4. käsky: Jotta menestyisit ja eläisit kauan – Ef. 6:1-4

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 17.10.2021
Perheen sunnuntai, 1. vuosikerta
Ef. 6: 1-4

Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaisia Herraa totellen, sillä se on oikein. ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi” on ensimmäinen käsky, johon liittyy lupaus: ”jotta menestyisit ja eläisit kauan maan päällä”. Ja te isät, älkää herättäkö lapsissanne vihaa, vaan kasvattakaa ja ojentakaa heitä Herran tahdon mukaan.

Johdanto

Eräissä hurjalta näyttävissä videoissa leijona juoksee ihmistä kohti, ja nousee sitten nojaamaan ihmisen hartioita vasten. Ihminen saattaa kaatua siinä törmäyksessä maahan, mutta sitten leijona alkaakin kiehnätä ja nuolla, niin kuin jättikokoinen pikkukissa. Tuollaiset videot on kuvattu sellaisista leijonista, joita ihminen on hoivannut rakastavasti silloin, kun ne ovat olleet pentuja, ja nyt ne sitten vuosien jälkeen tapaavat tuon tutun ihmisen. Siinä on leijonilla tunteet pinnassa.

Mutta mitä tapahtuisi, jos leijonalla ei olisi syntynyt minkäänlaista tunnesidettä tuohon ihmiseen, tai tuo ihminen olisi aikoinaan kohdellut sitä kaltoin?Miten tuo isoksi kasvanut kissapeto kohtaisi nyt sen ihmisen? Tulisiko siinä rumaa jälkeä?

Tänään on perheen sunnuntai, ja jatkamme tänään saarnasarjaa kymmenestä käskystä. Aiemmat osat löydät helpoiten sivulta marttihaverinen.fi/saarnasarjoja.

Katsotaan tänään neljänteen käskyyn, “kunnioita isääsi ja äitiäsi” liittyen kolmea näkökulmaa.
1) Kunnioittaminen käytännössä
2) Käskyn vaikeuksia
3) Kristuksen täyttämä kuuliaisuus

1) Kunnioittaminen käytännössä

Jos sinä etsit elämässäsi menestystä ja pitkää ikää, minkä kivijalkojen varaan olet sen projektisi laskenut? Pyrit liikkumaan riittävästi ja syömään terveellisesti, vai?

Tuletko miettineeksi silloin neljättä käskyä, joka kuuluu: “Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että saisit elää kauan siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.” (2. Moos. 20:12)

Viidennessä Mooseksen kirjassa tämän neljännen käskyn yhteydessä mainitaan myös menestyminen, “että saisit elää kauan ja menestyisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa”. (5. Moos. 5:16) Niinpä tämän päivän tekstissä, joka on Efesolaiskirjeestä, muistutetaan juuri näistä tähän käskyyn liittyvistä lupauksista: “jotta menestyisit ja eläisit kauan maan päällä”. (Ef. 6:3)

Kymmenestä käskystä vain kaksi on positiivisessa muodossa, eli sellaisia, jotka eivät ole kieltomuodossa. Se ensimmäinen positiivinen käsky on kolmas käsky, “muista pyhittää lepopäivä”, mutta sen selitysosassa tosin kielletään tekemästä silloin työtä. (2. Moos. 20:8-11)

Niinpä tämä neljäs käsky on ainoana täysin positiivisessa muodossa motiivilauseketta myöten. “Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että saisit elää kauan siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.” (2. Moos. 20:12) Tässä käskyssä ei siis ensisijaisesti kielletä mitään, mutta luvataan suurenmoisia asioita.

Neljäs käsky on ensimmäinen niistä käskyistä, jotka eivät suoraan liity meidän Jumala-suhteeseemme, vaan suhteeseen lähimmäisiämme kohtaan. Ihmissuhteita koskevien käskyjen onkin hyvin luontevaa alkaa suhteesta juuri omiin vanhempiin. Se on nimittäin oman elämän ensimmäinen ihmissuhde, ja monella tapaa myös merkittävin, ainakin niin, että ilman heitä et olisi syntynyt. Joku tässä maailmassa on tai on ollut sinun isäsi, ja joku on tai on ollut sinun äitisi, tuntuu se ajatus sitten hyvältä tai pahalta.

