Sola fide – Yksin uskon kautta – Room. 3:21-28

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 28.8.2022
12. sunnuntai helluntaista, 1. vuosikerta
Room. 3: 21-28

Jumala on laista riippumatta tuonut ilmi vanhurskautensa, josta laki ja profeetat todistavat. Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi. Näin Jumala on osoittanut vanhurskautensa. Pitkämielisyydessään hän jätti menneen ajan synnit rankaisematta, mutta nyt meidän aikanamme hän osoittaa vanhurskautensa: hän on itse vanhurskas ja tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen.
Onko siis syytä kerskailuun? Siltä on pohja pudonnut pois. Mikä laki on saanut tämän aikaan? Sekö, joka vaatii tekoja? Ei, vaan uskon laki. Katsomme siis, että ihminen tulee vanhurskaaksi, kun hän uskoo, ilman lain vaatimia tekoja.

Johdanto

Tampereella oli viime viikonloppuna (19.-20.8.2022) Blockfest-tapahtuma, ja se keräsi 80 000 kävijää. Moni tulija pysäytettiin portilla, koska heidän lippunsa oli väärennös tai sen oli jo käyttänyt joku muu. He olivat siis tulleet maksaneeksi jollekin huijarimyyjälle. Lippua kaupitellut myyjä oli saattanut myydä saman sähköisen lipun monelle ihmiselle, jolloin sisään pääsi vain se, joka käytti lipun koodin ensimmäisenä.

Miltä se mahtaisikaan tuntua, että saapuu suurin odotuksin isosti mainostetun festivaalin portille ihmismassan keskellä, ja sitten huomaa, että juuri oma pääsylippu ei kelpaakaan?

Tuollaisessa tilanteessa järkytys ja muu tunneskaala saattavat olla musertavia, eikä siinä sitten selittelyt auta.

Mitä ajattelet siitä, että mitä tapahtuu sen jälkeen, kun kuolet? Mitä tämän elämän jälkeen on tarjolla, vai onko mitään?

Raamattu kertoo, että tämän maailmanajan päätyttyä järjestetään kaikkien aikojen juhlat. Se juhla järjestetään huikean isossa kaupungissa, taivaallisessa Jerusalemissa, jossa puitteet ovat vimosen päälle. Siihen juhlaan kuljetaan portista. (Ilm. 22:14)

Jeesus tuli tähän maailmaan vain ja ainoastaan sitä varten, että sinulle ei tapahtuisi sellaista musertavaa yllätystä niin, että jäisit niiden porttien ulkopuolelle. Silloin eivät nimittäin minkäänlaiset selittelyt tai väärennetyt liput auta.

Katsotaan tänään kahta asiaa.
1) Hengellinen kuolema
2) Uskonvanhurskaus

1) Hengellinen kuolema

Pidätkö itseäsi hyvänä ihmisenä, sellaisena, joka on hoitanut oman tonttinsa ihan mukiinmenevästi, tai ainakin muita paremmin? Verot on tullut maksettua ja autolla ajettaessa ajonopeuskin asettuu vielä mittarivirheen marginaaliin?

Saatat ehkä ajatella, että esimerkiksi raa’at väkivaltarikolliset ja sotarikoksiin syyllistyneet kyllä ansaitsevat jonkinlaisen tuomion, mutta sinussa ei sentään ole sellaista pahuutta, josta olisi syytä joutua edesvastuuseen. Että ehkä olet tehnyt jotain väärää elämässäsi, mutta ei nyt sentään mitään sellaista, mistä sinun pitäisi joutua kärsimään.

Miltä sinusta kuulostaa tämä, kun apostoli Paavali kirjoittaa tässä Roomalaiskirjeen kohdassa, että “kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta”. (Room. 3:23)

Miksi Raamatussa puhutaan niin paljon synnistä? Eikö synti ole sellainen muinaisen maailman sana, joka vilahtelee nykyään enää lähinnä suklaa- ja seksivälinemainoksissa? Eikö olisi mukavampaa olla liikkeellä vähän kannustavammalla asenteella, niin että jokainen saa tehdä ihan mitä huvittaa, kunhan ei satuta muita?

