7. käsky: Että voi myös antaa tarpeessa olevalle – Ef. 4:25-32

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 31.10.2021
23. sunnuntai helluntaista, 1. vuosikerta
Ef. 4: 25-32

Luopukaa siis valheesta ja puhukaa toinen toisellenne totta, sillä me olemme saman ruumiin jäseniä. Vaikka vihastuttekin, älkää tehkö syntiä. Sopikaa riitanne, ennen kuin aurinko laskee. Älkää antako Paholaiselle tilaisuutta. Varas älköön enää varastako, vaan tehköön työtä ja ansaitkoon rehellisesti toimeentulonsa, niin että voi myös antaa tarpeessa olevalle. Älkää päästäkö suustanne sopimatonta puhetta, vaan puhukaa sitä, mikä kulloinkin on hyvää ja hyödyllistä ja kuulijoille iloksi. Älkää tuottako surua Jumalan Pyhälle Hengelle, jonka olette saaneet sinetiksi lunastuksen päivää varten. Hylätkää kaikki katkeruus, kiukku, viha, riitely ja herjaaminen, kaikkinainen pahuus. Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden.

Johdanto

Vuonna 2007 Irakissa tehtiin yksi maailman suurimmista pankkiryöstöistä. Se ei kuitenkaan ollut ryöstö siinä merkityksessä, että siinä olisi uhattu henkilökuntaa tai asiakkaita, vaan tuon bagdadilaisen pankin työntekijät huomasivat aamulla töihin tullessaan, että sen pankin kolme yövartijaa olivat häipyneet, ja ilmeisesti juuri he olivat vieneet mukanaan lähes 300 miljoonaa dollaria käteisenä. Tekijöitä ei tiettävästi ole saatu kiinni.

Tuolta tämän kirkon naulakostakin on valitettavasti varastettu tavaraa, vaikka siihen on maalattu isoilla kirjaimilla Jeesuksen sanat Matteuksen evankeliumista: “Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.” (Matt. 6:21)

Se on kirjoitettu siihen naulakkoon taskuvarkaita ajatellen, mutta ehkä se jää vähän vihjailevaksi, joten siihen olisi voinut laittaa myös tämän päivän Efesolaiskirjeen kohta, joka puhuu asiasta suoraviivaisemmin: “Varas älköön enää varastako.” (Ef. 4:28)

Ja kokonaisuudessaan siinä sanotaan varastamisesta siis näin: “Varas älköön enää varastako, vaan tehköön työtä ja ansaitkoon rehellisesti toimeentulonsa, niin että voi myös antaa tarpeessa olevalle.” (Ef. 4:28)

Jatketaan tänään saarnasarjaa kymmenestä käskystä, ja ne aiemmat osat löydät helpoiten sivulta marttihaverinen.fi/saarnasarjoja.

Katsotaan nyt seitsemättä käskyä, “älä varasta”, kolmesta näkökulmasta:
1) Rajamerkkien siirtäminen
2) Ahneus ja Jumalaan luottaminen
3) Tarpeessa olevalle antaminen

1) Rajamerkkien siirtäminen

Meille tämän päivän ihmisille saattaa olla lähtökohtaisesti helpointa ymmärtää kymmenestä käskystä juuri tämä käsky “älä varasta”. Ehkä sen on meistä jokainen tavalla tai toisella kokenut, miten inhottavalta se tuntuu, jos itseltä viedään jotain. Varaskaan ei halua, että häneltä varastetaan, edes sitä, mitä hän on itse varastanut.

Mitä sinä olet puolestasi itse varastanut? Tavaraa kaupasta tai rahaa joltakulta? Kunnian toisen esittämästä ideasta, tai muiden aikaa myöhästelemällä jatkuvasti? Jonkun toisen puolison omaksi iloksesi?

Oletko vedättänyt valtion isosta kassasta etuuksia, tai ujuttanut työnantajan piikkiin henkilökohtaisia hankintojasi? Varastammeko tulevilta sukupolvilta?

