Hetkellä jota ette aavista – Matt. 24:36-44

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 14.11.2021
Valvomisen sunnuntai, 3. vuosikerta
Matt. 24: 36-44

Jeesus sanoi opetuslapsille:
”Sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä. Niin kuin kävi Nooan päivinä, niin on käyvä silloinkin, kun Ihmisen Poika tulee. Vedenpaisumuksen edellä ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin. Kukaan ei aavistanut mitään, ennen kuin tulva tuli ja vei heidät kaikki mennessään. Samoin käy, kun Ihmisen Poika tulee. Kaksi miestä on pellolla: toinen otetaan, toinen jätetään. Kaksi naista on jauhamassa viljaa: toinen otetaan, toinen jätetään.
Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, mihin aikaan yöstä varas tulee, hän valvoisi eikä antaisi murtautua taloonsa. Olkaa siis tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.”

Johdanto

Upeassa kerrostalomiljöössä, puhtaalla pienellä aukiolla kuvatulla videolla kamera liikkuu sulavasti kohti kaunista morsianta. Morsiamen hymy ja hänen valkoinen, pitsinen hääpukunsa oikein säteilevät onnea. Kun kuva tulee lähelle morsiamen kasvoja, morsian kääntää katseensa kainosti sivulle alaviistoon.

Kamera alkaa liikkua alas kohti keltaisista kukista koottua hääkimppua, joka on aseteltu maahan laahuksen päälle. Tuo laahus on oikeastaan morsiamen päästä lähtevä pitkälle ulottuva huntu.

Kun kamera on lähes maanrajassa, kimppu ja laahus lennähtävät yllättäen omituisen rajusti, ja voimakas paineaalto saa morsiamen horjahtamaan. Kuuluu järkyttävän kova pamaus.

Kuva syöksyy ensin yhteen suuntaan, ja sitten toiseen, ja hetken päästä näkee, kuinka morsianta saatetaan turvaan. Siistillä kadulla on nyt kaikenlaista rojua.

Samassa kaupungissa kuvatulla toisella videolla, kun toinen hääpari poseeraa kameralle, sulhasensa poskella kättä hellästi pitävä morsian kauhistuu yhtäkkiä kuullessaan etäisen, voimakkaan äänen, ja hän alkaa etsiä silmät suurina sen aiheuttajaa. Parin sekunnin päästä vielä kovempi pamaus rikkoo kaikki vieressä näkyvän rakennuksen ikkunat, kamera alkaa heilua holtittomasti ja kuva muuttuu pölyiseksi.

Oli elokuinen tiistaipäivä viime vuonna 2020. Beirutin satamassa räjähti jättimäinen ammoniumnitraattilasti.

Onneksi nuo suurta juhlapäiväänsä viettäneet hääparit selviytyivät hengissä, mutta tuossa järkyttävässä onnettomuudessa sai surmansa ainakin 200 ihmistä, ja useat tuhannet loukkaantuivat.

Moni menetti silmänräpäyksessä kotinsa ja omaisuutensa. Arviolta 300 000 ihmistä jäi kodittomiksi. Räjähdys oli niin mittava, että se kuultiin Kyproksella asti, yli parinsadan kilometrin päässä.

Tämän päivän tekstissä Jeesus puhuu siitä järisyttävästä päivästä, joka kerran yllättää elossa olevat ihmiset kesken arkisten asioiden, päivästä jolloin tämä maailmanaika päättyy. Ihmisen Poika saapuu tähän maailmaan takaisin yhtä yllättävästi niin kuin se hirvittävä vedenpaisumus, jonka “edellä ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään”. (Matt. 24:38)

Jeesus voi tulla takaisin meidän aikanamme, tänään, huomenna tai sitten jonain muuna päivänä.

Katsotaan tänään kolmea asiaa.
1) Kukaan ei aavistanut mitään
2) Jumalan sanat vedenpaisumuksen jälkeen
3) Tuhosta pelastuminen

1) Kukaan ei aavistanut mitään

Nooan päivinä uskottiin, että tulvaa ei tule. Meidän aikanamme moni puolestaan uskoo, että sellaista tulvaa ei ole ollut. Tai että jos jossain on joskus saattanut olla jokin traumoja aiheuttanut tulva, niin ainakin se, miten Raamattu sen kuvaa, olisi vahvasti liioiteltu stoori.

Mutta Jeesus puhui Nooan päivistä vakavissaan, niin kuin hän kertoisi tarkempaa tietoa edellisen päivän uutisista. Hän ei puhunut siitä “Nooa-myyttinä” tai “Nooa-satuna”.

