Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 11.9.2022
14. sunnuntai helluntaista, 2. vuosikerta
1. Joh. 3: 11-18
Tämä on se sanoma, jonka te alusta alkaen olette kuulleet: meidän tulee rakastaa toisiamme. Me emme saa olla sellaisia kuin Kain, Pahan lapsi, joka tappoi veljensä. Ja miksi hän tappoi tämän? Siksi, että hänen omat tekonsa olivat pahoja mutta hänen veljensä teot oikeita.
Älkää ihmetelkö, veljet, jos maailma teitä vihaa. Me rakastamme veljiämme, ja siitä me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään. Joka ei rakasta, pysyy kuoleman vallassa. Jokainen, joka vihaa veljeään, on murhaaja, ja te tiedätte, ettei iankaikkinen elämä voi pysyä yhdessäkään murhaajassa. Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että Jeesus antoi henkensä meidän puolestamme. Samoin olemme me velvolliset panemaan henkemme alttiiksi veljiemme puolesta. Jos joku, jonka toimeentulo on turvattu, näkee veljensä kärsivän puutetta mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus voisi pysyä hänessä?
Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa.
Johdanto
Vuonna 1984 portugalilainen kolmen lapsen äiti Maria Dolores dos Santos Viveiros da Aveiro sai tietää olevansa jälleen raskaana. Nimi Maria Dolores tarkoittaa Surujen Mariaa, eli se viittaa Jeesuksen äidin Marian suruihin.
Marian mies oli nuorena ollut sotimassa Portugalin siirtomaassa Angolassa ja palannut sieltä traumatisoituneena. Miehestä tuli alkoholisti, ja hän joi suurimman osan tuloistaan. Heidän elämänsä pienten lasten kanssa vanhassa, ahtaassa ja huonokuntoisessa talossa oli äärimmäisen köyhää, kun Mariankin tulot keittäjänä olivat varsin pienet.
Raskaaksi tullut Maria Dolores suunnitteli abortoivansa tuon lapsen, mutta lääkäri ei suostunut siihen. Lapsi syntyi vuonna 1985, ja myöhemmin Maria koki, että se oli ollut Jumalan tahto. Lapsi kasvoi, ja muutaman vuosikymmenen kuluttua koko maailma oppi tuntemaan hänet, useana vuonna maailman parhaaksi jalkapalloilijaksi valitun Cristiano Ronaldon.
Tänään päättyy saarnasarja kymmenestä käskystä. Saarnasarjan aiemmat osat löydät helpoiten sivulta marttihaverinen.fi/saarnasarjoja.
Katsomme tänään viidenteen käskyyn “älä tapa” liittyen kolmea näkökulmaa.
1) Veljesmurha
2) Murhaajan pakopaikka
3) Henki alttiiksi toisen puolesta
1) Veljesmurha
Kymmenestä käskystä juuri “älä tapa” lienee se käsky, jonka kaikki ihmiset hyväksyvät ehkä kaikkein yksimielisimmin, ainakin jollain tasolla. Mutta näkemykset eroavat vahvasti varsinkin siinä, koskeeko se myös syntymättömiä lapsia tai esimerkiksi parantumattomasti sairaita, jotka kärsivät kovista kivuista.
Jeesus vei tämän käskyn ihan uusiin sfääreihin, kun hän sanoi vuorisaarnassaan, että: “Teille on opetettu tämä isille annettu käsky: ‘Älä tapa.’ Se, joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: ‘Senkin hölmö’, on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: ‘Sinä hullu’, on ansainnut helvetin tulen.” (Matt. 5:21-22)
Näin siis Jeesus.
Siihen, että jo vihaamisesta napsahtaa tämän käskyn puitteissa noin kauhea tuomio, on aika vaikea suhtautua – mutta kyllä Jeesus on tosissaan. Apostoli Johanneskin kirjoittaa tämän päivän tekstissä, että: “Jokainen, joka vihaa veljeään, on murhaaja, ja te tiedätte, ettei iankaikkinen elämä voi pysyä yhdessäkään murhaajassa.” (1. Joh. 3:15) Jumala loi kaiken tyhjästä, ja toisen mitätöiminen on yritystä tehdä Jumalan luomistyö jälleen tyhjäksi.