Martti Luther sanoo Isossa katekismuksessa, että tämä ensimmäinen lähimmäisiämme koskevista käskyistä on myös niistä tärkein.

Meille, jotka olemme täysin riippuvaisia elämän antajasta, Jumalasta, hän on antanut vanhemmat, joita meidän tulee kunnioittaa. Se asema samalla kuvastaa kaikkivaltiaan Jumalan suhdetta meihin ihmisiin. (Ef. 3:14-15)

Mutta minkä ikäisistä lapsista tässä käskyssä oikein puhutaan? Saatko pitkän iän ja menestyksen, jos ymmärsit tai ymmärrät teini-ikäisenä pitää kärkkään kielesi kurissa ja kunnioittaa vanhempiasi?

Isän ja äidin kunnioittaminen on tarkoitettu käskyksi meille kaiken ikäisille lapsille, sillä jonkun lapsena oleminen on iästä riippumaton suhde.

Mitä kunnioittaminen sitten pitää sisällään?

Heprean kunnioittamista tarkoittava verbi “kabed” ( כָּבַד ) tarkoittaa oikeastaan “olla painava”, “olla raskas”. Se on mainio lähtökohta ajatukselle kunnioittamisesta. Kunnioittaminen on siis sitä, että ihmiselle, asialle tai instituutiolle annetaan painoarvoa.

Vanhan testamentin Sananlaskujen kirjan mukaan kunnioittamiseen kuuluu, ettei halveksi: “Kuule isääsi, jolta olet saanut elämän, älä halveksi äitiäsi, kun hän on vanha.” (Sananl. 23:22) Heiltä saatua opetusta ei tule väheksyä. (Sananl. 6:20)

Kun kerran kunnioittaminen on jotain painavaa, väheksyminen on sitten puolestaan vähäisenä pitämistä, mitättömäksi tekemistä, niin kuin joku olisi höyhenen kevyt, niin että hänet tai hänen opetuksensa voisi puhaltaa pois tieltä häiritsemästä. Aadam ja Eeva haksahtivat paratiisissa juuri tähän, kun käärme houkutteli heidät kyseenalaistamaan Jumalan sanan auktoriteetin, pitämään sitä vähäpätöisenä.

Kunnioittamiseen liittyy kuitenkin muutakin kuin kuuntelemista ja kuuliaisuutta. Sivistyneen yhteiskunnan yksi tärkeä mittari on siinä, miten se kohtelee kaikkein heikoimmassa asemassa olevia, ja yleensä ihminen tuppaa olemaan heikoimmillaan aivan elämän alkupäässä ja loppupäässä.

Pikkulapsi ei pysty täyttämään tämän neljännen käskyn sitä puolta, mikä koskee aikuista lasta, eli pitämään huolta omista vanhemmista silloin, kun he eivät itse siihen enää kykene. Se on oikeastaan aika kaunis rakenne, että niin kuin vanhemmat auttavat lastaan elämän perustarpeissa silloin kun tämä on pieni ja avuton, osat vaihtuvat vanhuudessa niin, että silloin on lapsen vuoro auttaa vanhempaansa, tarjota läsnäoloa, suojaa ja vaatetusta, ja ruokkia, pestä ja auttaa liikkeelle. Raamattu ei osoita arvostusta sellaista kohtaan, joka häätää vanhempansa pois. (Sananl. 19:26)

Miten me täällä nykypäivän Suomessa kohtelemme vanhuksiamme? Onko heidät työnnetty sivuun pois häiritsemästä arkeamme? Miten sinä ja minä olemme huolehtineet siitä, että heidän olisi hyvä olla?

Surullista on, että Ylen taannoisen uutisen (15.5.2018) mukaan vanhuksia huijataan yhä enemmän. Lapset, lastenlapset tai muut sukulaiset kärkkyvät dementoituvan vanhuksen rahoja. “Joka vanhempiaan surutta riistää, ei ole ryöstäjää parempi” (Sananl. 28:24), todetaan Sananlaskuissa.

