Kristuksessa autuas – Matt. 5:1-12

Martti Haverisen saarna Helsingin Pyhän Sydämen kappelin messussa 6.11.2021
Pyhäinpäivä, kaikki vuosikerrat
Matt. 5: 1–12

Nähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle. Hän istuutui, ja opetuslapset tulivat hänen luokseen. Silloin hän alkoi puhua ja opetti heitä näin:
”Autuaita ovat hengessään köyhät,
sillä heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita murheelliset:
he saavat lohdutuksen.
Autuaita kärsivälliset:
he perivät maan.
Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano:
heidät ravitaan.
Autuaita ne, jotka toisia armahtavat:
heidät armahdetaan.
Autuaita puhdassydämiset:
he saavat nähdä Jumalan.
Autuaita rauhantekijät:
he saavat Jumalan lapsen nimen.
Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan:
heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.”

Johdanto

Autuaaksijulistukset alkavat upeasti. “Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.” (Matt. 5:3) “Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen.” (Matt. 5:4)

Kuulostaapa hyvältä! Onnitteluja ja hienoja lupauksia satelee tämän maailmankaikkeuden Herralta asioista, joihin voi samaistua.

Mutta kohta puolin alkaa jo vähän mietityttää. Jos jotkut julistetaan autuaiksi, niin mitä ne muut sitten ovat? Jäävätkö he ilman taivasten valtakuntaa tai lohdutusta? Ja jos kerran kärsivälliset perivät maan (Matt. 5:5), niin kärsimättömätkö eivät siis peri?

Ja rima sen kuin nousee, kun miettii, että olenko minä ihan oikeasti puhdassydäminen, ja sellainen, joka armahtaa toisia.

Onko tämä siis taivaallinen pääsykoe, jossa täytyy saada kaikki yhdeksän oikein ja mahdollisesti vielä jotkin lisänumerot päälle? Olenko minä sittenkään autuas?

Jos kerran “on niin autuasta päästä murheen maasta taivaisiin” (Siionin kannel 492), niin miten sinne oikein pääsee?

Vanhurskauden nälkä ja jano

Jeesus ei tullut tähän maailmaan maksattamaan kuninkaallista loistoaan köyhillä, tiristämään vähävaraisilta heidän viimeisiä pennosiaan, lisäämään ihmisille kurjuutta kurjuuden päälle. Hän ei tullut kiskomaan lisämaksuja velallisilta, joilla ei ole millä maksaa.

Eikä hän tullut tähän maailmaan puristamaan viimeisiä rippeitä myöskään hengessään köyhistä ihmisistä. Olisi erikoista, jos kuivaa rättiä kiertämällä siitä alkaisivat kummuta elävän veden virrat. (Joh. 7:38)

Jos itseäni joudun mittaamaan, vajoan vain syvemmällä ahdistukseen. Mutta autuus ei perustu meihin itseemme, vaan häneen, joka ravitsee meidät – häneen, joka on vastaus vanhurskauden nälkään ja janoon.

Spede Pasasen ja Vesa-Matti Loirin vanhassa länkkärielokuvassa Hirttämättömät taivalletaan viikkojen ajan hiekkaisessa maisemassa, kuumissa ja ankarissa olosuhteissa, ja jatkuva jano on sietämätön. Päähenkilöiden matkasta on tullut yllättävän pitkä, koska epähuomiossa he kiertävät yhtä ja samaa soramonttua, tekevät pitkää lenkkiä.

Vesku Loirin esittämä Lonely Rider on niin uupunut, että hän kahlaa pienen joen yli tajuamatta, että siinä on vettä. Mutta kun hän lopulta ymmärtää olevansa veden äärellä, hän päättää, että: “Minä en hyvää janoani pilaa!” Ja hän säästää “hyvän janonsa” vettä väkevämmille juomille.

Köyhyys ja jonkin puuttuminen ei itsessään tee kenestäkään meistä autuasta. Köyhäkin voi haluta selviytyä ilman Jumalaa, olla jumalattomuudessaan itseriittoinen ja janota jotain muuta, pitää itseään kylläisenä niin ettei tarvitse Jumalaa.

“Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan.” (Matt. 5:6)

Kelpaako sinulle se, mitä Jeesus sinulle tarjoaa? Vai tuntuuko se liian pliisulta? Onko mielessäsi jotain väkevämpää, jonka uskot poistavan sisimpäsi janon Jeesusta paremmin?

Tuomioistuimen edessä

Tämä sama Herra, joka luettelee näitä hienoja asioita, vaatii kerran valtaistuimensa edessä tilille meistä jokaisen, ja erottaa eri suuntiin ne, jotka pelastuvat, ja ne, jotka joutuvat helvettiin.

Ovatko minun tekoni sitä luokkaa, että ne läpäisisivät vain täydellisyyttä vaativan pyhän Jumalan seulan? Olenko minä itsessäni puhdassydäminen?

