Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 2.1.2021
2. sunnuntai joulusta, 1. vuosikerta
1. Kun. 8: 20, 27-30
Salomo sanoi:
”Nyt Herra on täyttänyt antamansa lupauksen. Minä olen astunut isäni Daavidin paikalle ja istun Israelin valtaistuimella, niin kuin Herra on sanonut. Ja minä olen rakentanut Herralle, Israelin Jumalalle, temppelin.
Mutta asuisiko Jumala maan päällä? Taivasten taivaatkaan eivät ole sinulle kyllin avarat – miten sitten tämä temppeli, jonka olen rakentanut! Herra, minun Jumalani! Käänny kuitenkin palvelijasi puoleen ja kuule nöyrä pyyntöni, kun nyt hartaasti rukoilen sinun edessäsi. Pidä päivin ja öin silmissäsi tämä temppeli, paikka, jossa olet sanonut nimesi asuvan. Kuule, mitä palvelijasi tähän paikkaan päin kääntyneenä rukoilee. Kuule palvelijasi ja kansasi Israelin pyynnöt, kun me käännymme tätä paikkaa kohti ja rukoilemme sinua. Kuule ne asuinsijaasi taivaaseen, kuule ja anna anteeksi!”
Johdanto
Jos taloudelliset reunaehtosi tai sosiaaliset sidoksesi olisivat väljemmät, missä päin maailmaa haluaisit asua? Minkälaisen lukaalin hommaisit tai rakentaisit? Hankkisitko oman saaren Karibialta, tai muuttaisitko johonkin maailman metropoleista?
Olemme vaimoni Soilin kanssa miettineet silloin tällöin, keitä olivat ne hullut muinaiset esivanhempamme, jotka jäivät näille sijoille asumaan vielä marraskuussakin. Eivätkö he huomanneet Aurinkomatkojen talvikuvastosta sitä, minkälaisia keskilämpötiloja on Välimeren maissa?
Missä Jumala asuu? Missä hän haluaisi asua? Pitäisikö siellä olla sopivan lämmintä ympäri vuoden? Minkälainen lukaali olisi hänen majesteettiselle arvolleen sopiva?
Katsotaan tänään kolmea näkökulmaa:
1) Herran nimen asuinsija
2) Vieraat jumalat temppelissä
3) Liikkuva temppeli
1) Herran nimen asuinsija
900-luvulla ennen Kristusta Israelin kuningas Salomo rakennutti Jerusalemiin temppelin, Jumalan nimen asuinsijaksi. (1. Kun. 8:29) Jumala ei ollut sellaista varsinaisesti kokenut tarvitsevansa (2. Sam. 7:2-7,13), ja vuosisatoja aiemmin, israelilaisten autiomaavaelluksen aikana, Herra oli antanut ohjeet liikuteltavan telttamajan rakentamiseksi. (2. Moos. 25:8-9; 26).
Mutta kun kuningas Daavid pyysi saada pystyttää rakennuksen Jumalan asunnoksi, Jumala ilmoitti, että temppeliä Jumalan nimelle ei rakentaisi Daavid, vaan Daavidin poika. (2. Kun. 7:5,13) Daavid, suuri soturi, ei itse saanut toteuttaa sitä hanketta, sillä hän oli vuodattanut paljon verta. (1. Aik. 22:7-10)
Niinpä kun Daavidin jälkeen Salomo astui isänsä paikalle, hän sitten rakensi Herralle temppelin Jerusalemiin, siihen kaupunkiin, jonka Jumala itse oli valinnut nimensä asuinsijaksi. (1. Kun. 8:16,20, 11:36, 14:21) Siis kaikista maailman paikoista Jumala valitsi juuri tuon ympäristön, eikä esimerkiksi Välimeren rantaa tai vaikkapa jotain laaksoa Alpeilla.
Tämän päivän teksti on ote kuningas Salomon puheista Jerusalemin temppelin vihkimisen yhteydessä. Aluksi (1. Kun. 8:14-21) ja lopuksi (1. Kun. 8:54-61) Salomo puhui kansalle, mutta tässä välissä hän on nyt alttarin edessä kädet kohotettuina taivasta kohti ja rukoilee. Se on kovin pitkä rukous, ja äsken luettiin vain pieni osa siitä.
