Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 16.1.2022
2. sunnuntai loppiaisesta, 1. vuosikerta
Room. 12: 6–16
Meillä on saamamme armon mukaan erilaisia armolahjoja. Se, jolla on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan kuin hänellä on uskoa. Palvelutehtävän saanut palvelkoon, opetustehtävän saanut opettakoon, rohkaisemisen lahjan saanut rohkaiskoon. Joka antaa omastaan, antakoon pyyteettömästi; joka johtaa, johtakoon tarmokkaasti; joka auttaa köyhiä, auttakoon iloisin mielin.
Olkoon rakkautenne vilpitöntä. Vihatkaa pahaa, pysykää kiinni hyvässä. Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan toinen toistanne. Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita, palakoon teissä Hengen tuli, palvelkaa Herraa. Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä. Auttakaa puutteessa olevia pyhiä, osoittakaa vieraanvaraisuutta. Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, siunatkaa älkääkä kirotko. Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.
Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle.
Johdanto
Ennen tätä Paavalin tekstiä luimme tämän päivän evankeliumista, että Jeesus teki ensimmäisen tunnustekonsa Kaanan häissä, kun hän muutti veden viiniksi. (Joh. 2:9,11) On laskeskeltu, että niiden kivisten vesiastioiden tilavuus on yhteensä ollut varmaankin jotain 400 ja 700 litran väliltä. Se on noin puolet tai vähän alle kolmasosa kuuden hengen kylpytynnyrin tilavuudesta (n. 1400 litraa).
Siis aivan hillitön määrä laatuviiniä.
Mutta mistä se vesi sinne tuli, ne sadat litrat vettä?
“Jeesus sanoi palvelijoille: “Täyttäkää astiat vedellä”, ja he täyttivät ne reunoja myöten.”” (Joh. 2:7) Jos Kaanan hääjuhlapaikalle ei ollut vedetty kunnallistekniikkaa, omaa akveduktia, niin ennen täyttämistä joidenkin ilmeisesti täytyi tai oli täytynyt kantaa ne vedet jostain.
Jos vastaavanlainen vedentäyttötehtävä annettaisiin sinulle, yksin tehtäväksi, niin että kummassakin kädessäsi olisi 10 litran ämpäri, sinun pitäisi tehdä ehkä jopa yli 30 hakureissua.
Ja jos vedenottopaikkana olisi täältä Helsingin Luther-kirkosta katsottuna vaikkapa tuo viereinen Kampintori, jossa oli paloasema vielä 1960-luvulla – luulisi että sieltä saisi vettä – niin matka ei olisi pitkä, mutta niitä täysiä ämpäreitä pitäisi kantaa sieltä ehkä siis kolmisenkymmentä kertaa.
Jos se vesi pitäisikin hakea vaikkapa Ylioppilastalon vierestä Kaivopihalta, niin sitä matkaa ja ylämäkeä kertyisi jo enemmän. Se olisi rankka homma, ja varmaankin toivoisit, että muitakin käsipareja tulisi tekemään sitä yhdessä.
Jeesus sanoi siis, että: “Täyttäkää astiat vedellä.” Se on pieni lause, mutta sisältää paljon työtä, ja joidenkin tehtäväksi se tuli. Jeesuksen hommissa voi joskus tulla ihan hiki.
Kristuksen täyttämä tehtävä
Mutta vaikka sitä kuinka huhkisi, kukaan meistä ei kuitenkaan tule pyhäksi ja puhtaaksi omilla teoilla, esimerkiksi kantamalla Jeesukselle vettä. Sitä mitä Jeesus puolestaan teki meidän hyväksemme, yksin, yhtenä päivänä, ei voi mitenkään mitata 10 litran ämpäreissä. Jeesus nimittäin kantoi ristillä kaikkein raskaimman taakan, koko maailman synnin. Verellään hän teki meistä puhtaita, pelasti kadotuksesta ja avasi tien taivaalliseen hääjuhlaan.
