Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 3.10.2021
19. sunnuntai helluntaista, 3. vuosikerta (saarna pidetty Mikkelinpäivänä)
2. Moos. 20: 1-17
Niin Jumala puhui kaiken tämän:
”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta.
Sinulla ei saa olla muita jumalia.
Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa, älä siitä, mikä on ylhäällä taivaalla, älä siitä, mikä on alhaalla maan päällä, äläkä siitä, mikä on vesissä maan alla. Älä kumarra äläkä palvele niitä, sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala. Aina kolmanteen ja neljänteen polveen minä panen lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista, vaadin tilille ne, jotka vihaavat minua. Mutta polvesta polveen minä osoitan armoni niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni.
Älä käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää väärin hänen nimeään.
Muista pyhittää lepopäivä. Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi, mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, ei juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.
Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että saisit elää kauan siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.
Älä tapa.
Älä tee aviorikosta.
Älä varasta.
Älä todista valheellisesti toista ihmistä vastaan.
Älä tavoittele toisen taloa. Älä tavoittele hänen vaimoaan, älä orjaa tai orjatarta, älä hänen härkäänsä, älä hänen aasiaan äläkä mitään, mikä on hänen.”
Johdanto
Vuonna 2014 Pohjois-Turkissa alettiin rakentaa Burj Al Babas -nimistä ylellistä lomakylää. Sinne rakennettiin yli 700 keskenään samannäköistä taloa, joissa on suippotornit, ja ne muistuttavat pientä satulinnaa. Mutta ne upeat talot eivät alkaneetkaan mennä kaupaksi, ja niiden rakennuttaja ajautui konkurssiin. Nyt tuo lomaparatiisiksi aiottu Burj Al Babas on autio paikka.
Salomon psalmissa 127 todetaan tyynesti, että: “Jos Herra ei taloa rakenna, turhaan näkevät rakentajat vaivaa.” (Ps. 127:1) Varmaankin jokainen meistä haluaa välttää turhaa työtä. Jos vaikkapa kesämökillä siirrät hiellä ja tuskalla kivikasan johonkin nurkkaan, ei ole kiva kuulla, jos se tulikin sijoitettua väärään paikkaan.
Tämä saarna on luomista koskevan saarnasarjan viimeinen osa, ja samalla toinen osa kymmentä käskyä koskevasta saarnasarjasta. Löydät ne aiemmat osat helpoiten sivulta marttihaverinen.fi/saarnasarjoja.
Katsotaan tänään lepopäivän pyhittämiseen liittyen kolmea asiaa:
1) Seitsemäs päivä
2) Muista pyhittää lepopäivä
3) Täytetty työ
1) Seitsemäs päivä
Raamattu alkaa eeppisesti luomiskertomuksella, joka päättyy seitsemänteen päivään: “1 Näin tulivat valmiiksi taivas ja maa ja kaikki mitä niissä on. 2 Jumala oli saanut työnsä päätökseen, ja seitsemäntenä päivänä hän lepäsi kaikesta työstään. 3 Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstään.” (1. Moos. 2:1-3)
Luomiskertomus on monella tapaa upea, ja eräs ihmeellinen asia, mikä siihen liittyy, on aika. Koska Jumala on kaikesta riippumaton, hän ei tarvitse edes aikaa. Mutta luomiskertomuksessa Jumala alkoi rytmittää aikaa, päivän ja yön vaihteluin, ja hän rytmitti oman luomistyönsä sen mukaisiin aikaperiodeihin.
Me ihmiset tarvitsemme usein deadlineja saadaksemme jotain konkreettista aikaiseksi kauheassa stressibuustissa. Tuo määräaikaa ja takarajaa kuvaava englannin lainasana, deadline, on kyllä erikoinen – viiva johon liittyy häivähdys kuolemasta.
Mutta kaikkivaltias Jumala kykenee luomaan elämää ilman kuolemanrajaa. Jumala selvästikin nauttii työstä, ja on vieläpä ahkera, vaikka hänelle ei makseta edes palkkaa.