Jos sinulla on vaikkapa kesämökki, siellä voi olla laitettu tontin reunaan jonkinlaisia merkkejä sen merkiksi, missä raja menee. Vanhassa testamentissa puhutaan kiinnostavasti siitä, että tilusten rajamerkkejä ei saa siirtää niiden alkuperäisiltä paikoilta. (5. Moos. 19:14) “Kirottu on jokainen, joka siirtää rajamerkkejä.” (5. Moos. 27:17)

Rajakivien petollinen siirtäminen ulospäin kuvaa hyvin sitä, mistä varastamisessa on kyse. Jotain halutaan siirtää omaan vaikutuspiiriin, omaan hallintaan, koska sen toivotaan tuovan mukanaan paremmat edellytykset selviytyä, menestyä tai nauttia elämästä.

Toistemme laidunmaita me syntiset ihmiset ja ihmisyhteisöt olemme kautta vuosituhansien metsästäneet, kun se ruoho tuntuu olevan siellä rajamerkin toisella puolella paljon vihreämpää.

Ja sitten tyydymme toteamaan, että “tilaisuus tekee varkaan”. Jos sinulla olisi 300 miljoonaa dollaria seteleinä kätesi ulottuvilla, pakoreitti selvä ja kiinnijäämisen riski olematon, tulisitko vähintäänkin ajatelleeksi sellaista vaihtoehtoa, että ottaisit siitä jonkin osuuden?

Mutta syyn vierittäminen “tilaisuudelle”, että “tilaisuus teki minusta varkaan”, kuulostaa samalta meiningiltä kuin paratiisissa, jossa syntiinlankeemuksen jälkeen mies ja nainen osoittelivat sormellaan syylliseksi katsomaansa osapuolta. Ihmiskunnan nurja vaellus alkoi hedelmävarkaudesta, ja nyt meissä on jo synnynnäisesti himo saada jotain toiselle kuuluvaa, halu venyttää rajoja ja siirrellä rajakiviä. Niinpä Jumala tahtoo käskynsä kautta suojella ajallista omaisuuttamme.

Varastamiskieltoon, joka sijoittuu kymmenessä käskyssä aviorikoskiellon ja maineen suojelemisen väliin, sisältyy ajatus myös ihmisen itsensä varjelemisesta. Mooseksen lain mukaan jos varasti toisen omaisuutta, siitä joutui maksamaan korvauksia. (2. Moos. 21:37-22:14) Mutta jos syyllistyi ihmisryöstöön, siitä seurasi paljon ankarampi tuomio, kuolemantuomio (2. Moos. 21:16). Se on siis vahva viesti siitä, että toisen ihmisyyttä ei saa varastaa – hänestä ei saa tehdä rahanteon tai hyväksikäytön välinettä omiin tarpeisiin.

Lutherin mukaan lähimmäisen kustannuksella tavoiteltavaa etua ovat myös kiskurimaiset hinnat. Ja varastamisena hän pitää sitäkin, jos ei hoida omia tehtäviään uskollisesti, vaan veltosti, hutiloiden ja laiminlyöden. (Luther: Iso katekismus)

Heikkolaatuisesta tai vinoon menneestä työstä seuraa muille menetyksiä ja vahinkoa, mikä näkyy tavallisen palkansaajan kohdalla tuntuvimmin ehkä siinä, jos päätyy ostamaan hometalon. Meidän yhteiskunnassamme, jossa katekismusta on opetettu vuosisatojen ajan, on korruptio ollut vähäistä, ja sopimusten täyttämistä ja työn hyvää laatua on pidetty kunnia-asiana. Miten käynee jatkossa, kun kymmenen käskyä on yhä harvemmalla kielen päällä?

Oma lukunsa ovat väärinkäytökset korkeassa asemassa.

Kun liittoutuneet hyökkäsivät Yhdysvaltain johdolla Irakiin 2003, Saddam Hussein lähetti poikansa hakemaan Irakin keskuspankista rahaa. Hän tuli sieltä ulos 920 miljoonan dollarin kanssa. Se on niin hillittömän iso määrä kahisevaa, että sen siirtämiseen tarvittiin kolme kuorma-autoa.

