää Quentin Tarantinon teosten kaltaista kuvastoa.
Mutta anteeksiantaminen on sitä, että luovut kostosta. Vaikka vainoajasi olisi ihan siinä kätesi ulottuvilla, jätätkin viiltämättä. Jos tekee mieli puhua pahaa toisille sinua loukanneesta kollegastasi, esimiehestäsi, koulukaveristasi tai sukulaisestasi hänen selkänsä takana, jätätkin myrkkysi pulloon.
Anteeksiantamisen valtakunta
Jeesus käskee tämän päivän evankeliumitekstissä meitä jopa rakastamaan vihamiehiänne ja rukoilemaan vainoojiemme puolesta. (Matt. 5:44) Se ei ole mikään ihan pikkujuttu. Ei ole kyse vain siis velan unohtamisesta, vaan rakastamisesta.
Kun me rukoilemme Isä meidän -rukouksessa “tulkoon sinun valtakuntasi”, niin se Jumalan valtakunta on anteeksiantamuksen valtakunta. Jumalan valtakunta kasvaa nimittäin anteeksiantamuksen kautta. Se valtakunta kasvaa uudella ihmisellä, kun tämä ottaa vastaan syntien anteeksiantamuksen. Eli sen valtakunnan kansalaiseksi pääsee vain yksin armosta ja sen valtakunnan kansalaiset ovat kaikki armahdettuja.
Jopa sen kuningas, sillä hetkellä kun hänet teloitettiin raa’asti naulaamalla hänen kätensä ja jalkansa ristiin, ei fantasioinut väkivaltaisesta kostosta, vaan hän rukoili, että: “Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.” (Luuk. 23:34)
Mitä pitäisi siis ajatella sellaisesta Jumalan valtakunnan kansalaisesta, joka ei itse annakaan toiselle anteeksi? Siis että on saanut oikeuden päästä ikuiseen kultakaupunkiin, mutta haluaa kuitenkin ankkuroida oman anteeksiantamattoman sydämensä johonkin velkaan ja kostofantasiaan tässä tuhkaksi hajoavassa maailmassa.
Uusi suunta elämälle
Anteeksiantaminen ei muuta menneisyyttä, vaan tulevaisuuden. Se on irtipäästämistä niin, että voi päästä eteenpäin.
Anteeksiantaminen on ensin, eikä se perustu tunteisiin, koska tunteet tuppaavat menemään yhtä vuoristorataa ja seuraavat anteeksiantamisessa vasta kaukana perässä. Mutta kaikista ensimmäisenä on Jumalan anteeksiantamus.
Sen toisen kerran, kun Daavidilla oli mahdollisuus surmata kuningas, hän sanoi toverilleen, että: “Niin totta kuin Herra elää, vain Herra itse saa lyödä voideltunsa kuoliaaksi.” (1. Sam. 26:10) Golgatalla pyhän Jumalan viha löi kuoliaaksi hänen Voideltunsa, Messiaan, meidän sijastamme. Se tapahtui siksi, ettei hänen vihansa sinun ja minun syntiä kohtaan tarvitsisi kohdistua meihin.
Luther sanoo, että: “Olisimme [siis] kadotettuja, ellei Jumala antaisi lakkaamatta anteeksi.” (Iso Katekismus) Jumala siis päästää meidät vapaiksi siitä, mikä muuten tuhoaisi meidän ikuisen tulevaisuutemme.
Kun tuhat vuotta kuningas Saulin jälkeen eräs toinenkin Benjaminin heimoon kuuluva Saul (Room. 11:1, Fil. 3:5) vainosi niin ikään Juudan heimon Valittua (Ap.t. 9:4-5, 22:7-8, 26:14-15), Daavidin Poika ilmestyi hänelle, ja hänen armonsa muutti Saulin elämän suunnan kokonaan. Hänen nimekseen tuli Paavali. (Ap.t. 13:9)
Kristus haluaa antaa myös sinun elämällesi uuden suunnan. Hän haluaa vapauttaa sinut katkeruudesta, vihasta ja kostosta, ja hän kutsuu sinuakin rakentamaan hänen ikuisesti kestävää valtakuntaansa rakkaudellaan.
Anna jokapäiväinen leipämme, anna syntimme anteeksi – “give and forgive”. Syntien anteeksiantamisessa meidän tarvitsemamme leipä on Kristuksen ruumis, jonka saat kohta ehtoollisessa. Hän haluaa hoitaa sinun koston janoasi sillä, että saat itse ammentaa anteeksiantamuksen lähteestä. Kristuksen nimessä ja veressä saat uskoa kaikki syntisi anteeksi, myös kaiken sen, mitä pahaa olet tehnyt toisille.
“Niin kuin mekin anteeksi annamme” on siis seurausta siitä, että olemme itse ensin saaneet kaiken Jumalalta anteeksi. Olet rikas, etkä köyhä, omistat kaiken, vaikka tässä ajassa sinulta vietäisiinkin vääryydellä jotain.
Ja kun me annamme anteeksi, teemme siis sitä samaa, mitä Isä meidän tekee.
Kuningas Saul ei kestänyt ympärillään olevien menestystä ja halusi nujertaa lahjakkuuden, mutta opettele sinä Kristuksen armon varassa iloitsemaan toisen menestymisestä, niin ettei kateus ala tehdä sinuun pesäänsä. Ja niin kuin Daavid palveli vainoajaansa Saulia jopa loppuun asti hautaamalla hänet Saulin sukuhautaan (2. Sam. 21:11-14), samoin rakasta sinäkin vaikeaa lähimmäistäsi palvelemalla häntä.
Rukoillaan. Rakas Jumala, kiitos siitä, että saamme jättää kaikki kateutemme ja katkeruutemmekin sinun hoidettavaksesi. Pyydämme, että sinä hoitaisit ja parantaisit. Kiitos, että annat Kristuksen tähden kaikki syntimme anteeksi ja saamme siksi antaa anteeksi myös toisille. Auta, että etsisimme aina myös vaikeiden lähimmäistemme parasta. Jeesuksen nimessä aamen.
Pastori Martti Haverinen 