Hengessään köyhä ymmärtää olevansa Jumalan edessä konkurssissa, että takataskussa ei yksinkertaisesti ole mitään sellaista, millä voisi hyvittää pahat ajatukset, sanat, teot ja laiminlyönnit Herralle. Rituaaliset käsienpesut tai henkilökohtainen hygienia eivät auta, jos oma sydän ei ole Jumalan silmissä puhdas. Anna siis autuutesi perustua vain hänen varaansa, joka on täydellinen.

Autuas vaihtokauppa

Meidän pelastuksemme on autuas vaihtokauppa, jossa osat vaihtuvat. Synnitön Jeesus laittoi itsensä meidän syntisten surkeaan osaan, jotta sinusta ja minusta tulisi autuaita. Hän otti päälleen meidän syntimme kirouksen, sovitti meidät Jumalan kanssa, jotta me saamme elää armosta ja anteeksiantamuksesta. Hän tuli köyhäksi, jotta sinulla olisi ikuinen rikkaus ja perintömaa taivaallisen Isäsi luona.

“Onnellinen se, jonka auttaja on Jaakobin Jumala, onnellinen se, joka turvaa Herraan, Jumalaansa”, sanotaan psalmissa 146. (Ps. 146:5)

Vaikka olisit tehnyt elämässäsi mitä, tai jättänyt elämässäsi tekemättä vaikka mitä, Jumala tekee sinusta taivaaseen kelpaavan, kun uskossa turvaat Jeesukseen. Kukaan meistä ei tule Jumalan silmissä vanhurskaaksi lakia noudattamalla, sillä “uskosta vanhurskas saa elää”. (Gal. 3:11)

Ja kasteessa Jumala on pessyt sinun sydämesi puhtaaksi, ja ottanut sinut ikuiseen liittoon kanssaan – siihen saat luottaa. Kohta ehtoollispöydässä saat huulillasi maistaa Kristuksen ruumista ja verta, syntiesi anteeksiantamusta.

Siis Kristuksessa olet autuas, olet pelastettu. “Autuas aivan armosta vain, / lahjaksi taivaan autuuden sain. / Anteeksianto loppumaton / Herralta saatu on.” (Sk 348)

Armahtaminen

Kun olet itse saanut tulla Kristuksen armahtamaksi, näkökulman toiseen ihmiseen on tarkoitus muuttua. Jeesus ei sano, että “autuaita katkerat”, vaan “autuaita ne, jotka toisia armahtavat”.

Kristus on kuitannut omaan piikkiinsä koko syntivelkamme, ja olemme saaneet häneltä niin paljon muutakin hyvää, joten kyllä meillä on varaa armahtaa toisia. Jumalan valtakunnan kansalaisina me olemme upporikkaita, eikä katkeruus ole sen rinnalla minkään arvoinen asia, jotta sitä kannattaisi vaalia aarteenaan.

Toisen armahtamiseen kuuluu myös avun tarpeessa olevan auttaminen. Ei kannata halveksua sitä lähimmäistä, jolla on elämässä vaikeaa, koska kaikki se, mitä itsellä on, on Herralta saatua, hänen hyvyyttään.

Vaino

Mutta vielä me emme ole perillä ilon maassa, siellä missä ei “ole tuskaa, kuolemaa”, ja jonka kultakadulla “on autuaiden joukko vastassa”. (Sk 483) Vielä yö ei ole poissa, vielä on kipua, vielä on edesmenneiden rakkaittemme kaipuuta, vielä kyyneleet odottavat pyyhkimistä.

Jeesus toteaa, että jo hänen seuraamisestaan on luvassa monenlaista vaivaa ja ahdinkoa: “Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.” (Matt. 5:11-12)

Meidän Herramme ja Vapahtajamme joutui itse vainotuksi jo pikkulapsena. Ja hän sanoi: “[E]i palvelija ole herraansa suurempi. Jos minua on vainottu, vainotaan teitäkin.” (Joh. 15:20)

Mutta palkka tämän maallisen elämän jälkeen on oleva suuri. Kärsivällinen odotus päättyy viimeisenä päivänä, kun pääsemme ihmettelemään sitä maata, joka on meille Kristuksen omina luvattu. Se, että saamme kerran nähdä Jumalan kasvoista kasvoihin, on jokapäiväisen ilon aihe jo nyt.

Ota nämä Kristuksen autuaaksijulistukset siis lohdutukseksesi. Kristuksessa olet autuas.

Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, että lähetit ainoan Poikasi tähän maailmaan, jotta me saamme Kristuksessa olla autuaita. Lohduta heitä, jotka ovat menettäneet läheisensä, ole tukena ja apuna surun ja kaipauksen keskellä. Vahvista meitä Sanasi ja sakramenttiesi kautta kärsivällisesti odottamaan sitä maata, jota kohti olet meitä kuljettamassa. Jeesuksen nimessä aamen.