Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 25.9.2022
16. sunnuntai helluntaista, 1. vuosikerta
Matt. 6: 25-34
Jeesus sanoo:
”Älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?
Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!
Älkää siis murehtiko: ’Mitä me nyt syömme?’ tai ’Mitä me juomme?’ tai ’Mistä me saamme vaatteet?’ Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.”
Johdanto
Vuonna 1529 saksalainen Martti Luther julkaisi tunnetuiksi tulleet teokset, Ison katekismuksen ja Vähän katekismuksen. Samana vuonna toisella puolella maapalloa, Etelä-Amerikassa, eräs toinen saksalainen, Ambrosius Ehinger, kokosi puolestaan ison joukon kasaan ja lähti pitkälle tutkimusmatkalle.
Eurooppalaisia valloittajia ajoi uudella mantereella yhä pidemmälle ja pidemmälle unelmat valtavien kulta-aarteiden löytämisestä. Puhuttiin, että olisi olemassa jopa kultainen kaupunki, El Dorado.
Niille matkoille jäi moni. Ambrosius Ehingerkin kuoli intiaanien myrkkynuoleen.
Tämän päivän saarnateksti on Jeesuksen vuorisaarnasta, ja siinä Israelin kuningas Salomo ja kedon kukka kilpailevat vaatetuksessa. Jeesuksen tuomariäänin sen muotikilpailun voittaa kukka.
Lähes tuhat vuotta ennen Jeesuksen aikaa elänyt Salomo oli tunnettu viisauden lisäksi rikkaudestaan (1. Kun. 10:23), joten hänen kledjunsa olivat todennäköisesti vimosen päälle, eivätkä mitään perushyllytavaraa. Niihin aikoihin Israelin valtakunta oli laajimmillaan kuningas Daavidin sotien ja poliittisten toimien jäljiltä. Salomon valtakuntaan virtasi kultaa, aina Ofirista saakka. (1. Kun. 9:26-28, 10:11,14-15,21-25) Sen kun vielä tietäisi, että missä se Ofir oli.
Eurooppalaiset löytöretkeilijät olivat lukeneet tai kuulleet Raamatusta ainakin sen verran, että sanat “kulta” ja “Ofir” olivat jääneet mieleen. Espanjalaiset lähtivät 1567 Perusta eteläiselle Tyynellemerelle etsimään Ofiria ja sen kultaa. He löysivät Papua-Uusi-Guinean lähistöltä saariryhmän, jonka he sitten nimesivät Salomonsaariksi, noin 2 500 vuotta aiemmin eläneen kuningas Salomon mukaan.
Jeesus kehottaa tämän päivän tekstissä kuitenkin aivan toisenlaiseen löytöretkeilyyn – etsimään Jumalan valtakuntaa. Katsotaan siihen liittyen tänään kolmea asiaa:
1) Valtakunnan etsiminen
2) Valtakunnan periminen
3) Valtakunnan palveleminen
1) Valtakunnan etsiminen
Mikä on valtakunta? Suomi on valtio, mutta voiko Suomesta sanoa “Suomen valtakunta”?
Wikipedian mukaan valtakunta voi tarkoittaa esimerkiksi valtiota, imperiumia, yhden hallitsijan hallitsemaa aluetta, etenkin jos se käsittää useita maita. Sillä voidaan tarkoittaa myös suurempaa valtiokokonaisuutta suhteessa pienempään. Eräät hallitsijat, kuten Aleksanteri Suuri ja Tšingis-kaani, valloittivat suuria alueita, mutta heidän valtakuntansa jäivät lyhytkestoisiksi.
Wikipediassa erilaisia valtakuntia kartoittavassa listauksessa mainitaan sitten joukon jatkona myös sellainen erikoisuus kuin “Jumalan valtakunta”.
Jeesus käskee etsimään sitä Jumalan valtakuntaa. Se kuulostaa vähän hassulta. Mikä se sellainen valtakunta on, jota täytyy etsiä?
Jeesuksen opettaessa kansaa heidän kotiseutuansa dominoi Rooman valtakunta. Sitä valtakuntaa ei tarvinnut etsiä, sillä se oli tullut mestoille jo kauan sitten, lupaa kysymättä. Sen valtakunnan edustajiin, sotilaisiin ja byrokraatteihin oli ehkä pikemminkin vaikeaa olla törmäämättä.
Nykyään mikään valtio ei taida kutsua itseään imperiumiksi, vaikka erään naapurimaamme johtaja ilmeisesti haaveileekin sellaisesta. Brittiläinen imperiumikin hajosi 1900-luvun aikana, kun siihen kuuluneita maita itsenäistyi. Mutta jos sitä imperiumia olisi pitänyt etsiä, niin kyllähän sen olisi löytänyt ainakin kartalta. Tai se olisi löytynyt viimeistään siinä vaiheessa, kun olisi astunut valtakunnanrajan yli sen maaperälle.