Ensimmäisessä kuninkaiden kirjassa kuvataan jopa parin luvun verran, kuin opastetulla turistikierroksella, tuon upouuden temppelin loistokkaita osia, elementtejä ja sisustusta. (1. Kun. 6-7) Se on varmasti ollut hieno, mutta mitenköhän Jumala on sitä arvioinut? Miten hän viihtyi siellä, kun ei siellä edes roikkunut katosta sellaista jättimäistä mediakuutiota niin kuin lätkähalleissa?
Tai mitä hän tuumasi sen koosta? Jerusalemin temppeli oli jo paljon suurempi kuin Jumalan ohjeiden mukaan valmistettu pyhäkköteltta, mutta se temppeli oli siltikin vielä reilusti alle puolet futiskentän pinta-alasta.
Tänä päivänä me rakennamme kolossaalisia pyhäkköjä viihteen eri muodoille. Los Angelesissa vastikään vuonna 2020 avattu jenkkifutisstadionkin (SoFi Stadium) maksoi sellaiset 5,5 miljardia dollaria. Niille riittää kysyntää, kirkkorakennuksille ei enää niinkään.
Mutta oliko Jumala siis vaikuttunut Jerusalemin ensimmäisestä temppelistä ja sen jalometallisesta varustelusta ja koristelusta? Kulkiko hän siellä huuli pyöreänä, että kylläpäs täällä on upeaa? Vai oliko se kaikki krumeluuri hänelle toissijaista?
Jumala asuu korkeudessa (Jes. 33:5), ja hän on jotain paljon suurempaa, kuin mitä me ihmiset voimme koskaan hänelle tarjota. Salomo totesi tämän päivän tekstissä Jumalasta, että: “Taivasten taivaatkaan eivät ole sinulle kyllin avarat – miten sitten tämä temppeli, jonka olen rakentanut!” (1. Kun. 8:27)
Salomo tiedosti hyvin sen, että ihminen ei voi rajoittaa kaikkivaltiasta Jumalaa, esimerkiksi sullomalla häntä seinien sisälle, tai yllättämällä hänet kauneudella, koska kaikki kauneus on hänestä lähtöisin. Jumala ei selvästikään kuitenkaan halveksu kauneutta – onhan hän luonut mielettömän upean maailmankaikkeuden – mutta hän ei sokaistu loistokkuudesta.
Jerusalemin temppelin kautta Jumala itse kuitenkin suostui tulemaan kohdattavaksi maan päällä. Jossain valtavassa kartanossa asuva ihminen ei täytä sitä läsnäolollaan, mutta temppelin avajaisissa “Herran kirkkaus täytti temppelin”. (1. Kun. 8:11)
Salomo pyysi nyt nöyrästi, että Jumala kuulisi tuota temppeliä kohti lausutut rukoukset: “Pidä päivin ja öin silmissäsi tämä temppeli, paikka, jossa olet sanonut nimesi asuvan. Kuule, mitä palvelijasi tähän paikkaan päin kääntyneenä rukoilee.” (1. Kun. 8:30)
Onko nimen asuinsija jokin poste restante? Tai onko se niin kuin jokin lentokenttä, joka on nimetty jonkun kuuluisuuden mukaan?
Jerusalemin temppeli pyhitettiin Herran nimelle (1. Kun. 8:43), eli se oli hänelle erotettu, jotain mikä kuului vain hänelle.
2) Vieraat jumalat temppelissä
Jumalaa ei siis voi hämätä ulkoisella kauneudella, vaan hän katsoo aina myös pintaa syvemmälle. Vaikka tuosta komeasta temppelistä tuli hänen nimelleen kuuluva, enemmän häntä kiinnosti se, minkälainen sydän oli niillä, jotka sinne temppeliin saapuivat uhraamaan ja rukoilemaan. Kuuluisivatko myös noiden ihmisten sydämet Jumalalle?