Se pelastus on lahjoitettu sinun omaksesi kasteessa, ja olet siinä saanut myös Pyhän Hengen ja sinut on liitetty Kristus-ruumiin jäseneksi. (Ap.t. 2:38, 1. Kor. 12:12-13) Syntien anteeksiantamukseen saat Kristuksen tähden uskossa aina turvautua.
Jos sinua ei ole vielä kastettu, niin tule juttelemaan vaikka minun kanssani jossain välissä.
Eli Jeesus on ottanut syntiemme kuorman pois harteiltamme, ja vasta sitten hän antaa vapaina heiluviin käsiimme meille sopivat tehtävät. Koska hän on uhrillaan tehnyt meidän pelastumisemme suhteen jo kaiken valmiiksi, meidän tekemisemme lähtee kiitollisuudesta. Kiitollisuudesta me palvelemme häntä ja lähimmäisiämme.
Jos joku saisi kehitettyä aikakoneen ja tarjoaisi sinulle mahdollisuutta päästä omin silmin näkemään Herrasi ja Vapahtajasi esimerkiksi noissa Kaanan häissä, niin varmaankin lähtisit ilomielin vaikka vedenkantajaksi, saadaksesi palvella häntä. Aikakonetta ei ole olemassa, joten sinut ja minut on kutsuttu kantamaan Herrallemme vettä tässä maailmanajassa, palvelemaan häntä siitä huolimatta, että me emme nyt näe häntä silmästä silmään.
Tämän päivän tekstissä Paavali oikein kehottamalla kehottaa meitä pistämään pois velttoilun, ja palvelemaan Herraa innokkaasti, Hengen tuli meissä palaen. (Room. 12:11)
Yksi ruumis
Paavali on juuri edellä kertonut, että kristityt ovat Kristuksessa yksi ruumis, kukin toistensa jäseniä. (Room. 12:5) Meidät on siis tarkoitettu toimimaan yhdessä hyvinkin kiinteästi.
Kun Paavali toisaalla kuvaa tuota ruumista, hän puhuu monista erilaisista jäsenistä ja toiminnoista: jalasta, kädestä, korvasta, silmästä ja hajuaistista. (1. Kor. 12:14-17) Ainakin omassa kehossani tarvitsen niitä kaikkia. Samoin kaikilla jäsenillä on oma tarpeellinen tehtävänsä myös Kristus-ruumiissa.
Mikä kehonosa sinä olet? Oletko miettinyt, että jos olet vaikkapa peukalo, niin miten tärkeää sinun onkaan sitten toimia peukalona, jotta kämmen koko ruumista toimisivat hyvin?
Tai jos olet korva, niin mitä sinun sitten olisi hyvä tehdä, että niistä korvallisista kyvyistä olisi iloa koko ruumiille?
Paavali sanoo tässä tekstissä, että: “Meillä on saamamme armon mukaan erilaisia armolahjoja.” (Room. 12:6) Jokaisella on oma, Jumalalta saatu armolahjansa, yhdellä yksi, toisella toinen. (1. Kor. 7:7) Jumalan lapsena siis myös sinulla on jokin tai joitain armolahjoja.
Kun Paavali puhuu armolahjoista, hän ei puhu niistä keräilykappaleina tai palkintopokaaleina briljeeraamista varten. Ne ovat nimittäin todellakin armolahjoja, eikä ansiolahjoja, jonkinlaisia uskon mittareita. Niitä ei ansaita, eikä niillä ansaita pelastusta, vaan niillä palvellaan. Apostoli Pietari kirjoittaa kirjeessään, että: “Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina.” (1. Piet. 4:10)
Paavali varta vasten kehottaa käyttämään niitä armolahjoja. Timoteukselle hän kirjoittaa, että: “Älä lyö laimin armolahjaa, jonka sait silloin, kun vanhimmat profeettain sanojen perusteella panivat kätensä sinun päällesi.” (1. Tim. 4:14) Ja toisessa kirjeessään Paavali muistuttaa Timoteusta puhaltamaan “täyteen liekkiin Jumalan armolahjan”. (2. Tim. 1:6)
Meillä on tässä elämässä erilaisia kutsumuksia perheessämme ja yhteiskunnan rakentajina: aviopuolisoina, vanhempina lapsille, vanhempiemme lapsina, ammatissa, opiskelussa, lähimmäisinä. Me palvelemme Herraamme, kun täytämme arjessa kuuliaisesti tehtävämme.