Mutta hän ei ole työnarkomaani, työstään riippuvainen niin, että työ kaluaisi häntä ontoksi ja uhkaisi tehdä hänestä rauniokasan. Joten sitä, mitä Jumala opettaa ajankäytöstä, työstä nauttimisesta, levosta ja siunauksesta, sitä kannattaa kuunnella.
Kun “Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi” (1. Moos. 1:27), niin siihen sisältyy ajatus myös siitä, että ihminen seuraa Jumalan antamaa esimerkkiä, käyttäytyy hänen antamansa mallin mukaisesti.
Jumala luo, ja me ihmiset käytämme häneltä saatua luovuutta. Jumala tekee työtä, ja me ihmiset teemme työtä. Jumala pyhitti seitsemännen päivän ja lepäsi. Miten siis on siinä asiassa meidän ihmisten laita?
Luomiskertomuksessa päivät on numeroitu, eikä niille Raamatussa myöhemminkään esitetä nimiä, vaan sanotaan vain esimerkiksi, että “viikon ensimmäisenä päivänä” (Matt. 28:1) tai “viikon kuudentena päivänä” (2. Moos. 16:22). Mutta viikon seitsemäs päivä sai nimen, sapatti. Sapatti tulee verbistä shabat ( שָׁבַת ), joka tarkoittaa lakata, lopettaa ja levätä.
Heprean kielen sanat muodostuivat vanhastaan vain kolmesta juurikirjaimesta – sanajuurista, joissa on kolme kirjainta. Niihin kolmeen juurikirjaimeen lisättiin sitten vokaaleja ja liitteitä, jotta niitä sanoja saatiin taivutettua.
Sapatin sanajuurella shabbat ( שַׁבָּת ) on kaksi samaa juurikirjainta (shin ja bet) kuin sanalla seitsemän, sheba ( שֶׁבַע ). Ja tuossa sanassa “seitsemän” on hepreassa puolestaan erikoisesti sama pohja kuin sanassa “vala”. (1. Moos. 21:31, 26:33)
Sapatti kytkeytyy perustavanlaatuisella tavalla siis jo sanana valaan eli liittoon, sekä lukuun seitsemän, joka on Raamatussa erityisen tärkeä luku, sillä se on täydellisyyden luku. Ei ole sattumaa, että luomisviikosta juuri seitsemäs päivä päätyi Siinainvuorella liittoa solmittaessa kymmeneen käskyyn asti, ja siten kivisiin liiton tauluihin, ja niiden myötä liitonarkkuun. (2. Moos. 34:28, 5. Moos. 9:9)
2) Muista pyhittää lepopäivä
“Muista” – siis muista – “pyhittää lepopäivä.” Jumala on tosissaan tämän kolmannen käskynsä kanssa. Se ei ole vain jokin suuntaa antava harras toive – muovailuvahaa, jota voi pyöritellä sellaiseksi kuin haluaa.
Kymmenen käskyä on tarkoitettu piirtymään meidän sisimpäämme, ja niinpä se on kirjattu Mooseksen kirjoihin jopa kahteen kertaan, Toisen Mooseksen kirjan lukuun 20, ja Viidennen Mooseksen kirjan lukuun 5. Näissä kahdessa kirjassa lepopäivän pyhittäminen perustellaan eri syillä.
Toisessa Mooseksen kirjassa se perustellaan luomiskertomuksella: “Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.” (2. Moos. 20:11)
Viidennessä Mooseksen kirjassa lepopäivän pyhittämisen perustellaan puolestaan sillä, että israelilaiset olivat orjina Egyptissä, mutta Jumala johdatti heidät sieltä pois: “Muista, että itse olit orjana Egyptissä, kun Herra, sinun Jumalasi, kohotti voimakkaan käsivartensa ja johdatti sinut sieltä pois. Sen tähden Herra, sinun Jumalasi, käski sinun viettää lepopäivää.” (5. Moos. 5:15)
Toisessa Mooseksen kirjassa kolmannen käskyn perustelussa pysähdytään siis ihastelemaan sitä, että Jumala on luonut, kun taas Viidennessä Mooseksen kirjassa pysähdytään kiittämään sitä, että Jumala on lunastanut vapaaksi.