Johannes puhuu Kainista, joka tappoi veljensä Abelin. (1. Joh. 3:12) Kainista ja Abelista kerrotaan ihan Raamatun alkupuolella syntiinlankeemuskertomuksen jälkeen, Ensimmäisen Mooseksen kirjan luvussa neljä.
Tuossa luvussa neljä mainitaan ensimmäisen kerran sana “synti” (1. Moos. 4:7), ja jo siinä luvussa mainitaan viidessä jakeessa verbi “tappaa”. (1. Moos. 4:8,14,15,23,25) Kun synti pääsee valloilleen meidän elämässämme, hirveitä asioita alkaa siis tapahtua.
Tuon neljännen luvun loppua kohden myös puheet kovenevat. (1. Moos. 4:8,15,24) Lemek sanoo: “Jo yhdestä haavasta minä tapan miehen, jo yhdestä naarmusta nuorukaisen. Jos Kainin puolesta kostetaan seitsemästi, niin Lemekin puolesta seitsemänkymmentäseitsemän kertaa.” (1. Moos. 4:23-24)
Kun Abel syntyi, Raamattu muotoilee sen niin, että: “Sitten hän [eli Eeva] synnytti Kainille veljen, Abelin.” (1. Moos. 4:2) Abel syntyi tähän maailmaan siis veljeksi.
Sana “veli” mainitaan Kainin ja Abelin kertomuksessa kaiken kaikkiaan seitsemän kertaa. (1. Moos. 4:2,8,9,10,11) Ja aina kun Raamatussa vilahtaa luku seitsemän, kannattaa valpastua, koska se on täydellisyyden luku. Veljeys on siis jotain, mitä Jumala vaalii. Hän on antanut meidän ympärillemme ihmisiä, lähimmäisiä. Tämän päivän tekstikatkelmakin on rajattu niin, että siinä apostoli Johannes mainitsee seitsemän kertaa sanan “veli”.
Kun Jumala katsoi suopeasti Abelin eläinuhriin, mutta ei kirotun maan (1. Moos. 3:17) satoon, jota Kain toi uhrilahjaksi Herralle, Kain suuttui ja hänen katseensa synkistyi, todennäköisesti kateudesta ja vihasta. (1. Moos. 4:3-6) Sitä kirottua maata Kain sitten katseli synkkänä. (1. Moos. 4:6) Hän halusi päästä pysyvästi eroon veljestä, jonka Jumala oli hänelle antanut.
Viides käsky on “älä tapa”, ja kuudes käsky “älä tee aviorikosta”. Vuorisaarnassa viidettä käskyä käsitellessään Jeesus puhuu veljeydestä tämän Kainin ja Abelin kertomuksen hengessä, kun hän ottaa esimerkin juuri uhrilahjan tuomisesta. (Matt. 5:21-24)
Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa törmätään heti Abelin tappamisen perään puolestaan kysymykseen moniavioisuudesta. (1. Moos. 4:19) Kun Jeesus jatkaa vuorisaarnassa viidennen käskyn käsittelyn jälkeen kuudenteen käskyyn, hän sanoi: “Jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan.” (Matt. 5:28) Kainin kohdalla Jumala kiinnitti huomiota siihen, että Kainin katse synkistyi.
Sillä, miten me katsomme toista, on Jumalalle siis merkitystä.
Miten me katsomme tänä päivänä kohdun ultraäänikuvia? Mitä me näemme niissä? Onko siellä kohdussa kasvamassa joku, jonka Jumala on varta vasten tarkoittanut ihmisenä veljeksemme tai sisareksemme? Vai onko siellä jokin ei-toivottu solumöykky, joka meinaa tuhota oman elämän unelmat, ja josta pitää siksi päästä pysyvästi eroon?
Ihmiskunnan historiassa veri on vuotanut surullisen paljon, mutta julmuus syntymättömiä lapsia kohtaan on kyllä käsittämätön sokea piste meidän omassa yhteiskunnassamme.