Jumalan antama käsky kunnioittaa isää ja äitiä on tarkoitettu otettavaksi tosissaan. Jos löi isäänsä tai äitiään, tai herjasi tai kirosi heitä, Mooseksen laissa siitä seurasi peräti kuolemanrangaistus. (2. Moos. 21:15,17, 3. Moos. 20:9)

2) Käskyn vaikeuksia

Tämä neljäs käsky voi kuulostaa kylmältä ja kovalta, jos puolestaan ne ihmiset, joiden piti suojella sinua ja pitää sinusta hyvää huolta, tekivätkin sinulle kammottavia asioita. Velvoittaako tämä käsky hyväksymään kaikenlaiset väärinkäytökset, antamaan asioiden vain olla?

Raamatussa kuuliaisuudelle annetaan suuri arvo, mutta vanhemmuus ei kuitenkaan ole avoin valtakirja millaiseen kasvatukseen tai väärinkäytöksiin tahansa. Tämän päivän Efesolaiskirjeen kohdassa sanotaan, että: “[Ja] te isät, älkää herättäkö lapsissanne vihaa, vaan kasvattakaa ja ojentakaa heitä Herran tahdon mukaan.” (Ef. 6:4) Ja Kolossalaiskirjeessä sanotaan, että: “Isät, älkää aina moittiko lapsianne, etteivät he masentuisi.” (Kol. 3:21)

Kun Raamatussa opetetaan vanhemmuudesta, olettama on, että sitä toteutetaan Jumalan tahtomalla tavalla niin, että vanhemmat ohjaavat lastaan kunnioittamaan Jumalaa ja hänen käskyjään.

Vanhempia ei siis tule seurata autopilotti päällä, jos he ja heidän sukupolvensa on harhautunut tottelemattomattomuuteen Jumalaa kohtaan. (Hes. 20:30) Luther kirjoittaa, että: “Jos nyt vanhemmat ovat houkkamaisia ja kasvattavat lapsiansa maailmallisesti, niin ei lasten mitenkään tule heitä totella. Sillä Jumalaa on kolmen ensimmäisen käskyn vaatimusten mukaisesti pidettävä korkeammassa arvossa kuin vanhempia.” (Luther: Puhe hyvistä teoista)

Neljännen käskyn tarkoitus on kuitenkin lähtökohtaisesti hyvä. Luther sanoo Isossa katekismuksessa, että: “Jos siis Jumala käskee tällaista eikä tiedä mitään parempaa, en minäkään ikinä kykene parempaa keksimään.” (Martti Luther: Iso katekismus)

Tämä käsky on siis kovin haastava, jos sinun vanhempasi ovat olleet lannistavia, hyväksikäyttäviä, kohtuuttoman ankaria, väkivaltaisia tai päihderiippuvaisia, poissa elämästäsi, tai aiheuttaneet turvattomuutta esimerkiksi holtittomuudellaan. Siinä missä he ovat epäonnistuneet vanhempina, sinun rakastava ja täydellinen Isäsi taivaassa haluaa hoitaa sinun haavojasi.

Neljännessä käskyssä voi olla vaikeaa myös eri aikoina eri tavoin se, että se mainitsee varta vasten sekä isän että äidin. Jos menneinä vuosisatoina naisen asema oli erilainen kuin nykyään, niin Jumalan kymmenen käskyn mukaan äitiä tuli kunnioittaa yhtä lailla kuin isää.

Nykypäivänä isyyden arvoa saatetaan vähätellä käytännössä esimerkiksi niin, että hedelmöityshoitoja voidaan antaa itsellisille naisille. Mutta mies ei täytä tehtäväänsä isänä (Ef. 6:4) vain luovuttamalla siittiöitä ilman miestä elävälle naiselle, ja siirtymällä takavasemmalle. Jumala puhui miehen elämänvalinnoista vakavasti jo antaessaan kymmenen käskyn lakinsa: “Aina kolmanteen ja neljänteen polveen minä panen lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista, vaadin tilille ne, jotka vihaavat minua. Mutta polvesta polveen minä osoitan armoni niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni.” (2. Moos. 20:5-6)

Jumalan hyvässä suunnitelmassa perheeseen kuuluu sekä isä että äiti, ja lapsi tarvitsee heitä molempia. Meidän jokaisen elämä on kuitenkin omanlaisensa. Oma isä tai äiti voi olla lähtenyt tai kuollut, tai toinen vanhemmista on voinut hylätä hänet.