Mutta rikkoiko tuo yksinvaltainen johtaja silloin maansa lakeja? Oliko Husseinilla lupa käydä hakemassa keskuspankin kassakaapista lähes miljardi dollaria?Ehkä oli, ehkä ei.

Riippumatta siitä, mitä Irakin laki asiasta sanoi, Jumalalla on omat ajatuksensa siitä, miten hän arvioi johtajia. Jesajan kirjan luvussa kolme, kun Jumala vaatii johtajat tilille, hän sanoo: “Te olette riistäneet tyhjiin, te olette tärvelleet viinitarhan, köyhien omasta te olette koonneet omaisuutenne.” (Jes. 3:14)

Niitä, jotka haluavat puolestaan varastaa köyhältä käräjäsalissa, oikeuden varjolla, varoitetaan Vanhan testamentin Sananlaskujen kirjassa, että Herra ajaa köyhän asiaa “ja riistää hengen hänen riistäjiltään”. (Sananl. 22:22-23)

Vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa, ja siihen joukkoon apostoli Paavali luettelee Ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä myös varkaat ja ahneet. (1. Kor. 6:9-10) Ahneus ja varkaus kulkevat siis käsi kädessä.

2) Ahneus ja Jumalaan luottaminen

Ahneus kumpuaa epäluottamuksesta Jumalaa kohtaan, koska epäusko kysyy, että: “Pystyykö Jumala todella pitää minusta huolta, ja ymmärtääkö hän oikeasti sen, mitä minä tarvitsen?”

Vanhan testamentin viimeisessä kirjassa, Malakian kirjassa, Jumala kytkee häneen luottamisen erikoisesti yhteen pois antamisen kanssa. Siinä kohdassa puhutaan kymmenyksistä eli siitä, että lahjoittaa kymmenesosan tuloistaan Jumalan tarkoittamalla tavalla.

Uudessa liitossa kymmenykset eivät ole velvollisuus (2. Kor. 9:7), mutta tuo Malakian kirjan kohta on ainoa, jossa Jumala kehottaa koettelemaan häntä sen kautta. “Koetelkaa minua tällä tavalla, sanoo Herra Sebaot. – Silloin saatte nähdä, että minä avaan taivaan ikkunat ja vuodatan teille sateen runsaan siunauksen.” (Mal. 3:10)

Eli se vaikea kysymys kuuluu: “Pystyykö Jumala todella pitämään minusta huolta, antamaan jokapäiväisen leivän, vaikka antaisin hänelle omastani runsaastikin, jopa kymmenykset?”

Koko meidän elämämme on lopulta Jumalan varassa, eikä hänen suunnitelmiinsa kuulu varastaminen tai korruptio. (2. Moos. 23:8, 5. Moos. 16:19) Hän ei marssi taivaalliseen keskuspankkiin tyhjentääkseen kaiken omaan fickaansa, eikä hän pumppaa sinuakaan tyhjäksi. Hänen ei tarvitse, koska kaikki on jo hänen, kaikki kuuluu hänelle.

Jeesuksen kahdentoista opetuslapsen joukossa oli yksi sellainen, jonka hallussa oli heidän yhteinen kukkaronsa. Jeesus uskoi siis heidän rahansa juuri hänen haltuunsa. Mutta Raamattu kutsuu tuota Juudas Iskariotia varkaaksi, sillä hän piti siihen pantuja rahoja ominaan. (Joh. 12:6)

Ahne sydän haluaa siis alkaa pitää omanaan jotain sellaista, mikä ei itselle kuulu, ja yrittää muuttaa jopa Jeesuksen rahaksi. Jumala sen sijaan haluaa antaa meille kaiken. Se näkyy kirkkaimmin Kristuksessa, joka luopui kunniastaan, jotta me pääsisimme hänen kirkkauteensa ja kunniaansa.

Jeesuksen maallinen vaellus oli ylipäätään kovin vaatimatonta.