Me nykypäivän ihmiset emme ole kovin sinut sellaisen ajatuksen kanssa, että joudumme kerran vielä vastaamaan kaikista teoistamme pyhän Jumalan valtaistuimen edessä.

Raamatussa puhutaan synnistä, koska se on vakavampi asia kuin lopulta ymmärrämmekään. Ennen tämän päivän tekstiä Paavali kuvaa lohduttomasti synnin vaikutusta meissä: “Ei ole yhtäkään vanhurskasta, ei yhtäkään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa. Kaikki ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoatakaan.” (Room. 3:10-12)

Se on paljon sanottu se. Kysymys ei siis ole vain joistain yksittäisistä teoista, sanoista, ajatuksista ja laiminlyönneistä, vaan siitä, että synnin tähden meidän elämässämme ei lähtökohtaisesti ole minkäänlaista sijaa Jumalalle.

Ja koska Jumala on kaiken elämän lähde, ilman häntä meidän hengellinen EKG:mme näyttää pelkkää tasaista viivaa. Ilman Jumalaa me olemme hengellisesti kuolleita.

Kuollut on kuollut, eikä voi tehdä yhtikäs mitään. Kuollut ei esimerkiksi voi lähteä festivaaleille, vaikka siellä olisi huippuesiintyjiä lavalla.

Syntiinlankeemus paratiisissa johti ihmiskunnan hengelliseen kuolemaan. Perisynti periytyy jokaiselle sukupolvelle.

Paratiisin syntiinlankeemuksen jälkeen meidän ihmisten osana on myös ajallinen kuolema. Jonain päivänä itse kunkin meistä elintoiminnot päättyvät, ja tulemme maaksi jälleen, ellei sitten Jeesus palaa takaisin kunniassaan sitä ennen.

Hengellisen kuoleman ja ajallisen kuoleman lisäksi on vielä se kaikista traagisin kuolema – iankaikkinen kuolema eli kadotus, lopullinen ero Jumalasta. Se on jopa Jumalasta niin surullinen asia, että pelastaakseen meidät ihmiset joutumasta helvettiin, Jumala lähetti ainoan Poikansa tähän maailmaan kärsimään sen rangaistuksen, joka olisi kuulunut meille.

Se, mitä Kristus teki ristillä, on siis jotain aivan ihmeellistä. Paavali kirjoittaa, että: “Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi.” (Room. 22-24)

Kristus on siis jo lunastanut ristillä kaikki meidät syntiset ihmiset vapaiksi.

Paavali kirjoittaa: “Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi.” (Room. 3:25)

Uskossa vastaanotettavaksi.

2) Uskonvanhurskaus

Paavali puhuu siis erittäin mielenkiintoisia asioita uskosta. Hän kirjoittaa, että: “Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat.” (Room. 3:22)

Vanhurskaus on pyhän Jumalan ominaisuus, ja ilman vanhurskautta ihminen ei pääse Jumalan luo, vaan on matkalla kadotukseen.

Meissä ihmisissä elää erikoisen sitkeästi sellainen uskonnollinen ajatus, että hyvää tekemällä voisimme hyvittää palvomamme jumaluuden edessä sen, mitä olemme tehneet väärin, jotta saisimme yhteyden jumalaan. Mutta ne ovat vain yritystä päästä festarialueen portista sisälle kepulikonstein.

Jotta viimeisellä tuomiolla ei tapahtuisi musertavaa yllätystä, ainoa kestävä tapa on turvautua luotettavaan lähteeseen, Kristuksen vereen, jossa meille on avattu tie taivaaseen.

Jumala lahjoittaa oman vanhurskautensa meille Kristuksen sovitustyön tähden, uskon kautta. Siksi sanalla “vanhurskas” tarkoitetaan yleensä Jumalalle kelpaavaa ihmistä.

Kun Martti Luther tuli 1500-luvulla käynnistäneeksi uskonpuhdistuksen, silloin haluttiin nostaa esille jälleen juuri näitä Raamatun opetuksia, kun ne olivat kirkon elämässä ja julistuksessa valitettavasti päässeet hautautumaan muun alle.