Me olemme tänäänkin kokoontuneet juhlimaan meidän Luojaamme ja Lunastajaamme, juhlimaan Jumalamme hyviä tekoja! Ja näihin seurakunnan yhteisiin kokoontumiseen Raamattu ohjaa meitä säännöllisesti osallistumaan niin, että emme lyö niitä laimin. (Hepr. 10:25)
Pyhittäminen on pyhitettävän erottamista Herralle, Herran käyttöön, Herralle kuuluvaksi. Se on siis jotain, mitä laitetaan muusta erilleen.
Jos jokin on meille syntisille ihmisille vaikeaa, niin ainakin se, että antaisimme Herralle aikaa ja rahaa. Kerran yhdellä avioliittoleirillä sanottiin, että todelliset arvosi näkyvät kirkkaasti juuri kalenterissa ja lompakossa. Eli siinä mihin kaikkeen käytät aikaasi ja rahojasi, ja mihin et, tulevat näkyviin ne asiat, mitä todella arvostat. Samalla siinä paljastuvat myös epäjumalamme.
Työkin, sellainen josta saa tai ei saa palkkaa, voi orjuuttaa sinua siinä, mitä nyt sen kautta haluatkaan saavuttaa. Ja työnantajana tai työnjohtajana työllä voit näännyttää ja orjuuttaa myös muita, jos ahneuksissasi käytät muita ihmisiä välineinä.
Lepopäivän pyhittäminen on julistus työn orjuuttavuutta vastaan, niin kuin Jumala vei raskaan orjuuden näännyttämät israelilaiset pois pakkotyöstä Egyptistä. (2. Moos. 6:6-9) Jumala tahtoo myös sinun elämääsi työtä ja lepoa sopivassa suhteessa, jotta sinun elämässäsi saisi olla iloa.
Jumala tahtoo vapauttaa sinut myös turhasta työstä. Jos yleisurheilun pituushypyssä leiskauttaa vaikka kuinka upean pitkän hypyn tahansa, isokin ponnistus jää lopulta turhaksi, jos on ponnistanut lankun väärältä puolelta, eli astunut ponnahduslaudan yli.
Jos teet töitä hullun lailla, myös sinä päivänä joka tulisi pyhittää Herralle, ehkä ajattelet, että ahkeruutesi takia joka tapauksessa kaikkea hyvää sataa sinun laariisi. Mutta yliastumista et kuitenkaan arvioi sinä, vaan Jumala. Vain Jumala määrittelee sen, mikä ponnistus on turha ja mikä siunattu, koska kaikki siunaus riippuu hänestä.
Miten siis olet priorisoinut oman elämäsi? Miten esimerkiksi rytmität viikkosi?
Jos työt tuppaavat kasautumaan lepopäivillekin, on hyvä miettiä, mitä sitä oikeastaan tavoittelee elämässä. Rakentavatko vai repivätkö tavoitteesi omaa elämääsi ja tärkeitä ihmissuhteitasi? Ovatko tavoitteet liian suuria?
Vai ovatko tavoitteet liian pieniä? Meneekö muusta vapaa-ajasta ja yöuniesi ajasta liian iso osa viihteeseen ja ruudun näpräilyyn, niin että sitten lepopäivänä painetaan pakoputki punaisena?
Jos et siis saa yhtä päivää viikossa pyhitettyä Jumalalle, jokin houkutus, jokin tärkeäksi kokemasi asia, tai jonkin ahnehtiminen ajaa hierarkiassa Jumalan ohi.
Sapatin takia, lepopäivän pyhittämiseksi, israelilaiset saivat autiomaassa sitä edeltävänä päivänä tupla-annoksen mannaa. Ne jotka eivät Herran lupaukseen luottaneet, vaan yrittivät lähteä keräämään sitä mannaa sapattinakin, he eivät löytäneet mitään. (2. Moos. 16:27)
Vaikka saisit rakennettua 700 satulinnaa, tai edes yhden unelmiesi talon, ei siitä lopulta ole iloa, ellei Herra hankettasi siunaa – eli jos ei Herra itse taloasi rakenna.