Jeesus totesi vedenpaisumuksen ajankohdasta, että: “Kukaan ei aavistanut mitään” (Matt. 24:39), mikä voi äkkiseltään tuntua vähän omituiselta. Niin iso ohjauskyvytön arkki, jota Nooa oli rakentamassa kuivalla maalla (1. Moos. 7:17), ei nimittäin valmistunut sen ajan työkaluilla ja rajatulla määrällä lihasvoimaa kovin nopeasti.

Apostoli Pietari kutsuu kirjeessään Nooaa vanhurskauden julistajaksi. (2. Piet. 2:5) Nooa julisti rakentaessaan ja rakentamalla, eli sen tehtävän kautta, jonka Jumala oli hänelle antanut.

Nooan aikalaisilla oli siis pitkä aika tehdä parannus, kun he kuuntelivat hänen puheitaan ja seurasivat hänen omituisen rakennusprojektinsa etenemistä. Mutta paikkoja arkkiin ei liiemmin kyselty, sillä ihmiset eivät uskoneet Jumalan rankaisevan heitä heidän pahoista teoistaan. Se että “kukaan ei aavistanut mitään”, johtui siis ainakin välinpitämättömyydestä Jumalaa kohtaan. Se oli epäuskoa sen suhteen, että Jumalan tuomio voisi oikeasti tulla.

Meidän päivinämme ollaan huolissaan suuresta ympäristökatastrofista, ilmaston lämpenemisestä, jäätiköiden sulamisesta, merenpinnan noususta, merien saastumisesta, luonnon monimuotoisuuden ja maaperän köyhtymisestä.

Vaikka sitä mikä on oikein ja väärin, me ihmiset olemme aina enemmän tai vähemmän pohtineet, silti ainakaan täällä Suomessa ei taideta olla huolissaan Jumalan lähestyvästä tuomiosta. Miten on sinun laitasi?

2) Jumalan sanat vedenpaisumuksen jälkeen

Jumalan sanat vedenpaisumuksen jälkeen, sateenkaaren edellä, ovat mielenkiintoisella tavalla ajankohtaisia juuri meidän aikanamme. Kun vedenpaisumus oli ohi, ja Jumala siunasi Nooan, Jumala puhui ensinnäkin ihmisten hedelmällisestä lisääntymisestä ja leviämisestä maan yli. (1. Moos. 9:1) Ja kohta sen jälkeen Jumala sanoi antavansa eläimet ihmisen ravinnoksi, kun siihen asti ihmisen ravintona olivat olleet vain kasvit ja hedelmät. (1. Moos. 1:29, 9:3)

Nyt monista eri syistä johtuen syntyvyys laskee länsimaissa kovaa vauhtia, ja lihan syömistä kyseenalaistetaan. Jotkut pitävät lasten “hankkimista” jopa itsekkäänä tekona ja nykyisillä kulutustottumuksilla vahingollisena maapallon kantokyvylle.

Lihan syömistä monet kyseenalaistavat puolestaan muun muassa lihan hiilijalanjäljen tai eläinten oikeuksien takia. Toki kasvisten syöminen on sinänsä hyvä asia, ja me länsimaissa syömme lihaa tarpeettoman paljon, ilmeisesti enemmän kuin koskaan ennen. Jumala salli lihan syömisen, mutta toki sitä voi olla syömättä. Joka tapauksessa meillä on vastuu kohdella eläimiä hyvin.

Mutta kiinnostavaa näissä keskusteluissa on se, että moni katsoo ihmisen olevan samalla viivalla muun luomakunnan kanssa tai jopa alempiarvoinen siihen nähden. Siitä päästäänkin siihen kolmanteen tärkeään teemaan, josta Jumala puhui vedenpaisumuksen jälkeen. Raamatussa todetaan siinä nimittäin jälleen se tosiasia, että Jumala loi ihmisen kuvakseen. (1. Moos. 9:6)

Ja hän sanoi: “Vaadin tilille jokaisen ihmisen, joka vuodattaa lähimmäisensä veren.” (1. Moos. 9:5)

Se, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, ei vaikuta enää paljoa hetkauttavan. Miten merkillinen onkaan tämä meidän aikamme, kun esimerkiksi syntymättömien lasten kehoa pidetään biojätteenä niin, että näiden puolustuskyvyttömien lähimmäistemme verta vuodatetaan vapauden nimissä? Mikä on tämä meidän merkillinen aikakautemme, kun esimerkiksi seksuaalinen vapaus on suurempi arvo kuin pienestä ihmisestä huolehtiminen?

Missä on sateenkaariliikkeen peräänkuuluttama ihmisten yhdenvertaisuus ja tasa-arvo silloin, kun syntymättömiä lapsia tapetaan äitinsä kohtuun?

3) Tuhosta pelastuminen

Meidät on asetettu toimimaan lähimmäistemme parhaaksi luomakuntaa vaalien, ja kerran meidät tullaan vaatimaan teoistamme tilille. Mutta Jeesus ei puhu siitä, että hänen saapuessaan se pahin asia olisi merenpinnan nousu. Hän puhuu ennen kaikkea syntimme ikuisista seurauksista.