Uskonpuhdistuksen kantavia teemoja ovat niin sanotut sola-periaatteet. Kolme niistä mainitaan usein yhdessä ja samassa virkkeessä. Sola fide, sola gratia, solus Christus.

Tuota ilmaistaan suomeksi eri tavoin, esimerkiksi näin: “Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden.”

Se siis kiteyttää juuri sen, mitä Paavali tässä sanoo, että kukaan ei voi tulla vanhurskaaksi tekemällä hyviä tekoja, eikä meidän pelastumisemme ole meidän omaa ansiotamme, vaan yksinomaan Kristuksen ansiota, yksin Jumalan armoa meitä kohtaan. Vanhurskauttamisemme tapahtuu yksin uskon kautta, eikä edes se uskominenkaan ole meidän omaa ansiotamme ja omaa tekoamme, vaan sekin on Jumalan lahja meille.

Koska kuollut on kuollut, eikä siis voi tehdä yhtikäs mitään, kuollut ei voi itse päättää herätä henkiin. (Room. 4:17) Hengellisesti kuollut ei voi päättää ryhtyä hengellisesti eläväksi, vaan siihen tarvitaan Jumalan ihme.

Vain Jumala pystyy herättämään myös sinun hengellisesti kuolleen sydämesi hengellisesti eläväksi, herättämään sinussa uskon, hänen Sanansa synnyttää elämään. Usko on sitä, että otamme henkilökohtaisesti vastaan sen pelastuksen lahjan, jonka Jumala on Kristuksessa valmistanut koko maailmalle. (1. Joh. 2:2)

Ihminen ei siis voi pelastua yrittämällä tehdä hyviä tekoja, Jumalan lain vaatimia tekoja, vaan me pelastumme yksin Kristuksen tähden uskon kautta. Siksi vanhurskauden yhteydessä käytetään usein myös sanoja “uskonvanhurskaus” ja “lahjavanhurskaus”.

Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden.

Kaikesta tästä on kiittäminen Jumalaa, soli Deo gloria, yksin Jumalalle kunnia.

Itse kunkin meistä elämässä on monenlaisia vaiheita, ja joskus sitä saattaa langeta karkeisiinkin synteihin. Silloin mietityttää, olenko uskossa ja vieläkö Jumalalla riittää armoa? Uskostakin voi tulla murheenkryyni, jos oman uskon määrää yrittää alkaa mittailla.

Jumala ei kuitenkaan ole tarkoittanut meitä kääntymään sisäänpäin, vaan kääntymään aina Kristuksen puoleen.

Jos sinut on kastettu, siinä sinutkin on puettu Kristuksen vanhurskauden vaatteeseen. (Jes. 61:10) Jos sinua ei ole vielä kastettu, niin tule juttelemaan kanssani, ja aloitetaan kastekoulu.

Kasteessa Jumala on ottanut sinut liittoon kanssaan, ja usko on siis luottamista siihen, että Jumala kyllä on liitossaan uskollinen. Siksi saamme yhä uudelleen ja uudelleen tunnustaa syntimme, ja Kristuksen tähden saat tänäänkin uskoa kaikki syntisi anteeksi.

Syntisen hyvä ei ole suklaa, vaan ehtoollinen, Kristuksen ruumis ja veri, joka on meille syntisille tarkoitettu syntien anteeksiantamuksen ateria.

Me emme siis pelastu ja saa uskoa hyvillä teoilla, mutta uskosta seuraa hyviä, Jumalalle mieluisia tekoja. Pyhä Henki saa meissä kristityissä nimittäin aikaan hyvää hedelmää. Lähde siis uuteen alkavaan viikkoon palvelemaan lähimmäistäsi tekemällä hyvää, Jumalaasi kiittäen.

Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, siitä, että olet Kristuksessa sovittanut koko maailman itsesi kanssa, ja mekin saamme uskossa omistaa sen kalleimpana aarteenamme. Auta meitä elämään kuuliaisina sinun sanallesi, ja palvelemaan sinua ja lähimmäisiämme. Jeesuksen nimessä aamen.