Kun Mooseksen laissa puhutaan eläimen varastamisesta, siinä mainitaan härkä, aasi ja lammas. (2. Moos. 22:3) Vähän sen jälkeen siinä sitten puhutaan myös eläimen lainaamisesta. (2. Moos. 22:13-14)

Jeesuksen aikana ei ollut vielä autovuokraamoja, joten sen kerran, kun hän itse tarvitsi menopeliä – jotta kirjoitukset kävisivät toteen – hän ei varastanut aasia, vaan lainasi sellaisen. Tuon aasin omistajalle luvattiin, että Herra palauttaa sen pian. (Mark. 11:3-6) Tarvitsemansa aasinkin Jeesus siis lainasi.

Hänelle ei jäänyt tästä maailmasta lähtiessään mitään. Häneltä vietiin vaatteetkin päältä, ja hänen elämänsä riistettiin häneltä vääryydellä.

Hänen arvonsa ja kunniansa on ääretön, mutta hänestä tehtiin kauppaa ja sopivaksi maksuksi arvioitiin 30 hopearahaa. (Matt. 27:3-10) Hänet katsottiin siis sellaisen rahasumman arvoiseksi, jolla sai ostettua pellon.

Hän suostui ristiinnaulittavaksi rikollisten keskelle, ollakseen meidän, ahneiden varkaiden, Vapahtaja. Hänen verensä toi meille pelastuksen synneistämme. Ja siksi myös sinä saat tässä ja nyt uskoa kaikki syntisi anteeksi.

3) Tarpeessa olevalle antaminen

Tuolla aulan naulakossa meitä muistutetaan siis siitä, että: “Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.” (Matt. 6:21) Sitä edeltävissä jakeissa Jeesus kehottaa sinua ja minua keräämään aarteita taivaaseen: “19 Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. 20 Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta.” (Matt. 6:19-20)

Kristuksessa armahdettuina me perimme kerran ikuisen taivaan, ja siksi hän on kutsunut meidät tässä katoavassa maailmassa käyttämään omaisuuttamme ennemmin hyvään kuin keräämään sitä.

Tämänkin päivän Efesolaiskirjeen tekstissä entistä ahnetta varasta ohjataan tekemään rehellistä työtä, “että voi myös antaa tarpeessa olevalle”. (Ef. 4:28)

Siitä, mitä se on käytännössä, Raamattu antaa meille hyviä esimerkkejä. Jeesus kertoi muun muassa eräästä samarialaisesta, joka jäi auttamaan ryöstettyä ja henkihieveriin hakattua miestä, eli sitoutui mahdollisista kiireistään huolimatta aikaa vievään tilanteeseen, ja jopa kustansi tämän ylläpidon. (Luuk. 10:25-37)

Ja kun armollinen Jeesus kohtasi Sakkeuksen, se sai Sakkeuksen tunnustamaan, että oli käyttänyt asemaansa väärin ja kiskonut ihmisiltä liikaa maksuja, ja hän halusi palauttaa ne ihmisille moninkertaisesti ja alkaa auttaa köyhiä.

Jos sinulla on hallussasi jotain sellaista, jonka olet hankkinut vääryydellä tai jättänyt palauttamatta, palauta se siis ja sovi asia sen kanssa, jota kohtaan olet toiminut väärin.

Kaiken kaikkiaan tämä käsky “älä varasta” on yksinkertainen mutta todella haastava, ja Luther totesikin siitä, että: “Ota siis vihollisesi ja kiittämättömät eteesi, tee heille hyvää, niin saat havaita, kuinka lähellä tai kaukana tästä käskystä olet ja kuinka sinulla tämän teon harjoituksessa on kyllin tekemistä koko eliniäksesi.” (Martti Luther: Puhe hyvistä teoista)

Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, siitä, että Kristuksessa sinä olet antanut meille sellaisen aarteen ja perinnön, joka ei koskaan häviä. Kiitos, että Kristuksen tähden me saamme kaikki syntimme anteeksi. Auta meitä aina kiinnittämään katseemme sinuun, jotta emme himoitsisi sitä, mikä ei meille kuulu. Ja opeta meitä pitämään hyvää huolta lähimmäisestämme. Jeesuksen nimessä aamen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s