Seitsemän syntiä: Ylensyönti – 1. Piet. 4:1-5

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 22.3.2023
Tuhkakeskiviikko, kaikki vuosikerrat
1. Piet. 4: 1-5

Kun siis Kristus on ruumiissaan kärsinyt, niin olkaa tekin valmiita kärsimään, jotta eläisitte jäljellä olevan maallisen elämänne Jumalan tahdon mukaisesti ettekä ihmisten himoja seuraten. Sillä se, joka on ruumiissaan kärsinyt, on luopunut synnistä. Aivan riittämiin te menneenä aikana elitte niin kuin pakanat tahtovat, ryvitte irstaudessa ja himoissa, juoppoudessa, mässäilyissä ja juomingeissa ja palvelitte epäjumalia jumalattomin menoin. Nyt he kummeksuvat sitä, että te ette enää riennä heidän kanssaan samaan riettauden virtaan, ja syytävät herjauksiaan. Mutta he joutuvat tekemään tilin hänelle, joka on valmiina tuomitsemaan elävät ja kuolleet.

* * *

Tässä apostoli Pietarin tekstissä mainitaan mässäily, ja keskitytään tässä saarnassa siihen.

Mässäily eli ylensyönti on perinteisesti listattu siihen joukkoon, jota on kutsuttu seitsemäksi kuolemansynniksi. Kaikki synti on tosin olemuksellisesti asettumista Jumalaa vastaan, ja se on erottanut ihmiset pyhästä Jumalasta. Ilman Jumalaa on vain kadotusta ja kuolemaa, sillä Jumala on kaiken elämän lähde.

Vaikka tuo syntilista tarkoitettiin apuvälineeksi oman elämän arvioinnissa, sitäkin tärkeämpi on kymmenen käskyä.

Perinteinen seitsemän synnin lista muotoutui aikaa myöten tällaiseksi: ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti (eli mässäily) ja himo. Noista synneistä mässäily herättää ehkä eniten ihmetystä, että miksi se on niin vaarallista.

Ruoka on lähtökohtaisesti hyvä asia, Jumalan hyvää luomistyötä. Luomisen yhteydessä Jumala ohjeisti, mitä ihmisen tulee syödä. (1. Moos. 1:29, 2:16-17)

Syömiseen liittyy vielä nykyäänkin erilaisia vääntöjä siitä, mitä saa syödä ja mitä ei. Paavali kirjoitti Timoteukselle, että eksyttävät opetukset kieltävät viimeisinä aikoina “syömästä ruokia, jotka Jumala on luonut sitä varten, että ne, jotka tuntevat ja uskovat totuuden, nauttisivat niitä ja kiittäisivät Jumalaa”. (1. Tim. 4:3) Paavali jatkoi, että: “Kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä siitä tarvitse hylätä mitään, kun se otetaan kiittäen vastaan.” (1. Tim. 4:4)

Ruoka on siis hyvä asia, mutta ylensyömisessä hyvä asia on suistunut pois paikaltaan, ravinnosta, yhteydestä ja nautinnosta kohtuuttomuuteen, ehkä jollain tavalla itseä määrittäväksi tekijäksi.

Eli hyväkin asia voi vääristyä ja alkaa hallita ihmistä, muodostua tuhoavaksi voimaksi, epäjumalaksi, joka syrjäyttää Jumalan tavalla tai toisella siinä, mitä pidämme elämämme tärkeimpänä asiana.

Kun Pietari puhuu mässäilystä, hän kuvaa siinä yhteydessä pakanoiden tapaa palvella epäjumaliaan. Sellaista jumalatonta meininkiä, juominkeja ja riettaita orgioita, oli antiikin Roomassa. Martti Luther totesikin, että “ylensyöminen ja juoppous ruokkivat säädyttömyyttä”. (Luther: Roomalaiskirjeen luento)

Meillä länsimaisissa yhteiskunnissa on jo pitkään eletty yltäkylläisyydessä, ja viime vuosina on kiinnitetty paljon huomiota terveysasioihin. Monipuolinen syöminen on terveydelle hyväksi, mutta se vaatii aikaa ja vaivannäköä, ja on osaltaan varallisuuskysymys. Terveelliseksi arvioitu ruoka kun tuppaa maksamaan enemmän kuin epäterveellinen.

Mutta terveellinen syöminenkin voi mennä yli. Jatkuvan herkuttelevan vatsanpalvonnan sijasta epäjumalan asemaan voi nousta vatsan ulkoinen palvonta, täydellinen vartalo.

Erilaiset syömishäiriöt, anoreksia, bulimia tai ahmintahäiriö, ovat mielenterveyden häiriöitä. Ne eivät itsessään ole synti, mutta häiriöt ja sairaudet osoittavat, että me elämme synnin rikkomassa maailmassa.

Jeesus ei tullut tähän maailmaan tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. (Joh. 3:17) Jeesus haluaa parantaa kokonaisvaltaisesti meidät eri tavoin itsetuhoiset, itseämme inhoavat ja vääriin asioihin keskittyvät.

Se, miten vaikeaa meidän syntisten ihmisten on asennoitua tasapainoisesti ruokaan ja ruokailuun, kuvaa hyvin jo se, että jopa Jeesusta haukuttiin syömäriksi ja juomariksi. (Matt. 11:19)

Mutta Kristus on elämän leipä (Joh. 6:35,48), kestävä lohdutus ja ilo meidän syvimpään nälkäämme. Tyydytys ei löydy hillittömyydestä, juopottelusta ja mässäilystä, vaan Kristuksesta.

Hän söi ja joi syntisten ihmisten kanssa (Matt. 11:19), ja hänen tarjoamansa ateria on meille syntisille elämäksi, syntien anteeksiantamukseksi.

Kohta saamme nauttia ehtoollisen yhdessä, emme yksin toisistamme erillään, eikä se ateria erota meitä Jumalasta, vaan yhdistää meidät häneen ja toisiimme. Kristuksen ruumis ja veri on ikuiseksi terveydeksi meille kaikille, varallisuudestamme riippumatta, sillä hän tarjoaa sen meille ilmaiseksi, hän maksoi sen kalliisti verellään.

Luther kirjoitti, että mässäily “tekee sielun tylsäksi jumalallisille asioille”, ja “on saatanan väkevin välikappale”. Siksi hänen mukaansa “paastoaminen on kristittyjen väkevimpiä aseita”. (Luther: Roomalaiskirjeen luento)

Paaston päämäärä ei ole täydellisen vartalon saavuttaminen. Ennen kaikkea nyt alkava paastonaika, joka kestää pääsiäiseen asti, kutsuu sinuakin laittamaan jotain elämässäsi sivummalle, jotta Kristuksen kohtaamiseen, hänen sanansa lukemiseen, rukoukseen ja lähimmäisen palvelemiseen saisi olla enemmän aikaa.

Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala siitä, että Kristuksen veren tähden kaikki syntimme on annettu anteeksi. Ota hoidettavaksesi kaikki se, mikä elämässämme rikkoo meitä. Anna Kristuksen vaikuttaa meissä tänä paastonaikana, ja auta meitä nostamaan katseemme Kristukseen. Jeesuksen nimessä aamen.