Tai ehkä olet itse isänä tai äitinä rikkonut perheesi.

Tähän kaikkeen liittyy paljon syyllisyyttä, ja lapsilla myös omille harteille turhaan otettua syyllisyyttä.
Perhetilanteestamme riippumatta tämä neljäs käsky koskee myös maallista esivaltaa. Vallankäyttäjät edustavat palveluvirassaan vanhempia, ja vastaavat kerran vallankäytöstään kaikkivaltiaalle Jumalalle.

Yhteiskunta on rakentunut vanhempien ja auktoriteettien kunnioittamiselle, jotta se pysyisi kasassa, eikä ajautuisi sekasortoon. Käskyvaltaan alistuminen on tärkeä alais- ja kansalaistaito, ja kuuliaisuus on oikein ja Herralle mieleen. (Ef. 6:1, Kol. 3:20)

3) Kristuksen täyttämä kuuliaisuus

Neljänteen käskyyn liittyvä lupaus menestymisestä ja pitkästä elämästä on kyllä mielenkiintoinen.

Jeesus toteutti lain täydellisesti, eli myös tämän neljännen käskyn. Hän jopa myös eli terveellisesti ja liikkui runsaasti. Mutta kuitenkin hän kuoli vain vähän yli kolmekymppisenä, mikä ei ole kovin pitkä elämä. Ja se menestyminenkin näytti olevan vähän niin ja näin, koska hänet tapettiin teloittamalla, nöyryytettynä ja alastomana.

Kristus oli “oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti”. (Fil. 2:8)

Oman lapsen kuolema on elämän suurin tragedia, ja sitä sanotaankin, että: “Kenenkään ei pitäisi joutua hautaamaan omaa lastaan.” Taivaallinen Isä antoi kuitenkin oman ainoan Poikansa kuolemaan.

Tuo täydellisen kuuliaisen Poika kärsi meidän, tottelemattomien lasten rangaistuksen. Siksi Kristuksen täydellinen ansio luetaan meidän ansioksemme.

Hänen hirvittävällä tavalla päättynyt elämänsä siis avasi meille tien taivaalliseen isänmaahan, jossa saamme elää ja asua ikuisesti. (5. Moos. 5:16) Siksi, Kristuksen veren tähden, saat tässä ja nyt uskoa kaikki syntisi anteeksi.

Jumalan hyvyys ja armollisuus meitä syntisiä kohtaan on ylitsevuotavaa, ja se ohjaa meitä kiittämään häntä. Videoilla jopa ne leijonat osoittivat kiitollisuuttaan hyväntekijöilleen.

Mutta jos joku on tehnyt sinulle joskus pahaa, ja vaikka sinä olisit nyt kasvanut aikuisen mittaiseksi ja olisit voimiesi tunnossa kynnet terävinä, Jumala kutsuu sinua antamaan anteeksi, luopumaan kostosta, pidättäytymään raatelemasta. Kun Jeesus tuli tähän maailmaan, hän olisi voinut tulla koko voimallaan tekemään lopun kaikesta, mutta hän vastasikin pahuuteemme hyvyydellä.

Kiitollisuutta Jumalaa kohtaan osoitamme käytännössä siinä, että noudatamme hänen käskyjään, koska hän on nähnyt ne käskynsä hyviksi, eli myös osoitamme kiitollisuutta isällemme ja äidillemme heitä kunnioittaen ja palvellen.

Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, siitä, että olet antanut meille lahjaksi elämän ja sellaisen aarteen kuin vanhemmat. Auta meitä kunnioittamaan ja kiittämään heitä, ja toimimaan heidän parhaakseen. Auta myös meitä vanhempina ja työyhteisöjemme johtotehtävissä toimimaan niin, että emme käytä valtaamme väärin, vaan välitämme, tuemme ja kannustamme. Jeesuksen nimessä aamen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s