Etsikää Jumalan valtakuntaa. Onko tämä siis vähän niin kuin siinä yhdessä leikissä, jossa piilotetaan jokin esine, ja sitten jos etsijä lähestyy piiloa, niin hänelle sanotaan “lämpenee”, tai jos hän menee väärään suuntaan, niin sitten sanotaan “viilenee”? Jos etsijä pääsee oikein lähelle piilopaikkaa, niin silloin hänelle voi sanoa, että “polttaa, polttaa”.
Oletko sinä tullut tänään tänne kirkkoon löytääksesi vastauksen sinua polttaviin kysymyksiin? Kaipaatko, että Jumala ohjaisi sinua eteenpäin? Mietitkö, että kuka Jeesus on, ja mistä hänet voi löytää? Kaipaatko, että Jeesuksen läheisyys alkaisi lämmittää sinun sydäntäsi?
Meillä ihmisillä on vain kaksi suuntaa: Jumalasta poispäin tai häntä lähemmäs.
Jeesus tiesi varsin hyvin, että me murehdimme kaikenlaisista jokapäiväisen elämän asioista. Ehkä sinäkin murehdit juuri nyt jonkin sellaisen asia takia, jota sinun omat voimasi, resurssisi tai osaamisesi eivät riitä ratkaisemaan.
Murheet ilmaisevat sitä, että et luota kaikkivaltiaaseen Jumalaan. Murehtiessasi sinun sydämesi ei luota Jumalaan, joka on luonut tämän maailmankaikkeuden pienintä yksityiskohtaa myöten. Murehtimisessa suunta on Jumalasta poispäin: “Viilenee, viilenee.”
Syntiinlankeemuksessa ihminen haki riippumattomuutta Jumalasta. Mutta kun se ei ollutkaan mahdollista, seuraavaksi ihminen halusi paeta Jumalaa ja kyhätä suojamuurin.
Sitä synti saa meissä edelleenkin aikaan: halua riippumattomuuteen Jumalasta ja erilaisten suojamuurien rakentamiseen. Jumalan sijasta me etsimme jotain valtavaa hunajapurkkia, jonka toivoisimme ratkaisevan resurssipulan, omaa elämää vaivaavan rajallisuuden, niin että sitten voisi sanoa: “Nyt en tarvitse Jumalaa enää mihinkään.”
Mutta mitä ne katoavat kulta-aarteet ratkaisisivat? Halusimme tai emme, me olemme lopulta kuitenkin täysin riippuvaisia Luojastamme. Meidän jokainen hengenvetommekin riippuu hänestä.
Ja kun jahtaamme tarpeidemme tyydyttämistä Jumalasta riippumattomasti, se johtaa rumaan jälkeen. Kun eurooppalaiset raivasivat Etelä-Amerikassa viidakkoa löytääkseen sen kätköistä rikkauksia, siinä samalla he pätkivät eteen asettuvien häiriötekijöiden päitä lyhyemmiksi.
Mitä sinä himoitset? Ja keitä sinä olet raivannut tieltäsi jahdatessasi himoitsemiasi aarteita? Mitä sinulta nyt puuttuu sellaista, että se saa sinut murehtimaan?
2) Valtakunnan periminen
Jos Jumala kerran haluaa, että ennen kaikkea me etsisimme hänen valtakuntaansa, niin miten sen sitten voi löytää?
“Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi: “Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: ‘Se on täällä’, tai: ‘Se on tuolla.’ Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.”” (Luuk. 17:20-21) Toisen tulkinnan mukaisesti tuo “teidän keskellänne” on “sisäisesti teissä”. (Luuk. 17:21 alaviite)
Jumalan valtakunta kattaa paljon enemmän kuin ne asiat, joista me tällä hetkellä tuppaamme murehtimaan. Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessä, että “Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa”. (Room. 14:17)
Tämän päivän Jeesuksen opetus liittyy Isä meidän -rukoukseen, josta hän on puhunut edellä. Isä meidän -rukouksen alussa me pyydämme, että meidän taivaallisen Isämme nimi tulisi pyhitetyksi meidän keskuudessamme. Heti sen perään sitten pyydämme, että hänen valtakuntansa tulisi meidän luoksemme, ja että hänen tahtonsa tapahtuisi myös meissä. Vasta sitten siinä Isä meidän -rukouksessa pyydetään jokapäiväistä leipää.
Jeesus siis käskee tämän päivän tekstissä, että: “Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan.” (Matt. 6:33) Alkukielessä tuossa ei puhuta Jumalan vanhurskaan tahdon vaan hänen vanhurskautensa etsimisestä. Eli Jeesus käskee meitä etsimään Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan.
Vanhurskauteen sisältyy monia asioita, mutta vanhurskaus on pyhän Jumalan ominaisuus, emmekä me syntiset ihmiset voi saada Jumalan vanhurskautta ilman meidän syntimme sovittanutta Kristusta. Siksi meidän tulee siis ennen kaikkea etsiä Kristusta.
Mistä hänet voi löytää?