Varoituksen sanat kaikuvat meillä ihmisillä valitettavan usein kuuroille korville. Libanonissa tulliviranomaiset yrittivät vuosien ajan varoittaa muita viranomaisia suuren ammoniumnitraattimäärän vaarallisuudesta ja saada ylempiä tahoja tekemään päätöksen sen siirtämiseksi muualle. Niin ei tehty, ja seuraukset olivat järkyttävät.

Nooan päivistä puhuessaan Jeesus ei näytellyt ihmisille sellaista kirkkailla värikynillä piirrettyä kuvaa arkista, jonka kannella kirahvit, leijonat ja elefantit hymyilevät sateenkaaren edessä.

Kolmiyhteisen Jumalan toisena persoonana hän oli itse nähnyt sen suunnattoman tragedian, joka turmeltunutta ihmiskuntaa kohtasi tuomiona. Hän joutui ja joutuu edelleen suremaan tuhoon joutuvien ihmisten kohtaloa. Koska Jumala on oikeudenmukainen, hän ei voi jättää synnintekoa rankaisematta.

Mutta ei Jeesus halua, että yksikään meistä syntisistä ihmisistä joutuisi kadotukseen, helvettiin. Niin kuin apostoli Pietari sen sitten sanoitti: “Antakaa pelastaa itsenne, ettette hukkuisi tämän kieroutuneen sukupolven mukana.” (Ap.t. 2:40)

Beirutin räjähdysherkkää lastia ei siirretty pois varoituksista huolimatta. Mekään emme kykene omassa elämässämme siirtämään synnin tuholastia pois omin voimin.

Siksi Jumalan itsensä piti tulla tähän maailmaan, ottamaan se ristillä omille harteilleen, antamaan synnin tuhovoiman seurausten tulla hänen osakseen meidän sijastamme. Kaikki synnin rangaistus on jo kärsitty puolestasi, ja Kristuksessa saat uskoa kaikki syntisi anteeksi tässä ja nyt.

Vedenpaisumuksen jälkeen Jumala asetti liiton merkiksi sateenkaaren. Nyt uudessa liitossa Jumala ottaa meidät liittoonsa kasteessa.

Kasteessa sinut on otettu Kristuksen omaksi, liitetty Kristukseen, ja Kristus kantaa sinut perille taivaaseen, niin kuin arkki kantoi pelastukseen tuhovoimaisten vesimassojen päällä. Kastevedessä sinun syntisi on hukutettu syvyyteen. Saat Kristuksessa puhtaaksi pestynä olla kerran Karitsan ikuisissa hääjuhlassa, jota ei mikään tuhovoima keskeytä.

Kun Jumala puhui vedenpaisumuksen jälkeen, hän myös kielsi syömästä sellaista lihaa, “jossa vielä on jäljellä sen elämänvoima, veri”. (1. Moos. 9:4) Jeesus itse asetti ehtoollisen, jossa hän antaa meille oman ruumiinsa ja verensä elämäksi ja voimaksi.

Kohta tulee kuluneeksi 2 000 vuotta siitä helluntaista, jolloin Pyhä Henki vuodatettiin, ja niin kauan Kristuksen Kirkkoa on rakennettu. Se on jo paljon pidempään kuin Nooa rakensi arkkiaan.

Se arkki ei valmistunut itsekseen, vaan se piti rakentaa hiellä ja vaivalla. Jos Nooa olisi pyytänyt sinua avukseen, mitä olisit vastannut? Olisitko katsonut kalenteriasi ja miettinyt, että missä välissä sitä ehtisi?

“Nooa teki niin kuin Herra oli häntä käskenyt” (1. Moos. 7:5), ja meillekin Jumala on antanut käskyn: “Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni.” (Matt. 28:19)

Jeesus itse kutsuu sinua rakentamaan hänen valtakuntaansa niillä lahjoilla, joita hän on itse sinulle antanut. Mitä vastaat hänelle?

Jeesus sanoi, että: “Tämä valtakunnan evankeliumi julistetaan kaikkialle maailmaan, kaikille kansoille todistukseksi, ja sitten tulee loppu.” (Matt. 24:14) Se hetki on varmaankin aika lähellä. Kääritään siis yhdessä hihat, eikö vain!

Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, siitä, että sinä olet kärsivällinen meitä syntisiä ihmisiä kohtaan. Kiitos, että Kristuksessa olet tehnyt kaiken valmiiksi pelastumistamme varten. Auta meitä elämään viisaasti, valvomaan sinun sanasi mukaisesti, ja kutsumaan ihmisiä sinun ikuiseen hääjuhlaasi. Jeesuksen nimessä aamen.