Niinä kertoina, kun Herra puhui Salomolle, hän aina korosti sitä, että Salomon tuli vaeltaa Herran teitä hänen säädöstensä ja lakiensa mukaan. (1. Kun. 3:14, 6:12, 9:4-5: 11:11) Käskyt eivät ole Jumalalle samantekeviä, sillä olihan siellä aivan temppelinkin ytimessä, kaikkeinpyhimmässä, liitonarkku, jossa olivat lain taulut, kymmenen käskyä. (5. Moos. 10:4-5, 1. Kun. 8:6)
Jos Salomo ja Israelin kansa olisivat kuuliaisia Jumalalle, hän asuisi israelilaisten keskellä eikä jättäisi kansaansa. (1. Kun. 6:13)
Vaikka Salomo tunnetaan viisaudesta ja temppelin rakentamisesta, hän ei kuitenkaan pystynyt vastustamaan kiusausta avioitua lukuisten naisten kanssa. Ja kun hänen ulkomaiset vaimonsa toivat mukanaan omat epäjumalansa, Salomo kiintyi heidän jumaliinsa.
Salomo ei siis lopulta pysynyt uskollisena Herralle ja tyytynyt siihen temppeliin, jonka hän oli Herralle rakentanut, vaan alkoi tomerana aviomiehenä puuhata monenlaisia uhripaikkoja eri jumalille. (1. Kun. 11:1-8)
Siinä lähti Israelin kansankin kohdalla moni asia menemään pieleen. Tulevien vuosisatojen aikana Jerusalemin temppeliin, joka oli siis pyhitetty Herran nimelle (1. Kun. 8:43), roudattiin jos jonkinlaisia irvokkaita epäjumalanpatsaita ja niille alttareita.
Meidän voi olla helppoa ihmetellä Salomon ja israelilaisten lankeemusta, mutta minkälaista on sinun ja minun vaellus? Oletko sinä Herran huoneessa fyysisesti, mutta onko sinun sydämesi erotettu hänelle? Kuuluuko sinun sydämesi täysin Jumalalle, oletko hänelle uskollinen, vai oletko alkanut päästää sinne jos jonkinlaista kilpailevaa kuvastoa ja toteemeja, jotka saavat sinun jatkuvan huomiosi ja vievät sinua poispäin Jumalasta?
3) Liikkuva temppeli
Jos minä saisin valita asuinympäristöni puhtaalta pöydältä, muuttaisin varmaankin sellaiseen paikkaan, jossa olisi sopivan lämmintä ympäri vuoden.
Jumala valitsi kaupungikseen Jerusalemin, joka sijaitsee yli 700 metrin korkeudella Juudean vuoristossa, joten siellä on ajoittain myös viileää. Jeesuksen aikana asenneilmasto häntä kohtaan oli varsin kolea. Hänet olisi erikoisesti haluttu jopa kivittää siinä temppelissä (Joh. 8:59), joka on pyhitetty juuri Herran nimelle (Esra 6:12).
Salomon temppeli oli tuhottu jo noin 600 vuotta aiemmin, joten Jeesuksen aikana Jerusalemissa oli menossa toisen temppelin aika. Jumalaton kuningas Herodes Suuri oli halunnut tehdä siitä suuren ja mahtavan, ja sitä oli siksi laajennettu isolla kädellä.
Se Herran temppelin parissa huseerannut piällysmies oli siis se sama Herodes Suuri, joka oli varta vasten halunnut tappaa Jeesuksen, kun tämä oli vasta pieni lapsi. Hänen motiivinsa temppelin laajennustöiden suhteen tuskin siis olivat kovin hengelliset.
Ja kuitenkin me tämän päivän evankeliumitekstistä kuulimme, että kun Jeesus jäi kaksitoistavuotiaana pääsiäisjuhlan jälkeen Jerusalemiin keskustelemaan temppelissä opettajien kanssa, ja hänen vanhempansa olivat huolesta soikeina, niin hän totesi heille, että: “Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?” (Luuk. 2:49)
Jeesus siis näki tärkeäksi viettää aikaansa tuossa Jerusalemin toisessa temppelissä, josta ei Raamatussa edes mainita, että se Herran kirkkaus olisi täyttänyt sitä temppeliä, tai että siellä olisi enää ollut edes liitonarkkua.