Mutta meidät on kutsuttu myös lähetystehtävän täyttäjiksi yhden ja saman Kristus-ruumiin jäseninä, eri tavoin, lähtijöinä ja lähettäjinä.
Oletko miettinyt, minkä tai mitä armolahjoja sinä olet saanut Jumalalta?
Tämän päivän tekstissä Paavali mainitsee esimerkkeinä profetoimisen, palvelemisen, opettamisen, rohkaisemisen, antamisen, johtamisen ja köyhien auttamisen. (Room. 12:6-8) Toisaalla hän listaa niitä muunkinlaisia, ja monet niistä tulevat näkyviin arkisina tekoina. (1. Kor. 7:7-8, 12:8-10,28-29, 14:6,26)
Armolahjoja on siis vähän joka lähtöön, eikä niitä varmastikaan ole lueteltu tyhjentävästi. Eikä niitä kannata myöskään katsoa kovin kapea-alaisesti, sillä tänä päivänä palvelemiseenkin voi sisältyä vaikka mitä, esimerkiksi erilaisista kädentaidoista ja tietoteknisistä taidoista alkaen.
Pelko epäonnistumisesta
Mutta miksi Paavali oikein kehottaa armolahjojen käyttämiseen? Miksi ne ovat vaarassa jäädä käyttämättä vaikkapa täällä messuyhteisössä, jos tämä on sinun hengellinen kotisi?
Yksi syy voi olla pelko. Saatamme pelätä epäonnistumista, virheiden tekemistä, ja sitä mitä muut siitä sitten ajattelisivat ja sanoisivat. Siihen voi liittyä myös sellainen itseä vähättelevä ajatus, että joku toinen tekisi sen homman kuitenkin varmasti paljon paremmin.
Mutta Efesolaiskirjeessä sanotaan Kristuksesta, että: “Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen.” (Ef. 4:11-12)
Kysymys ei siis kuulu, että oletko oikeanlainen tai vääränlainen, vaan missä tehtävässä Jumala tahtoo sinua käyttää. Sitä armolahjaa, jonka Herra on uskonut sinun käyttöösi, ei sinun eikä muidenkaan kannata väheksyä.
Yhdessä tekeminen vaatii keskinäistä rohkaisua. Itse en esimerkiksi nuorena uskaltanut ajatellakaan erilaisia vastuutehtäviä nuortenilloissa tai riparin isoseksi lähtemistä ennen kuin nuorisotyöntekijä pyysi ja rohkaisi.
Ja pienten lasten pyhäkouluun uskaltauduin avustavaksi opettajaksi ensimmäisen kerran silloin, kun vaimoni Soili tarvitsi sinne jonkun esittämään aasia, jolla lapset voisivat ratsastaa. Siinä oli sellainen sopiva tehtävä, jonka kautta tällainen jännittäjäluonne pystyi tulemaan mukaan ilman hillitöntä paniikkia. Sain huomata, että eivät ne lapset pyhäkoulussa syö aikuisia elävältä.
Jos sinulla on siis rohkaisemisen lahja, niin ota se käyttöösi jo tänään. Moni voi löytää oman paikkansa palvella juuri sen kautta, että sinä käytät lahjaasi. Ja saa niitä rohkaisevia sanoja muutkin sanoa toisilleen.