Jumala on sitoutunut välittämään Kristuksen vanhurskauden meihin sanansa, Raamatun, ja sakramenttiensa, kasteen ja ehtoollisen, kautta. Jumalan sana, kaste ja ehtoollinen ovat välineitä, joiden kautta Jumala välittää meille armonsa – eli ne ovat armonvälineitä.
Siinä se etsimisen jännittävyys sitten onkin, että kelpaako niin mitättömältä vaikuttava aarre meille, jotka kaipaamme ulkoista näyttävyyttä, kultaa ja kimallusta. Edes monet Jeesuksen aikalaiset eivät tunnistaneet Kristusta ainoaksi todelliseksi rikkauden lähteeksi, vaikka tapittivat häntä lähietäisyydeltä silmästä silmään. Yksi heistä oli maaherra Pontius Pilatus, Rooman valtakunnan korkea-arvoinen virkamies.
Rooman valtakunta oli levittäytynyt Juudeaan asti, mutta kuitenkin vain harvalla oli oikeus tai mahdollisuus sen kansalaisuuden saamiseen. Ilmeisesti edes Jeesuksella, Jumalan Pojalla, ei ollut takataskussaan tuon ajan mahtavimman valtakunnan kansalaisuutta.
Rooman kansalaisuuden saattoi saattoi saada esimerkiksi syntymässä, jos syntyi Rooman kansalaisen laillisessa avioliitossa tämän jälkeläiseksi. Kansalaisuuden pystyi myös ostamaan, vaikkakin sen hinta oli korkea. Myös vapautettu orja saattoi saada kansalaisoikeudet.
Jeesus ei murehtinut sitä, että häneltä puuttui Rooman passi, vaikka sen myötä hän olisi ehkä voinut vedota omassa oikeudenkäynnissään keisariin, kuten apostoli Paavali teki myöhemmin. (Ap.t. 25:11)
Vaikka Jeesus oli viaton, hän oli tullut tähän maailmaan suostuakseen kuolemaan roomalaisten teloittamana ristillä, koska hänen pyhä verensä puhdisti meidät kaikesta synnistä ja lunasti meidät, synnin orjat, vapaiksi.
Kasteessa hän on Pyhän Henkensä kautta synnyttänyt meidät uudesti, Jumalan lapsiksi, ja hänen perillisinään me saamme omaksemme ikuisen kultakaupungin, taivaallisen Jerusalemin. Jos sinua ei ole kastettu, ja haluat saada Jumalan lapsen aseman, tule aloittamaan kasteelle valmistautuminen.
Kristus on siis se, joka toi Jumalan valtakunnan meidän keskellemme, jotta me saisimme taivaan kansalaisuuden. Kristuksen veren tähden saat tänäänkin uskoa kaikki syntisi anteeksi.
Kuningas Salomo ruokki ylellisessä hovissaan monia, mutta kohta me saamme tulla kuninkaiden Kuninkaan ylenpalttiseen juhlapöytään ehtoollisella. Hän antaa siinä meille itsensä täysin, oman ruumiinsa ja verensä.
3) Valtakunnan palveleminen
Jeesus kehottaa siis ennen kaikkea etsimään Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, ja sitten hän jatkaa jokapäiväisen elämän tarpeisiin liittyen “niin teille annetaan kaikki tämäkin”. (Matt. 6:33) Jumala kyllä pitää huolen myös sinusta.
Jos kultaa etsineet eurooppalaiset olisivat löytäneet kultaisen kaupungin, El Doradon, todennäköisesti he eivät olisi välittäneet sen kaupungin asukkaista. Ja ehkä he olisivat roudanneet ne aarteet sitten sinne, missä kokivat kotinsa sijaitsevan.
Meitä ei kutsuta etsimään Jumalaa sen tähden, mitä häneltä saamme, vaan hän on meidän etsintämme kohde, meidän päämäärämme, ei väline johonkin, jota hänen avullaan voimme saavuttaa. Hän on meidän vanhurskautemme, ilomme ja rauhamme.
Saksalainen Martti Luther etsi Jumalan valtakuntaa ja neuvoi katekismuksessa myös muille reittiohjeet siihen valtakuntaan. Niinpä Jumala on hänen kauttaan jo vuosisatojen ajan tullut siunanneeksi meitä monia sukupolvia paljon enemmän, kuin jos hän olisi omistanut elämänsä rikkaaksi tulemiseen kullan etsimisellä Etelä-Amerikan viidakoista. Palvele siis sinäkin kaikessa työssäsi ennen kaikkea Herraa.
Rukoillaan. Rakas Jumala, kiitos siitä, että Kristuksessa kaikki meidän syntimme on annettu anteeksi. Kiitos, että sinä vastaat myös meidän jokapäiväisen elämämme tarpeisiin. Auta meitä olemaan murehtimatta, että luottaisimme siihen, että sinä pidät meistä huolen. Auta myös, etteivät ahneus ja kateus tai toisen halveksiminen saisi meissä sijaa. Jeesuksen nimessä aamen.
Pastori Martti Haverinen 