Jos pellolta korjataan jatkuvasti satoa ilman, että sinne palautuu riittävästi monipuolista orgaanista ainesta, maaperä köyhtyy. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n laskelmien perusteella on arvioitu, että tällä menolla viljelykelpoinen maaperä voi tulevina vuosikymmeninä jopa loppua.
Mooseksen laissa Jumala määräsi, että pellot piti jättää kesannolle joka seitsemäs vuosi, jotta ne saisivat levätä. (2. Moos. 23:10-11) On tärkeää, että maaperä pysyy hedelmällisenä.
Jumala haluaa, että myös sinä pysyisit hedelmällisenä maaperänä, että luovuutesi saisi kukoistaa, ja saisit iloita ja nauttia Jumalan hyvyydestä. Jumala on paras mahdollinen työn asiantuntija ja kokonaisvaltaisesti hyvän elämän puolestapuhuja, joten luota häneen.
3) Täytetty työ
Ajankäytössä meistä jokainen on enemmän tai vähemmän epäonnistunut, ja käyttänyt aikaa myös turhuuteen.
Turhimmista turhin asia on turhaan kuoleminen, esimerkiksi jossain merkityksettömässä taistelussa. Jeesuksen kamppailu ristillä ei ollut merkityksetön taistelu, mutta Paavali kirjoittaa Toisessa kirjeessä korinttilaisille, että: “Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi!” (2. Kor. 6:1)
Jos yrität vanhurskauttaa itsesi, tehdä omilla hyvillä teoillasi itsestäsi pelastukseen kelpaavan, “silloin Kristus on kuollut turhaan”. (Gal. 2:21). Silloin teet työtä täysin väärässä kohdassa, ja tuo yliastuttu turha ponnistuksesi päättyy ikuiseen hylkäämiseen.
Älä siis pidä Kristuksen kuolemaa omalle kohdallesikaan turhana, vaan ota se vastaan kalleimpana aarteenasi.
Tuolle omalle ainoalle Pojalleen, ihmiseksi syntyneelle Jeesukselle, Isä antoi tarkasti määritellyn deadlinen, määrähetken, jolloin hänen työnsä olisi täyttyvä. Kristukselle se deadline oli kuolemaksi, mutta meille elämäksi. Juuri työviikon päätteeksi, sapatin alla, Jeesus joi ristillä sotilaiden hänelle juottaman hapanviinin ja sanoi: “Se on täytetty.” Sitten hän “kallisti päänsä ja antoi henkensä”. (Joh. 19:30)
Hänen täydellinen työnsä on luettu sinun hyväksesi, jotta sinä saat ottaa sen vastaan levossa. Jeesuksen veressä meidät lunastettiin vapaiksi synnin, kuoleman ja Paholaisen vallasta, ja siksi saat uskoa kaikki syntisi anteeksi.
Sapatti julistaa suoraan meidän Herraamme Jeesusta Kristusta, joka lepäsi lunastustyönsä jälkeen, sapatin, haudassa. Jeesuksen haudalle asetettiin sapatiksi vartijat pitämään huolta siitä, että hän pysyisi haudattuna. (Matt. 27:62-66) Monenlaiset sisäiset ja ulkoiset paineet koettavat varmasti vartioida, että Jeesus pysyisi sinunkin elämässäsi haudattuna lepopäivänä.
Mutta Jeesus, elävä Herramme sanoi, että hän on sapatin Herra. (Matt. 12:8) Se on siis Jeesus, Jumalan Sana, joka pyhittää lepopäivän. Anna hänen olla sinun viikoittaisen lepopäiväsi Herra. Hän sanoo: “Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” (Matt. 11:28) Kohta ehtoollispöydässä hän myös ravitsee sinut, jotta saat lähteä taas alkavaan viikkoon tekemään työsi täydestä sydämestä niin kuin tekisit sen Herralle. (Kol. 3:23)
Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, siitä, että olet luonut ja lunastanut meistä jokaisen. Kiitos siitä, että saamme yhdessä ylistää sinun pyhää nimeäsi seurakunnan keskellä. Auta meitä käyttämään viisaasti koko elämämme, ja niin, että muistamme pyhittää antamasi lepopäivän. Jeesuksen nimessä aamen.
Pastori Martti Haverinen 