Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 28.11.2021
1. adventtisunnuntai, 1. vuosikerta
Matt. 21: 1-9
Kun he lähestyivät Jerusalemia ja olivat tulossa Betfageen Öljymäelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Siellä on aasintamma kiinni sidottuna ja varsa sen vierellä; löydätte ne heti. Ottakaa ne siitä ja tuokaa minulle. Jos joku sanoo teille jotakin, vastatkaa, että Herra tarvitsee niitä mutta palauttaa ne pian.”
Näin tapahtui, jotta kävisi toteen tämä profeetan sana:
– Sanokaa tytär Siionille:
Katso, kuninkaasi tulee!
Hän tulee luoksesi lempeänä,
ratsastaen aasilla,
työjuhdan varsalla.
Opetuslapset lähtivät ja tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt. He toivat aasin ja varsan ja panivat niiden selkään vaatteitaan, ja Jeesus istuutui aasin selkään. Ihmisiä oli hyvin paljon, ja he levittivät vaatteitaan tielle, toiset katkoivat puista oksia ja levittivät tielle niitä. Ja ihmisjoukko, joka kulki hänen edellään ja perässään, huusi:
– Hoosianna, Daavidin Poika!
Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!
Hoosianna korkeuksissa!
Johdanto
Monta vuotta sitten meidän poikamme kysyi, että milloin me hankkisimme uudemman auton. Minua se ei häirinnyt, että meidän automme oli jo vanhempaa sorttia, joten siinä avautui mainio sauma puhua Jeesuksen nöyryydestä.
Sanoin sen mitä vaimoni Soili oli joskus sanonut, että Jeesuskin ratsasti vaatimattomasti aasin varsalla. Poikamme innostui siitä ja sanoi, että: “Niin just, se oli varsa eli uusinta mallia.”
Ratsastiko Jerusalemiin nyt sitten nöyrä vai minkälainen Kuningas?
Katsotaan tänään kahta veristä puhdistusta, joista se ensimmäinen on toisen esikuva, mutta jotka kuitenkin olivat keskenään kovin erilaisia.
Jehun toteuttama tuomio
Päivän evankeliumitekstissä mainitaan, että ihmiset “levittivät vaatteitaan tielle”. Se kuulostaa omituiselta. Meidän päivinämme lätkäkaukaloon heitellään hattutempun jälkeen lippiksiä, ja joskus live-musiikki innoittaa jotkut viskomaan konserttilavalle alusvaatteita.
Mutta oletko sinä koskaan levittänyt vaatteitasi tielle jonkun tallottavaksi, varsinkaan Helsingin loskasäässä? Mitä täytyisi tapahtua, että mieleesi tulisi tehdä sellaista?
Myös Vanhassa testamentissa, Toisessa Kuninkaiden kirjassa, kerrotaan tuollaisesta erikoisesta toimintatavasta. Profeetta Elisa lähetti oppilaansa Jordanin tuolle puolen voitelemaan Israelin pohjoisvaltion kuninkaaksi sotaväen päällikkö Jehun, 800-luvulla ennen Kristusta.
Voiteleminen ei nyt siis tarkoita jotain lahjontaan viittaavaa, vaan jonkun vihkimistä kuninkaan tai papin tehtävään niin, että hänen päänsä päälle valutetaan öljyä. (2. Moos. 29:7, 2. Kun. 9:3) Eikä se öljy ollut mitään maaöljyä, myöhempää bensiinin raaka-ainetta, vaan ilmeisesti oliiviöljyä (2. Moos. 30:23-24,30).
Kun sotapäällikkö Jehu oli voideltu kuninkaaksi, sen jälkeen muut päälliköt “riisuivat heti viittansa ja panivat ne porraskivelle Jehun jalkojen alle”. (2. Kun. 9:13) Ja samoin kuin Jeesuksen ratsastaessa Jerusalemiin myös Jehun tapauksessa desibelit nousivat korkeiksi, kun nuo sotapäälliköt “puhalsivat torveen ja huusivat: “Jehu on kuningas!””
Siinä oli kuitenkin sellainen vaarallinen juttu, että Israelilla oli jo kuningas – kuningas Joram. Jehusta ja hänen tukijoistaan oli tullut siis vallankumouksellisia. Jehu pisti nopeasti toimeksi, nousi vaunuihinsa ja suuntasi joukkoineen Jisreelin kaupunkiin, jossa kuningas Joram oli.