Jeesus itse oli se kirkkaus, joka salatusti täytti sen temppelin. Ja Jeesus täytti täydellisesti liiton käskyt, ja hän itse on se liitonarkun kansi, armoistuin, jota me saamme lähestyä. (Room. 3:25, KR33/38)
Jeesus siis täytti täydellisesti sen, mitä varten ja mitä kuvastamaan temppeli oli rakennettu. Hänellä oli uskollinen sydän, hän oli Isälle kuuliainen, ja toi uhrillaan pelastuksen meille syntisille ihmisille, ansaitakseen meille asumuksen Isän luota.
Jumala oli luvannut Daavidin suvulle ikuisen kuninkuuden ja sen, että Daavidin poika rakentaisi Herran nimelle temppelin. (2. Sam. 7:13,16) Se temppelin rakentava Daavidin Poika oli lopulta siis Jeesus Kristus, kuninkaiden Kuningas, ja tuo temppeli on hän itse, hänen ruumiinsa. (Joh. 2:21)
Daavid ei saanut rakentaa Jerusalemin temppeliä veren vuodatuksen takia (1. Aik. 22:8), vaan sen sai tehdä vasta hänen poikansa Salomo – shalom, rauha. Jeesus, Daavidin Poika, rakensi ikuisen temppelinsä antamalla oman verensä vuotaa. (Jes. 9:5) Hänen veressään meillä on rauha Jumalan kanssa, ja siksi saat tänäänkin, tässä ja nyt uskoa kaikki syntisi anteeksi.
Salomo pyysi, että Jumala kuulisi temppeliä kohti lausutut rukoukset. Kun käännyt tämän uuden temppelin, meille annetun Jeesuksen puoleen, hän kuulee ja antaa anteeksi.
Missä ja minkälaisessa lukaalissa siis majesteettinen Jumala haluaa nyt asua?
Jeesus haluaa päästä asumaan sinun sydämeesi. Saat pyytää sitä vaikka Enkeli taivaan -virren sanoin, että: “Ah Herrani, mun Jeesuksein, tee asunnokses sydämein.” (virsi 21:8)
Ja jos nyt laajemmin mietit sitä, että minkälaisen majan rakentaisit Jumalalle, ja miten ison sen pitäisi olla, niin se onkin niin, että Jumala haluaa käyttää sinua itseäsi hänen maailmanlaajuisen Kirkkonsa rakennuskivenä, Kristus-ruumiin jäsenenä. Sinä olet paljon arvokkaampi kuin kulta tai jalokivet, sinä olet elävä kivi hänen seurakunnassaan. (1. Piet. 2:5)
Salomon temppelistä tuli kiinteä ja paikallaan pysyttelevä rakennus, mutta niin kuin alkuperäisen pyhäkköteltan kohdalla, Jumalalla on edelleenkin halu liikkuvuuteen. “Tuuli puhaltaa missä tahtoo.” (Joh. 3:8)
Kristuksen Kirkko on jatkuvasti liikkeellä, ja haluaa koko ajan kasvaa suuremmaksi, alkaen Jerusalemista, maan ääriin saakka, evankeliumia eteenpäin viemällä. Kristuksen Kirkko on siis liikkuva temppeli, jossa on jalat alla. Siksi siinä myös sinulla on jokin tärkeä tehtävä.
Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, siitä, että olet Kristuksessa lahjoittanut meille ikuisen temppelin, jossa kohtaamme sinut. Herra, auta meitä siinä, että emme koskaan päästäisi elämäämme epäjumalia, sellaisia asioita, jotka vieraannuttavat meitä sinusta. Ohjaa meitä vaeltamaan loppuun asti sinun tietäsi sinun sanasi mukaisesti. Jeesuksen nimessä aamen.
Pastori Martti Haverinen 