Jeesukselta kysytään tämän päivän evankeliumitekstissä, että: “Kuka sitten on minun lähimmäiseni?” (Luuk. 10:29) On erittäin vaikea nähdä laupiasta samarialaista palaamassa Jerikon-tieltä kotiinsa ja ehdottamassa raskaana olevalle vaimolleen aborttia. On laupiasta suojella elämää sen kaikissa vaiheissa.
Mitä jos Jeesus olisi tullut ihmiseksi täällä Suomessa meidän aikanamme?
Neitsyt Maria oli ilmeisesti kovin nuori, ehkä jopa teini-ikäinen, ensimmäistä kertaa raskaana, ja raskaus oli avioliiton ulkopuolinen. Jos hän oli kovin nuori, hän ei olisi Suomen nykylainsäädännön mukaan saanut edes mennä naimisiin.
Mitä hänelle olisi sanottu neuvolassa, suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän käsittelyssä? Todennäköisesti hänelle olisi jo pian tervehdysten jälkeen alettu puhua abortin mahdollisuudesta. Olisiko Jumalan Poika raastettu ulos odottavan äidin kohdusta?
Maria Doloresin, Surujen Marian, kohdussa kasvanut lapsi oli äärettömän arvokas, vaikka hänestä ei olisi tullut maailman parasta jalkapalloilijaa tai jotain muuta huippuosaajaa.
Sinunkaan arvosi ei perustu siihen mitä osaat, vaan siihen, kuka sinut on luonut. Se voisi ehkä tuntua mahtavalta, jos sinut olisi suunnitellut vaikkapa Banksy, eräs meidän aikamme puhutuimmista taitelijoista. Mutta sinut on pienintä yksityiskohtaa myöten luonut vieläkin suurempi taiteilija, tämän maailmankaikkeuden Luoja, jonka design on ikuista. Ja se sama taiteilija on suunnitellut myös sinun lähimmäisesi, sinun sisaresi ja veljesi.
Jeesuksen ihmisyys alkoi sikiämisessä. Ei siis ole mitään muuta vaihetta, jossa ihmisyys alkaisi.
Viides käsky ohjaa meitä suojelemaan elämää, lähimmäistä, suorastaan juhlimaan tätä elämän ihmeellisyyttä.
2) Murhaajan pakopaikka
Viides käsky kieltää siis tappamisen (2. Moos. 20:13), mutta niin kuin Martti Luther sanoo Isossa katekismuksessa, “tämä käsky ei koske Jumalaa eikä esivaltaa, heiltä ei ole otettu pois valtaa tappamiseen”. Mooseksen laissa surmaajalle oli rangaistuksena kuolemantuomio (2. Moos. 21:12).
Mooseksen laissa oli kuitenkin sellainen erikoisuus, että jos surmasi jonkun vahingossa, niin silloin sai paeta erityiseen turvakaupunkiin, suojaan verikostolta. (2. Moos. 21:13, 4. Moos. 35:9-34) Jumala oli määrännyt israelilaisia valitsemaan kuusi kaupunkia tällaisiksi turvakaupungeiksi. Sitä ei pidetty tahattomana vahinkona, jos oli surmannut vihastuneena, tai jos olisi pitänyt esimerkiksi ymmärtää, että toista ei kannata heittää suurella kivellä. (4. Moos. 35:16-24)
Näissä turvakaupungeissa oli sellainen mielenkiintoinen kuvio, että surmaaja sai palata kotiinsa ilman pelkoa rangaistuksesta sen jälkeen, kun pyhällä öljyllä virkaansa voideltu ylipappi kuoli. (4. Moos. 35:25,28,32)
Turvakaupunkeja koskevien säädösten yhteydessä Herra mainitsee verivelasta, että: “Älkää saastuttako maata, jossa asutte; veri saastuttaa maan, ja maan, johon verta on vuodatettu, voi puhdistaa verivelasta vain sen verellä, joka veren on vuodattanut.” (4. Moos. 35:33)
Aadamin synnin tähden maasta, joka on hepreaksi adama, tuli kirottu (1. Moos. 3:17), ja siis maan voi puhdistaa verivelasta vain verellä, hepreaksi dam.