Kun Jisreelissä tähystäjät näkivät hurjaa vauhtia lähestyvän joukon, kuningas Joram lähetti tiedustelijoita heitä vastaan kysymään, tulevatko he rauhallisin aikein. (2. Kun. 9:17) Hän olisi kaivannut sitä helpottavaa vastausta, että: “We come in peace.”
Mutta Jehun saapuminen merkitsi verenvuodatuksen alkamista. Hän surmasi Israelin kuninkaan ja samaan syssyyn myös Juudan kuninkaan. (2. Kun. 9:24,27)
Herra oli valinnut Jehun tuomionsa välikappaleeksi, hävittämään miespuoliset jälkeläiset Ahabin kuningassuvusta, koska se suku oli tahrannut kätensä vereen surmaamalla monia profeettoja ja Herran muita palvelijoita. (1. Kun. 18:13, 2. Kun. 9:7) Jehu teki noista puhdistuksista kuitenkin alkuperäistä tehtäväksiantoa laajemmat. (1. Kun. 21:20-21,29, 2. Kun. 10:11b)
Jehu on oikeastaan ainoa pohjoisen Israelin valtakunnan kuningas, jonka voiteleminen kuninkaaksi ihan varta vasten mainitaan Raamatussa. Ja samalla kovin erikoista tuossa kuviossa on se, että Jumala oli antanut Jehun kuninkaaksi voitelemisen tehtäväksi jo profeetta Elialle, mutta jostain syystä tämä ei sitä itse tehnyt. (1. Kun. 19:16)
Voidellun saapuminen
Paljon Eliaa ja Jehua myöhemmin Jeesus kutsui Johannes Kastajaa Eliaksi. (Matt. 17:12-13) Tuo Elia, Johannes Kastaja, sai ihmeelliseksi tehtäväkseen kastaa Jeesus vedellä, Jordanissa, mutta Johannes Kastajakin jarrutteli sen suorittamista. (Matt. 3:14-15) Mutta kun Jeesus sanoi: “Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon” (Matt. 3:15), Johannes lopulta kastoi Jeesuksen.
Messias, Kristus, tarkoittaa “Voideltua”, ja Messiasta, profeettojen kautta luvattua hallitsijaa kansa odotti. Jordanilta alkoi Jeesuksen julkinen tehtävä, joka tähtäisi puhdistukseen.
Kasteen jälkeen Jeesus oli jo vuosien ajan kohdannut kansaa eri puolilla, ja hänen saapuessaan Jerusalemiin odotukset häntä kohtaan olivat tapissa. Huutoa “hoosianna”, “auta”, käytettiin siunauksen toivotuksena, kun otettiin vastaan kuningasta.
Daavidin kaupungissa kuninkuus oli nyt aivan väärän suvun, jopa väärän kansan hallussa. Minkälainen kuningas sieltä olisi nyt tulossa? Saapuisiko Jeesus lempeänä, vai pistäisikö hän jonkinlaisen alkulämmittelyn jälkeen tuulemaan? Minkälainen puhdistus nyt mahdollisesti alkaisi? Käynnistyisikö nyt jonkinlainen verilöyly?
Silloin kun Jehu lähestyi Jisreeliä, jokin sai Israelin kuningas Joramin huolestumaan ja kysymään, ollaanko sieltä tulossa rauhallisin aikein. Paljon myöhemmin Israelin hengelliset johtajat olivat kovin huolissaan Jerusalemiin saapuvasta Jeesuksesta.
Oletko sinä huolissasi lähestyvästä Jeesuksesta? Onko sinulla elämässäsi väärä hallitsija? Minkälaista puhdistusta sinä pelkäät? Että elämästäsi katoaa kaikki se, mitä eniten rakastat?
Millä on elämässäsi niin iso valta, ettet halua Jeesuksen uhkaavan sen asemaa, vievän siltä kuninkuutta?
Jehu pani toimeen veriset puhdistukset. Hän meni joukkoineen epäjumala Baalin temppeliin, surmasi sinne kutsutut Baalin palvelijat, kaatoi maahan Baalin kivipatsaan ja hajotti koko temppelin, ja siitä Baalin temppelistä tehtiin käymälöitä. (2. Kun. 10:27)
Jehu vei siis loppuun sen, minkä profeetta Elia oli aloittanut, eli kitki Israelista pois epäjumala Baalin palvonnan, jonka Ahabin kuningassuku oli mukanaan tuonut. (1. Kun. 16:31) Elia oli surmannut Baalin profeettoja satamäärin Karmelinvuoren kohtaamisessa. (1. Kun. 18:40)
Myöhempi Elia, Johannes Kastaja ei surmannut ihmisiä, mutta Elian tavoin hänen terävä julistuksensa suututti valtaapitävät, ja he hiljensivät Johanneksen katkaisemalla hänen päänsä. (Matt. 14:11) Ryhtyisikö Jeesus nyt jonkinlaisiin kostotoimiin? Millä tavoin hän huolehtisi Herran kunniasta?