Ajan antaminen
Toinen pelko, miksi armolahjoja ei uskalla ottaa käyttöön, voi liittyä ajankäyttöön. Kun elämä tuntuu jo muutenkin niin kiireiseltä, niin miten sitä jaksaisi vielä jotain vastuutehtäviä?
Meillä elämäntilanteet vaihtelevat, ja joskus voimat ovat arjessa kovin vähissä. Mutta joskus voi olla myös hyvä hetki tulla mukaan tekemään.
On hyvä myös miettiä, että tuleeko omassa elämässä ajankäyttöä priorisoitua viisaasti. Perhearjen, työn ja opiskelun vastapainona virkistäytyminen vaikkapa viihteen parissa on kivaa, mutta meidän päivinämme ruutulaitteiden viihdekäyttö voi myös uhata ottaa isännän paikan ajankäytössä.
Se, että antaa aikaa myös oman hengellisen kodin rakentamiseen, ei mene hukkaan. Ja asia tuppaa olemaan niin, että mitä enemmän on tekijöitä, sitä useamman harteille paino myös jakaantuu, niin kuin sitä vettä kantaessa.
Ajankäyttö liittyy kaikissa ihmisyhteisöissä myös siihen, että toisia opitaan tuntemaan vain antamalla omaa aikaa toisten kohtaamiseen, tutustumiseen ja keskustelemiseen. Kun oppii tuntemaan toisia, oppii tuntemaan myös toisten lahjoja, ja toiset auttavat myös sinua tunnistamaan omat lahjasi.
Ja kun Paavali kehottaa tämän päivän tekstissä muun muassa, auttamaan puutteessa olevia pyhiä, osoittamaan vieraanvaraisuutta, iloitsemaan iloitsevien kanssa ja itkemään itkevien kanssa, niin niitäkään ei oikein voi ajatella ilman, että siinä antaisi samalla omaa aikaansa toisille ihmisille. On tärkeää pysähtyä kuuntelemaan toista niin, ettei aina ole kiire jonnekin muualle.
Yhdessä palvelemaan
Jeesus olisi voinut tehdä Kaanassa ihmeen jo siinä, miten astiat täyttyivät vedellä, mutta hän varta vasten pyysi palvelijoita täyttämään ne, palvelemaan. He saivat olla mukana pohjustamassa sitä hetkeä, jossa Jeesus ilmaisi kirkkautensa. (Joh. 2:11)
Se, että Jeesus muutti veden viiniksi on ihme. Sekin on ihmeellinen ihme, että hän sytyttää vielä pari tuhatta vuotta myöhemmin meidät “kantamaan vettä”, sytyttää sydämemme palvelemaan, kenet meistä milläkin tavalla ja missäkin tehtävässä.
Se että palvelet, ei siis vaikuta sinun omaan pelastukseesi, mutta se voi vaikuttaa jonkun sellaisen pelastukseen, joka ei vielä Jeesusta tunne. Taivaan hääjuhlaan mahtuu nimittäin vielä ihmisiä, ja me saamme olla eri tehtävissä ja eri tavoin sitä kutsua levittämässä. Aikojen lopulla me sitten saamme kirkkaudessa nähdä, miten ihmeellisesti Herra on käyttänyt sitä työtä, jota olemme hänen nimensä kunniaksi tehneet.
Tänään hän kutsuu meidät itse tarjoamaansa juhlapöytään, syömään ja juomaan leivän ja viinin, ruumiinsa ja verensä. Hänen voimassaan sinun on hyvä lähteä taas alkavaan viikkoon.
Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, siitä, että Kristuksessa meidät on pelastettu ja saamme elää sinun lapsinasi sinua palvellen. Auta meitä rohkeasti käyttämään toisten hyväksi niitä lahjoja, joita olet meille antanut. Jeesuksen nimessä aamen.
Pastori Martti Haverinen 