Kristus oli se uusi Aadam, synnitön, joka ei vuodattanut muiden verta, vaan jonka Isä lähetti tähän maailmaan meidän veljeksemme, ottamaan omalla verellään pois kirouksen meidän yltämme.
Kristus on se turvapaikka, jonka suojaan me saamme paeta Jumalan pyhältä vihalta, vaikka olisimme tehneet mitä. Kristus, Voideltu, on se nimenomainen ylipappi (Hepr. 3:1), jonka kuolema ja ylösnousemus teki meistä kaikista vapaita pääsemään ikuiseen kotiimme.
Hän kärsi ristillä koko maailman synnin rangaistuksen niin, että kaikki verinen velkamme on jo maksettu. Niin kuin Johannes kirjoittaa tämän päivän tekstissä: “Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että Jeesus antoi henkensä meidän puolestamme.” (1. Joh. 3:16)
Maria Doloresin lapsi muutti hänen elämänsä suunnan. Neitsyt Mariasta syntynyt lapsi muutti koko maailman suunnan. Hän tuli tekemään meistä kaikista ikuisesti rikkaita.
Vaikka olisit mitätöinyt muita sanoillasi ja käytökselläsi kotona, koulussa tai työpaikalla, ohittanut apuasi tarvinneita, vihannut tai tappanut jonkun tai surmauttanut syntymättömän lapsen, Kristuksen tähden saat tänäänkin uskoa aivan kaikki syntisi anteeksi.
Tässä alttarikorokkeella oli parisen vuotta sitten yhdessä Freda42-illassa (24.10.2020) kolmoismurhaaja Lauri Johansson kertomassa, kuinka Jeesus tuli hänen elämäänsä. Vankilassa Laurikin oli saanut tunnustaa syntinsä ja ottaa vastaan syntien anteeksiantamuksen Kristuksen veressä. Kastettuna Jumalan lapsena tänne alttarin luokse on myös sinun hyvä tulla kohta ehtoolliselle, nauttimaan Kristuksen ruumis ja veri, syntiesi anteeksiantamus, tulla hänen turviinsa.
3) Henki alttiiksi toisen puolesta
“Jeesus antoi henkensä meidän puolestamme”, ja Johannes kirjoittaa, että: “Samoin olemme me velvolliset panemaan henkemme alttiiksi veljiemme puolesta. Jos joku, jonka toimeentulo on turvattu, näkee veljensä kärsivän puutetta mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus voisi pysyä hänessä? Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa.” (1. Joh. 3:16-17)
Johannes kirjoittaa, että “jos joku näkee”. Se tarkoittaa jokaista kertaa, kun satumme näkemään. On myös tärkeää arvioida, onko pyynnön takana todellinen tarve vai onko puute näyteltyä, mutta sitä arviota ei kannata tehdä kovin kevyesti.
Me voimme antaa vain siitä, mitä meillä itsellämme on. Jumala on antanut omastaan myös sinulle niin paljon, että saat jakaa sitä toisesta huolta pitävää rakkautta eteenpäin. Siihen tämä viides käsky meitä kutsuu. Johannes puhuu, että olemme velvolliset panemaan jopa henkemme alttiiksi toisten puolesta.
Sinun apuasi voi tarvita muukalainen, toisuskoinen tai jopa vihamiehesi, tai siinä lähelläsi joku uskonsisar ja uskonveli. Jumala on tarkoittanut meidät ihmiset yhteen, katsomaan toisiamme Jumalan yhtä arvokkaina luomuksina ja lunastamina.
Jos lähimmäisen kohtaaminen ja auttaminen on sinulle vaikeaa, niin Kristusta saa huutaa apuun myös tässä asiassa.
Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, että olet Kristuksen ristin tähden antanut kaikki syntimme anteeksi. Auta ennen kaikkea, ettei viha, kateus ja kauna pääsisi pesiytymään sydämiimme. Auta meitä välittämään sinun rakkauttasi, ja anna voimaa auttaa niitä, jotka tarvitsevat apuamme. Jeesuksen nimessä aamen.
Pastori Martti Haverinen 