Jeesuksen veri
Jeesus saapui Jerusalemiin kyllä viedäkseen vallan, mutta hän ei ollut tullut tähän maailmaan järjestääkseen verilöylyä. Kun hän oli ratsastanut Jerusalemiin, hän suuntasi temppeliin puhdistaakseen sen, ja kaatoi siellä rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat. (Matt. 21:12) Vuosikymmeniä myöhemmin siihen temppeliin ei olisi jäävä kiveä kiven päälle (Matt. 24:2), mutta sen tuhoamisen toteuttaisivat ärsyyntyneet roomalaiset.
Jeesuksen saapuminen sukunsa kuninkaiden kaupunkiin johti sellaiseen veriseen vallankumoukseen, jossa vain hänen oma verensä vuotaisi. Se tapahtui ristillä, jossa roomalaiset teloittivat heidän valtaansa uhkaavat kapinalliset. Hänen päänsä yläpuolelle kiinnitettiin taulu, jossa luki: “Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas.”
Mutta siinä ristillä hän kärsiikin meidän, Jumalaa vastaan kapinoivien rangaistuksen. Hän sovitti kaikkivaltiaan Jumalan hehkuvan vihan kaikkea syntiämme kohtaan. Jeesus puhdisti omalla verelläään meidän epäjumalia palvovat sydämemme, ja teki lopun koko ihmiskuntaa orjuuttavista mahdeista – päästi meidät, Aadamin suvun, vapaiksi synnin, kuoleman ja Paholaisen vallasta, antoi meille kadotuksen sijasta elämän hänen ikuisessa rauhan valtakunnassaan.
Niinpä sinä ja minä saamme tänäkin päivänä huutaa hänelle: “Hoosianna korkeuksissa!”, auta minua, Herra, pelasta minut. Messias, “Voideltu”, on meidän kuninkaamme ja ylipappimme (Hepr. 2:17), ja hän auttaa sinua. Siksi saat tässä ja nyt uskoa kaikki sinun syntisi anteeksi ja liittyä siihen valtavan suureen joukkoon, joka juhlii ikuisesti Jeesusta.
Kristus itse on se puhdas temppeli, jossa meidän on mahdollisuus kohdata pyhä Jumala, eikä sitä temppeliä, Kristusta, voi kukaan koskaan kaataa ja hajottaa palasiksi. Ja niin kuin öljy liittyy Pyhän Hengen toimintaan (1. Sam. 16:13), Pyhä Henki on kasteessa liittänyt sinut tuohon uuden liiton temppeliin, Kristukseen, ja hänen kuninkaalliseen papistoonsa (1. Piet. 2:9). Jos sinua ei ole kastettu, niin tule juttelemaan kanssani.
Kuninkaan paluu
Jehu saapui aikoinaan Jisreeliin kuninkuutensa kätkettynä, ja siitä alkoi raaka näytös. Myös Jeesuksen kuninkuus oli kätkettyä, mutta hän kantoi ihmiskunnan raakuuden tehdäkseen lopun myös väkivallan kierteestä, nyt kun me saamme Kristuksen tähden itse elää anteeksiantamuksesta ja antaa toisillemme anteeksi. Hän on voittanut pimeyden vallat.
Mutta kerran hän palaa takaisin kunniassaan, valkoisen hevosen selässä, tuomitsemaan vanhurskaasti. (Ilm. 19:11) Ja hänen jäljessään tulevat myös taivaan sotajoukot, valkoisilla hevosilla ratsastavat soturit. (Ilm. 19:14) “Hänen viittaansa on reiden kohdalle kirjoitettu nimi: kuninkaiden Kuningas, herrojen Herra. (Ilm. 19:16)
Se on suuri päivä se, ja sinä päivänä me kestämme vain Jeesuksen veressä pestyinä. “Tule, Herra Jeesus!” (Ilm. 22:20)
Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, siitä, että Kristus tuli luoksemme lempeänä, ei tuonut tuhoa, vaan elämän. Kiitos, että olemme Kristuksessa saaneet kaikki syntimme anteeksi. Auta meitä palvelemaan sinun rakkaudellasi myös sitä lähimmäistä, jonka kanssa on joskus vaikea tulla toimeen. Jeesuksen nimessä aamen.
Pastori Martti Haverinen 